tiistai 30. heinäkuuta 2019

Räätälöidyt miesten housut


Mainoksen mukaan meillä tehdään korjausompelua. Välillä asiakkaat kuitenkin tulevat kysymään myös isompia töitä, valmisvaatteen ompelemista. Nyt Arja on valmistanut jo kahdet miesten housut!
Arvostan suuresti ompelijattareni ammattitaitoa. Nämä housut on ihan kuin kaupan hyllyltä! Tai ei, ne on mittatilaustyötä...


  Käsityötä!


Sepaluksen ompelemiseen piti katsoa vähän mallia valmiista housuista






Takatasku on tehty mittojen mukaan asakkaan lompakkoa sovittamalla! 


Kangas löytyi varastostani ja se on todella laadukasta. En edes tiedä, mistä olisimme hommanneet, jos ei tätä sopivaa palasta olisi löytynyt. Arja jätti hauskasti hulpioreunan näkyviin.

Kaava on muokattu käyttäen Suuri Käsityö -lehden  9/2017 miesten housun kaavaa.







 Mä olen niin ylpeä mun työntekijästä!

Mun mittatilausompelijakoulutus alkaa viikon päästä. Tuleekohan musta yhtä hyvä? Epäilen hiukan, ettei 1,5 vuoden aikana kaksi iltaa viikossa riitä tuon ammattitaidon saamiseen. Mutta sehän on  vain minusta itsestäni kiinni.

Osaisitko sinä?

Mitä maksaisin tällaisista räätälöidyistä housuista?

Pellavasydämen Mervi












perjantai 26. heinäkuuta 2019

Asiakaspalvelu on vaikeaa

Minkälaista on sinun mielestäsi hyvä asiakaspalvelu? Miten käyttäytyy hyvä asiakaspalvelija? Onko tärkeämpää, että hän on iloinen ja hyväntuulinen vai se, että osaa edustamansa alan? Tämä kysymys nousi jälleen kerran mieleeni, kun sain samalla viikolla pariinkin kertaan mieleenpainuvaa palvelua.


Kävin tutussa liikkeessä ja tervehdin puolituttua myyjää kuten aina. Tällä kertaa en kuullut hänen vastaustaan, eikä hän ainakaan katsonut minuun päin vaan jatkoi työtään. Ajattelin, että mikäs nyt on...? Kysyin mitä etsin - sitä ei ollut - ja lähdin nopeasti pois. Päällimmäiseksi jäi hämmennys ja ehkä vähän paha mieli. Muutaman päivän päästä yrittäjä soitti minulle, että nyt semmoinen tuote on tullut. Siis - vau! Jostain hän oli ottanut selvää puhelinnumerostani ja vaivautui soittamaan. Olin ymmärtänyt elekielen aivan väärin ja tehnyt hätiköidyn päätelmän.

Juuri tässä tapauksessa - loppujen lopuksi - olin erityisen otettu hyvästä asiakaspalvelusta. Mutta entä, jos tuota soittoa ei olisi tullut?

Kävin toisella paikkakunnalla liikkeessä, jossa en asioi edes joka vuosi. Emme ehkä ole myyjän kanssa koskaan tavanneet. Kuljin silloinkin kyynärsauvan kanssa. Sain "ylitsevuotavaa" palvelua. Minulle olisi tuotu yläkerrasta näytille tuotteita, vaikka vakuutin, että pystyn kyllä portaat kukemaan. Jotenkin minulle tuli TUNNE, että olen kovin vanha ja kovin vammainen. Vähempikin palvelu olisi riittänyt. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?


