seuraa sähköpostitse

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Hetki pihalla

Huomenna tulee kuluneeksi kolme viikkoa leikkauksesta. En ole käynyt missään tuona aikana, en saa ajaa autoa, enkä edes istua autoon. Kävelemään en kykene muutamaa metriä enempää, joten täällä kökötän sisällä. Silti olen hurjan tyytyväinen.

Asumme keskellä kaupunkia, ikkunoista näen ihmisiä, pullakaupassa kävijöitä. Koululaiset kulkevat enemmän ja vähemmän äänekkäästi ohitsemme. Saan seurustella asiakkaitten kanssa. Pääsen itse ulos, koska nyt ei ole ulkoportaita. Kymmenen minuuttia heräämisestä olen työpaikalla.

Tänään hengitin vähän aikaa raitista ilmaa ja ihailin pihan muutamaa kauneuspilkkua.



Luulin, etten saisi tätä ihanuutta uuteen kotiin, mutta ilokseni huomasin, että mieheni oli tuonut tämänkin ja kelpuuttanut pihalleen.


Tuosta pöytäliinasta hankkiudun heti huomenna eroon. Kirpputoritavarat ulkona katoksessa antavat väärän kuvan putiikista. Muutama on käynyt kirpputoria kyselemässä.


 Vanhoja esineitä, osa käsitöihin liittyviä.



 Vanha hevosen valjaisiin liittyvä osa, setolkka. Eikö olekin kaunis esine?


 Vieläköhän nämä kauniit nuput ehtivät aueta ennen pakkasia?

Pellavasydämen Mervi






tiistai 29. syyskuuta 2015

Tämä tiistai oli maanantaikappale

Usein tiistait ovat minulle maanantaita. Kas kun putiikki on maanantaisin kiinni. Heti aamulla tuli muutama asiakas hakemaan tuotetta, jonka olin sanonut saapuvan tiistaina. Minä heille sanomaan, että vasta huomenna tulee. No, iltapäivällä tulivat. Haarukkapitsihaarukat.

Toinen moka sattui heti perään. Symppis pappa tuli varovasti kyselemään, mitä hänen takilleen kuuluu... Ai, mille takille? Ihan tyhjää lyö pää. Varmaan kuukausi aikaa (vaikka hän nätisti muisteli, että kaksi viikkoa) kun oli tuonut takkinsa vetskarin korjattavaksi. Oli siinä selittelemistä. Huomiseksi lupasin. Samoin entinen opettajani haki korjausompelun, jonka oli jättänyt joskus toukokuussa...

Kolmas moka on vähän hankala selittää. Olin lähettämässä avustajaa ostamaan takkivetskaria. Sanoin, että avataas nyt toi saapunut paketti, jos siellä on tilaamani vetskarit, niin ei tarvitse tuoda kuin se yksi, ei vastaisuuden varalle. Siis. Ei kumpikaan meistä älynnyt, että eihän sitten tarvitse sitä ensimmäistäkään käydä hakemassa, jos ja kun niitä siellä paketissa oli.

Ja mitä muuta lienen mokannut, mutta en vaan älyä edes hävetä.

Joku kommentoija ihmetteli, miten pystyn pitämään putiikkia, kun en kotitöistä selviä. Sitä sama minäkin usein mietin, mutta en ihmettele. Sisu. S-i-s-u. Ja toisaalta putiikki on minulle elinehto, ei taloudellisessa mielessä, mutta mielenterveyden. Mutta joka ihmettelee, voi koittaa, miten saa turvallisesti vietyä petivaatteet pihalle portaita pitkin kahta kyynärsauvaa samalla raahaten. Tai imuroitua - tarvittais kolmas käsi.

Mutta siitä olen ihan varma, että toisen töissä en pärjäisi. Ainakaan tämän hölmön pään kanssa.

Pellavasydämen Mervi
ps. huomaan tiettyä arkuutta tai jopa haluttomuutta kirjoittaa, kun mietin, että tätäkin lukee joku sellainen, joka arvostelee negatiivisesti elämääni, päätöksiäni, kykenemistäni.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Piposunnuntai

Jäin viikonlopuksi yksin, kun mieheni lähti mökille. Olen huilannut. Nyt on tullut tarpeeksi pötköteltyä, kun turvotus jalassa on jo lähes laskenut.

