Pellavasydän

Valoa!

2012-03-07T14:48:00.000+02:00

Tämä on kyllä ihan hassu kirjoitus tähän aikaan! Juuri nyt on tienoot valoa tulvillaan, mutta silti kirjoitan lyhdyistä.
Otin esille puuvillalankojen loppuja ja mietin, että mitä niistä tekisin. Ideoin sitten helppotekoisen (taas makuultaan) purkin päällyksen = lyhty.

Meillä on tapana säästää kaikki - siis kaikki - myös lasipurkit. On kurkkupurkkia, sillipurkkia, bonapurkkia jne... Ensin valitsin bonapurkit.Tällaisia tuikkulyhtyjä niistä tuli:

Toki näitä voi käyttää tavallisena pikkutavaran säilytyspurkkinakin:

Näihin pikkupurkkeihin ei mene paljonkaan lankaa, joten kivasti saa "hävitettyä" laatikon pohjalla jääneitä myttyröitä. Seuraavalla kerralla näytän isommat purkit - niiden somistus on vielä hiukan kesken....

Ei kukaan takkia olis tekemässä?

2012-03-06T16:53:00.000+02:00

..nyt olis nimittäin vetoketjuja! Ostin iiiiison laatikollisen sekalaisia vetskareita. Tavalliset olen niistä jo aika tarkkaan myynyt, mutta nyt on vuorossa takkiketjut tai avoketjut, onko se sama? Tässä lajittelu alkamassa.

Laitoin ketjut kahteen kasaan, muovihampaiset ja metallihampaiset. Tässä on muovihampaiset:

Kokoja on parikymmentäsenttisistä yli puolimetrisiin. Värit näissä on kirkkaammat kuin metallihampaisissa:

En oikein tiedä, miten näitä esittelisin, mutta ehkäpä käy niin, että jos joku on ylipäätään kiinnostunut, lähettää vaikka sähköpostia: mervi.lamminen@uusikaupunki.fi. Kerro, minkälainen on tarpeesi, niin katson, löytyykö sellaista.

Eihän näitä pakko ole takkiketjuna käyttää, vaan esim. kasseissa, kun ompelee hammastuksen yli... voi,voi koneparkaa, tai oikeastaan neulaa siinä pitää varoa!

Entäs hinta sitten? Netistä yritin luoda yleiskuvaa, mitä kaupassa maksavat ja ehdotan, että timangit näistä maksavat 1,50 €/kpl ja II-laatuiset 1,00 €/kpl tai voit tehdä tarjouksen.

Jo varastoinnista johtuen (isossa varastolaatikossa sikinsokin) osa ketjuista saattaa olla nuhjuisia, mutta käyttökelpoisia. Osa on aivan priimaaa.

Näkökulma vaihtunut

2012-03-03T11:03:00.002+02:00

Lisäys 6.3. Tämä hölmö bloginpitäjä poisti väärät kommentit: piti poistaa hinnoitteluun liittyvät kommentit, mutta poistinkin kaikki uusimmat. Mistään niitä ei takaisin saa, voi että harmittaa!

Niinkuin jo olen monesti tainnut mainita, päiväni kuluvat nykyään lähinnä makuuasennossa. On siis ollut pakko opetella virkaamaankin tässä asennossa.

Joten tällaiselta se näyttää

Tästä kuvakulmasta olen myös kuvannut tossut, jotka voitin Nova Melinan arvonnassa:

Oikein ovat lämpimät ja hyvin istuvat.

Odotan kovasti, että pääsen näillä kävelemään. Tossujen mukana oli osuva kortti (lähettäjä tiesi tilanteeni) mutta ihan tuohon en enää taida näillä proteeseilla kyetä. Narua hyppäämään...

Arvelen, että blogini lukijoissa on käsityöläisiä, joille haluaisin muistuttaa omien töidensä "nimikoimisesta". Huomaa Nova Melinan ommeltu etiketti. Yrittäjälle sen pitäisi olla itsestään selvää, mutta myös tavallisen, omaksi ja toisten iloksi käsitöitä tekevän olisi hyvä laittaa joku muistutus itsestään töihinsä. Onhan se kiva sadan vuoden päästä tietää, kuka tämän ihanan työn on tehnyt ja koska! On sitten historiantutkijoilla helpompaa...

Sairaalasänkyyni kuuluu myös apinapuu, joka muuten on tooosi tarpeellinen. Siihen olen myös ripustanut valmiita töitäni.

Esimerkkinä omista "nimikoimistavoistani" näytän yhden ja tietysti toivon, ettei tämän jälkeen kaikissa virkatuissa koreissa ole tällaiset merkit, vaan jokainen suunnittelee oman persoonallisen merkkinsä.

