seuraa sähköpostitse

tiistai 26. heinäkuuta 2016

yy,kaa,koo....kakskyt

Olen käynyt jo kolme kertaa kuntosalilla. Eikä tunnu missään. Onkohan se siis ihan turhaa? Noeikai. Hiki tulee ja viimeistään siinä vaiheessa kun kävelen ylämäkeä kotiin päin kertaakaan pysähtymättä, myös hengästyn. Mutta lihaksissa ei ole mitään kivistelyä.

Viime kerralla lisäsin kolmannen sarjan joka liikkeeseen, muttei siltikään tunnu missään. Totesin, että pitää saada lisää liikkeitä jaloille. Sitten sen keksin. Jo kuntosalilla kokeilin aerobicistä tuttua porrasta ja muistin, että minullahan on sellainen jossain itsellänikin.

Nyt on tuo porras - ilman lisäkorotusta - aseteltu vessaan käsienpesualtaan eteen niin, että pystyn harjoittelemaan porrasaskellusta pitämällä samalla altaasta kiinni.


Olen päättänyt itseni kanssa, että JOKA KERTA, kun pesen kädet, teen myös askellukset. Eikä vielä tunnu missään. Mitä kummaa? Noooo, pikkuhiljaa lisään kertoja, nyt teen 15-20 askellusta.

Kyllä pitäisi alkaa kunto kohisten kohoamaan. Otin strategiset mitat ja seuraan kehitystä silläkin saralla. Hauis kasvaa, vai pieneneekö allienympärys? Niin, kumpaakohan tässä nyt alkaa tapahtua, tulee ympärysmittaa esim. pohkeisiin lisää vai tapahtuuko kiinteytymistä, eli ymp.mitan pienenemistä. Toivottavasti nyt edes JOTAIN.


Mervi

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Uusi työtapa, mutta mitä siitä?

Jossain facebook-ryhmässä esiteltiin tällaisella työtavalla tehty matto. Piti heti itsekin kokeilla. En kuitenkaan innostu matosta, koska en itse voisi sellaista käyttää, joten pohdin, mitä muuta tällä tavalla voisi tehdä. Kassin ehkä? Istuinalustan?

Lähtökohta tälle pohtimiselle on se, että varastoissani on hyvin paksua matonkudetta. Niin paksua, ettei siitä voi virkata mitään. Lisäksi tarvitaan kalalankaa - tai puuvillalankaa - tai mitä tahansa muuta....

Ideana on virkata matonkuteen ympärille kiinteitä silmukoita. Kuva selittänee työtavan. Koska en suunnitellut työtä etukäteen, vaan kokeilin erilaisia versioita, tämä levisi kuin ekaluokkalaisen patalappu.


Pellavasydämen Mervi

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Pellavasydän Instagramissa

Olen laittanut kuvia Instagramiin.
Voit käydä tsekkaamassa täällä: https://www.instagram.com/pellavasydan/

Mitenkäs se muuten on, jos sinulla ei ole instagram-tiliä, pääsetkö kuitenkin näkemään tuosta linkistä?  - saattaa olla tosi tyhmä kysymys, mutta silti....


Pellavasydämen Mervi

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Maksihame batiikkikankaasta

Enpä ole pitkään aikaan ommellut hametta. Lyhennellyt vaan vanhoja liian pitkiä. Mutta nytpä tein tarkoituksella pitkän, kun näyttävät maksimittaiset mekotkin olevan muodissa.

Tämä on sellainen "vartissa valmis" - ompelus. Eikä tarvittu edes saumuria. Sivusauma - siihen jätin halkion - helmapäärme ja vyötärölle kuminauhakuja. Paitsi että ompelin kyllä 4 muotolaskosta, kaksi eteen ja kaksi taakse, nämä ihan summanmutikassa. Muutoin olisi tullut liian paljon ryppyä vyötärölle. Ja kun sain valmiiksi, muistin, että ainiin. Mun hameissa pitää etuosaa lyhentää. Jotenkin se aina laskee alemmaksi kuin takaosa. Vai olikseniin, että takaosa nousee "jostain syystä".

Hauska testailla, miten ilme muttuu eriväristen puseroitten kanssa. Vaikka sanoin miehelle kuvaamisvaiheessa, että "Keskity, ota nyt kunnon kuva!" Niin aika huithapelisti se kuvia napsaisi. Yli puolet meni "roskiin". Kyllä se kukista saa hienoja otoksia, mutta....

Tottakai se tässä välissä otti kuvan ja kehui, että hyvin sopii korut rintsikoiden väriin. Mutta en voi julkaista, koska tyttärellä on lupa pitää huolta, ettei rintsikoita näy. Että jotain rajaa sentään. Huomautti jo, kun esittelin rintaliiviostokseni, vaikka kuvasin ne ihan vaan pöydän päällä.