En toki pelkästään pötköttele, vaan teen "töitä" samalla. Kolme pipoa tuli valmiiksi. Voivoi, ei tässä kuvassa erotukaan kauniit ruskan värit luonnollisesti. Tässä on tasaraidat oranssia, punaista ja beessiä. Lanka on Damaris, jonka myyn pois eurolla 50 grmman kerä. Ihanan pehmoista villasekoitetta.

 

Tässä näkyy hassusti mallin päänahka läpi. Lanka on oikein ihastuttava Katian Peru. Tekisi niin mieli tehdä tästä langasta joku villatakki. Tässä minun oma mallini, jolla teen nykyisin lähes kaikki pipot. Ohje vaan on edelleen viimeistä silausta vaille. Aina vaan pitää tarkistaa, että onko se nyt oikein. Alla sama malli.


Tämä Alize-kukkalanka on meillä oikein suosittua. Olen tehnyt siitä jo näin montaa eri väriä.


Huomenna nousenkin pystyasentoon, sillä on tunikan ompelun aika. Ja vähän korjausompelua.

Leikattu jalka jatkaa vaan paranemistaan. Joka päivä tuntuu paremmalta. Kuinkahan hyväksi lainkaan tuleekaan?

Pellavasydämen Mervi

perjantai 25. syyskuuta 2015

Tuotekuvaus

Minä niin TIEDÄN, että yrityksen tuotekuvauksiin pitää ladata kaikki paukut. Niiden PITÄÄ olla edustavia ja kaikkein parhaalla taidolla tehtyjä.

Silti.

Teen niitä kiireessä. Vasemmalla kädellä, kuten sanotaan. Hei muuten, kas kun ei vasenkätiset (kuten minä) nouse parridaadeille, sillä tuollainen sanontahan loukkaa syvästi vasenkätisten kunniaa ja taitoja. No mut joka tapauksessa. Tänään tiesin, että avustaja tulee vain yhdeksi tunniksi. Alunperin perjantai-imurointia suorittamaan, mutta kun eilen jo imuroitiin, tänään ehtisimme tehdä muuta. Puoli tuntia meni kuitenkin siihen, että hän vei tavaroita paikoilleen, minä kun en siihen pysty.

Sitten äkkiä. Hmm... mikä tausta, mikä alusta, MITÄ KUVAAN LAITETAAN? Tarkoitus oli muuttaa facebook-sivuston kansikuva. Eli vaakakuva, johon kolme pipoa. Mitkä kolme, lankoja myös.... äkkiä, äkkiä.... asiakkaatkin vielä tulevat juuri siihen tuntiin...

Se siinä on hyvä puoli, että saan asiakkaan näkökulman, kun joku muu minun kanssani niitä kuvia suunnittelee.

Viime minuuteille meni, mutta meillä oli kuva kolmesta piposta.

Joka kuva ei sitten ollenkaan käynyt tarkoitukseensa. Se ei mahdu. Siinä on painotus just väärässä kohtaa.

Tämä kuva oli paras, mutta sopimattoman mallinen tarkoitukseensa




Mitä tästä opin? Pois kiirus. Panosta etukäteissuunnitteluun. Tarkista, minkälaista kuvaa olet ottamassa! Ensi viikolla sitten uudelleen. Tiistaina avustaja tulee kolmeksi tunniksi, silloin somistamme näyteikkunan. Keskiviikkona aikaa on kaksi tuntia, silloin taidamme valokuvata.

Mielestäni tuo alin kuva on kuitenkin aika onnistunut noin teknisesti. Kun kyse on kuitenkin "vain" ..... ei, en kirjoitakaan ajatustani loppuun.

