seuraa sähköpostitse

torstai 31. joulukuuta 2015

Välipäivät

Putiikkini on ollut auki normaalisti ja väkeä on käynyt "normaalisti". Nyt kun otin kassaraportin joulukuusta, voin sanoa olevani tosi, tosi tyytyväinen. Vaikka oli paikkapaikoin liiankin työlästä, se kyllä kannatti!

Tänään sain henkilökohtaisen avustajan neljäksi tunniksi, sillä viime ja tällä viikolla jäi pyhien vuoksi muutama tunti käyttämättä. Kaikkiaan saan apua 8 tuntia viikossa ja siis nimenomaan, vain ja ainoastaan, työssä avustamiseen. Teimme uuden näyteikkunan ja järjestelimme lankoja. Aloitimme myös inventaarin tekemisen eli laskimme langat samalla kun järjestelimme. Pelkästään huopuvaa Fritidsgarnia oli varastossa muutamaa vaille 500 kerää eli n. 25 kiloa! Lopuksi avustaja imuroi koko kaupan takahuoneita myöten. Kelpaa taas aloitella uutta viikkoa ja vuotta. Paitsi että lauantaina vielä on kauppa auki.

Mieheni on ollut lomalla nämä välipäivät. On se vaan mukavaa, kun palvelu pelaa pitkin päivää. Kahvikutsuja satelee ja silleen. Tänään minulla oli siis mies talon kummassakin päässä, kun avustajakin oli miespuolinen. Aina välillä totean, miten kivat ajat meillä on edessä, kun muutaman vuoden päästä mieheni pääsee eläkkeelle ja minä jatkan vielä puodissa: hänelle vähän omaa rauhaa ja minulla kiva taustatuki.

Laakereilla täällä ei ole lepäilty.

Remontti eteni viimeiseen kohteeseen. Mieheni rakenteli uutta lattiaa eteiseen. Tästä kuvat toisessa blogissani, neuvolakodin puolella.


Kun asiakas avaa oven Pellavasydämeen, hän tuntee nenässään tervan tuoksun. Vaikka tervanarut ja nämä tervatontutkin on muovipussissa, silti tuoksi leviää vienona koko putiikkiin. Tänään siirrettiin yhden tontun paikka ja heti nenä huomasi...

Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Kun yhden saa valmiiksi niin seuraava puikoille

Sain Darling-sukat valmiiksi ja onnistuin jopa raidat kohdistamaan samalla lailla molempiin sukkiin.
Tämä sunnuntaipäivä meni pipariksi, sillä heräsin aamulla siihen, että nenästä vuoti verta "tulvimalla". Piti herättää mies avustamaan, mutta eihän se vuoto tyrehtynyt ollenkaan. Mieheni soitti hätäkeskukseen ohjeita saadakseen. Sieltä lähetettiin ambulanssi. Jääpussi niskan päälle ja oikeaoppinen nenänpuristuskaan ei auttanut. Nenään laitettiin joku vaahtomuovisydeemi, muttei sekään pysäyttänyt veren vuotamista. Niinpä lähdettiin ambulanssilla ensiapuun.

Siellä menikin reilu kuusi tuntia etupäässä odotellen. Lopulta lääkäri aikoi polttaa suonen, mutta ei siihen pystynytkään, sillä vuotokohta oli liian syvällä. Uudet tamppoonit nenään ja pääsin kotiin.


Nyt olen jatkanut aiemmin aloittamaani huivia. Malli on ihan perustylsä ainaoikein pitkänmallinen, kun en siihen hätään viitsinyt mitään muuta etsiä. Piti vaan äkkiä saada käsitys langasta ja sen raportista. En sitten millään tykkää neuloa paksuilla puikoilla. Ja aina oikean neulominen on myös minulle työlästä. Mutta kyllä tästä aika kiva huivi tullee...

Jollain on muuten taas vilu - kaksi neuletakkia päällekkäin ja silti on kylmä!




Lankana Pellavasydämessä uusi Alize Angora Gold Simli, jossa on pääosin keinokuitua. Yleensä en itse halua mitään blingblingiä, mutta tässä langassa se menettelee ja sitä paitsi on asiakkaita, jotka nimenomaan haluaa... Eräskin rouva virkkasi tästä monta eri väristä huivia joululahjaksi ja kauniita olivatkin. Se on aina niin kivaa, kun minulle tuodaan "näytille" aikaansaannoksia. Nytkin saatoin innostua salomoninsolmuista, jota en ole koskaan kokeillutkaan...







Puikkoina minulla on tässä työssä KnitPicksin pyöröpuikot vaihtopäillä. Tosi hyvin toimii tuo liitoskohtakin, ei ollenkaan tartu tai aukeile ja kaapeli on hyvin mukautuva.


