maanantai 27. maaliskuuta 2017

Pitkät vai pätkät


En ole vielä täysin päässyt perille, tykkäänkö lyhyistä sukkapuikoista. Minulla on myynnissä eri merkkisiä 13 cm ja 15 cm pitkiä/lyhyitä sormikaspuikkoja ja yhdet jopa 10 cm lyhyet... Välillä otan ne käyttöön ja taas vaihdan - jopa kesken työn - normimittaisiin.

Tässä työssä kokeilin myös minulle uutta tuttavuutta, Zing-puikkoja, jotka ovat jotain metallia, mutta ilmeisesti ontot. En niihin kyllä tykästynyt, kun mielestäni ovat vain värikkäät vanhanaikaiset metallipuikot. Tai noh, ehkä kuitenkin kevyemmät? Pyysin miestäni kuvaamaan työskentelyni lyhyiden puikkojen kanssa, mutta eipä sitä oikein saa kuvaan vangittua.



Puikot jäävät kämmenten sisään ja vaihto on ehkä nopeampi?


Vaihdoin kesken työn hiilikuituisiin (Carbonz) pitkiin puikkoihin. Nekin muistuttavat liikaa vanhoja metallipuikkoja, kilisevätkin yhtä lujaa. Näissä on tosi terävä pää ja välillä tuntuu, että käsiä oikein pistelee. Toki myönnän, että jossain langassa tuosta terävästä kärjestä on hyötyä.



Hiilikuitupuikot on joustamattomat, joten minulla ainakin ne painavat pikkurilliin. (Yläkuva)
Koska vaihdoin kesken resorin puikkoja, alku on löysempää ja loppupää tiukempaa. Eikös sen juuri toisinpäin pitäisi olla. Mutta nyt ei ainakaan kiristä sukan suu...


 Langan valitsin tällä kertaa Pellavasydämen paksumpien sukkalankojen hyllystä:


Regian 6-säikeinen  




 Isoihin miesten sukkiin sanotaan menevän 150 grammaa, nämä minun neulomani painoivat vain himpun verran yli 100 grammaa. Kerässä on 150 gramma (375 metriä) joten saan siitä vielä toiset, pienen pojan sukat.


Tällainen kohtuupitkävartinen miesten sukkapari painaa näköjään 104 grammaa.



Oletko sinä kokeillut sormikaspuikkoja? Mitä mieltä olet lyhyistä puikoista? 
Ainakin yhdessä facebookin villasukkaryhmässä tehdyssä kyselyssä todella moni kertoi Zing -puikkojen olevan kaikkein parhaat. Mitä mieltä sinä olet? Minusta ainut hyvä puoli niissä on se, että joka koolla on oma värinsä.

Pellavasydämen Mervi













sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kätevä kapine?

Facebookissa vastaani tuli mainos, joka tehosi. Se sai minut tilaamaan mainostetun tuotteen. Vielä tämä uusi (?) keksintö on kokeilematta käytännössä, mutta ideana vaikuttaa tosi kätevältä.











Tätä kantta on saatavana kahta kokoa, isolle ja pienelle voi/margariinirasialle. Tämä on se pienempi. Sopii justeikämelkein.





 Ainakin näin uutena pysyy paikallaan, vaikka tuosta veitsestä nostaa. Sitähän en osaa sanoa, löystyykö ajan myötä. Kaipaisin tähän myös varaveistä. Värivalikoima on hyvä. En tiedä, olisinko ostanut, jos mustaa ei olisi ollut? Valkoinen olisi ollut kyllä myös sopiva vaihtoehto.


 Minusta tämä on oikein oiva kapine. Loppuu ne ainaiset rasvatahrat, kun voiveitsi putoaa kannen päältä. Meillä kun on tähän asti säilytetty rasia ja voiveitsi sen päällä jääkaapissakin.

Postikulujen kanssa tuotteelle tuli hintaa himpun verran yli kympin. Ei paha minusta. Selvää on, että vähän ajan päästä tästä tehdään Kiinassa halpaversio.

Mervi

torstai 23. maaliskuuta 2017

Riittääkö kerta viikossa?

Voi että voi ihminen olla liikuntavastainen! Ymmärrän, että on ihmisiä, joille liikunta on välttämätöntä, ihmisiä, jotka tuntevat olonsa kurjaksi, jos eivät pääse ulos ja liikkeelle tai kuntosalille. Ihmisiä, joiden elimistö alkaa voida huonosti, jos ei saa säännöllistä "rääkkiä". Minulle KAIKKI liikkuminen on vastenmielistä. Tai noh, ehkä poikkeuksen tekee käsityömessut.

Viime sunnuntaina kävin Turun kädentaitomessuilla. Mukaan ei tarttunut oikein mitään. Kolme kirjaa, lehtitilaus ja magneettinen kahvimitta. Kotiin tultua luin tilaajalahjaksi saamani lisälehdet ja seuraavana päivän totesin, että minulle oli jo tullut nuo samaiset lehdet! Se hyöty huonomuistisuudesta on, että voi lukea lehdet moneenkertaan ja joka kerta ne ovat kuin ennennäkemättömät. Toivottavasti eivät kuitenkaan laita minulle toista lehteä tulemaan.

Kerran viikossa olen varannut avustajan kuntosali- tai uimahallikäyntiä varten. Koko päivän tuntuu raskaalta, kun tiedän, että työpäivän päätteeksi on lähdettävä. Tänäänkin yritin miettiä, että jos kuitenkin lähdettäisiin shoppailemaan, mutta kun ei oikein sellaiseen ollut tarvetta. Sisareni neuvoi - kun osaa samaistua liikunnanvastaisuuteeni - että "lähde pyörätuoliretkelle Alisenkadun (meidän pääkatu) päästä päähän ja katsele näyteikkunoita". Tosi hyvä idea - mutta kun ei ole sitä pyörätuolia... Heti huomenna soitan ja tilaan. Kesällä on kaikenlaisia markkinoita ja iltatoreja, minne olisi kiva mennä, mutten jaksa kävellä. Pyörätuolilla siis!

No, minun oli siis lähdettävä kuntosalille. Toista tuntia olimme avustajan kanssa kahdestaan salilla. Ai mihin tarvitsen avustajaa? Noh, hän laittaa lenkkarit jalkaani, kun en itse saa nauhoja kiinni. Hän pitää kyynärsauvaa hollilla, nostaa jalkani muutaman laitteeseen, joihin en itse pääse. Kuljettaa juomapulloa ja kantaa kassini, kun kuljen kahdella kyynärsauvalla.

Olen ymmärtänyt, että yksi kerta viikossa ei auta oikein mitään. Pitäisi käydä vähintään kaksi kertaa kuntosalilla, että kunto kasvaisi. Toivottavasti tästä yhdestäkin kerrasta kuitenkin jotain hyötyä olisi. Ainakin hiukan vetreämmältä tuntui kotiin palatessa. Tänään kävelinkin (ei siis menty sitä korttelin pituista matkaa autolla) hivenen pidemmän matkan, kun poikkesimme torilla ihailemassa vaalimainoksia. Siellä se minunkin kuvani "loisti" aika suurena. Hassua, jotenkin...




Tällaiset mainokset  oli tämänpäivän paikallislehdessä. Vierekkän. Kuvat näyttää näissä vedoksissa kehnoilta, mutta lehdessä ovat paremmat.

Vaalityötä on tehty aikomaani enemmän.

Mervi