Lääkärissäkäynti on yksi asiakaspalvelun koetinkivi. En pokkuroi lääkäreitä, vaan olen ehdottomasti sitä mieltä, että he ovat MINUA VARTEN. Olen löytänyt itselleni mukavan "omalääkärin". Nuori mies, joka kyllä enimmäkseen tuiijottaa konettaan, mutta ymmärrän, että se on välttämätöntä, koska hoitoni on niin pirstaloitunutta, käyn monessa paikassa ja monen henkilön hoidossa. Tämä lääkäri puhuu nopeasti, mikä sopii minulle, ja lisäksi hän avaa vaikeitakin lääketieteellisiä termejä ja vastaa kysymyksiini asiantuntevasti esim. lääkkeitten kemiallisista vaikutuksista. Minä koen, ettei minun osaamistani tai älykkyyttäni aliarvioida, vaan olen saanut paljon uutta tietoa ja käsitän paremmin esim. kivunhoidon. Viimeksi tämä lääkäri ei suostunut kirjoittamaan vahvempia kipulääkkeitä, vaikka sillä mielellä hänen luokseen menin. Kuitenkin koin, että sekin oli hyvää asiakaspalvelua, kun hän asian perusteli minulle sopivalla tavalla. Voin hyvin kuvitella, että joku muu potilas ei pitäisi tästä "tyylistä" hoitaa potilassta. Tai. Ehkä tämä lääkäri käyttäytyykin erilailla, kun potilas on toinen?


Asiakaspalvelu on vaikeaa ehkä siksi, että me ihmiset olemme niin erilaisia. Myyjän näkökulmasta katsottuna pitäisi nopeasti tehdä päätelmät, miten TÄTÄ ASIAKASTA palvellaan. Haluaako hän jutella, vai haluaako olla omissa oloissaan? Esittelenkö tuotteita, vai annanko rauhassa katsella itsekseen? Teitittelenkö vai sinuttelenko? Autanko vai enkö? Joku voisi sanoa, että tärkeintä myyntityössä on saada kassa kilahtamaan ja mahdollisimman paljon myytyä. Itselleni, omassa putiikissa toimiessani, tämä ei ole pääasia, vaan se, että asiakas lähtee tyytyväisenä. Joko hän on löytänyt etsimänsä, saanut ainakin hyvää palvelua tai vain nauttinut näkemästään.


Koska olen tunneihminen, reagoin asiakaspalveluunkin tunteella. Usein ratkaisevaa on se, minkälainen fiilis minulle jää palvelutapahtuman jälkeen. Toki ymmärrän, että se, mitä paketin sisällä on, ratkaisee, eikä se, miten se on paketoitu. Vai... miten se onkaan?

Mervi

maanantai 22. heinäkuuta 2019

Henkilökohtainen avustaja

Koskaan ei missään ikinä milloinkaan saavuteta sellaista ihannetilaa, että kaikki ihmiset olisivat tasavertaisia. Että kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet elämään. Ei koskaan eikä missään. Meillä Suomessa asiat tässäkin suhteessa on kuitenkin melko mallikkaasti. Suomen perustuslaki takaa kaikille kansalaisille tasavertaiset oikeudet. Mutta jos satut syntymään vammaisena - syystä tai toisesta, tai ilman syytä - olet väistämättä heikommassa asemassa. Tässä suhteessa kenenkään ei silti kannata röyhistää rintaansa, sillä yksi epäonnistunut vilkaisu väärään suuntaan saattaa tehdä sinustakin loppuelämäksesi vammaisen. Sinun tai vastaantulevan auton kuljettajan ratin liike, epäonninen sukellus, yksi askel harhaan - voih, mahdollisuuksia on paljon!


Vammaispalvelulaki pyrkii kuitenkin tasaamaan näitä epäoikeudenmukaisuuksia vammaisten elämässä. Lain tarkoitus on taata erilailla vammaiselle ihmiselle tasavertaiset mahdollisuudet vammattomien kanssa opiskeluun, työssäkäyntiin, vapaa-aikaan, asumiseen jne.

Tämän lain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.