Hyvin olen pärjännyt, vaikka leikkauksesta onkin vasta reilu kaksi viikkoa. Tänään kyllä iltapäivällä olisi ollut pakottava tarve päästä pitkälleen, mutta en sitten malttanut. Nyt on jo jäänyt pois kävellessä tuntuva kipu - sellainen hermo pinteessä tunne - mutta aikas mahtava turvotus tuntuu ikävältä. En saa sitä edes yöunen aikana pois. Mutta aikanaan sekin häviää. Tällä viikolla otettiin tikit pois, eikä ilmennyt minkäänlaista ongelmaa, ei sitten niin mitään. Kaikki on niin hyvin kuin vain voi kuvitella!

Pellavasydämen Mervi

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Turhaa kateutta

Tykkään ihan hirveästi kommenteista. Tai lähetään jo siitä, että on kiva huomata, kuinka joku tai jotkut aiheet kiinnostavat lukijoita. En tiedä, miten lukija aavistaa postauksen aiheen - ehkä pienestä "esittelytekstistä" joka aukeaa uuden postauksen tullessa. Itse olen huomannut, että vaikka kyselytulokset osoittavat, että eniten toivotaan käsityöaiheisia postauksia, kuitenkin ylivoimaisesti eniten lukijoita saavat henkilökohtaiset postaukset ja niistäkin ne, jotka sisältävät harmistuksia, pohdintaa, kärjistyksiä tai kiukuttelua.

Tämänviikkoinen (kyllä, se kirjoitetaan yhteen, tarkistin!) postaukseni "yksin olet sinä ihminen maailmassa" oli yksi tällaisista. Oliko otsikko sen verran provosoiva - vai mikä? - että sen on avannut keskimääräistä useampi lukija.

Kuten viimeisessä kommentissa toteankin, alkoi jo pelko hiipiä puseroon, kun kommenttia avasin. Pelotti, että jos tulee lisää kyseenalaistamista. Vieläkö joku velvoittaisi minut itse huolehtimaan kodistani, itse maksamaan siivouksesta. Mitä siis edelleenkin teen. Mutta ei, sitä kommenttia lukiessani olkapäät laskeutuivat, sydämenrytmi palautui ja hengityskin normalisoitui.  -Eikö ollutkin hienosti dramatisoitu!

Siivouksesta.
Huolehdin edelleenkin itse siivouksesta. Pääsääntöisesti niin, että mieheni tekee sen. Toissijaisesti niin, että tilaan "maksullisen naisen" - eli meidän kohdallamme se on tarkoittanut esim. omakotiyhdistyksen siivoojaa. Paitsi, että se palvelu on toistaiseksi tauolla.

Kun aikoinaan olen avioitunut nuorena, mutta jo invalidina, kuvittelin, että yhteiselämässämme vallitsisi tasa-arvo - että molemmat osallistuisimme kotitöihin. Kyllä se alkuvuosina toteutuikin. Minä siivosin, laitoin ruokaa, yhdessä hoidimme lapset, mies hoiti autot, raha-asiat... Sittemmin linjaus on vääristynyt. Mies hoitaa siivouksen, ruoanlaiton, auton, raha-asiat, kaiken. Kun minä en enää kykene. En tiedä, kuinka usein hän huokaa hiljaa mielessään, ettei ole tällaiseen lupautunut, vaikka aikoinaan tahtoikin. Rakastaa. Myötä- ja varsinkin vastamäessä.

Niin mielelläni siivoaisin. Niin rakastan ikkunanpesua, ja varsinkin, jos samalla saa vaihtaa verhot. En ehkä enää koskaan kykene siihen. Riipaisee kirjoittaa nuo sanat "ehkä en enää koskaan..." Appropoo, tässä huushollissa on ikkunat, jotka aukeavat - alhaalta. Niitä pestessä pitää olla kaksi ihmistä, joten meillä on ikkunat pesemättä. Emme ole pesseet (kukaan) edes tänne muuttaessamme.

Vain toinen saman kokenut tietää, miltä se tuntuu. Mikä tahansa luopuminen. Saatat luulla, että on kivaa, kun voi vaan toiselle sanoa, että tuosta ja tuosta siivoat. Ei, ei, ja ei. Se ei ole kivaa. Kestää jokseenkin kauan tottua ajatukseen, että joku vieras ihminen tulee meille ja siivoaa. Vaihtaa petivaatteet, huolehtii pyykeistä. Vieras ihminen tulee kotiisi, näkee kaiken, hoitaa nekin asiat, mitkä haluaisit "salata". Vaikka se on hänelle vain työtä, minulle se on kova paikka.

