seuraa sähköpostitse

tiistai 18. lokakuuta 2016

Liikunta EI OLE terveellistä?

Niin siinä sitten kävi.

Tänään en enää kyennyt uimahalliin lähtemään. Viime viikolla vielä kävin sunnuntaina kuntosalilla, maanantaina senioreitten vesijumpassa ja lisäksi puoli tuntia omaehtoista vesijuoksua. Kolmas yritys oli torstaina: uimahallissa tunnin kuntojumppa. Sitten olinkin niin sippi, etten meinannut kävelemään päästä.

Eilen olimme veljeni luona juhlimassa isämme 80-vuotissynttäreitä ja siellä piti kävellä portaita monta (?) kerrosta. Suorastaan ylivoimaista. Illalla jouduin tekemään "kipeän päätöksen" - liikuntakertoja pitää vähentää tai vaihtoehtoisesti keventää. Päätin palata yhteen/kahteen kertaan viikossa. En pysty enempään.

Ilmeisesti liikuntakertoja on liian tiheään. Kroppani ei ehdi palautua edellisestä kerrasta, enkä siis huomaa kunnon kohoamista, kun olen koko ajan äärettömän kipeä. Pahinta on selän hermosäryn palaaminen kuvioihin. Kipu ei varsinaisesti tunnu selässä, vaan vaihtelevasti molemmat jalat särkevät - sekä lonkasta, että hermosärkynä.

Marraskuuksi tilasin avustajan kahteen liikuntakertaan: maanantaina ja torstaina vesijumppa, mutta todennäköisesti vaihtan näistäkin toisen kuntosaliksi, joka on kevyempää kuin vedessä jumppaaminen.

Kurjaa antaa periksi. Mutta mieheni muistutti minua, että joka kerta käy näin. Ensin en liiku yhtään, sitten kuvittelen itsestäni liikoja ja yritän ylivoimien ja sitten tulee lopahdus. On/off.

Mervi



torstai 13. lokakuuta 2016

Seesteistä syksyä

Pellavasydämeen kuuluu hyvää. Ei mitään erikoista, mutta arki on mallillaan. Olemme saaneet korjausompelun osalta suman setvittyä ja nyt teemme töitä sitä mukaa kun niitä tulee. Ja niitähän tulee päivittäin.

Ilmojen kylmennyttyä (ja joulun lähestyessä) asiakkaat ovat alkaneet neuloa ja saamme palvella asiantuntemuksella ja osaamisella. Nautin siitä, että TIEDÄN, mitä myyn. Langat ovat tulleet tutuksi ja melkein kaikkia olen itse kokeillut. Vielä mietin sellaista vaihtoehtoa, että ottaisin käyttöön paksulankaneulekoneeni ja hurauttelisin sillä esim. huiveja malliksi. Mitäs pidät tällaisesta ajatuksesta. Onko jollain tuollainen neulekone? En osaa sitä käyttää, mutta kannattaisikohan opetella?

Tässä muutamia uusia sukkalankoja. Ensimmäiseksi aivan kerrassaan ihanan pehmeä bambulanka.






Yhdestä kerästä tuli kolmet erikokoiset sukat.

Tämän allaolevan langan olen jo aiemminkin esitellyt. Kerästä tulee vaikkapa isän ja pikkupojan sukat. Tai äidin ja tytön sukat ja vielä lisäksi lapsen lapaset, jotka jäi pois kuvasta.




Itse tykkään kutoa sukkia, missä ei tarvitse mitään miettiä. Sellaiseen työhön nämä valmiiksi raidoitetut langat ovat omiaan. Viimeksi tilasin kuitenkin yksivärisiä lankoja, kun olen vasta tajunnut, että moni haluaa itse raidoittaa tai tehdä kirjoneuletta tai pitsineuletta. Ohutta Step-lankaa minulla onkin ollut kaikissa väreissä, mutta nyt lisäsin värivalikoimaa myös 6-säikeiseen Regian lankaan.

Tässä työssä kävi hassusti. En huomannut virhettäni ennen kuin olin viemässä hyllyyn valmiita sukkia. Eipä auttanut muu, kuin tehdä molemmille sukille pari.


Joku sanoi oivasti, että tässä langassa on Suomen metsän värit. 
Kaikkein ihanimmat sukkapuikot - KnitPron Symphoniet
Raidat on kyllä kohdistettu, mutta....

Kerästä (100 g) tulee polvisukat, 
mutta varmuuden vuoksi tein kantapään ja kärjen yksivärisestä langasta.




Tästä langasta on useampaakin väriyhdistelmää, mutta jotenkin näin syksyllä tuollaiset ruskan värit houkuttelee, vaikken itse ole ollenkaan lämpimien sävyjen ystävä. Mutta kiva näitä oli tehdä ja ihan varmasti löytävät ostajan. Minä nyt en enää pidä villasukkia ollenkaan, kun pito jalkapohjissa pitää olla takuuvarma. Nykyään käytän AINA kenkiä. Työkengät on putiikissa ja kotona ja uskonkin, että se auttaa ryhdikkääseen kävelyyn.

Pellavasydämen Mervi




lauantai 8. lokakuuta 2016

Sisääntulo

Putiikin houkuttelevuus koostuu monesta pienestä ja isosta asiasta. Jo kaupan ulkopuoli pitäisi olla siisti ja kutsuva. Viimeistään oven avattuaan asiakas muodostaa käsityksen, onko tämä "minun tyyliäni". Vaikka TIEDÄN nämä asiat, silti monta kertaa huomaan, että eteinen ei olekaan se, mitä haluaisin Pellavasydämestä ensimmäisenä näyttää.