 Vähän jännittää ensi yö. Mitenkähän tuo nenä suhtautuu makuuasentoon? Jos ei näillä konstein tokene, on kuulemma edessä Tyksin reissu korva- ja nenälääkärille.

Pellavasydämen Mervi











lauantai 26. joulukuuta 2015

Joulukäsityö

Olen jo aiemminkin kertonut, että lapsuuskodissani oli "täsmällinen" - korvatkoon se sanan ankara - kristillinen kasvatus. Sunnuntaisin oli moni asia kielletty, kirkonmenojen aikaan esim. ei leikitty ulkona. Pyhänä ei saanut myöskään tehdä käsitöitä. Tänään taisin  vähän tehdä kiusaa isälleni, sillä olin oma itseni ja neuloin sukkaa. Eipä tuo mitään virkannut asiasta.... onneksi.

Tapaninpäivänä meillä on tapana kutsua isä livekalakeitolle, niin tänäänkin.

Mutta siitä sukasta piti kertomani. Aloitin työn, jolla ei ole aikarajaa eikä tilaustakaan. Siis ihan vain omaksi huvikseni neulon sukkaa sen kokoisena kuin sattuu tulemaan.

Langaksi valitsin sukkaan minulle ennestään oudon - Katian Darling - langan. En olisi voinut kuvitellakaan tästä sukkaa tekeväni ellei yksi asiakkaistani olisi sitä niin kovin kehunut. Kuulemma kestävä ja kaunis sukka ja kuin pisteenä ii:n päälle hän osti lisää ko. lankaa.

Tämän langan neulominen on kuin rullalankaa työstäisi, niin ohutta se on. Mutta nythän minulla on aikaa. Näistä kirjavista langoista teen aina sileät sukat, kun haluan että värit tulevat näkyviin. Toki tähänkin olisi voinut jonkun palmikon laittaa? Kantapään teen nykyisin lähes aina tuollaisena ristiinvahvistettuna.



Puikkoina oli tällä kertaa KnitPron Symphoniet, mitkä on vallan mainiot puikot. Pakkauksessa on kyllä kuusi puikkoa, mutta mihin lienen hävittänyt yhden. Yksi meni poikki, kun istuin sen päälle. Eipä se kylläkään tahtia haitannut, vaikka yhtenä olikin ihan tavis bambupuikko. Voin kyllä rehellisesti suositella näitä puikkoja.


Lanka siis Katian Darling, jossa on 60 % villaa ja 40 % polyamidia. Vaikka se niin kovin ohutta onkin, sukka jalassa tuntui niin lämpimältä, ettei olisi malttanut pois ottaa työtä jatkaakseni. Tästä parista tuli omaan jalkaani sopivat, eli koko 40/41. Yhteen sukkaan meni lankaa 32 g, joten 50 gramman keriä pitää ottaa kaksi. Silmukoita yhdelle puikolle 16 eli yhteensä 64 silmukkaa. Otin tätä lankaa kokeeksi kahta eri väriä, vaikka valitessani kuvittelinkin tämän ennemminkin huivilangaksi ja kyllähän se siihen tarkoitukseen mainiosti sopineekin.






Onko joku lukijoista tutustunut tähän lankaan ja ehkä tehnyt siitä jotain?
Mihin sinä ajattelisit tämän ohuen langan parhaiten sopivan?

Pellavasydämen Mervi






Jouluun asti selvisin "hengissä"

Huhuh! Nyt ollaan jo joulun paremmalla puolella. Olen ehdottomasti jouluihminen ja inhoan sitä, kun jotkut ihmiset vievät toisiltakin jouluilon toivomalla, että "joulu nopeasti menisi ohi". Joulun valmistelu vaan vie kaikki voimat. Myönnän, että tänäkin vuonna tein viimeiset päivät ihan voimieni äärirajoilla.

Toki olen äärimmäisen iloinen paljosta työstä putiikin puolella. Viime vuotiseen verrattuna myynti on nyt ollut moninkertainen. Onneksi sain Pirkon avuksi putiikkiin. Olemmekin yhdessä tehneet täydet tunnit lahjoja paketoiden. Sain kuin sainkin kaikki tilaustyöt valmiiksi jouluaatoksi, vaikka tiukille se meni! Sain siis siirtyä helpotuksesta huo'aten kodin puolen askareisiin. Minä nyt paljon mitään voinut tehdä, mutta omat sotkuni siivosin. Olen tyytyväinen, että olen antanut periksi monista "täytyy tehdä" -paniikeistani. Enää ei tarvitse nuohota joka nurkkaa, riittää tavallinen siivous. Komeroita ei tarvinnut ollenkaan siivota, ne ovat vielä muuton jäljiltä ihan siivosti ja oman vaatekomeroni handlasin vain työntämällä tavarat niin, etteivät putoa kun oven aukaisee. Pyykitkin on ihan nätisti koneessa, kuivausrummussa tai pyykkikoreissa - ei haittaa!

