maanantai 29. helmikuuta 2016

Neuleet näytillä

Joskus sitä sokeutuu omille jutuilleen. Näin käy esim. sisustuksessa: sehän on tiedetty, että talon valmistumisvaiheessa keskeneräisiksi jääneet listoitukset saattavat puuttua vuosia. Silmä tottuu.

Puodin somistus vaatisi myös aika ajoin täydellisen muuttamisen. Minullakin on paljon vakioasiakkaita, joita voisin piristää uudistamalla ilmettä. Muutama päivä sitten havahduin, että ikkunassa on ollut samat neuleet jo toista vuotta. Näin on päässyt somistus jämähtämään, vaikka juuri tuota ikkunaa katson aina, kun tiskin takana istun.

Siispä heti tuumasta toimeen. Kummasti keveni ilme ja aurinkokin pääsee pilkistämään sisälle - olkoonkin, että se paistaa suoraan silmiini....







Nämä neuleet on saatu Tekstiiliteollisuuden lankatukusta, josta minulle tulee osa langoista. Nämä ovat mallineuleita ja minulla lainassa - eivät siis myynnissä. Kauniita keväisiä neuleita, joihin löytyy langat ja ohjeet.

Pellavasydämen Mervi



sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Taas yksi projekti valmis

Näytinkin tämän peiton jo vähän keskeneräisenä. Mutten malta olla vieläkin kuvaamatta sitä. Novitan Naava-langasta koukulla numero 5,0 mm virkattu sik-sak-peitto. Lankaa kului 9 kerää, eli 3 kerää kutakin kolmea väriä. Yhteensä peitolla on painoa hiukan vaille 900 g. Näillä langoilla peiton kooksi tuli 80 x reilu 140 cm.








Niin hienosti kun peitto tuohon meidän sohvalle kävisikin ja vaikka se miten ihanasti jalkoja lämmittikin jo tekovaiheessa, niin tämä peitto lähtee maailmalle. Kyseessä on tilaustyö. Vauvan peitto pinnasänkyyn.





Ihan viime tingassa tuli mieleeni työn nimikointi. En halunnut tähän laittaa "hand made" -nappia tai varsinkaan pientä metallista sydäntä "made with love" irtoamisriskin vuoksi.

Olen teettänyt paitsi saumaan ommeltavia Pellavasydän-etikettejä, myös näitä nauhanpätkiä.

Pellavasydämen Mervi


lauantai 27. helmikuuta 2016

Hyvä minä!

Tiedätte, miten vastenmielistä liikkuminen on minulle. Uimahalliin meno vaatii ankaran taistelun ja tekosyiden luettelo on pitkä. Olenko jo peräti kolme kertaa voittanut itseni? Hyvä minä!

Tänään on aurinkoinen päivä, lähes pilvetön taivas ja korkeapainetta siis. Minun "reunapitsini"  vaivaa erityisesti matalapaineisena päivänä. Mutta tänään on hyvä päivä.

Raahauduin eilen markettiin hakemaan lankaa. Juup, minä, lankakauppias. Mutta se on sivuasia tässä tarinassa. Uskaltauduin lähtemään yhden kepin varassa ja selvisin. Itse asiassa käveleminen tuntui hyvältä. Kävelin kuin mannekiini: selkä suorassa, pää pystyssä, jokaista askelta harkiten. Hidasta se oli, mutta luulen, että lähestulkoon normaalin näköistä? Eikä ollut ollenkaan tuskaisaa, niinkuin joskus, yleensä, on.

On siis kaksi vaihtoehtoa. Joko nämä kaksi päivää ovat vain tavallista parempia tai sitten uimahallirutistukseni alkaa tuottaa tulosta. Haluan uskoa viimeksimainittuun. Jos kolmella kerralla saavuttaa näin huomattavan edun, kannattaa uhrata pari tuntia viikossa vastenmieliseen touhuun. Minulle paljon, vaikka normisuositusten mukaisesti aivan liian vähän.

Kannattaa myös lähteä ostoksille isoon kauppaan - saa kävelyharjoituksia samalla.



