sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Iloa onnistumisesta

Facebookin Pellavasydämen sivuilla jo kehuinkin itseäni. (nif nif) Vaikka minulla ei ole pukuompelijan (tai mitään muutakaan ompelualan) koulutusta, olen tehnyt monenlaista vaatetta itselleni ja hiukan myös tilaustöinä. Viime aikoina olen tietoisesti haastanut itseni aina vain vaativampiin töihin.

Vanhempi herrasmies toi korjattavaksi shortsit. Samalla hän pahoitteli, kun ei paikallisista liikkeistä löydy isoja miesten vaatteita. Minä rohkeana likkana ehdottamaan, että minä voin tehdä. Kerroin, että se onnistuu, jos jotkut vanhat housut saa ratkoa kaavoiksi. Löysin sitten kuitenkin vanhoista kaava-arkistoistani miesten housun kaavan ja kun vielä sain vanhat housut malliksi, niin minähän aloin hiukan pelottavan työn.

Eilen saatoin todeta, että miesten housun sepalus on selätetty. En kylläkään ikipäivinä olisi kuvitellut edes ryhtyväni moiseen. Kaikki tein sääntöjen mukaisesti paitsi että upotettu takatasku jäi pois. Onneksi kysyin asiakkaalta että pitääkö hän lompakkoa takataskussa. Ei pidä, joten se olisi ollut turha. Ei silti, kyllä minä sen opettelin, mutta harjoituskankaaseen.

Kyllä minä olen ylpeä itsestäni. 
Monessa kohtaa joudun toteamaan, että ikää on jos niin paljon, 
ettei kaikki uuden opettelu ole enää yhtä helppoa kuin nuorempana. 
Mutta jos oikein tahtoo, niin näköjään sitä oppii vaikka mitä!

Vielä ei housuista ole kuvaa, kun on lahkeensuut ompelematta. Näytän sitten kun ovat valmiit.

Pienenä välityönä valmistin lisää tuotteita koiraperheeseen. Ennestäänhän minulla on koirakankaasta kassi, pussukka ja pussipiilo. Nyt suunnittelen kaulapussukoita kännykälle. Jotenkin on aivot kyllä solmussa tai ajatukset muualla. Tästä pussukasta piti tulla kaksilokeroinen, mutta näköjään toinen osio jäi pois, höh. Tähän mahtuu just jämptisti minun kännykkäni. Kaulanauha on vielä mietinnässä: teenkö samasta kankaasta vai narusta?

Oletko sinä viime aikoina haastanut itseäsi, ylittämään omat taitosi, oppimaan uutta? Tai poistunut mukavuusalueelta, niinkuin nyt tavataan sanoa?


Mielelläni ota vastaan ideoita siitä, 
millainen kaulassa pidettävä kukkaro saisi olla.

Lisäys vähän ajan päästä: Teinpä sitten toisen. Tämmöinen sen piti ollakin...




 

Pellavasydämen Mervi

3 kommenttia:

  1. Juu, kyllä pidän haasteista ja haastankin itseäni tekemään sellaisia juttuja mitä en vielä osaa. Viimeisin haaste on ollut tuon Paper Piecing tilkkutöiden opettelu. Onneksi nykyään moniin töihin löytyy ohjeita ja opastevideoita netistä. Hienot ovat kännykkäpussit! Mukavaa viikonalkua sinne :)

    VastaaPoista
  2. Kaulanauhan pitää olla mahdollisimman pehmeä. Itsellä on ainakin herkkä kaula, ja kova nauha alkaa kutisemaan.

    VastaaPoista
  3. Tosi kivat! Mistä löysit tuota kangasta?

    VastaaPoista