Luulen, että tämän kanssa on kiva työskennellä putiikissa. Väljä, hengittävä, piilottaa säärikarvat. Ja mainosta myynnissä oleville batiikkikankaille, joita taitaa olla jo sen seitsemää erilaista.

Pellavasydämen Mervi

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Kuntosalille!

Vuoden verran olen suunnitellut ja itseäni tsempannut. Nyt se vihdoin tapahtui! Kävin ensimmäisen kerran vuosien jälkeen kuntosalilla. Odotin kaikki leikkaukset ja tutkimukset ja nyt kun kaikki on todettu olevan ok, voin aloittaa kunnonkohotuksen.

Valitsin Kuntostudio Naisvoiman. Tämä siksi, että siellä on laitteet, jotka toimivat hydraulisella vastuksella. Minulle se on tärkeää, etteivät vähäiset  voimani kulu edestakaisin pomppimiseen, kun painoja säädellään.

Nimensä mukaisesti täällä käy vain naisia ja tilaa on kuulemma yleensä ruhtinaallisesti, vuoroaan ei  yleensä joudu odottelemaan. Taitaa olla muillakin saleilla jo nykypäivänä ovikortit, joilla sisään pääsee itsekseen. Käytettävissä oleva aika kun on minulla todellakin kortilla. Tai siis se aika, jolloin jaksaisin lähteä. En aamulla, enkä juurikaan työpäivän päätteeksi. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää viikonloppu ja todennäköisesti sunnuntai, joka onkin ainut vapaapäiväni.

Naisvoiman Laura katsoi minulle 8 laitetta, joiden kanssa aloitan. Tavoitteet laitettiin hyvin alhaisiksi, kun lähtötaso on +/- 0.
- Ensimmäinen tavoite on, että kulkisin vajaan korttelin matkan kävellen, enkä autolla.
- Toinen tavoite olisi se, että liikunnasta häviäisi vastenmielisyys.
- Kolmas tavoite liittyy veden juomiseen. Päivässä pitäisi saada kitattua 1/2 litraa - näin aluksi.

Liikkeitä teen minuutin, sen jälkeen pieni tauko ja sitten toinen minuutti samalla laitteella. Kaikissa laitteissa en kyllä jaksa tehdä kuin alle 5 temppua, kun voimat jo uupuu. Noloa, mutta suunta on siis vain ylöspäin! Kaikki tavoitteet ja käynnit kirjataan vihkoon, josta Laura seuraa kehittymistäni. Kovasti Laura koitti kannustaa useampaan päivään viikossa, yksi ei kuulemma oikein riitä. Mutta minä tiedän tasantarkkaan, että yksikin päivä viikossa tuottaa tuskaa. Katsotaan syssymmällä sitten, jos pystyisin lisäämään kahteen päivään viikossa.

Ostin 10 kerran sarjan, joka on voimassa 90 päivää ja maksoi 49 euroa.

Saatte kysellä matkan varrella, miten homma etenee, sillä tarvitsen ulkpuolisen tarkkailijan. Olen hyvä keksimään tekosyitä ja laistamaan kaikesta mahdollisesta,  mikä ei ole kivaa. Liikunta ei ole kivaa - ainakaan vielä.

Mervi



Istuintyynyt pellavasta

Asiakkaani oli kutonut kaksi pellavakangasta. Hän pyysi minua ompelemaan niistä: toisesta kankaasta ompelin neljä pellavapyyhettä. Toisesta kankaasta piti ommella "jotain". Loppujen lopuksi hän päätyi istuintyynyihin.

Olipa kova pähkäileminen miten tällaisesta kankaasta tehdään SAMANLAISIA istuintyynyjä. En muistanut ottaa kuvaa ennen leikkelemistä.



Mielestäni keksin oivan keinon. Keskiosa kankaasta leikellään kolmeen osaan ja yksivärisistä kankaan päistä tehdään kolmelle tyynylle takaosat. Kaksi tyynyistä on keskenään samanlaista, kolmas hiukan erilainen.

Avoimen reunan kanttasin puuvillakanttinauhalla ja samalla ompelin siitä tehdyt nauhat kiinni.
Sisälle asiakas aikoo laittaa superlontyynyn.




Toivottavasti ovat asiakkaalle mieleen. 
Pellavasydämen Mervi

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Tee itse kangaskukka

Monta vuotta olen tästä haaveillut ja vihdoin sen toteutin. Pellavakankaasta tehty kangaskukka on helppo ja näyttävä koru. Tämä oli kiva askartelu, jonka voi tehdä telkkaria katsellessa, kun ei tarvita ompelukonetta.