Vaikka tästä nyt tulikin jo ylipitkä juttu näytän vielä kuvan koreista, joissa tuo merkki on ja jotka on sängyssä maaten virkattu.

Korit lähtivät postitse asiakkaalle, joka kertoi olevansa tyytyväinen tilaukseensa. Aika paljon muuten kuvakulma voi muuttaa asioita. Musta kori pöydällä on oikeasti paljon pienempi harmaata! Harmaaseen mahtuu lehdet, musta on suunniteltu vessapaperirullille.

Kuvakulma voi muuttaa näkökulmaa ja myös vääristää todellisuutta!

Kaavas pöppönen

2012-03-01T06:39:00.001+02:00

Perhepiirissämme on jäänyt elämään pikkuveljeni lausahdus: "Nyt tuli kaavas pöppönen!" Se tarkoittaa karvasta pettymystä.

Kaivoin esille puuvillalankojen loppuja uusinta projektiani varten. Löysin kiiltävää lankaa, jollaisesta muistan nähneeni isoäidin aikuisia pöytäliinoja tehdyn. Joku on sanonut sitä Säterin langaksi. Lieneekö tuo Säteri joku tehdas? Tietääkö kukaan?

No, kun sain tuon pienen virkkaustyön valmiiksi, huomasin sylini olevan täynnä vihreää - lanka on vihreää - pölyä. Sitten huomasin, että työstäkin lähtee koko ajan enemmän ja enemmän vihreää pölyä. Ajattelin, että pääsen ongelmasta, kun kastelen sen veteen. Mutta, kuinkas kävikään? Tuli kaavas pöppönen: koko työ mureni käsiin. Se hapertui. Ja taas jäljelle jäi vihreää pölyä...

Mistähän tässä on kyse? Olen aina sanonut, että lankoja voi/kannattaa ostaa aina, kun halvalla saa, sillä ne eivät vanhene eivätkä mene säilytyksestä pilalle. Onko nyt niin, ettei tuo pidäkään paikkansa? En kylläkään ole koskaan ennen tällaiseen törmännyt.

Onkohan tuo lanka jotain erikoismateriaalia?

Uudistuksia

2012-02-28T13:15:00.001+02:00

Nyt alkaa Mervillä olla aikaa, kun "ehtii " kaikenlaista miettiä ja jopa askarrella...

Extempore kokeilin erilaisia taustoja blogiin. Tässä on nyt yksi ehdotus. Miltäs tämä näyttää?

Ennenkuin vaihdan kuvaa, kerron, että nykyisessä kuvassa on vanhassa sinkkivadissa käsin huovutettuja eläinhahmoja. Puput, sammakot, ketut, leppikset ja myyrät/siilit on valmistanut Terhi Laitila, jonka tuotemerkki on TukuTuku Design. Pellavasydämessä on myytävänä paljon muitakin tämän huovutusta opettavankin taiteilijan tuotteita.

Yhteistyössä suunniteltu Aamuaurinko-keittiösarja: patakinnas, pannunalunen ja patalappu

Poro-kuvioinnilla

Arvonta suoritettu

2012-02-26T15:55:00.000+02:00

Hinnoittelussa avustaneiden kesken lupasin arpoa virkkaamani enkelin.

Tässä muuten tyypillistä mun touhua. Olin ottamassa kuvaa arvonnasta, kun aurinko paistoi liiaksi ja piti saada jotain häikäisysuojaksi. En tietystikään jaksanut nousta ja etsiä sopivaa, joten ensimmäinen käden ulottuvilla ollut sai kelvata. Siksi siis tuo neulelehti vuodelta -64 on mukana kuvassa (Ai että siinä on ihania vauvaneuleita!)

Arvonnan suoritti mieheni - joka muuten on oppinut mainioksi hinnoitteluavustajaksi - ja hän nosti kulhosta voittajaksi NENNAEMILIAn. Jos oikein olen ymmärtänyt, Nennaemilia ehkä noutaa palkintonsa Pellavasydän-putiikista, vai mitä?

Onnea voittajalle ja kiitos jokaiselle mielipiteensä ilmaisseelle!

