seuraa sähköpostitse

tiistai 28. helmikuuta 2017

Pitkän prosessin päässä

Kävin tänään Tyksissä. Minulle oli varattu aika gastron poliklinikalle. Reissu meni hienosti. Keli on hyvä, tiet sulana. Yhtään en joutunut odottamaan, vaan aikataulut täsmäsi. Ainut pikkuharmi oli se, että läääkäri käski käydä samantein laboratoriokokeissa, mutta se ei lopulta onnistunut, sillä olin aamulla syönyt aamupalan. Ihme, ettei lääkäri huomannut, että nuo kokeet olisi vaatinut paaston. Noh, käyn perjantaina täällä omassa laboratoriossa.

Olen jo jonkun aikaa hautonut mielessäni toivetta päästä uuteen laihdutusleikkaukseen. En osannut ennalta arvioida lääkärin suhtautumista asiaan. Tiesin, että hän voi tyrmätä ajatukseni sillä perusteella, etten ole kyennyt pitämään painoa kurissa ensimmäisen leikkauksen jälkeen. Toivoin kuitenkin, että voisin perustella pyyntöni niin hyvin, että lupa heltyisi.

Onnekseni paikalla oli sama lääkäri, joka hoiti aminua vuonna 2013, kun valmistauduin tammikuussa 2014 tehtyyn leikkaukseen. Silloin prosessi kesti runsaan vuoden. Te, jotka olette seurannet blogiani, muistatte varmaan, että hetikohta tuon leikkauksen jälkeen elämäni heitti "häränpyllyä" kun elimistööni tunkeutui pöpö, joka teki pesänsä lonkkaproteesiin.

Ensimmäisestä leikkauksesta jäi erittäin ikävä vaiva, närästys. Joudun syömään joka päivä siihen lääkettä, eikä se silti tahdo tokeentua. Nyt kuulin iloisen asian; vaiva voidaan korjata tässä uudessa leikkauksessa! Olisipa suuri helpotus. Kun noita vaivoja on muutenkin jo tarpeeksi.

Joudun aloittamaan koko prosessin alusta. Se tarkoittaa ensimmäiseksi ruokapäiväkirjan pitämistä. Sitten se tarkoittaa Turun keikkoja: ravitsemusterapeutti nyt ensin opettaa (taas!) uutta tapaa suhtautua ruokaa ja kunnollista ruokavaliota. Joudun myös epämiellyttäviin tutkimuksiin, mahantähystykseen ja nenän kautta tehtävään tähystykseen. Yök!

Olin jo varautunut tuntemaan syyllisyyttä, mutta aivan turhaan. Lääkäri itse mainitsi, että ymmärtää tilanteeni ja sen, etten ole kyennyt keskittymään laihduttamiseen, kun elämässä on ollut niin paljon muuta. Kaksi asiaa puoltavat uutta leikkausta: se, että saadaan närästysvaiva hoidettua ja se, että jokaisesta pudotetusta kilosta on hyötyä yleiskunnolleni ja liikkumiselleni.

Jos sinua kiinnostaa, voit seurata edistymistäni uudessa blogissani (taas!) täällä.

Huomenna se alkaa. Ruutuvihko esille ja jokainen suupala tunnollisesti ja rehellisesti ylöskirjoittaen.

Mervi

4 kommenttia:

  1. Onnea "projektiin". On monta asiaa on näköjään käytävä läpi. Muistahan myös hampaat hoitaa kuntoon ennen leikkausta....

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä uuteen projektiin, hyvä, että se lähti vauhdikkaasti ja vaivatta käyntiin (tarkoitan ilman väittelyä ja kiivasta perustelua). Hyvä juttu, jatkukoon yhtä sujuvasti!

    VastaaPoista
  3. Jaksamista uuteen projektiin. Harmi kun tuli pöpö :( Mulla kun tehtiin lonkkaleikkaus, kyllä lääkärit ja hoitajat kovasti muistuttivat pöpöstä. En oikein tajunnut kuinka vaarallinen se on ??
    En tiedä kuinka herkkä on pöpö tulemaan ja kuinka kauan. Onko se koko ajan=elämän loppuun asti, kun on toi lonkkaleikattu ?
    Kiitos seurailen varmasti sinun uutta linkkiäsi.
    Oletko sinä tutustunut minun blogiini. Siellä kerron myös lonkkaleikkauksestani, joka tehtiin viime lokakuussa.

    VastaaPoista
  4. Luin artikkelin Satakunnan kansasta:
    http://www.satakunnankansa.fi/satakunta/poriin-tulossa-diabetesklinikka-laakari-on-aika-noloa-kysya-potilaalta-onko-sulla-rahaa-tahan-14087165
    - kiinnitti huomiota tuo lääkärin susitus hiilihydraattien rajoittamisesta
    - oletko keskustellut ravitsemusterapeuttisi kanssa täsätä näkemyksestä?
    - entä Cambridge ohjelma, tidän monta onnistujaa
    - leikkaus on aina leikkaus ja siihen liittyy aina riskejä, mielleyhtymä tänään julkistuista superbakteerilistoista
    - kannattaisiko vielä yrittää muuten, sillä leikkauksen jälkeen on joka suupala kuitenkin mietittävä ja onko se elämää?
    Terv. - 13 kg

    VastaaPoista