Minä synnyin vammaisena. Ensimmäisen kerran pääsin osallisiksi vammaisten "etuuksista" kouluaikana, kun Kela kustansi minulle oppikirjat ja myöhemmin sain yliopisto-opiskeluihin avustusta, jonka nimeä en enää muista. Nykyään se olisi ehkä ammatillista kuntoutusta? Monta vuotta nautin myös invalidirahasta, mikä vaihtui eläkkeellejäämisen jälkeen eläkeläisen hoitotueksi ja pieneni murto-osaan. Nämä mainitsemani asiat eivät kuitenkaan ole vammaispalvelulain tarkoittamia asioita.

Sen sijaan henkilökohtainen avustaja on subjektiivinen oikeus, jonka vammaispalvelulaki määrittelee. Subjektiivinen tarkoittaa sitä, että jokaisen vaikeavammaisuuden kriteerit täyttävän se tulee saada riippumatta kunnan määrärahoista. Vrt. määrärahasidonnaiset. Kerroin oman tarinani alkuajoista täällä:  http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2015/05/aamupaiva-vammainen-vai-puolivammainen.html

Kun istuin pyörätuolissa, kunta myönsi minulle avustajan, mutta kun leikkauksella tilanteeni parani sikäli, että pääsin kävelemään, sitä ei enää myönnetty. Tiesin itse, miten paitsi kepin kanssa liikkuminen, mutta myös kovat kivut elämääni hankaloittavat ja tein valituksen hallinto-oikeuteen. Siellä asia ratkaistiin minun edukseni ja nyt saan avustajan sekä työhön, kodinhoitoon että myös vapaa-ajalle. Luonnollisesti kun lähden opiskelemaan, avustaja on myös silloin käytettävissäni.

AIKAISEMPI KÄYTÄNTÖ ja NYT

 Monessa kunnassa moni vammainen toimii itse työnantajana (TYÖNANTAJAMALLI) ja hankkii itse itselleen avustajan tai avustajaringin. Minä halusin "valmiin paketin" ja monta vuotta minulle tuli avustaja firmasta, missä oli paljon eritasoisesti koulutettuja avustajia. Koskaan en aamulla tiennyt kuka tulee, mikä oli silloin mielestäni sekä hyvä että huono asia. Toisaalta oli vaihtelua ja jokaisella oli omat vahvuutensa, jos niitä osasi hyödyntää, mutta se ainainen vaihtuvuus! Tämä firma alkoi olla ylityöllistetty ja kun Uusikaupunki siirtyi PALVELUSETELI-järjestelmään, piti yrityksen siirtyä käyttämään pääasiassa kouluttamatonta työvoimaa, jotta toiminta olisi mitenkään kannattavaa. Sairaanhoitajaa ei voi lähettää minulle (joka en sitä kyllä tarvitsekaan) jos yritys saa 21 euroa tunnilta. Lisäksi minulle ilmoitettiin, etten voi saada em. taloudellisista syistä myöskään illaksi avustajaa.

Kun minulle vielä kerrottiin, että "rohkaisevat asiakkaita hakeutumaan muihin yrityksiin" tein työtä käskettyä ja vaihdoin yritystä. Valinnanvaraa ei juurikaan ole, mutta onnekseni tämä nykyinen yritys Suomen Avustajapalvelut on rantautunut kotikaupunkiini ja heiltä olen saanut aivan loistavaa palvelua.


Nyt minulla on kaksi avustajaa, jotka olen saanut itse "valita" tai siis hyväksyä. Molemmat olivat juuri hakeutuneet tähän firmaan työhön ja oliko peräti samana päivänä tulivat minun luokseni käymään. Toinen tyttö tulee ma ja ti ja toinen ke, to ja pe. Olen niin niin tyytyväinen tähän järjestelyyn! Tytöt tietävät, mitkä ja miten aamutoimet tehdään ja miten perjantaisiivous tehdään. Ja molemmat on vielä himosiivoojia, joten meillä on aina siistiä ja puhdasta.