Sen sata kertaa ennemmin tekisin itse. Hoitaisin oman kotini. Hoitaisin oman osuuteni yhteisestä taloudesta. Olisin tasavertainen kumppani.

Kenenkään ei kannata olla kateellinen, jos vaikka sen siivoojan saisinkin. Monta kertaa mieluummin vaihtaisin osia kanssasi, jos saisin terveen ruumiin ja kykenisin itse tekemään. Monta kertaa ennemmin.

Mervi


Tämän ihanan korin on mieheni istuttanut putiikin pylvään juureen. Tykkään kovasti.
 

Vaikka piha on asunnon puolella vielä aivan keskeneräinen, on siellä muutamia kauneuspilkkuja.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Meidän pikku persikkapuu

Vanhassa kodissamme oli (ja on edelleen) upea puutarha, jonka mieheni istutti niiden reilun kymmenen vuoden aikana, kun siellä asuimme. Nyt hän on tietysti aloittanut istutustyön alusta - tässä ennen kaupungin omistuksessa olleessa neuvolarakennuksessa ei ole kummosia istutuksia ollut.

Tai noh, kyllä hän kertoi löytäneensä talon takaa vanhaa kasvillisuutta, kun vähän ketoa kuopsutti. Lisäksi oli löytynyt mielenkiintoinen kaiverrus puun rungosta. Minä en vielä ole päässyt näitä ihmettelemään.

Viime kesänä mieheni istutti pienen persikkapuun. Siihen tuli muutama hedelmä. En ollenkaan käsittänyt, ne voisivat olla SYÖTÄVIÄ. Tänä syksynä saimme jo monta persikkaa. Ne ovat tirskuvan mehukkaita ja maku on hyvin, hyvin eksoottinen, puhumattakaan karvaisesta pinnasta. Kauniitakin ovat.

Ensimmäiset hedelmät putosivat maahan, ennenkuin käsitimme, miten herkullisiä nämä pikkupersikat ovatkaan.







Paljon kaikkea muutakin mieheni on tähän putiikin ikkunoitten eteen istuttanut,  varsinkin eriväriset ruusut ovat siinä komeasti kukkineet.

Mervi


Yksin olet sinä pieni ihminen maailmassa

Otsikon lailla tunnen tämänpäiväisen oloni.

Kun tiesin meneväni leikkaukseen ja kuvittelin ainoana vaihtoehtona olevan, että pyörätuolissa tulen takaisin, laitoin vetämään uusintahakemuksen henkilökohtaisesta avustajasta myös kodin puolelle. Työhönhän sitä jo saankin. Puhutaan tässä yhteydessä henkilökohtaisesta avustajasta, joka siis hoitaisi minua ja kotia.

Meillä kävivät vammaispalvelun työntekijät ja paljon aikaa haaskattiin, kun lopputulos oli selvä: en saa henkilökohtaista avustajaa. Minulle kerrottiin, että minun kohdallani ensisijainen apu tulisi kotihoidosta. Kertoivat, että siellä kyllä mielellään esitetaan, että palvelu on vain ikäihmisille, mutta että HE EIVÄT VOI KIELTÄYTYÄ tarjoamasta apua minulle. Siinä kohtaa molemmat tiesimme, että on nimenomaan kyse siivousavusta. Minä vielä kysäisin, että eikö tämä ole juuri sitä apua, mistä vanhukset pahoittelee, että "ne" eivät suostu siivoamaan. Vastaukseksi sain tuon edellä mainitsemani lauseen.

Vammaispalvelusta luvattiin ottaa ko. virkamieheen yhteyttä. Itse sinne kuitenkin jouduin soittamaan, koska mitään ei kuulunut. Vastaus oli selvä: he eivät tarjoa siivousapua.