Tämän kukan tekemiseen on kyllä olemassa oikein "laite" mikä kuitenkin on mielestäni aivan turha. Tästä se idea kuitenkin lähti: pyysin Veera-harjoittelijaa tutkimaan tuota työvälinettä ja sitten neuvomaan sen käyttö minulle. Tuossa Cloverin muovisessa läpyskässä on jokainen neulan pisto merkattu ja numeroitu ja laajassa ohjeessa on pikkutarkasti neuvottu kukan kasaaminen.


Tässä sinulle kuitenkin vaihtoehto - kuvasarja, jota seuraamalla saat kukan tehtyä. Kangasta vaihtelemalla kukankin luonne muuttuu.

Leikkaa neliön mallinen kankaan pala, tässä sivu on n. 10 cm.


Taita pala kaksinkerroin...


.... ja vielä toisen kerran


Leikkaa yksi kulma pois (se, missä kulmat on auki)


Sait siis tällaisen kappaleen. 
Näitä teet niin monta kuin haluat kukkaan terälehtiä. 
Minä tein 5 kpl.

Neulalla ja kankaan värisellä langalla teet kuvan mukaiset pistot leikkaamaasi reunaan. 

Vedä lanka tiukkaan ja nipistä tulos tiukasti sormiesi väliin.

Ompele suppu tiukkaan. Päättele lanka ja tee samoin kaikki terälehdet. 


Yhdistä terälehdet toisiinsa. Tarkista, että lehdykät tulevat kaikki samoin päin, minä haluan ne kovera puoli päällepäin, sinä voit haluta toisinpäin...

Ompele tiukasti, niin, että reikä jää mahdollisimman pieneksi.
 

Liimaa takapuolelle pahvinpala ja lukkolaite.

 ja etupuolelle nappi.Valitse mieluiten kannallinen nappi.


Keskustan voi toki koristella muullakin lailla. Pitsiä, helmiä, pieni nappeja...

 


Tähän kukkaan valitsin valkoisen napin, jotta se olisi yhtenäinen asiakkaan tilaama tunikan muun ilmeen kanssa.

Innostuitko? Minkälaisen kukkasen sinä tekisit?

Pellavasydämen Mervi

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Batiikit

Taas tuli lisää batiikkia. Nämä ihanat kankaat ovat olleet niin suosittuja, että tilasin jo kolmannen erän lisää. Tällä kertaa tilasin myös "sikaa säkissä" - eli tietämättä, mitä tulee. Sanoin vaan puhelimessa, että kaikkia kuoseja saa laittaa tulemaan.

Hiukan on näppituntumassa eroja, vaikka kaikki ovatkin 100% puuvillaa. Joku tuntuu enemmän kahisevalta kuin toinen ja joku taas on selvästi ohuemman tuntuinen. Mutta kivoja kaikki. Olen näitä lähtetellyt ympäri Suomen halukkaille. Metrihinta on 17,- ja postikulut tulevat siihen päälle. Äsken laitoin kolme metriä kangasta isoon kirjekuoreen ja se lähti kirjeenä.

Metristä tulee tunika, paitsi nuo kaksi kukkakuosia, jotka täytyy tehdä etu- ja takakappale samaan suuntaan, jotta kukat ei olisi varsi ylöspäin. Jos haluaa tehdä kaula-aukon alavaralla, niinkuin minä teen, silloin sitä varten ja taskuihin täytyy varata 30 cm. Sitten lopusta saa vaikka pikkupussukan.

Kankaat on numeroitu kahdessa kuvassa, joten sen perusteella voit tilata haluamasi kuosin.














 Pellavasydämen Mervi








sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Ei kuulu joukkoon?

Mieheni on aloittanut kesäloman. Mitähän kaikkea yllätystä se järjestääkään! Olen huomannut, että moni asia, josta on talven mittaan ollut puhetta, muuttuu nyt toiminnaksi. Hän ei siis ole "kaikkimulleheti" -ihminen.

Eteiseen tuli matto, mutta kuinka pitkäksi aikaa? Jos kiinnostaa, käy lukemassa toisesta blogistani.

Kävimme tänään pikkupyrähdyksellä Annen kirppiksellä. Olipas siellä paljon väkeä! Matkalla poikettiin vielä pakkahuoneella jätskillä. Harjoittelin kännykkäkamerani käyttöä. Havaitsimpa sellaisen seikan, että kun otan kuvan itsestäni, kuva kääntyy lopulta peilikuvaksi. Jätsikin siirtyi kädestä toiseen.