Toki työhön sisältyy muutakin kuin viikkosiivous. Pyykkihuolto on heidän vastuullaan silitystä myöden. Yleensä mieheni hoitaa keittiöhommat, mutta jos hän on pois, avustaja käy kaupassa ja toki laittaa ruokaa, jos sitä pyydän. Voisivat leipoakin, mutta eipä juuri tule pyydettyä.

Putiikin puolella avustajat paitsi siivoavat, myös järjestävät hyllyjä ja auttavat jopa mittojen otossa, jos olen yksin Arjan ollessa poissa. Varsinaiseen myyntityöhön he eivät osallistu. Kaupassa käydään yhdessä tai sitten avustaja käy yksin, jos en ole sellaisissa voimissa.



Yhtenä aamuna mietiskelin lähinnä itsekseni, että "mitähän avustaja tänään tekisi?" johon mieheni loihe lausumaan: "Menkää vaikka shoppailemaan tai kaupungille kahville - ei sitä aina tarvitse jotain TEHDÄ... "

Niinpä.

Minun kohdallani tällä hetkellä olisikin varmasti paras saavutus, jos joku saisi piristettyä mieltäni ja hetkeksi ajatukseni pois arjen harmaudesta.

Mervi












perjantai 19. heinäkuuta 2019

Kauneimmat näppipyyhkeet

Koko Pellavasydämen historian ajan yksi menestyksekkäimmistä tuotteista on ollut NÄPPIPYYHE. Sitä en muista, mistä tuo nimitys on tullut - olenko sen itse keksinyt vai jotakuta matkinut? Ensimmäiset pyyhkeet tein valmiista käsipyyhkeistä poikki leikkaamalla. Nykyisin meillä on erilaisia pyyhekankaita pakkatolkulla.

Kauniimmat ikinä on minun mielestäni nämä musta-harmaat. Ehkä siksi, että oma keittiöni on mustavalkoharmaa. Tämä pyyhe on meillä keittiössä ainoa. Se ripustetaan hellan uunin ripaan - muuta paikkaa pyyhkeelle ei meidän keittiössä olekaan.


Nyt Arja ompeli muutaman pyyhkeen, mutta nämä lähetetään Taivassaloon Kauppapaikka Katiskaan, missä on myös Pellavasydämen myyntihylly.





 Pellavasydämen Mervi

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Kardinaalivirhe koskien kansallispukua

Kerroin jo aiemmin (täällä) että ostin kierrätyskeskuksesta kansallispuvun. Se vaatisi aika paljon korjausta. Olisi kannattanut silloin harjoitella! Kävi nimittäin niin, että asiakas toi minulle korjattavaksi oman kansallispukunsa juuri samanlaisilla korjaustarpeilla. Helman etumukseen oli tullut kulumaa.


Onneksi kangas ei ollut mennyt puhki, 
sillä loimilangat oli säilynyt ehjinä, 
mutta kude oli pienesti katkennut. 

Kerätessäni taannoiseen postaukseen kirjontakirjojani muisteilin nähneeni "taideparsinnasta" selostuksen. Tietenkään en sitä nyt tähän hätään löytänyt. Ehkä se ei sitten ollutkaan kirjoissani? En kuitenkaan netistäkään löytänyt muuta kuin tämän lohdullisen tarinan täällä. Juuri kuin minun tarinani:
"Viime vuonna ostin kansallispukuhulluuksissani näkemättä Peräpohjolan puvun, jonka hameessa tiesin olevan reiän. Tilasin langat parsintaan silloiselta Vuorelmalta ja aloitin. Yllättäen reikiä oli useita. Sitä parsimista kesti sitten kuukausia. Työ oli aivan liian pitkäkestoista ollakseen järkevää. Lopulta pistelin aivan sattumanvaraisesti sinne tänne ja toivoin, että kukaan ei katso tätä läheltä."

