seuraa sähköpostitse

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Stressiä

En tahdo viettää äitienpäivää. Aikaisempina vuosina olen kärsinyt huono äiti -syndroomasta, niinkuin kirjoitin täällä. Auts, enpä uskaltanut edes lukea tuota kirjoitusta ja kommentteja, kun nyt ei ole aikaa ruveta itkemään. Nyttemmin perhe jo tietää, etten odota muistamisia. Sen verran äitienpäivää kuitenkin ajattelin, että tajusin kirkkaasi sen, että MINÄ olen sukuni äideistä vanhin. Nyt kun oma äitini ei enää ole elossa.

Ehkä tuo yksi kommentti muiden joukossa (viittaan edelleen vanhaan postaukseen) on auttanut minua niin, etten enää soimaa itseäni. Tai sitten se on niin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä armollisempi osaa olla itselleen. Ihan jokapäiväisiä töppäyksiäkään en jää enää päiväkausiksi märehtimään. Osaan jo selittää itselleni, että "ei kannata tuhlata energiaa tällaiseen vatvomiseen".

Tälle päivälle on paljon tekemistä. Vähäksi aikaa jäin loikoilemaan sängylle saamatta kuitenkaan uudelleen unta. Huomasin, että ajatukset alkoivat laukata kaikissa tekemättömissä töissä ja katkaisin sen filmin avaamalla telkkarin. Toisaalta kauhistuin ajatusta, että enkö enää uskalla antautua omiin ajatuksiini - pitääkö aina olla jotain muuta ohjelmaa ja ajateltavaa?

Huomenna menen sairaalaan - tällä kertaa ihan tähän paikalliseen. Tiistaina leikataan ja tod.näk. olen vielä seuraavan yön siellä. Torstaina kuvittelen jo olevani putiikissa, vaikka muutoin tuosta toimenpiteestä kuulemma 2-3 viikkoa sairaslomaa saakin.

Tänään toivon siis saavani kaikki korjausompelut valmiiksi ja "pöydän puhtaaksi". Kova vimma olisi alkaa suunnitella ja valmistaa kesäisiä tuotteita myyntiin. Avaamattomia pellavakangaspakkojakin odottaa, että ehtisin tunikoita ommella. Aikaa vaan ei näytä olevan tarpeeksi tai sitten olen tullut entistä aloitekyvyttömämmäksi. mämmämmää.

Oikeastaan haluaisin putiikkiin ompelijan avukseni. 
Osa-aikaisen ehkä. 
Homma voisi toimia myös niin, että joku tekisi tuotteita kotonaan alihankintana.
Mistä vaan löydän sen tekijän? 
Työvoimatoimistossa on haku päällä, mutta eipä näytä ketään löytyvän tai ketään kiinnostavan....

Joten, nyt vaatteet ylle ja ompelukoneen ääreen. Muutamaan takkiin vetoketju ja sitä rataa. 
Pellavasydämen Mervi




2 kommenttia:

  1. Omasta mielestäni äitienpäivästä on tehty kaupallinen..se sotii ajatuksiani vastaan. Paras äitienpäivälahja minulle on että näen lasten pärjäävän tässä maailmassa ja kiitokset joskus tiukastakin kurista, sekin on sitä rakastamista. Sekä näen että äitinä olen onnistunut myös siinä että uskalsivat kertoa huonotkin asiat äidilleen sekä myös siinä että kavereille on ovet avoinna meille. En siis vietä äitienpäivää tänään vaan omasta mielestäni aina kun näen onnistuneen kasvatuksessa. Ennen kun joku ottaa nokkiinsa niin arvostan sitä että äidit saavat kunniamerkin arvokkaasta työstään presidentiltä ja että on olemassa äitienpäivä myös virallisestu.

    VastaaPoista
  2. Piti käydä lukemassa se vanha tekstisi, en kai silloin vielä lukenut blogiasi, tai se oli jäänyt muuten vain väliin. Olet rohkea, kun kirjoitat eetteriin näin henkilökohtaisia asioita.
    Minä en ole äiti, mutta ajattelen, että ketkään vanhemmat eivät voi olla täydellisiä - ihmisiä me kaikki ollaan. Toki nuorempana syytin kaikesta mahdollisesta vanhempiani, mutta sittemmin olen tajunnut, että he ovat ajatelleet lastensa parasta sellaisissa asioissa, jotka tuntuivat kovin jyrkiltä silloin, kun olin teini. Kukapa olisi täydellinen vanhempi.. ei kukaan. Erityisesti äitien ja tyttärien välit usein hiertävät, tyttärillä on voimakas tarve erkaantua äidistä, repäistä rajusti itsensä äidistä irti, tehdä kunnon pesäero. Sitten myöhemmin voi palata takaisin, kun on varma, ettei roiku mamman esiliinan nauhoissa.
    Hyvää äitienpäivää!

    VastaaPoista