Miksi ihmeessä ihmistä pompotetaan ja rohkaistaan toiveilla, jotka jo tiedetään turhiksi? Kotihoito nimittäin soitti vammaispalveluun ja sieltä oli vastattu, että kyllä hän arvelikin, ettei se onnistu.... SIIS MITÄ?

Voin kuvitella jatkon. Ensin saan vammaispalvelusta kieltävän vastauksen avustajasta. Perusteluna on, että kotinhoito on ensisijainen palvelun tarjoaja. Sitten kun todetaan, ettei sieltä apua saakaan, joutuu virkailija kirjoittamaan uuden päätöksen ja kehittelemään jonkun muun syyn. Ja niitähän löytyy!

Täällä minä nyt siis kuljen kahdella kepillä ja olen yksin kotona. Osaat kyllä arvailla, minkälaisiin hommiin kykenen. Kyllä jää imuroinnit imuroimatta, petivaatteet vaihtamatta ja tavarat lattialta noukkimatta.

Niin yksin olet sinä ihminen maailmassa ja oman onnesi varassa!
Mervi

Lisäys myöhemmin: tarkemmin kun muistelin, niin minähän olen jo saanut kirjallisen, kielteisen päätöksen asiasta. "Hakemus henkilökohtaisen avun myöntämisestä päivittäisiin toimiin hylätään. Vammaispalvelulain 4§:n mukaan palveluja ja tukitoimia järjestetään toissijaisesti eli silloin, kun vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia palveluja tai etuuksia muun lain nojalla. Kotihoito on sosiaalihuoltolain nojalla myönnettävä palvelu, jolla pyritään turvaamaan henkilön kotona selviäminen. Hakijaa ohjataankin selvittämään oikeutensa kotihoitoon. ...."

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Syksyn parhaat puolet

Vaikka en pidäkään syksystä, on siinä hyviäkin puolia. Ruskan värit, marjat, hedelmät...

Hortensia on komea pensas ulkona. Vanhaan kotiin jäi jättisuuri hortensiapensas, mutta on tänne uuden kodin pihallekin jo pieni puska istutettu. Tässä muutama oksa sisälle tuotuna.








tiistai 15. syyskuuta 2015

Pyörätuolikassi, jossa saat tavarat sateelta piiloon

Tämä on jatkoa pyörätuolikassin esittelyyn. Silloin unohdin kokonaan läpän. Meinasin sen unohtaa tehdessänikin. Onneksi kangasta riitti siten, että alapuolen laitoin toisen väristä. Asiakas nimenomaan toivoi, että ostokset saa kunnolla piiloon esim. sateelta. Lisäsin läpän ommellessani ja tässä on siitä muutama kuva.

Näistä lenkeistä laitetaan pyörätuolin kahvoihin. Molemmin puolin.




Jos kassi on tyhjä saattaa se raahata pyöriin, tällöin kannattaa kuljettaa jotain vyötä mukana, jolla saa kassin kurottua pienemmäksi.






Mielestäni tämä on aivan täydellinen kassi sellaiselle pyörätuolia käyttävälle, jolla on avustaja mukana. Hintaa kassille on 79 euroa + postimaksut.

Pellavasydämen Mervi

maanantai 14. syyskuuta 2015

Kotona

On se ihan ihmeellistä, miten hienosti kaikki on tällä kertaa sujunut. Taksin kanssa oli hiukan järjestelyongelmia. Hoitaja tilasi paaritaksin, taksi tuli ja ihmetteli, että minä ilman pyörätuolia olen lähdössä. Sitten hän kyseli, miten selviän portaista. Minä selittämään, ettei meillä ole portaita, että kyllä ihan hyvin sikäli. Ja eihän tällä matkallakaan ole portaita. "Niin, mutta, hm.... taksissa on kaksi porrasta". Auts. Enhän minä niistä selviä millään. Peruutimme takaisin sänkyyn. Tehtiin toinen tilaus ja sieltähän se paaritaksi sitten lopulta tulja oikein hyvä olikin. Niin hyvässä asennossa en ole vielä koskaan matkaa tehnyt!