Kuvateksti vei viimeisetkin luulot omista taidoistani.
”Neli- tai useampiniitisten kankaiden parsinta lasketaan taideparsintaan, – ja se on teille aivan liian vaikeata.” Eva Somersalo: Tyttöjen käsityökirja, 1920. 

Työtä vastaanottaessani en tarkistanut, että löytyykö sopivia lankoja. Tuossa yllä olevassa tekstissä paikkaaja tilasi langat Vuorelmalta. Minä jätin taas kerran työn aloittamisen niin viime tinkaan, ettei minulla ollut mahdollisuutta lähteä lankoja tilaamaan. Ne olisi pakko löytää omista varastoista. Täsmälleen oikean värisävyn löytäminen oli aivan mahdoton tehtävä. Useamman villalankakerän purin säikeiksi - myös pätkävärjättyjä - vain todetakseni ettei onnistu.

Tässä tulee se kardinaalimoka, jonka tein tieten tahtoen. Käytin MULIINILANKAA. Sehän on puuvillaa...




Kovin on pienet värierot

Lopputuloksesta en muistanut ottaaa kuvaa. Kyllä sen paikkauksen näkee, jos tietää etsiä. Mutta ainakin kangas on nyt ehjä, eikä tilanne pääse pahenemaan. Nyt olisi oiva tilanne etsiä se taideparsinnan ohje ja "harjoitella" omaan pukuun. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan....

Pellavasydämen Mervi

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Virkattu ja pujoteltu huivi

Aiemmin olen kertonut, että yleensä käsityöni ovat materiaalilähtöisiä. Kauppaan tulee uusi lanka ja minun pitää kokeilla/näyttää, minkälaista siitä tulee. Nyt kerrankin aloin tekemään työtä mallilähtöisesti. Näin virkkauslehdessä kivan mallin. Totesin, että minulla on siihen juuri sopiva lanka. Sopivat langat.


Huivi. Taas kerran.




Ensin virkataan  verkko ja siihen pujotellaan värikästä lankaa. En edes lukenut mallin ohjetta, mutta kuvasta päätellen siinä on käytetty montaa eri lankaa. Minullapa on monta laatikollista leveää nauhalankaa ja se sopi tismalleen virkkaamaani verkkoon.

Loppujen lopuksi  virkkasin verkon ulkomuistista ja niinpä siitä tulikin erilainen kuin mallissa. En ole kirjoittanut malliä ylös, mutta tuosta kuvasta sen kyllä varmasti voi selvittää. Itse asiassa aloitin jo uudenkin huivin, sillä tämä on juuri sellainen "aivot narikkaan" työ, jota kaipaan. Mitään ei tarvitse miettiä, sen kun tekee, tekee, tekee ja tekee.... Olen virkannut nuo pohjaverkot "mitätahansalangasta" ja sitä olisi saanut olla vähän enemmän. Valkoista lankaa oli eri paksuisia keriä, muttei se tässä ollenkaan haittaa.








Tällainen on tuo nauhalanka, joka on täsmälleen oikean levyistä mun pylvään korkuisiin reikiin. Tätä lankaa ei välttämättä enää myynnistä löydä, on sen verran vanhempaa tuotosta, mutta meillä sitä on vielä aika monenlaista väriä. Yhdestä kerästä taitaa tulla vielä toiseenkin huiviin nauhat.





Niin sopivasti oli tuollainen sinivalkoinen somistus puodin eteisessä, että oli siitäkin otettava kuva.

Pellavasydämen Mervi

perjantai 5. heinäkuuta 2019

Projektit alkaa ja päättyy ja lääkärin näkemys

Keskiviikkona oli kesäteatteri Lentävä Lokin tämän kesän ensi-ilta. "Aina joku eksyy" on koskettava näytelmä suunnistajasuvusta. Keskiössä on äidin elämä nuoresta tytöstä vanhaksi naiseksi. Näytelmä kulkee useamman vuosikymmenen pilkahduksina, välillä nykyaikaan ja taas takaisin menneisyyteen.


kuva teatterin facebook-sivulta

Moni tarvitsi nenäliinaa. Vaikka kyllä välillä naurettiinkin.

