torstai 1. lokakuuta 2015

Emme ole tasavertaisia

Sohin taas muurahaispesään. Sinä, joka olet sitä mieltä, ettei minun pidä kirjoittaa vammaispalveluasioista, lopeta lukeminen ja siirry mukavampiin aiheisiin.




Kuten jo aamulla kirjoitin, sijoitin tänään lähes 100 euroa kodin siivoukseen. Työllistin kaksi ihmistä muutamaksi tunniksi. Puhdasta tuli.

Illalla keskustelin henkilökohtaisesta avustajasta vertaistuen tapaisesti kohtalotoverin kanssa. Taas tuli adrenaliinipiikki, kun juuri olin antautunut asiassa. voin vaan todeta, että olemme kovin eriarvoisessa asemassa riippuen kotikunnasta. Tämä "vammainen"  - kutsuttakoon häntä tässä Ainoksi - asuu muualla ja sairastaa "oikeaa sairautta", hänen sairaudellaan on nimi ja diagnoosi ei kuulosta kenenkään korviin hyvältä. (Ethän loukkaannu, vaikka näin kirjoitan?) Yhdessä totesimme, että hän kuitenkin pärjää minua paremmin, mm. liikkuu paremmin yhden kepin avustuksella. Olemme tavanneet ennen viimeisintä leikkaustani ja omien sanojensa mukaan hänen mielestään jokainen näkee, että minä tarvitsen apua.

Aino saa kuljetuspalveluna taksimatkat. Hän anoi harrastuksiin henk.koht.avustajaa ja sai, mutta Ainolle tarjottiin MYÖS kotiapua. Siis pyytämättä tarjottiin. Joitain apuja Ainokin joutui kuitenkin kärjistäen sanoen tappelemaan.

Minun tilanteeni on toinen. Asun väärällä paikkakunnalla, jossa tulkitaan vammaispalvelulakia toisin. Minulla ei ole selväsanaista diagnoosia. Synnynnäinen lonkkavika ei kuulosta ilmeisesti tarpeeksi pahalta. Joskus ajattelen, että ehkä lakkaan leikkimästä sisukasta, istahdan pyörätuoliin ja heittäydyn avuttomaksi. Pyörätuolin, tai oikeastaan sähköpyörätuolin, tarvitsisin oikeasti nyt, kun en saa ajaa autolla ja kävelemään en kykene. Olisihan se kiva mennä huomenna markkinoille. Eipä sinne olisi kuin kaksi korttelia.

Huomenna liityn Invalidiyhdistykseen, jolloin saan Invalidiliiton lakimiehen palvelut ja alan ajaa asiaani. Tänään vielä rustaan oikaisupyynnön saamastani päätöksestä. Tiedän, että sosiaalilautakunnasta tulee kielteinen päätös, koska eivät kuulemma ole koskaan pyörtäneet viranomaispäätöksiä. Mutta sen jälkeen pääsen hakemaan oikaisua hallinto-oikeudesta.

Sen lisäksi, että olen sisuuntunut, olen myös tehnyt pipoja. Monta pipoa. Pipojen lisäksi olen kokeillut myös kämmekkäitä. Muistaakseni en ole tätä kuvaa blogissa vielä esitellyt.


 Mervi

7 kommenttia:

  1. On upeaa että sisuunnut etkä lannistu.
    Olemme todellakin epätasa-arvoisia, myös tavallisissa terveydenhuoltoasioissa. En nyt ala tässä tarkemmin avautua, mutta kakkos-asuinpaikkakunnallani en ole päässyt terveyskeskukseen, eivät ota sisään. Hoida siinä sitten kaikki asiat itse, viimeksi punkinpuremasta levinnyt punainen rengas. Niin harmillista, toisissa kunnissa tekevät esim. borrelioositestin, toisissa eivät jne. Borrelioosi tulee aika kalliiksi yhteiskunnalle hoitamattomana, työkyvyn menetysten myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin. Kaikkea päätäntävaltaa ei kuitenkaan voi siirtää valtiolle. Esim. omaishoitajien palkkioissa on suuria eroja summissa ja käytännöissä riippuen paikkakunnasta. Nyt niiden maksatusta vaaditaankin Kelan hoidettavaksi.

      Poista
  2. Ihana ja tarpeellinen kirjoitus.

    VastaaPoista
  3. Just näin, mielenkiintoista seurattavaa tämä blogisi. Sinussa on kyllä sisua kuin pienessä kylässä.

    VastaaPoista
  4. On se kyllä aika "suolanen" hinta siivouksesta. Tais mennä kuitenkin yli tunti :)
    Mutta hyvä kun sulla sisua riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Kaksi ihmistä oli puolitoista tuntia eli odottelen laskua 3 x 23,6 euroa. Tänään sain tarjouksen toisesta, juuri aloittaneesta, kotiapufirmasta. Heidän hintansa oli 34 euroa tunti. Laskekaapa, miten paljon tienaatte, kun saatte itse siivottua kotinne!

      Poista