sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Ompelijaoppi: leninki

Kuten kaikki muukin lähiopiskelu, myös meidän mittatilausompelu lähiopiskeluna on peruttu. Etänä yritämme, mutta aika hapuilevaa se on, kun ei voi mekkoja yhdessä sovittaa.


Olenkin jo esitellyt ensimmäisen leningin, jonka ompelin. Yksi käyntikerta Turussa meni ihan hukkaan, kun en osannut päättää, mitä sen jälkeen alkaisin tehdä. Yritin sitten opiskella toisten työtä seuraamalla, hah. Yhtenä iltana piirsimme yhdessä leningin peruskaavaa pienoiskoossa ja se oli yhtä tuskaa kuin kaikki muutkin peruskaavat.

Jo ennen opiskelua olen mekkoja tehnyt - ensimmäiset vuonna 1978 nuorena rouvana. Helppohan niitä silloin oli tehdä, ostit vaan kaavat koossa 38 ja malli kuin malli sopi päälle. Suoria trikoomekkoja olen aina ommellut. Esimerkiksi tämä ajalta, jolloin olin isoimmillani.


Oikeastaan en juurikaan mekkoja pidä. Juhlissa kyllä aina ja kesähelteillä. Mutta nyt niitä on koulutehtävinä tehtävä. Ainakin yksi itselle, toinen asiakkaalle ja kolmas näyttötyönä myös asiakkaalle. Sen yhden olen jo itselleni tehnyt, mutta ajattelin niitä nyt väsätä muutaman lisää. Olen nimittäin ihastunut kukkakankaisiin!

Kävin Turussa Eurokankaassa, sekä Wiklundin talossa että Myllyssä. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos. Ostin molemmilla kerroilla satasella kankaita, mikä on ihan hassua, kun omassa putiikissa myyn kankaita loppuunmyynnissä -50%. Mutta aina on kiva saada UUSIA KANKAITA.
Tässä niitä. Huomasin innostuvani sinisistä:


Mutta eksyi joukkoon vähän muutakin, tuo päällimmäinen on minulle tosi "outo" väri, lähes koralli.


 Nämä allaolevat ovat trikoota



Ja nämä ovat joustamattomia tai joustavat vain hiukan. Ehkä ensimmäisen kerran "urani aikana" olen tällä kertaa pessyt kankaat ennen ompelua, taitaa opiskelusta olla sekin hyöty. Ilokseni huomasin, etteivät nuo kankaiset menneet kovinkaan paljon ryttyyn, vaan pysyivät hienosti kuosissaan. Otin mitat ennen pesua, mutten ole vielä tarkistanut, menikö paljon kokoon. Mittaa kaikissa on kuitenkin riittävästi, olen ottanut mahdollisen kutistumisen huomioon ostaessani.

Kauan pähkäiltyäni päätin tehdä raglanhihaisen mekon. Yhdestä valmispuserosta otin mallin kuminauhalla rypytettyyn pääntiehen. Olin taas hiukan liian hätäinen! Löysin kirjasta "Joka tyypin kaavakirja" raglanhihaisen puseron ja mekon kaavan ja eikun töihin. Tai nyt kylläkin töihin ryhtyi henkilökohtainen avustajani Susanne, joka on ollut usein mukana Turussa koulussa. Hän ei ole koskaan ommellut, eikä kaavoja piirtänyt, mutta hienosti selvisi täysin itsenäisesti hommasta.




Mutta, mutta. Mulle kävi pieni kömmähdys, mikä onneksi saatiin korjattua. En nimittäin sitten hoksannut, että peruspuserossa EI OLE rypytystä kaula-aukossa eikun siis pääntiellä! Nooh, me sitten vähän sävellettiin, eli suurennettiin pääntietä, jolloin siihen saatiin vähän ryppyä, ei kylläkään tarpeeksi. Jotta rypytystä olisi ollut tarpeeksi, olisi peruskaavaa pitänyt KUOSITELLA, mihin oli ihan selvät ohjeet, jos olisi vaan lukenut..


 Mekko on nyt vielä kesken, kun lanka loppui koneesta. Esittelen sen siis myöhemmin.

Opin perjantaina paljon. Opin ottamaan ompelukoneen käyttöohjeen esille. Opin ompelemaan rullapäärmettä. Opettajana Susanne, koska hän sai selvän ompelukoneen säädöistä.







Ja tällaista oli tulos.





Tuon päärmeen opettelu oli niin ison työn takana, ettei siinä hötäkässä sitten tullut mieleen säätää piston pituutta. Ensi kerralla sitten tiheämpää. Ja ehkä valitsen leveämmän kuminauhan, johon mahtuu kaksi tikkiä vierekkäin. Ja ehkä joku kertoo, mitä tikkiä kannattaa käyttää, ettei tule tuommoista löysää. Nyt valitsin tavallisen tikin ja kun kerran venytin kuminauhan, niin sitten jälki on tuommoista.

Opettajan kanssa keskustelemme Whatsapp-viestein ja kyllä hän tämän hyväksyi. Hihat on siis raglanit ja hihan päärmeet ompelin kaksoisneulalla.




Tämähän ei kylläkään ole tehtävänannon mukainen. 
Oikeasti mekko olisi pitänyt tehdä peruskaavasta kuosittelemalla. Mutta minua laiskotti alkaa kaavan muuttelemiseen. Valitsin valmiskaavan, mitä en siis osannut käyttää, kuten edellä kerroin. Mutta jotain kuitenkin opin tästäkin keissistä. 
Lopputulos siis esitellään myöhemmin.

Pellavasydämen Mervi
tuleva mittatilausompelija

2 kommenttia:

  1. Mites mä laita ruksin, kun jokainen kohta on kohallaan?
    Kirjoituksesi pudotti harteiltani osaamattomuuden tuskan, nimittäin en koskaan, koskaan malta likea mitään ohjetta ensiksi ja loppuun asti.
    Mekot ei ole mun juttuja mutta reilun pituiset tunika, jotka käy legginksien kanssa peittäen takapehmusteeni.
    Aurinkoista viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  2. Mukava kuulla - tai siis lukea, että samat on jutut. Niitä tunikoita mäkin mieluiten pidän ja tarpeeksi pitkiä, lähes mekkoja. Mutta että joutuis sukkahousut vetämään jalkaan, nounou. On mulla kyllä myynnissä isojen tyttöjen sukkiksia, jotka riitävät kainaloihin asti, mut silti...

    VastaaPoista