Pöhkö kuvaharjoitus.
Tekisi mieli kirjoittaa että "kesää odotellessa", mutta ihan oikeasti minä nautin kyllä näistäkin keleistä. Lienenkö tullut oikeasti vanhaksi, kun tämän tästä huomaan pohtivani menneitä vuosia. Jostain syytä tänään muistelin, millaista oli olla nuori äiti, millaisissa tunnelmissa elettiin pikkulapsiaikaa... Enkä oikein muista. Kysyin tänään mieheltäni, että nauttiiko hän tästä elämänvaiheesta. Yhdessä totesimme, että nyt taitaa olla kaikkein onnellisin (vai helpoin?) vaihe elämässämme. Tai sitten olemme oppineet elämään hetkessä, nauttimaan juuri tästä päivästä. Sen oppimiseen tarvitaankin monta vuotta, vuosikymmentä - yksi elämä!

Mervi

perjantai 26. helmikuuta 2016

Tuubihuivi

Alize Angora Batik Simli -langassa on sopivasti kimallusta. Yleensä se on hopeanväristä, mutta ruskeaan lankaan on laitettu kullanvärinen säie. Tässä asiakkaan tilaama tuubihuivi, joka liukuvärjäyksen ansiosta on monenvärinen, riippuen siitä, minkä kohdan asettaa eteen.






Kerässä on 100 grammaa ja se riittää tällaiseen huiviin, jonka saa kahteen kertaan kiedottua kaulan ympäri. Kerän hinta Pellavasydämessä on 5,50 euroa. Neuloin tämän pyöröpuikoilla nro 6 mm. Tulos on ihanan höhheliä. Silmukoita loin 56.

Hävettää, joten en edes kerro, mihin hintaan lupasin näitä asiakkaalle tehdä. Ja koska hinta on halpa, tottakai asiakas haluaa useamman! Koskahan sitä oppisi?

Pellavasydämen Mervi

torstai 25. helmikuuta 2016

Kotihoito ei hoida kotia... onko selvä!

Olet varmaan jo kyllästynyt lukemaan henkilökohtainen avustaja -probleemaani. Jos, niin skippaa tämä juttu. Huomenna jotain muuta....

Olen kolme kertaa hakenut avustajaa kotiin. Monet kodinhoidolliset tehtävät ovat sellaisia, etten parhaalla tahdollanikaan tai kovalla sisullakaan niihin kykene. Ensimmäisellä kerralla sain määräaikaisen myönteisen päätöksen, koska istuin silloin pyörätuolissa. Toisella kerralla kielteinen ja myös kolmannella. Nyt on valitus Hallinto-oikeudessa.

Kielteisen päätöksen yksi perusteluista on se, että ensijainen palveluntarjoaja minulle on kunnan kotihoito. (Vammaispalvelulain mukaiset oikeudet ovat toissijaisia). Käännyin siis kotihoidon puoleen, mutta kaksi kertaa minulle ilmoitettiin, etteivät tee siivousta.

Tämän jälkeen vammaispalveluohjaaja ehdotti yhteistä palaveria. Vastasin, että jos tilanne on tämä, eikä siitä miksikään muutu, niin sellainen palaveri on vain kaikkien ajantuhlausta. Tiistaina sellainen sitten kuitenkin pidettiin. Ennalta-arvattavin tuloksin.

Kotihoito ei hoida kotia. JOS minä tarvitsisin itseeni kohdistuvaa hoitoa, SITTEN minulle imuroitaisiin ja vaihdettaisiin petivaatteet kahden viikon välein. MUTTA kun en tarvitse muuta palvelua, niin siivousta ei erikseen tehdä. Vammaispalvelu siis päättää kieltäytyä avustajan antamisesta perustelulla, joka ei toteudu.

Nyt siis ei muuta kuin odotetaan hallinto-oikeuden päätöstä. Eilen sieltä tuli kirje, jossa minulle annetaan mahdollisuus tehdä vastaselvitys kaupungin lausuntoon. Lausunnossa mainitaan, etten ole esittänyt uusia perusteluita hakemukselleni. NO EN KAI, koska en hae uutta päätöstä, vaan NIMENOMAAN haluan hallinto-oikeuden kumoavan heidän kielteisen päätöksensä.

Ei silti, kyllä niitä uusiakin seikkoja tulen esittämään, jahka saan uuden lääkärinlausunnon. Entisten vaivojen lisäksi tulen vetoamaan myös viime viikolla löytyneeseen hermovaurioon, joka tekee minut entistä vammaisemmaksi.