On se kumma, tai noh, ehkä tämä sukupolvi on kasvatettu kiltiksi ja tottelevaiseksi, vaatimattomaksikin  vielä. Kukaan ei ole sanonut minulle, että taksi on jotenkin MINUA VARTEN, varsinkaan kela-taksi. Nyt kokeilin rajojani ja kysäisin, että jos vaikka voitais hakea - suklaata? Juu, kyllä se vaan passasi. Minä ehdotin, että tämä olisi se apteekkireissu, jota minä en nyt tarvinnut. Eihän Kelan maksamaa taksia nyt tokikaan saa miten vaan käyttää, mutta apteekkireissu on sallittu.

Nyt olen siis kotona ja kovin kiitollinen kaikesta. Pisteenä i:n päälle, mieheni on tämän viikon lomalla. Toki joskus käväisee mielessä, että voiko tämä hyvä jatkua, että ei kai vaan mitään takapakkia?

Blogissani on tällä hetkellä 300-400 kävijää päivittäin. Jostain putkahti mieleeni, että silloin kun olin pitkään sairaalassa, kävijöitä oli yli tuhat päivittäin. Itse luulin noiden aikojen olevan erittäin tylsää luettavaa, mutta jostain syystä olin väärässä. Paljon tylsempää näyttää olevan tavallinen arki kotona ja työssä. Onneksi?

Mervi

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Tylsää


Onhan tämä sairaalassa makaaminen tylsää. Katsoo kelloa ja ihmettelee, miten hitaasti se liikkuu. Minulla on kaikki hyvin, joten tuntuu turhauttavaltakin. Kipulääkearsenaali on kyllä mahtava, mutta en sitten myöskään tunne kipua. Jalka liikkuu hyvin, joten pääsen ihan itsenäisesti liikkeelle. Leikkauksen jälkeen Hb oli vain 80, mutta sain eilen kaksi pussia verta ja aamulla mittaus osoitti 95, joten nyt on olo jo freesimpi. Syömisen kanssa ei ole mitään ongelmaa, olen oikein nauttinut erilaisista leivistä - kotona kun en juurikaan syö leipää.

Tänään kyselin kotiinpääsystä hoitajilta ja sain vastaksen, että alkuviikosta. Sitten hoitaja kysyi mitä mieltä itse olen. Sanoin, että lähtisin mielelläni jo huomenna. Saattaa olla, että niin tapahtuu. Varmistuu aamun lääkärikierrolla. Olen minä täällä neulonutkin. Tänään aloitin pipon ohuesta 100%:n villalangasta, joka tuli Pellavasydämeen viime viikolla. Mukanani minulla on lyhyet pyöröpuikot. Olen siirtynyt kokonaan vaihdettaviin päihin ja kaapeleihin. Tässäkin taitaa olla yhdistettynä KnitProta ja KnitPicksiä, ne kun ovat keskenään yhteensopivia. Vallan mainiot kutoa. Kuvat on kertakaikkisen kelvottomat ja väärässä paikassa, mutta kun tällä tabletilla osaa juuri mitään tehdä.

lauantai 12. syyskuuta 2015

Parhain leikkaus ikinä






Kaikki on mennyt todella hyvin. Torstaina  tulin taksilla neljäksi turkuun. Heti oli hoitaja vastassa ja hoito on ollut koko ajan ystävällista ja potilaan tarpeista lähtevää. Tuttuja hoitajia on paljon, olenhan täällä niin yhtenään ollut. Tostaina otettiin verikokeet. Sitten vaan kulutin aikaa - yhden pipon sain aikaiseksi. Nukuin kohtalaisen hyvin. Tällä kerralla en pelännyt juuri ollenkaan, mikä saattoi johtua siitä, että päätin pyytää nukutuksen. Se sopii  minulle paremmin kuin puudutus. Jos joku ilkeä mielikuva leikkauksesta tai sen epäonnistumisestä alkoi hiipiä mieleeni, lähetin sen heti tiehensä ja aloin miettiä Pellavasydämen joulumyyntiä.

Hassua oli se, että jouduimme kävelemään itse leikkaussaliin. Aina on viety sängyllä. Tässä on kysymyksessä joku säästäminen tai työtapojen uudelleen järjestäminen. Hoitajatkin olivat ihan ihmeissään, kun tämä oli niin uusi asia, tämän kuun alusta alettu. Leikkaussalissakaan en kokenut pelkoa. Ihme. 