Jouluaatto sujahti kotia koristellessa yhdessä tyttäreni kanssa. Vähän se oli hankalaa, kun ei ollut niitä samoja tuttuja paikkoja, mihin koristeet AINA laitetaan. Eikä nyt ylipäätään ole oikein mitään paikkaa millekkään koristeille. Minä laitoin omat tärkeät juttuni lattialle sopivasti niin, että omasta tuolistani ne näen.



Koska meille ei enää mahdu kuusta - tai noh, tänne alakertaan ei mahdu, ylhäällä olisi tilaa vaikka kuinka - laitoimme kuusenkoristeet lasimaljaan. Ihan kivat ne noinkin on.


Tämä tonttu on AINA ollut kuusessa, nyt se joutuu tyytymään tuollaiseen kukkarumilukseen.





Kuten kuvasta huomaat, eteinen on vieläkin remointoimatta. Lattialaminaatti on kyllä jo hankittu, mutta minä en ole sitä edes nähnyt vielä. Se on sitten yllätys, minkälaisen mies on valinnut....




Joulupäivänä mieheni ja tyttäreni kävivät Kustavissa sukuloimassa. Minä jäin perinteitä noudattaen kotiin. Nukuin lähes koko päivän. Mitä nyt vähän välillä luin kirjastosta hakemiani kirjoja.

Syöminen on onnistunut kohtuuhyvin. Minun ruoka-annokseni ovat edelleen hyvin pieniä, mutta onnekseni en saanut kovia vatsakipuja, niinkuin yleensä ruoasta saan. Kahvia ja pullaa, pipareita ja jälkkäriä pystynkin syömään ongelmitta - mutta niille onkin kuulemma (ja olen samaa mieltä) ihan oma vatsansa.

En tokikaan kykene ilman käsitöitä olemaan. Eiei. Aloitin sukan kutomisen käsittämättömän ohuesta langasta. Mutta niihin kuviin vasta myöhemmin....

Pellavasydämen Mervi

torstai 24. joulukuuta 2015

Arkista juhlan odotusta

Meillä kotona mennään vielä aika arkisesti. Tänään oli putiikissa puuhakas päivä. Villasukkia paketoitiin PALJON. Ehdoton "hittituote" on tänä jouluna ollut (miesten) villasukat. En muista, että koskaan aiemmin olisi näin ollut. Se taas meni aivan samoin kuin viime vuonnakin, että lankojen ostaminen loppui hyvissä ajoin kuin seinään. Niiden jälkeen myytiin vielä kranssitarvikkeita. Kyllä muitakin lahjatavaroita ostettiin. Kaikenkaikkiaan oli ihan huippuhyvä myynti.

Huomenna, aattona, aion vielä päivystää ovikellon soittoa kotoa käsin.

Joulusiivo on tehty - mieheni imuroi ja pesi lattiat. Tytär pyyhki päällimmäiset pölyt. Minä poistin enimmät sotkuni lattioilta ja siinä se sitten olikin. Olen/olemme antaneet periksi. Muistan useamman joulun, kun olen putiikista tultua itkua vääntäen alkanut suursiivon. Ja kyllä tytölläkin välillä oli itkussa pitelemistä, kun kaappeja (ihan omasta vaatimuksestaan) järjesteli. Voi, se on niin turhaa!

Kaikkein eniten aikaani vietän tässä työpöytäni ääressä tietokone nenän edessä. Ja tätä ei ole ollenkaan siivottu. Selän taakse onneksi jäävät suurimmat sotkut. Voi olla, että pyhien aikaan intoudun järjestelemään tai sitten en....


Kuinka voikin aikuinen ihminen saada työpisteensä tuon näköiseksi. Kävisikö selitykseksi se, ettei pääse liikkumaan. Tai se, ettei voi kävellessään keppien vuoksi kantaa tavaroita mukanaan. No ei.
Mutta minua lohdutti facebookista  bongattu tutkimus, joka toteaa epäjärjestelmällisten ihmisten olevan iloisia, rohkeita ja lähes neroja. Lueppa täältä!


Meillä on kyllä laatikot paistettu (Mirva) leivonnaiset leivottu (Mirva) kiisseli keitetty (Aarre) ja jouluruoat hankittu (Aarre) mutta vielä syömme arkisesti. Vasta huomenna on juhlaruokien vuoro. Tässä iltapalani Turun Sanomien lisäksi:
alkoholitonta siiderijuomaa, saaristolaisleipää ja savukalatahnaa, joka on sitten kertakaikkiaan namnam. Paikallisen kalakaupan saalista.

Vielä ennen nukkumaanmenoa järjestelen kodarin päällisin puolin kuntoon. Aamulla on petivaatteitten vaihto. Joulusaunaa ei totutuista tavoista poiketen ole, koska tässä talossa ei ole saunaa.

