seuraa sähköpostitse

torstai 16. kesäkuuta 2016

Lepoa leikkauspöydällä

Nyt ei ole kuulkaa käsityöt edistyneet. Tiistaina leikattiin, leikkaus meni hyvin. Osastolla nyt oli kaikenlaista säätöä. Niinkuin esimerkiksi se, että mulle annettiin kunnon ruokaa heti leikkauksen jälkeen, jauhelihakeittoa ja hapanleipää. Iltapalalla halusin kaksi leipää ja niitä sitten kävivät naisissa poishakemassa. Ihmetellessäni, että kun jo aiemminkin sain kunnon ruoan selittivät: "No kun meillä on täällä kaikenlaisia kesäapulaisia". Siis ne antoivat mulle VIRHEELLISESTI ruoan, vaikka mun olis kuulunu olla liemiruoalla. Seuraukset voitte arvata. Mun ruoansulatus on ympäriämpäri.

Lopputuloksesta lääkäri varoitteli, ettei kannata odottaa 100% apua, toiset saa, kaikki eivät.

Mutta käänteentekevää tällä reissulla oli se, että MINÄ NAUTIN LEIKKAUSPÖYDÄLLÄ MAKAAMISESTA. En pelännyt, vaan seurailin rauhassa itseäni ja oloani. Sain kunnon lääkkeet puudutuspiikin laiton ajaksi, joten heräilin vasta kun leikkaus alkoi. Alaruumis oli puuduksissa, joten mulla oli kivuton olo. Muutenkin oli mukava asento, joku kävi aika ajoin silittämässä päätä ja kyselemässä kuulumisia. Mistään ei sattunut, ei painanut, eikä ollut edes vilu. Mikäs siinä oli ollessa! Kanyyli puhkasi kaksi suonta ja joutuivat sitä siis uusimaan, mutta eipä se minua haitannut. Leikkaus kesti tasan tunnin.

Olin sairaalassa yön yli ja kivut oli kyllä aikamoiset, kun puudutus lakkasi. Nytkin vielä kotona heti omien kipulääkkeiden heiketessä kivut alkavat. En ole ollut putiikissa, vaan Pirkko on minua sijaistanut. Sairaslomaa olisin saanut muutaman viikon, mutta mitäpä minä sillä. Huomenna aion olla työssä koko päivän. Tänään olen vielä nukkunut, nukkunut ja nukkunut.

Nyt on ommeltava yksi pellavatunika, jota tullaan huomenna hakemaan. Muutama ratkennut sauma on myös korjattava. Paljon töitä on odottamassa, joten loma on nyt päätettävä tähän ja sinniteltävä eteenpäin.



Odotusaulassa olisi kannattanut ottaa kuvia, kun siellä oli noin kiva tausta. Tässä sitä odotellaan leikkaussaliin pääsyä. Ikinä ennen en ole vielä kävellyt leikkauspöydälle. Iloa tuotti se, että minulle tuotiin kokoa M olevat vaatteet, eivätkä ne olleet ollenkaan liian pienet.


Vaikka sairaalahuoneet aina vähän ankeita ovatkin, tässä neljän hengen huoneessa - jossa muuten olin yksin - oli oikein kukkatapetitkin.



Ja tässä se kielletty ruoka, jota minun ei olisi pitänyt saada heti leikkauksen jälkeen. Mutta kyllä minä tästä niin nautin, olkoonkin, että sillä oli katastrofaaliset seuraukset...

Kotiin tullessani vastaan leijaili ihanat tuoksut. Makkarissa juhannusruusu ja olkkarissa pionit.




Mervi


3 kommenttia:

  1. Voi että, ihan liikutuin noista ruusu- ja pionikimpuista, mikä ilahdutus mieheltä. Ihanasti ajateltu.
    Kiva kuulla, että leikkaus meni noin mukavasti suorastaan. Nyt hyvää toipumista ja parasta mahdollista tulosta!

    VastaaPoista
  2. No tuskinmpa kesäapulaiset yksin vastuussa..kyllä joku sen ruuan käsittääkseni keittiöstä tilaa potilaille ja miten on perehdytetty kesäapulaisia. Voi se vahinko sattua vakituisellekin hoitajalle mutta syy helppo sysätä sijaiselle.
    Koita levätä ei se lääkäri turhaan siitä slomasta maininnut. Ettei tule mitään jälkiseuraamuksia joitten hoito voi kestää kauemmin kuin itse sloma olisi kestänyt. Ymmärrän että yrittäjällä tuo ei niin helppoa ole. Paranemisia ja toivotaan että sait hakemasi avun.

    VastaaPoista
  3. Toi puudutus on minusta hyvä juttu. Olen itse sen kokenut. Ei ole niin pökköröinen olo kuin nukutuksen jälkeen.
    Ihania ja kauniisti laitettuja kukkia odotti sinua.Jaksamista edelleen.

    VastaaPoista