Minulle tämä puvustus oli tarpeellinen. En tiedä, miten syvälle synkkyyteen olisin ilman sitä vaipunut. Puoli vuotta tässä meni ja nyt se on kaikkien nähtävillä. Hyvin toimi. Vaatteita tarvittiin paljon, mutta suuri osa löytyi vanhoista varastoista. Osan etsin kirppareilta ja muutama tehtiin itse.

Kävin tosi monta kertaa katsomassa harjoituksia - ihan omaksi ilokseni. Hassua, että joku pieni juttu juonessa paljastui vasta ensi-illassa. Uskon, että ensikertalainen ei siis kaikkea hoksaakaan. Näytelmän voi käydä katsomassa useammankin kerran ja varmasti aina löytää jotain uutta.

Täältä voit katsoa esityskerrat ja täältä kuvia. Tervetuloa Uuteenkaupunkiin!

Ammattitaitoiseksi ompelijaksi

Kerroinkin jo, että pääsin opiskelemaan mittatilausompelijaksi. Vahvistin osallistumiseni tietoisena kaikista estelyistä ja omistakin epäilyistä...  Toki sain paljon kannustaviakin kommentteja. Kävin eilen lääkärissä ja kerroin tästä uudesta haasteesta. Kysymättä sain kuulla hänen näkemyksensä - juu, ei suositellut. Tykkään kovasti tämän nuoren miehen asenteesta ja toimintatavasta ja tiedän, että hän jo tuntee potilashistoriani ja sikäli sanomallaan on painoarvoa.

No, kun sitten kerroin, että positiivinen puoli muuten haastavassa projektissa on sisällön saaminen värittömään elämääni, hän pehmensi viestiään. "Mene kokeilemaan ja lopetat, jos ei onnistu". Niin. 

Ja minähän menen.

Aina pitää jokin projekti olla. Jos ei muuten, niin sitten on kiva, kun se tulee valmiiksi ja saa huokaista helpotuksesta.


Mervi

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Ompeluoppiin?

Minulta kysytään aina silloin tällöin, että mistä olen saanut oppini käsitöihin. Ihan itse olen opetellut, mitään kouluja en ole siihen käynyt. Jos olisin tiennyt, miten elämä menee, olisin nuorena lähtenyt opiskelemaan vaikka käsityönopettajaksi. Muttei se silloin ollut mikään vaihtoehto, matematiikan opettajaksi halusin. Työurani tein kuitenkin valtion virastoissa.

Itseoppinut.

Itselleni olen tehnyt vaatteita 15-vuotiaasta. Ostin Still- ja Simplicity -kaavoja ja niiden mukaan tein jopa takkeja. Itseasiassa mulla on kaikki kaavat 45 vuoden ajalta tallessa!


Tässä ensimmäinen työni - oi, vieläkin muistan, minkälainen mustavalkoinen asukokonaisuus tämä oli! Kun menimme naimisiin v. -78 oli muotia pukeutua samanlaisiin vaatteisiin. Niinpä tein meille ulkoilutakit ja oikein vuorilla. Monet malleista ovat taas muotia, niinkuin tämäkin hellemekko 70-luvulta.





Sittemmin olen tehnyt vaatteita itselle ja lapsille, mutten vieraille. Paitsi kaksi vihkipukua sukulaisille. Vieraille en ole tehnyt, koska puuttuu kaavoitustaito, mittojen mukaan tekeminen ja varmuus lopputuloksesta. Työn jäljessäkin on ollut moittimista - itselle ei ole niin nuukaa...

