lauantai 26. joulukuuta 2015

Jouluun asti selvisin "hengissä"

Huhuh! Nyt ollaan jo joulun paremmalla puolella. Olen ehdottomasti jouluihminen ja inhoan sitä, kun jotkut ihmiset vievät toisiltakin jouluilon toivomalla, että "joulu nopeasti menisi ohi". Joulun valmistelu vaan vie kaikki voimat. Myönnän, että tänäkin vuonna tein viimeiset päivät ihan voimieni äärirajoilla.

Toki olen äärimmäisen iloinen paljosta työstä putiikin puolella. Viime vuotiseen verrattuna myynti on nyt ollut moninkertainen. Onneksi sain Pirkon avuksi putiikkiin. Olemmekin yhdessä tehneet täydet tunnit lahjoja paketoiden. Sain kuin sainkin kaikki tilaustyöt valmiiksi jouluaatoksi, vaikka tiukille se meni! Sain siis siirtyä helpotuksesta huo'aten kodin puolen askareisiin. Minä nyt paljon mitään voinut tehdä, mutta omat sotkuni siivosin. Olen tyytyväinen, että olen antanut periksi monista "täytyy tehdä" -paniikeistani. Enää ei tarvitse nuohota joka nurkkaa, riittää tavallinen siivous. Komeroita ei tarvinnut ollenkaan siivota, ne ovat vielä muuton jäljiltä ihan siivosti ja oman vaatekomeroni handlasin vain työntämällä tavarat niin, etteivät putoa kun oven aukaisee. Pyykitkin on ihan nätisti koneessa, kuivausrummussa tai pyykkikoreissa - ei haittaa!

Jouluaatto sujahti kotia koristellessa yhdessä tyttäreni kanssa. Vähän se oli hankalaa, kun ei ollut niitä samoja tuttuja paikkoja, mihin koristeet AINA laitetaan. Eikä nyt ylipäätään ole oikein mitään paikkaa millekkään koristeille. Minä laitoin omat tärkeät juttuni lattialle sopivasti niin, että omasta tuolistani ne näen.



Koska meille ei enää mahdu kuusta - tai noh, tänne alakertaan ei mahdu, ylhäällä olisi tilaa vaikka kuinka - laitoimme kuusenkoristeet lasimaljaan. Ihan kivat ne noinkin on.


Tämä tonttu on AINA ollut kuusessa, nyt se joutuu tyytymään tuollaiseen kukkarumilukseen.





Kuten kuvasta huomaat, eteinen on vieläkin remointoimatta. Lattialaminaatti on kyllä jo hankittu, mutta minä en ole sitä edes nähnyt vielä. Se on sitten yllätys, minkälaisen mies on valinnut....




Joulupäivänä mieheni ja tyttäreni kävivät Kustavissa sukuloimassa. Minä jäin perinteitä noudattaen kotiin. Nukuin lähes koko päivän. Mitä nyt vähän välillä luin kirjastosta hakemiani kirjoja.

Syöminen on onnistunut kohtuuhyvin. Minun ruoka-annokseni ovat edelleen hyvin pieniä, mutta onnekseni en saanut kovia vatsakipuja, niinkuin yleensä ruoasta saan. Kahvia ja pullaa, pipareita ja jälkkäriä pystynkin syömään ongelmitta - mutta niille onkin kuulemma (ja olen samaa mieltä) ihan oma vatsansa.

En tokikaan kykene ilman käsitöitä olemaan. Eiei. Aloitin sukan kutomisen käsittämättömän ohuesta langasta. Mutta niihin kuviin vasta myöhemmin....

Pellavasydämen Mervi

4 kommenttia:

  1. Voi, minä olen varmaan sellainen jouluilonpilaaja... vaikka toisaalta samahan se on, miten toiset joulunsa viettävät, kunhan kukaan ei tule minun kotiini hössöttämään joulusta :-D Kiva, että sait mieleisesti joulun!

    VastaaPoista
  2. Oletko kysynyt onko eteisen remontti joululahja vai uudenvuoden lupaus? Remontoiko lapsesi tarvittaessa yläkerrassa, haluaisin myös tietää mikä on tuolihissin tilanne? Ei tietenkään ole pakko vastata.
    Turussa yhdessä AMK :ssa on kunnonkoti jossa esitellään esteetöntä asumista. Siellä on paikalla asiantuntijat. Tietoa löytyy netistä lisää. Itse olen pyörätuolissa siksi olen kiinnostunut että saat kaikki tarvittavat avut ja apuvälineet. E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kävi huonosti hissihakemuksen kanssa. Hylkypäätöstä perusteltiin sillä, että yläkerrassa olevat liinavaatteet voi siirtää alas ja alakerran saunaan ei tarvitsekaan päästä, kun on kerran suihku. Eli kotiin en saa yhtään mitään apua. Nyt olen juuri pyhien aikana kirjoittamassa valitusta hallinto-oikeudelle avustaja-asiasta.

      Poista