Näillä mennään.
Pellavasydämen Mervi


Toinen siililapanen vielä jäi puuttumaan, mutta jos joku niitä kysyy, niin laitanpa odottaessa valmiiksi. Ja sain muuten kaikki tilaustyöt ajoissa tehtyä, vaikka aikamoisen loppukirin jouduinkin ottamaan.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Some kauppiaan apuna

Koska en ole "käynyt mitään kouluja" yrittämiseen, olen joutunut oppimaan monia asioita kantapään kautta eli onnistumisien ja välillä virheiden kautta. Yksi tällainen vaikea asia on ollut markkinointi ja mainostaminen. Otanpa yhden pienen siivun tästä kokonaisuudesta: mainosten tekeminen. Siis oikeasti itse tekeminen. Osaan kirjoittaa kauniilla, virheettömällä - vaikkakin vanhanaikaisella - käsialalla. Harvoin kirjoitan siististi, vaan yleensä harakanvarpaita, mutta osaan kyllä. On kuitenkin ihan toinen asia kirjoittaa isoa tekstiä mainokseen, vaikkapa katuständiin.

Suoritin aikoinaan merkonomin tutkinnon yksityisesti, mikä tarkoitti vain tenteissä käymistä. Puuttuvia lisäpisteitä hankin mm. mainostekstauskurssista. Että hataraan muistiverkostooni joku asia onkin niin selvästi piirtynyt, kuin sen kurssin käyminen. Oli joulunalusaika ja ihan hirvittävästi tekemistä. Esikoiseni oli muutaman vuoden vanha ja yhdessä ajoimme iltaisin Ähtäristä Virroille tekstaamaan. Suhtauduin kurssiin erittäin kunninahimoisesti, se oli sitäpaitsi kiinnostavaa. Opin tekstaamaan kirjaimet ALHAALTA YLÖSPÄIN. 

Nyt vuosikymmenien päästä muistan vielä nuo perusasiat, mutta käytännöksi ne eivät ole muuttuneet, en edelleenkään osaa kirjoittaa isoa tekstiä. Periaatteena pidän, että kaikki ulkona sijaitsevat mainokset, tiedotteet tai opastukset pitää kirjoittaa niin isolla ja niin selkeästi, että ne voi autolla ohiajaessa lukea. 

Onkohan mainostekstaus ala, jota ei voikaan oppia, vaan se on sisäsyntyistä, jos on? Kunnianhimo asiaan on kaikonnut. Teen mainokset aina hirveällä kiireellä (se ei ole selvinnyt, mihin on kiire) enkä tee esim. lyijykynämallinetta. Niin muistan pikku-Mervin, joka oli Pellavasydämessä muutama vuosi sitten harjoittelemassa. Hän oli pikkutarkka ja teki upeita mainoksia. Mitähän kaimalle nykyään kuuluu?

Mitä, jos ensi vuonna ottaisi tavoitteeksi harjoitella ja oikeasti panostaa (kielioppivirhe: vain panostaja panostaa) mainosten tekemiseen?

Markkinointiin ja mainostamiseen kuuluu myös somettaminen, mihin taas kuuluu facebookin käyttö. Siinä olen petrannut viime kuukausina. Muutamassa kuukaudessa tykkääjien määrä on noussut n. kolmesta sadasta yli seitsemään sataa. Olen käyttänyt maksullista mainosta hyvin pienillä budjeteilla. Olen lisännyt postausten määrää ja yrittänyt valikoida sellaisia aiheita, jotka oikeasti kiinnostavat. Käytkö sinä Pellavasydämen facebook-sivuilla? Minkälaisen arvion antaisit? Sinne on helpompi postata kuin tänne blogiin. Tämä vie enemmän aikaa.

Tänään sain oikein hyvän esimerkin facebookin mainosarvosta. Tässä tapauksessa hyötyivät sekä asiakas että minä.  Minulta kysyttiin viestissä saunahattuja ja turbaanipyyhkeitä. Olin juuri alentanut noiden pyyhkeiden hinnan -50% . Laitoin siis niistä kuvat ja hintatiedon sivulle. Siitä seurasi useampi kauppa ja asiakkaat olivat tyytyväisiä, kun lahjalista lyheni.

Myös vanhat postaukset saattavat tuoda iloa vielä vuosien jälkeen. On kysytty taikinatiinua ja viimeksi uunipuuron ohjetta. Google on mainio markkinoija, se tuo juuri oikeita vastauksia asiakkaan kysymyksiin. Minun 7 vuotta vanha blogini on kyllä jo niin laaja repertuaari eri asioita, että jos itsekin googlaan melkein mitä  vaan käsitöihin liittyvää, kyllä sieltä ennemmin tai myöhemmin joku tuttu kuva tulee vastaan. Välillä hätkähdän, kun en tunnistakaan omia kuviani!