Tänään kuitenkin sain avustajan, joka purki postin tuomia paketteja. Kivoja uusia lankoja kesäsukkiin! Avustaja siis avustaa minua töissä, muttei kotona. Sen verran tilanne kuitenkin sai lisävalaistusta, kun kysyin, että eikö avustaja voisi samalla imuroida kotonakin - samaa huushollia kun tavallaan on. Kyllä voi, sikäli mikäli teen kotona töitä. Sitähän minä teen. Kirjanpitoa keittiön pöydän äärellä ja neuletöitä olohuoneessa.

Sitten vähän piristystä:
Tohvelikukkani sai tällaisen kassin.








Mervi
http://pellavasydamenuusineuvolakoti.blogspot.fi/2016/02/kukkakassi.html

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Aika ajoin laitan blogini linkkiä pariin faebook-ryhmään. Jonkun kivan käsityöidean jaan käsityöryhmään ja sisustusjutun taas sisustusryhmään. Samoin kuin blogin kirjoittelu, myös nuo linkit on tarkoitettu lukijalle iloksi ja hyödyksi. Varsinaista nettisivuani en koskaan laita tällaisiin yhteyksiin. Voisin tietysti julkaista pelkän kuvan, mutta kun on jo valmis teksti, niin pääsen vähemmällä....

Eilen illalla tuli ihan puskista viesti yhden ryhmän ylläpitäjältä. Seuraavaksi minut kuulemma laitetaan jäähylle. Syynä nämä blogilinkit. Tänä aamuna keskustelu jatkui ja kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun en ole kenellekään mitään pahaa tarkoittanut. Ihan meni pasmat sekaisin.

Eikö ryhmän tarkoitus ole tuottaa iloa ja hyötyä lukijoille? Jos lukijat tykkää ja käyvät lukemassa blogiani, onko se joltain pois? Tuommoiset ryhmät on aikamoista valtapeliä ruohonjuuritasolla. Kuka sanoo viimeisen sanan.

"Selvä, selvä, selvä.", kirjoitin minua uhanneelle ylläpitäjälle lopuksi.
"Ei tässä pitäisi olla mitään epäselvää", vastasi hän.
"Selvä." Päättelin minä.

Sainpahan sanottua sen viimeisen sanan.

Arvostan ihmisiä, jotka pystyvät "viilipytyn" tavoin kohtaamaan isot ja pienet kolhut elämässä. En ole sellainen, vaan tunneihminen, joka syöksyy vuoristoradan tavoin ylös ja alas. Ja välillä raiteiltaan. Tämän aamun olen ollut niin uppoutuneena netin syövereihin, että oikein pelästyin, kun putiikin ulko-oven liiketunnistin pärähti soimaan. Asiakas tuli. Hyvä, etten tuoliltani pudonnut. Onneksi on ovi välissä, että ehtii vähän koota itseään ennen kohtaamista.

Ihana aurinkoinen päivä. Tiedossa korjausompelua. Postin tuomia laatikoitakin pitäisi purkaa, mutta tänään ei avustaja saavukaan, joten jäävät vielä purkamatta. Mahatauti on kuulemma iskenyt avustajiin, joten saan pärjätä miten pärjään.

Yhtenä iltana pelleilin vanhan huivin kanssa. Opin lisäämään hymiöitä kuviin. Tämmöinen kuvasarja siitä tuli. Paitsi että eihän ne facebookin hymiöt tietenkään kuviin tallentunut, höh!










 Mervi

maanantai 22. helmikuuta 2016

Mitäs sit ko kaik o valmist?

Mieleni näköjään askaroi tekemättömien töitten ympärillä. Viime aikoina olen tyhmyyttäni (?) ottanut vastaan tilauksia vähän yli sen, mitä ehdin. Nyt alkaa häämöttää tilaustöiden valmistuminen. Näihin ei lasketa korjausompelua, jota tulee ja menee viikoittain. Tänään tuli työn alle miesten puvun isontaminen - hautajaiset tulossa ja napit eivät mene kiinni.

Olen saavuttanut labiilin tason kodin siivouksessa/järjestelyssä. Kuten jo aiemmin kerroin, olen on/off -ihminen ja toisaalta maanis-depressiivinen (oma leikillinen diagnoosi). Nyt on menossa se aikaansaapa vaihe. Koti on järjestyksessä ja minä kuljen harjan ja rikkalapion kanssa nuuskimassa nurkkia ja keräämässä vähäisemmätkin haivenet pois. Niin tiedän, että hetken päästä kaikki on taas kaaoksessa.