Tätä juttua varten en ole stailannut mitään. Olen kuvannut meidän eteisen sellaisena kuin se on.
Kuvakulma laajeni ja laajeni... alunperin piti esitellä vain meidän uusi tiskintausta. Arja sai tehtäväkseen tuunata Pellavasydämen näköisen taustan lipastolle, jonka takana minä istun. Ruma kovalevy muuttui mielenkiintoiseksi, eikö vain?

Vihreälle pellavakankaalle Arja keräsi pitsejä ja nappeja.










Tuota tiskiä vastapäätä on asiakastuoleja. On siis kiva, että silmien edessä on jotain nättiä ja persoonallista. Yleensä sisälle tuleva asiakas kiinnittää huomionsa noihin etualalla oleviin polvisukkiin. Lapset tietysti näkevät heidän silmiensä tasolla olevan "vauvan". Vauvalla on puuvillalangasta virkattu panta päässä. Näin talvea odotellessa tuollainen kannattaisi tehdä lämpimästä villalangasta.



 Toisella puolella eteistä on pöytäryhmä, johon pyrimme laittamaan uutuuksia esille:




Tupsuihin on tulossa myös musta. 



Aivan ihana lahjaidea vaikkapa lapselle tai nuoren ensimmäiseen omaan kotiin.

Meilläkin on käytössä tällainen käsivarteen/ranteeseen kiinnitettävä magneettinen "nuppineulatyyny"




Erikoiserä II-laadun paperinarua vaikkapa joulun paketointiin tai kranssin valmistukseen, askarteluun. Sadan gramman vyyhti maksaa vain 3 euroa.


 Tämä entinen tiskini on muuten myynnissä.








Myytävänä rokokoo-tyylinen kirjoituslipasto. Kulumaa näkyvissä. Hinta 150 euroa.

Pellavasydämen Mervi


keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Trendikkäitä näppipyyhkeitä

Korjausompelun lomassa olemme ehtineet vain vähän muuta tekemään, mutta näppipyyhkeitä urakoimme enemmänkin kuin asiakkaan tilaamat 6 kappaletta. Näitä olikin oikein mukava ommella, vaikka teimmekin työn lähes liukuhihnaperiaatteella. Valmiista kaitaliinakankaasta ompelu oli helppoa ja lisäksi keksin uuden tavan yhdistää ylä- ja alaosa toisiinsa. Että olenkin vaikeimman kautta tehnyt kaikki nämä vuodet!

Pyyheosa on puuvillaa. Trendikkäästi musta-valko-harmaaseen sisustukseen sävytettynä. Romanttisen sisustuksen ystäville löytyy pitsiä, leveää tai kapeaa. En tiedä, vieläkö tähdet on suosittuja - ainakin viime vuosina niitä on näkynyt. Tässä tarjolla napakasta kaksipuolisesta kankaasta joko tumma tai vaalea puoli päälleppäin.

Ensimmäinen koekappale ei aivan onnistunut, joten sain pyyhkeen itsellenikin, omaan keittiöön sopivan! Tunnetustihan suutarin lapset on ilman kenkiä ja sitä rataa....

Näppipyyhe on tarkoitettu mihin tahansa tankoon ripustettavaksi: kaapin oven ripaan tai essun nauhaan, mutta meillä se roikkuu uunin luukun tangossa. Napin ompelen vähän fiiliksen mukaan, joko eteen tai taakse. Aina en "jaksa" ommella napinläpiä, vaan ompelen päähän nauhan lenkiksi.

Nämä onnistuivat mielestä huippuhienosti. Tässä on oikein oiva tuliainen tai pikkulahja.








 Pellavasydämen Mervi

lauantai 1. lokakuuta 2016

Vaaleanpunainen pussukka

Kolmena maanantai-iltana kävimme kansalaisopiston kukkarokurssilla. Viimeisenä iltana valmistettiin kaikkein hankalin malli. Valitsin kankaaksi kierrätyskeskuksesta hakemani lasten puseron, josta leikkasin yksisarvisen kuvat sopiviin kohtiin. Vuoriksi laitoin mustaa napakkaa puuvillakangasta.

Tähän pussukkaan tein hihnan jämäkästä ripsinauhasta ja näin sen verran ylimääräistäkin vaivaa, että laitoin myös tuollaisen häkkyrän - mikähän sen nimi onkaan? - millä hihnan pituutta saa säädeltyä.

Pussukassa on sivukappaleiden lisäksi keskellä leveä suora kappale, joka antaa sille pullukan muodon ja paljon tilaa.









Kaikkein hankalinta tällaisen pussukan teossa on liimaaminen. Liimaa tahtoo tursuta kankaaseen näkyville, eikä se lähde mitenkään pois. Tuosta kehyksestä liiman saa kyllä rapsutettua pois, mutta kankaassa se on ja pysyy. Tämä pussukka on kiinnitetty pelkästään liimalla, en ole puristanut kehystä ollenkaan.

Kankaan nurjalle puolelle silitin tukikankaan. Vielä olisi saanut olla vanuakin, että olisi tullut napakampi, mutta tämä nyt on tällainen pehmeä pussukka, joka ei kuitenkaan pääse venymään, koska vuorikangas ei veny.

Tässä siis kierrätystä parhaimmillaan: käytöstä poistettu trikoopusero kelpaa vielä hyvin pussukaksi. Varsinkin, jos pusero on lapselle mieluinen, tai siinä on kiva kuva - käytä se hyväksi pussukkana!

Pellavasydämen Mervi