Vieläköhän sitä vaihtaisi pieneen katuständiin mainoksen vai laittaisiko oikein ison ständin ja siihen useamman pikkumainoksen? Ehkäpä joku ohikulkija pysähtyisi ja poikkeaisi....

Voisin laittaa vaikkapa tekstin:           

Saimme vielä uuden erän
aivan ihania
NUKEN VAATTEITA 


Tai tällaisen:

Etsitkö vielä lahjaa lapselle?
Meiltä löydät leikinkestäviä
Baby Born -nuken vaatteita

Tai yleisesti näin: 

Me ratkaisemme lahjapulmasi.
Tervetuloa valitsemaan! 








Nyt alkaa olla vitsit vähissä, mutta kahtena päivänä vielä - tiistaina ja keskiviikkona - palvelemme asiakkaita ja autamme epätoivoisia lahjan etsijöitä. Aika harvoin kukaan lähtee pois ihan tyhjin toimin. Yleensä sentään vaikka joku pieni juttu löytyy. Esim. saunatuoksu, joka sisältää koivunlehtiä. Eikö olekin ihanaa, kun joulusaunassa tulee koivu ja kevät mieleen!

 Pellavasydämen Mervi

Uskotko, että tämän kirjoituksen kirjoittaminen oli aivan sattuman kauppaa. Aloittaessani ei ollut hajuakaan, mistä kirjoittaisin. Eikä ollut aikomusta edes kirjoittaa. Kuitenkin aloitin ja "keksin" sitä mukaa. Tämmöinen siitä tuli. Kannattiko, vai olisiko ollut parempi mennä nukkumaan? Kun kello on sentään jo yli yksi yöllä.


lauantai 19. joulukuuta 2015

Jaksaa, jaksaa

Jotenkin on niin ihanaa, vaikka olotila lähenteleekin ajoittain epätoivoista.

Tänä aamuna aukaisin oven työhuoneeseeni. Yht'äkkiä tajuntaani välähti: apua olen unohtanut eilisen lupaukseni! Eilen piti olla asiakkaan tilaus valmis, mutta ei ollut. Lupasin sen täksi päiväksi, mutta en muistanut. Äkkiä töihin ja asiakkaalle viesti, että voisiko tulla vasta iltapäivällä.

No eihän siitä mitään tullut tuommoisessa mielentilassa ja sellaisella koheltamisella. Kaikki epäonnistui ja pelkäsin pilaavani hienon juhlahameen. Soittelimme asiakkaan kanssa ja hän oli ihanan ymmärtäväinen, sanoi jopa, että jos on kohtuutonta, ei hänen ole pakko mekkoa saada - kaapista kuulemma löytyy muutakin juhlavaatetta. Ei, periksihän minä en anna, en. Mutta otin etäisyyttä työhön. Siirryin myymälän puolelle ja meillä olikin Pirkon kanssa mukava päivä. Saimme palvella monia monia asiakkaita, esitellä jouluaskarteluja ja lahjaehdotuksia sekä kääriä monia joulupaketteja.

Vielä tuli yksi lähetys Pirkanmaan Kotityö Oy:ltä - tiedättehän nämä taitoshopit ym.

Taustaa: Minulla kävi asiakas, joka olisi ostanut nuorelle tytölle käsityöpakkauksen. Hän oli kauttarantain udellut, mitä siinä pitäisi olla ja saanut selville, että kirjontaa tyttö harrastaa. Ei kuitenkaan ristipistoja eikä kanavatyötä. Mitä ihmettä sellainen kirjonta sitten olisi? Laitoin kysymyksen facebookin käsityöryhmään ja yli 20 kommenttia ja ehdotusta tuli kysymykseeni. Yksi niistä ehdotti juurikin Taito oy:n tekemispaketteja.

Hyvin nopeasti hoidin tukkuostoihin liittyvät asiat ja jo seuraavana päivänä - eli tänään - saapui paketillinen kaikkea uutta ja ennennäkemätöntä. Valitsin kirjontapakkauksia, joita kykenee tekemään vähäisilläkin taidoilla. Ja nyt meillä on, mitä tarjota aloitteleville kirjontaintoisille. - Ehkäpä itsekin kokeilen jotain noista. Esittelen paketit teille myöhemmin, nyt sain vain huonoja kuvia. Kauppaan en saa kunnon valaistusta näin iltasella

Tai laitanpa kumminkin yhden kuvan - no kaksi sitten!



Eikö olekin S-U-L-O-I-N-E-N?