Tänään jo vähän aavistan turhautumista, joka tulee, kun kaikki on kondiksessa. Näennäisesti. Sehän ei totta tosiaan tarkoita, sitä että KAIKKI suunnitelmat olisi toteutettuna, ei ei ei...

Tässä viimeisin tilaustyö. Virkkaamalla valmistuu siksak-peite vauvan pinnasänkyyn. Lanka loppui kesken eikä toivottu mitta ole saavutettu. Tämän kun saan valmiiksi ja lähetetyksi, ei ole enää kuin virkattu ylioppilaslakki nallelle. Sillä ei liene vielä kiire?


Eikä mitä, nyt muistan väärin. Onhan ne pari tuubihuivia, joita asiakas kävi tänään jo kyselemässä. Innolla odottaa valmistumista ja olisi halunnut nähdä, kuinka paljon on valmiina. Ei ollut oikein  vielä näytettävää. Eli ei hätää, työtä riittää.

Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Yhteistä projektia

Olemme mieheni kanssa vanha pari, kohta 40 vuotta yhteistä huushollia pidetty. Molemmat viihdymme kotona, mutta kovin harvoin mitään yhdessä puuhaamme. Telkkarin katsominen taitaa olla ainut yhteinen harrastus, onneksi tykkäämme paljolti samanlaisista ohjelmista.



Nyt kun olemme kahden kerroksen väkeä, puuhailemme kumpikin omassa kerroksessamme. Hädin tuskin ääneni kantaa, kun huutelen miehelle yläkertaan: "Haloo....Tuukko juomaan kahvia?"

Appropoo - vaikkei tästä pitänyt ollenkaan tulla sairaskertomusta, mutta tuli väkisin mieleen - eilen, kuten usein muulloinkin, alkoi sydämeni sykkiä kummalliseen tahtiin. Kovin usein, kun menen työpäivän päätteeksi pitkälleni, alkaa sydän laukata villiin tahtiin ja epätasaisesti. Rytmihäiriöksi sitä luulen. Samanaikaisesti jalat alkavat kihelmöidä. Tätä kestää jopa pari tuntia, mutta sitten ruumis tasaantuu. No, eilen tapahtui sama juttu. Rytmihäiriö kesti kauan, eikä rauhoittunut edes välillä. Tuli vähän onhelo olo ja MINÄ SOITIN miehelleni yläkertaan kertoakseni, että "jos tähän nääkähdän, niin tiedät sitten, että sydämessä on vika". Kummallista tässä on se, että juuri levossa alkaa tuo häiriö. En tunne kipua, enkä huonoa oloa, vain tuo kummallinen syke.

Mutta siitä yhteisestä puuhasta. Tänään laitoimme yhdessä tauluja seinään. Tiedän olevani epäjohdonmukainen: toisaalta haluan pitää kiinni yhteisestä sopimuksesta, että minä päätän sisällä, mies ulkona, mutta toisaalta haluaisin hänenkin sanovan sanansa. Miksikö? No siksi, että jakaisimme vastuun. Jälkeenpäin kun tulee sanomista "no kun sun piti se tohon saada....". Myönnän.

Kaikki huonekalut, mitä tähän uuteen huusholliin on hankittu, on myöhemmin myyty pois. Paitsi keittiön pöytä ja tuolit. Seuraavaksi tod.näk. lähtee olohuoneen pöytäryhmä kiertoon... Että niin se mieli muuttuu.

Tauluprojektista toisessa blogissani. Mervi

lauantai 20. helmikuuta 2016

Hyviäkin päiviä ON/OFF

Osaan valittaa, mutta osaan myös olla kiitollinen ja iloinen. Koska narisen kipujani, yritän vastapainoksi kertoa myös siitä, kun olo on kohtuullisen hyvä - kivuton se ei ole ikinä. Muutamat lähipäivät on ollut mukavia, olen tuntenut oloni hyväksi ja jopa energiseksi.

Vähän arveluttaa tämä hyvä mieli; tuleeko se pelkästään kipujen vähäisyydestä vai siitä, että olen ottanut itseäni niskasta kiinni. Alkoi ärsyttämään, kun koti on aina sikinsokin. Vaikka avustajani eivät kotona työtä teekkään, aina välillä joutuvat jotain sieltä hakemaan tai viemään. Yhtenä päivänä tajusin, että ne eivät ikinä näe meillä siistiä. Peti on AINA petaamatta jne....