Teatteripuvustus

Ja vielä vähemmän on ollut nuukaa teatteripuvustuksen tekemisessä. Siinä tarvitaan kyllä luovuutta ja vaatteen pitää olla kestävä, mutta kukaan ei katsele sisäpuolelle, että onko saumat hyvin "yliluoteltu". Ehkä kaikkein eniten rakastan juuri teatteripuvustusta. Juuri nyt olen saanut valmiiksi Lentävän Lokin näytelmän "Aina joku eksyy", jonka ensi-ilta on huomenna 3.7. Tervetuloa Uuteenkaupunkiin!

Huolitaanko minut?

Ihan kovin perusteellisesti en ole miettinyt, että miksi ilmoittaudun hakijaksi milloin mihinkin projektiin. Joku tyydyttymätön tarve tulle hyväksytyksi? Testata, mihin kelpaan? Aina en ole kelvannut. Mutta nyt taas.

Mittatilausompelijan koulutus Suomen Yrittäjäopistossa.

Saattoi olla jossain facebookin ompeluryhmässä linkitettynä mainos "tästä" koulutuksesta. Illalla sängyssä unta odotellessa näpyttelin kännykällä hakemuksen. Kun kysyttiin ylioppilaaksipääsyvuotta, ei heidän kalenterinsa yltänyt läheskään niin kauaksi - 1978 - kuin olisi minun kohdallani tarvinnut. Minut kutsuttiin haastatteluun, mutta jo siinä vaiheessa arvelin, että kaikki kutsuttiin. Hakijoita oli kuulemma 40 ja 16 otetaan. Hyvin kaksijakoisella mielellä odottelin tulosta. Tiesin, että jos parhaat otetaan, minä pääsen - olenhan jo niin kauan tehnyt vaatteita myyntiinkin. Jos taas ajatellaan työllistymisnäkökohdasta, minua ei ole mitään järkeä valita. Eläkeläinen ja jo yrittäjä 10  vuotta.

Noh, minut kuitenkin valittiin. Hakijoita oli niin paljon ja hyviä hakijoita, että perustivat toisenkin ryhmän. Opiskelu alkaa elokuun alussa ja kestää 1,5 vuotta. Se on sivutoimista. Kahtena iltana on lähiopetus Turussa ja muuten tehdään kotitöitä.

Plussat ja miinukset

Huono puoli on tuo kulkeminen. Välillä olen niin kipeä, etten pysty istumaan missään, toisinaan taas ajan Turun reissun tuntematta mitään. Näin opiskeluhuoneen: se on portaiden päässä ja tuolit näytti todella huonoilta minun istuttavakseni. Toivon mukaan saan järjestettyä paremman. Ainakin silloin kuin menin ensimmäiseen työpaikkaani, sinne hommattiin jonkun vajaakuntoisten työllistämislain mukaisesti hyvä tuoli minulle. Ehkä vieläkin on joku sellainen laki?

Hyviä puoliakin on. Minulla on nykyään liikaa aikaa ja kivasta tekemisestä puute. Keskivaikea masennus pukkaa välillä lujastikin päälle ja silloin kulutan aikani peiton alla. Opiskelu toisi haastetta ja pakon nousta ylös. Oppisin tekemään kaavat ja  vaatteita myös muille. Voisin opettaa toisia.

Mutta mitä tällä kaikella tekee 60 vuotias vanha akka, 
joka on työkyvyttömyyseläkkeellä 
ja miettii loppuelämäänsä? 



Nämä nuoruuteni kaavat ovat kokoa 36 ja sillai. Nykyiset paaaaaaljon isompia. Kaavakokoelmassani on aika kattava otos 70, 80, 90 ja 2000-luvun muodista. Uudessa koulutuksessa opin sitten tekemään kaavoja itselle ja myös toisille. Nähtäväksi jää, miten paljon pystyn hyödyntämään koulutusta.

Onko sinulle ompelualan koulutusta, kerro!

Pellavasydämen Mervi