Suurin osa asiakkaista käy putiikissa aamupäivällä kahteen mennessä. Sitten tulee tauko ja loppupäivän aikana vain muutama enää poikkeaa. Käytimme tämän hiljaisuuden hyväksemme askartelemiseen. Pirkko ei tykkää pienestä pipertämisestä, enkä minäkään kovin. Mutta kun oli tarve, enkä kysynyt, että haluttaako, niin meiltähän syntyi heijastavia sudenkorentoja. Tuommoinen työ on paljon kivampaa, kun on seuraa, jutustelua ja samalla muistelimme tämän uuden kaupan perustamista ja viime joulun myyntiä. Nyt olemme huomattavasti paremmissa asemissa: Asiakkaat osaavat tulla putiikkiin ja ostavat lahjatavaraa. Sen sijaan lankojen ostajat ovat jo poteroissaan kutomassa viimeisiä sukkia.

Nyt käy kauppa askartelutarvikkeista. Styrox- renkaat näyttävät loppuvan, mutta yritän huomenna soittaa, jos vielä maanantaina lähtisi kuorma tännepäin. Kartioihin haluttais kiinnittää paperikarkkeja. Renkaisiin tehtäisiin kransseja. Kynttilän sydänlankoja pitäisi saada.

Sain tänään luovuttaa monta tilaustyötä. Kaksi paria erikoissukkia, joulupukin lapaset haettiin, vauvan villatakki lähti postissa ja sen korjaamani hameen kävin itse viemässä asiakkaalle kotiin. Illalla tuli helpotuksen huokaus: saan alkaa kutoa tilattua miehen pipoa. Sen jälkeen virkkaan 4 valopalloa, kirjailen 6 lasinalustaa huovasta ja yksi miehen kauluri pitää neuloa alpakkalangasta.

Kun on tarpeeksi hommia ja seuraa, ei ehdi koko aikaa murehtia kipujaan. Kun huomenna olen yksin kaupassa, uskon ja toivon, että kykenen palvelemaan monia monia asiakkaita parhaalla mahdollisella tavalla. Tänäänkin yksi asiakas oli ylitsevuotavan kiitollinen, kun lupasin tehdä hänelle 6 lasinalustaa. Hän kun oli niitä joka paikasta jo etsinyt. Vaikka olin jo päättänyt, etten yhtään uutta työtä enää aloita, lipsuin ja lupasin, kun näin asiakkaan pettymyksen. Hän oikein niiasi, kun oli niin kiitollinen hyvästä asiakaspalvelusta. Kyllä kannattaa vähän epätoivoakin kärsiä, jos asiakas lähtee hyvällä mielellä ja kertoo ihmisiä tavatessaan, että Pellavasydämestä saa hyvää palvelua.

Nyt on mulla pakastimimessa jäätelöä. On sellainen fiilis, että pitäisi saada "pää täyteen" jäätelöä, mutta kun äsken söin yhden, ei se maistunutkaan. Mitämitä?

Pellavasydämen Mervi

perjantai 18. joulukuuta 2015

Pelottava nainen

On meinaan kiirettä pitänyt! Ihana työpäivä: paljon asiakkaita joululahjaostoksilla, yksi neuloja kävi myymässä neulomiaan sukkia ja lapasia, touhua ja tohotusta. Lisäksi oli avustaja neljä tuntia ja hänpä saikin hirveästi aikaiseksi. Ompeluhuone ja toimisto tuli auttavaan järjestykseen. Niin, että mahtuu taas sekaan sotkemaan...  Pirkko oli koko päivän, 6 tuntia. Yksin en olisi pystynyt muuta kuin itkemään. Niin on ruumis huonossa kunnossa. Sisulla ja hymyillen toimitin päivän päätökseen. Paketoin ostoksia ainakin.

Kävin sitten eilen jälkitarkastuksessa. Muut potilaat kävi hoitaja kutsumassa nimeltä, mutta minut omalääkärini haki itse käytävältä. Kerroin että olen oikein huonossa kunnossa ja epäilen proteesin irronneen. Hän hämmästeli kovasti, sillä röntgenkuvasta päätellen kaikki on kunnossa.

Kuvailin kipujani ja lääkäri totesi, että on pakko ottaa CT-kuva, josta näkee tarkemmin luutumistilanteen. Ei ole mitenkään erikoista, että röntgenissä ei näy, mutta että CT kyllä sitten näyttää, jos on ongelmaa. Ennen tuota tutkimusta minun pitäisi pärjätä uuden lisälääkkeen kanssa. Lääkäri kirjoitti kolmannen särkylääkkeen. Kävi niin harmillisesti, että hän ehdotti Lyricaa ja minä kyllä muistin tuollaista syöneeni mutta sitä en muista että mitä se  vaikutti vai vaikuttiko mitään. Tänään sellaisen otin ja huhuh! Pää on ihan kohelo. Ei hyvä.

Kun ovella vielä jotain juttelimme, Lääkäri tokaisi, että oikein pelkää aina kun mut näkee! Auts, oonko mä niin pelottava?