Sitten vaan yhtenä aamuna päätin, että nyt muuttuu komento. Se on jokseenkin hankalaa ja tuskallistakin, mutta minäpä vaan sinnittelen, että saan paikat kuntoon aamulla ENNEN putiikin oven avaamista. Toisaalta, "asiakkaita odotellessa" ehdin toimittaa vaikka mitä kodin puolellakin.

Kyllä nyt on ollut hyvä mieli, kun on siistiä. Olen jopa vähän miettinyt uusia somistuksiakin.
Keittiön pöytä on meillä yksi murheenkryyni - siihen kertyy aina jotain kummallista rompetta. Löysin pienen mustavalkoisen tarjottimen, johon keräsin pöydällä aina olevat kipot. Jospa tämäkin auttaisi pitämään järjestystä yllä?





Tottakai minä tähän ikään mennessä olen käsittänyt syyn siihen, miksi paikat ei pysy järjestyksessä! Yksinkertaisesti siitä syystä, etten laita tavaroita takaisin paikoilleen. Nyt olen taas vähän yrittänyt jämäköityä siinä. Ei saa olla niin kiire, ettei ehdi järjestellä samantien käyttämiään vaatteita, työkaluja, postia, ostoksia jne...  Mutta kuten arvata saattaa, tätä ojennusliikettä ei taaskaan kauan kestä.

Mervi
ps. hieman hiertää tuo, kun keittiön pöydällä on montaa ERILAISTA valkoista. Kas, sitten kun yritetään olla siistiä, sitten oltais niin ylettömän tarkkaa että.... ON/OFF

perjantai 19. helmikuuta 2016

Nyt tarvitaan muurauslankaa!

Facebookin kässäryhmissä on nyt hittimateriaalina muurausnaru eli luotilanka. Sana on kiirinyt ja Biltemassakin jo tietävät, mitä naiset tarkoittavat, kun lankaostoksille tulevat. Minäkin kävin Tyksiin mennessäni ensin Raision Biltemassa. Myyjä kertoi, että heille oli joku asiakas lähettänyt sähköpostilla kuvankin virkkaamastaan korista.

Muutaman kuvan olen minäkin nähnyt, mutta oma tuntuma lankaan on vielä kokematta. Ostin kaikkia kuutta väriä ja pääsiäistä varten vähän useamman keltaista. Jos vaikka pääsiäsiliinan itselle virkkaisi - tai kaksi tablettia ruokapöydälle. Lanka on 100 % :sta nailonia, joten se on helppo pyyhkäistä puhtaaksi.

Ne, jotka tölkinnipsutöitä tekevät, varmaankin riemastuvat näistä hemaisevista väreistä. Käsittääkseni tämä lanka olisi siihen omiaan.





Biltemassa MUURAUSNARU maksaa  2,89 euroa rulla ja siinä on 120 m. 
Tuo 3,0 mm koukku tuntuu äkkiseltään sopivalta. 
Mieluummin iso kuin pieni koukku, sillä liian pienellä langasta lähtee helposti sääpuolia.


Pellavasydämen Mervi

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Hermovauriokin vielä

Tämänpäiväinen Turun reissuni sujui hyvin. Vaikka miten varaisi aikaa muka tarpeeksi, Turun päässä tulee aina kiire. Maalaisena sitä ei osaa arvioida kaupunkiajoon menevää aikaa. Tiet olivat kuivat ja aurinko paistoi, joten olosuhteet olivat kerrassaan mainiot.

Elämän rajallisuudesta sain muistutuksen, kun Turun keskustassa Mikaelin kirkon edessä vilkkuivat siniset valot. Siellä makasi henkilö yläruumis riisuttuna ja ambulanssihenkilöstö (yritti) elvyttää häntä. En tiedä, mitä oli sattunut. Tämä tapaus tuli mieleeni kun nikottelin tutkimuspöydällä pieniä nipistyksiä - toisella kun on elämä pelissä...

Lääkärin nimeä en tiedä, mutta kyllä oli ystävällinen ja miellyttävä mieshenkilö. Hän selitti koko ajan mitä tekee ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Rauhallinen puheensa ja levolliset liikkeensä lievittivät hienoista pelkoani. Tämä oli siis hermoratatutkimus, ENMG.