Heräämössä olin vain muutaman tunnin ja minut siirrettiin osaston yhteydessä olevalle tarkkailuosastolle. Siellä vielä tarkkailtiin verenpainetta, saturaatiota ja sydämen vointia. Ihmettelin, etten yöllä herännyt noihin mittauksiin. Siellä nukuin yön, aamupäivällä pääsin osastolle omaan huoneeseeni. Lääkäri kävi kertomassa että leikkaus onnistui hyvin, luuta oli tarpeeksi, että saivat proteesikupin monella ruuvilla kiinni.

Nyt yritän saada aikani kulumaan telkkaria katsellen, nettiä seuraten ja on mulla muutama lehtikin luettavaksi. Vielä näkö haittaa neulomista, eikä täällä ole oikein sellaista tuoliakaan missä saisin istua. Kävin suihkussakin, joten kyllä tässä ihan kohta olen ennallaan!




Ruoka on ollut hyvää. Kun säästän leivät niin saan tasattua syömistä: vähän kerrallaan mutta usein. Nyt himoitsen dajm karkkipussia. En yleensä suo suklaata enkä juuri muutenkaan karkkia - paitsi salmiakkiin tulee joskus himo. Odotan kovasti että pääsen kanttiiniin, vielä ei jumppari antanut lupaa... mut voisin mä silti,  jos vaan saisin pyörätuolin.

 Tämä pipo on tehty samasta langasta kuin edellinenkin, jonka esittelin jo. Kuva vaan meni tonne mihin sattuu, enkä saa niitä tällä tabletilla siirrettyä. Olkoon siis noin.

Terveisin Mervi


keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Pyörätuolikassi

Sain asiakkaalta tilauksen kassista, johon mahtuu viikon ruokaostokset ja jota voi kuljettaa pyörätuolin takana. Ilmeisesti tällaisia ei ole kovin paljon - jos ollenkaan - myynnissä, koska en löytänyt netistä yhtään kuvaa. Suunnittelin mallin saamieni mittojen mukaisesti.

Kassin koko on 50 x 40 x 10 cm. Kankaaksi valitsin enstexin, joka pitää sadetta. Nyt kyllä meni tämä postaus penkin alle. Huomasin jo julkaistuani tämän, että nuo mitat on tässä väärin. Alunperin nimittäin kuvittelin, että asiakas tarkoitti noin, mutta kun aloin ompelemaan, tajusinkin, että leveys ja korkeus ovat väärinpäin. Tällä tabletilla ja täällä sairaalan sängyllä en pysty tätä korjaamaan, joten olkoon nyt noin - otetaan uusiksi myöhemmin.


Avustajaa varten kassiin tulee normaalit kantokahvat.


Oleellista tässä kassissa on kahvat, joista se ripustetaan pyörätuolin työntöaisoihin. Ompelin niitä neljä, jotta kassi ei jää repsottamaan.


Tavallisten kantokahvojen lisäksi kassiin tuli olkahihna.


Tällainen oli suunnitelma:




Koska minulla ei tällä hetkellä ole käytössä pyörätuolia, kävin terveyskeskuksen aulassa testaamassa ja kuvaamassa kassin. Aivan kerrassaan mainiosti näyttää passaavan.







Ai niin, voi harmi, en muistanut ottaa kuvaa jossa olisi näkynyt läppä, jonka alle ostokset jäävät suojaan. Se on tehty kaksinkertaisesta enstexistä, joten ei haittaa sadekaan.

Nyt vaan toivon, että asiakas ja hänen avustajansa ovat yhtä tyytyväisiä kuin minä. 
Käytössä se onnistuminen testataan. Jos ei olisi tullut niin kiire, olisin tehnyt itsellenikin tuollaisen, mutta en ehtinyt. Tämä valmistui eilen illalla ja nyt olen jo täällä Tyksissä odottamassa huomista leikkausta, joka tehdään kuulemma heti aamulla. Hyvä niin.

Pellavasydämen Mervi