Mietin tätä lausahdusta ja yht'äkkiä mieleeni tuli vertaus: Minulle tulee asiakas ovesta ja tuo mukanaan housut, johon olen vaihtanut vetoketjun. Sitten hän alkaa valittaa, miten hankala niitä housuja on saada jalkaan, kun vetoketju on niin huono. Tottakai minulle tulisi paha mieli, kun olen kuitenkini parhailla mahdollisilla kyvyilläni tehnyt mahdollisimman hyvää työtä. Ymmärrätkö? Kai lääkärikin toivoisi, että hänen käsityöstään tulisi kiittävää palautetta, eikä potilas valittaisi....

Nyt odottelen siis kutsua kuvaukseen. Tod.näk. menee ensi vuoteen. Nooh, vuoden vaihteen jälkeen saattaa ollakin hiljaisempaa. Mutta nyt tehdään vielä melkein yötä myöten hommia. Kello on nyt 2:41 yöllä, kun tätä kirjoitan. Sain juuri pari työtä valmiiksi. Kaksi paria vähän erikoissukkia, mutta niitä en voi vielä näyttää, ettei käy vahinkoa - voisi lahjansaaja nähdä.

Mutta toisen jutun voin näyttää. Sain nimittäin tilaustyönä kunnian kutoa joulupukille uudet lapaset. Tässä nämä.



En saanut näin yöllä vangittua oikeaa väriä tähän kuvaan. Nämä ovat kirkkaan punaiset, juuri sellaiset oikean jouluiset! Olipa muuten mahdottoman nopeat neuloa; sain puolitoista sukkaa valmiiksi Tyksin reissulla. Tilasin nimittäin Kela-taksin, joten sain koko ajan neuloa. Nämä punaiset lapaset on tehty Teeteen Salla-langasta, joka on aikas paksua; sellaista seiska veikan paksuista ainakin.

Toivottavasti pukki on iloinen näistä punaisista tumpuista ja toivottavasti näillä on hyvä jakaa lahjoja lapsille. 

Pellavasydämen Mervi

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Kivaa, mutta liian jännittävää

Tänään oli aikamoista jouluhässäkkää. Aamulla ilmestyi Uudenkaupungin Sanomat ja siinä oli juttu minusta ja Pellavasydämestä. Toimituksessa oli TET- harjoittelija ja hän yhdessä "oikean" toimittajan kanssa kävi tekemässä jutun. Se oli mielestäni erityisen kiva. Kuvia oli monta ja ne oli otettu kivoista tuotteista. Asiakkaita riitti heti aamusta alkaen, niin, etten yhtään taukoa ehtinyt pitää. Eimaar, joinhan minä kupin kahvia, kun avustaja sitä keitti. Onneksi on Avita ja sen avustajat!

Aamulla oli "kaavas pöppönen" kun harjoittelijani ilmoitti, että on jouluun asti pois. Voi, kun olisin häntä tarvinnut. Historia toisti tässäkin itseään, kovin monena jouluna näin on käynyt - että olen jäänyt yksin. Yksinhän minä tätä putiikkia pyöritän muulloinkin, mutta se on eri asia, kun on jo orientoitunut apuun. Enkä minä osaan miehen pukua pienentää....

Olispa paljon kerrottavaa tästäkin päivästä, mutta nyt on hermot niin pinnassa, ettei pysty keskittymään.

Menen huomenna lonkkaleikkauksen jälkitarkastukseen ja pelkään tuloksia. Oikeastaan kyllä tiedänkin ne. Lähes 100%:n varmuudella uskallan epäillä, että viimeksi leikattu proteesi on irti. Joko irronnut tai ei ole ollenkaan kiinnittynytkään. Se on hurjan kipeä. Ja juuri sillä lailla kipeä, kun irronnut lonkkaproteesi vain aiheuttaa.

Kävin tänään kaupoilla, enkä meinannut päästä autoon, pois enkä kaupasta takaisin. Vain pieni pyrähdys, mutta oli työn ja tuskan takana. Ilmapalloja piti hakea juuri ennen sulkemisaikaa. Arvaatkos mihin niitä tarvitsen näin joulun alla? -No, valopalloihin tietysti. Nyt on kolme pikkupalleroa kuivumassa. Kovasti ovat ihastusta herättäneet.



Tilaustöitä on paljon odottamassa. Tänäänkin vielä lupasin joulupukille kutoa punaiset lapaset. Jahka nyt ensin saan entiset tilaukset pois alta. Kyllä niin kauan kelpaa, kun on monta yötä vielä välissä!

Huomista Turun matkaa varten tilasin Kela-taksin, kun en ehkä pysty itse autoa ajamaan. Luotan, että saan lääkäriltä todistuksen kuten aina ennenkin. Taksi tulee 8.45 hakemaan, mutta ennen sitä pitää aamulla ehtiä vielä kahdet housunlahkeet lyhentämään.