Ensin minuun johdettiin sähköiskuja. Osa oli enemmän sattuvia, osa ei tuntunut miltään. Ensin pieni nipistys, sitten vähän isompi ja vielä isompi sykäys. Tämän tutkimuksen jälkeen siirryttiin neulojen pistelyyn. Yhtä neulaa lääkäri pisteli eripuolille jalkojani - taas toiset tuntui, toisia ei voinut ollenkaan huomata.

Lopputulemana diagnoosi oli hermovaurio. Kertomani oireet täsmäsivät lääkärin diagnoosiin. Hiljattain tapahtunut neljännen hermojuuren vaurio. Havaittavissa jonkun verran korjaavaa tapahtumaa. Eli syy on kuin onkin selässä, mutta ei ole iskiasta. Mitä todennäköisemmin vaurio on tullut marrraskuun 2014 lonkkaleikkauksessa. Silloin olikin jokseenkin voimakkaita sähköiskun tapaisia kipuja vasemmassa lonkassa ja polveen säteillen.

No mitä sitten? Tämä lääkäri selostaa tilanteen minut sinne lähettäneelle omalle ortopedilleni Tyksissä. Todennäköisesti selkää aletaan tutkia.

Mervi

tiistai 16. helmikuuta 2016

Mustaa ja valkoista

Enpä olisi osannut muutama vuosi sitten edes kuvitella, miten mustavalkoinen minusta tulee. Vaatteet ylläni on usein harmaata, mustaa ja valkoista, mutta toki välillä violettia ja jopa ripaus punaistakin joskus. Sisustuksessa näyttää sama värikoodi valtaavan alaa.

Kävin ostoksilla Jyskissä. Piti ostaa vain halpa fleecepeitto käsityötarpeiksi (siitä myöhemmin toisessa blogissani Eipäs: myöhemmin huomasin, että julkaisin tän "väärässä" blogissa) mutta huomasin lähteväni ison kasan kanssa - kaikki mustavalkoisena!


Tämä on käsityömateriaalia, hinta muutaman euron.
Ihanan iso ja pehmeä torkkupeite

teippirullakin pitää olla mustavalkoinen!
 
Koska henkari-vaatekaappini on hirveän pieni ja täysinäinen, kuvittelin pitäväni pitkät housut hyllyllä. Kyllähän ne siinä isossa pinossa ryppyyntyy, joten ostin tällaisen housuhenkarin, kun sellainen eteeni tupsahti. Tuntuu kätevältä, varsinkin, kun nuo poikkipuut saa irti. Housujen laittaminen ja poisottaminen sujuu siis kätevästi.





Kaapissa tuo hökötys ei vie kuin yhden henkarin tilan, joten sen sain vielä mahdutettua tupaten täyteen pikkukopperooni.


Olin jo jonkin aikaa etsinut mustaa tai valkoista kannellista laatikkoa makkariin sänkyni viereen epämääräisille nyttyröille, mitä siihen kertyy. Yösukat, säärystimet, käsirasvaushanskat ym... Tämä 2,50 euroa maksava kori oli nappilöytö!






Torkkupeittoja ostin kaksi, mustan ja valkoisen. Toinen jää makkariin ja toinen siirtynee keittiöön. Molemmat ovat oikein suloisen pehmeitä ja ennen kaikkea tarpeeksi isoja. Yhdet päikkärit jo otin tuohon valkoiseen kääriytyneenä. Makoisaa oli! Molemmat peitot ovat kylläkin keinokuitua, mitä yleensä inhoan, mutta eipä ollut hintakaan paha, parinkympin luokkaa.







Nyt alkaa makuuhuone olla mieleinen. Paitsi. Tuo jalkalampun jalkaosahäkkyrä on ikävän näköinen. Olen kuitenkin tykästynyt lamppuun, vaikka välillä jo meinasin vaihtaa sen johonkin eleettömämpään. Mutta tässä on hyvä valo ja pitää kai sitä jotain romanttistakin sentään olla?

Tuota sängyn vastapäistä seinää joudun varmaankin vielä miettimään. Siellä on ihan turhan paljon tapahtumaa. Kukaan ei noilla tuoleilla ikinä istu, niille vaan kasataan päiväpeite ja tyynyt. Molemmista tuoleista tykkään kovasti, olen ne itse päällystänyt ja sopivat värimaailmaan. Sille seinälle tulee vielä tauluja, kuvia perheenjäsenistä.

Mervi