Aika mahtava paatti oli ankkuroituneena laituriin. Hetken leikittelimme ajatuksella, että jos meillä olisi tuollainen, miten saisimme siellä ajan kulumaan.

Miksiköhän nää kuvat on erikokoisia? Näyttää siltä, että minä en mahdu pienempään kuvaan... Oli pakko ottaa useampi kuva, kun oli niin nätti pusero päällä. Olen ostanut sen vuosia sitten facebook-kirpparilta, mutta jostain syystä se oli nyt vasta ensimmäistä kertaa päällä. Ja noin kiva!






Hei hei!
Mervi (ja Aarre)

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Liian hyvää ollakseen totta?

Tänään on ollut ihana päivä.

Heräsin tavanomaista aikaisemmin, koska olin varannut katsastuksesta ajan vammaisen pysäköintiluvan uusimista varten. Huom! Sen myöntäjäviranomainen on muuttunut - aiemminhan pysäköintilupa haettiin poliisilta.

Yleensä herään työpäivinä klo 9.30, juuri ja juuri ehtiäkseni avaamaan putiikin ovet kymmeneksi. Nyt olin yhdeksän pintaan jo kaupungilla ja tuntui ihan erilaiselta, jotenkin "ihmismäiseltä". Niinkuin muutkin ihmiset.

Koko päivä on ollut aikamoista hulinaa. Nyt ovat turistit saapuneet kaupunkiin ja se tuo kivaa vipinää puoteihin. Asiakkaita on ollut tavanomaista enemmän, mutta olen silti  ehtinyt hiukan ompelemaankin. Nämä perjantait on siitä kivoja, että mieheni tekee kotona etätyötä. Se tarkoittaa minulle valmista aamupalaa ja pitkin päivää useammat päiväkahvit ja -seuraa.

Eräs miesasiakas oli kuullut minusta ja korjausompelustani hyvää palautetta. Tuodessaan housut lyhennettäväksi hän kertoi siitä minulle. Avustajakin oli kuulemassa ja jälkeenpäin totesimmekin, että olisipa ollut kiva saada se ylitsevuotava kehuminen nauhalle. Sitä voisi sitten soitella itselleen niinä päivinä, kun mikään ei suju ja toivoisi vajoavansa maan alle.... Toinen asiakas kehui puseroani, jonka olen itse ommellut. Ainakin yhden kerran se on jo ollut kierrätyspussissa menossa pois, mutta nyt se (taas) sopii. Kolmaskin asiakas kehui - tällä kertaa ostamaansa tunikaa. Nyt hän tuli tilaamaan toisen. Batiikkikankaat on TOSI ihania.Tänään niitä tuli lisää - nyt meillä on vaikka kuinka montaa eri väriä ja kuosia. Kuvailen niitä viikonlopun aikana. Olen postitellut batiikkeja ympäri Suomea. Tuollaisissa tilanteissa aina toivoisin minulla olevan verkkokaupan, mutta kun ei siitä vain näytä tulevan mitään...

Pessimisti minussa ajattelee tällaisen kehutulvan keskellä, että koskahan se mahalasku tulee?

Vielä minulla on kerrottavana yksi kiva uutinen. Olen saamassa ompelutaitoisen harjoittelijan. Jos kaikki menee hyvin, tästä saattaisi tulla normityösuhde, mutta se on vielä monesta asiasta riippuvainen. Ompelutyötä on kuitenkin paljon, enkä ehdi ollenkaan kaikkia ideoita toteuttaa, joten on kiva, kun voin jakaa homman. Toisaalta meillä on erään ompelualan yrittäjän kanssa menossa alihankintaprojektin suunnittelu, joka on kylläkin vasta tarjousasteella.

Asioilla on tapana järjestyä.



Tässä tämä kehuja saanut trikoopusero. Se on aikalailla vartalonmyötäinen, muttei makkarankuori ollenkaan. En onnistunut samaan kuvaa, jossa malli olisi erottunut. Tunika on lepakkohihainen ja nuo hihat on aika kireät. Joskus tässä puserossa ärsytti kaikki: liian piukka, liian kireät hihat, liian avara pääntie, mutta tänään se tuntui kivalta. Siinä se taas nähdään - ei pidä heittää mitään pois, sitä voi vielä joskus tarvita. Tai että se voi vielä joskus mahtua.

Pellavasydämen Mervi

ps. "pakko" laittaa tähän vielä omahyväisesti omakuva, kun mulla on niin ihanat korvikset. Tuollaiset värikynän pätkät. Sävy sävy puseron kanssa tietenkin. Auts! Kylläpä minä taas näytän äitiltäni... vai mitä tuumaatte te, jotka äitini tunsitte?



Mervi