Mutta kivaakin on.... ja jännittävää!

Pellavasydämen Mervi

maanantai 14. joulukuuta 2015

Luovuus ja siisteys välttelevät toisiaan?

Hamassa lapsuudessani ja vielä nuorena äitinä olin "siisti" ihminen. Tavarat olivat paikoillaan, kaapit järjestyksessä ja huoneet siistit. Luulen, että se on luonteessa, ei kasvatuksessa. Meillä oli sisareni kanssa yhteinen työpöytä. Minun puoleni oli aina siisti ja hänen osuutensa kaaoksessa. Samoin oli kaappien laita. Lasten ollessa pieniä siivosin lelut pois lattialta, petasin joka aamu pedit ja joka ikinen lauantai petivaatteet joko tuuletettiin tai  vaihdettiin, pölyt pyyhittiin, vessa pestiin ja koko huusholli imuroitiin.

Mutta. Käänne tapahtui kymmenisen vuotta sitten.
Minä aloin luovaksi tai ehkä minussa kytenyt luovuus pääsi pintaan.

Ennen sitä olin kyllä tehnyt käsitöitä, mutta en olisi koskaan sanonut itseäni luovaksi. Muistan sen hetken, kun tajusin, että OSAAN tehdä ja suunnitella jotain uutta. Jouduin järjestämään lastenleirin ja halusin sinne askartelua. En ollut sitä ennen juurikaan - edes lasten kanssa - kummemmin askartelua rakastanut. Tuona kesänä minä hurahdin. 

Kun jäin eläkkeelle 2003 päiväni alkoivat täyttyä käsitöistä. Sittemmin minusta tuli yrittäjä. Nyt voin jo itsekin myöntää olevani luova. Huom. luovuutta on monenlaista, esim. luova ongelmanratkaisutaito.

Ja kyllä. Kyllä minä joudun toteamaan, että luovuus minussa aiheutti melkoisen sekasotkun elämässäni. Pääni sisällä myllertävät monenlaiset ideat ja to do -listat. Kaikki paikat on täynnä aloitettuja käsitöitä, lankoja, langanpätkiä, kangastilkkuja, neuloja ja nappeja. Ikäväkseni joudun toteamaan, että luovuuden myötä myös huushollini on yleensä sekaisin. Vaikka rakastankin järjestystä, en pysty sitä pitämään. Meille eivät mahdu käsityöt ja siisteys yht'aikaa. Eilen jo esittelinkin, miltä meidän kodin joulunalus näyttää...(illalla kyllä siivosin lankasotkut).

Luova hulluuteni näkyy myös putiikissa. Tavarat eivät millään tahdo pysyä järjestyksessä. Tiskini on aina kaaoksen vallassa. Tänään se näyttää tältä





Olen ostanut käsityöläisiltä villasukkia, kun en millään ehdi itse kutoa tarpeeksi. Valikoima on hiipunut lähes olemattomaksi. Tai siis, kyllä sukkia on, mutta aina jotenkin vääränlaisia tai -kokoisia.
Sain kun sainkin muutamat heppasukatkin:



Mites lukijat? Siellä on varmasti paljon käsitöitä tekeviä - saatteko te pysymään paikat siistinä? Voikohan siihen vielä vanhana oppia, että aina olisi kaikki tavarat paikoillaan ja sotkut selvitettynä?

Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Jouluvalmisteluja

Joskus näyttää siltä, että joulunvietto on siirtynyt aina vain aikaisemmaksi. Kun katselee ihmisten koteja facebookissa ja blogeissa,  huomaa, että kodit on jo koristeltu joulua varten. Vaikka olenkin jouluihminen ja nautin siitä, aloitan kotona joulun vasta aatonaattona tai oikeastaan aattona.

Meillä ei siis ole vielä joulukoristeita - ainoastaan yksi kukka, punainen joulutähti. Valmisteluja kylläkin. Paitsi että meidän olohuone näyttää aina tältä.




Mieheni imuroi aina viikonloppua varten ja nyt minä "annoin hänelle luvan" nostaa kaikki sotkut tuolille. Siitä sitten saan helpommin noukittua tavarat. Tänä iltana pitäisi vielä selvittää tuo hävityksen kauhistus.

Tyttäreni oli viikonloppuna tekemässä jouluruokia ja -leivonnaisia. Voi kun saisi tuoksutkin tallennettua. Meillä (enkä ollenkaan kuvittelekaan että olisimme ainut koti) tuoksuu ihanasti joululta. Porkkana-, lanttu- ja bataattilaatikot ovat valmiit. Samoin taatelikakku ja useampi sortti pipareita. Isänsä yritti kyllä ehdottaa, että kaupastakin voisi ostaa, mutta ei, se ei Mirvalle käy. Itse tehtyä pitää olla, joten itse pitää tehdä!

Mervi