Lukijoiden mietteitä hinnoittelusta

2012-02-24T21:27:00.001+02:00

Suuret kiitokset kaikille hinnoittelussa avustaneille! Erityiskiitos Susannalle, jonka blogin kautta sain monta vihjettä!

pyytäessäni apua sanoin, etten julkaise kommentteja. Tähän olen kuitenkin ne koonnut, mutta poistanut lähettäjän tiedot. Paljon ajatuksia näistä herää, mutta kommentoin niitä myöhemmin. Samoin arvonnan suoritan myöhemmin. Se, mihin hintaan päädyin ja mitä asiakas ehkä tuumaa, näytetään myös myöhemmin. Tässä nyt kommentteja luettavaksenne. Mitäs tuumaatte?

1) Itse teen käsitöitä harrastuspohjalta ja silloin tällöin pieniä määriä myyntiin esim. joulumarkkinoille. Hinnoittelu on hirveän vaikeaa. Koska minulla ei ole liiketilaa, jonka vuokrat pitäisi osata ottaa huomioon, enkä ole vähäisistä myymistäni tuotteista verovelvollinen (kotiäitinä jää tulot alle rajan) mahdollistaa nämä seikat hieman alemman hinnan. Itse laskuttaisin varmaan noin 10€/tunti joka on mielestäni todella edullinen hinta. Eli omalla taksallani arvioisin huivin kokonaishinnaksi noin 200 €. Verot ja muut kulut toki sitten tuon hinnan päälle….

2) Pitäisin kyllä tuollaisesta huivista, mutta suoraan sanottuna, vaikka se kirpaiseekin, olen köyhä taiteilija. Ei ole varaa, hyvä jos raaskin jotain joskus kaupasta ostaa, mieluummin kirppikseltä silloinkin, joskaan ei enää hinnan, vaan ekologisuuden takia. Lasken omaksi tuntipalkakseni ammattilaisuudesta huolimatta 10 euroa, mutta en laske mukaan lainkaan mielessä tapahtuvaa työtä…Olen huono pyytämään rahaa töistäni, sen vuoksi laitan mieheni hoitamaan ne asiat. Sillä menetelmällä huivisi pitäisi kuitenkin maksaa 190 €. Aika paljon se on huivista, mutta työ on työtä. Siitä huolimatta mitä niille intialaisille lapsille maksetaan hessesin räteistä.

3) Minun henkilökohtainen kipurajani menee 50 € n kohdalla huivien hinnoissa. Samoin oman hintaoppini mukaan kymppi tunnin työstä on aika lailla minimipalkka, jonka itselleen voi ajatella maksettavan. Ja siihen pitäisi vielä tietysti laskea sivukulut ja muut yritystoiminnan kulut ositettuina lisäksi. Jos minun laskuopillani lähtisi tätä huivia myymään, hinta kohoaisi materiaalikuluineen yli 250 € : n. Arvostan käsintehtyä, mutta en raaski siitä maksaa riittävää hintaa, joten teen sitten itse sen, minkä ehdin. Tilaustöitä teen vain omaille rakkaille juuri tästä syystä: en kehtaisi kuitenkaan veloittaa naapurinkumminkaimalta sitä hintaa, mikä työstä tulisi veloittaa.

4) Minä hinnoittelen tekemiseni (ruoka, leivonnaiset, käsityöt jne.) 10 – 15 €/h ns. käteen siis ja harrastuksen omaisesti tekien. Ongelmahan tässä on se, että toi huivi on huippuhieno, mutta en olisi valmis maksamaan siitä 170 €, jos hinnoittelisit sen kuten minä juuri sanoin tuotteet hinnoittelevani. Hankala homma. Tuohon sitten vielä päälle verot ja muut, ja kas, käsityöllä ei tosiaan elä. Sorry, vähän avuton kommentti, pohdintaa enemmänkin.

5) sen piti vielä sanoa, että erittäin kaunis huivi!

6) Valitettava tosiasia, jonka itse pääosin kierrätysmateriaaleista tehtyjen pientuotteiden kanssa olen huomannut on se, ettei ainakaan mulla oikea hinta ja asiakkaan haluama/maksama hinta kohtaa tarpeeksi usein. Arvioisin siis keskivertoasiakkaan maksaman 50-70 €, vaikka työn arvo on lähempänä 200 euroa? Mulla se maksaisi varmaan jotain 270 euron luokkaa, jos siis hinnoittelen, kuten pitäisi eli tuntihinta x kate x alv. Tietysti vielä materiaalikulut päälle.

7) Itse en ole huivi-ihminen, joten en oikein osaa arvioida, mikä olisi sopiva hinta, mutta satasen päälle ehkä sen sijoittaisin. Mutta---tuntipalkan pitäisi olla vähintäänkin 25 euroa, ja hinta nousisi silloin yli neljäänsataan. Veikkaan, ettei kukaan maksaisi neljääsataa huivista. Veikkaan myös, että olet joutunut alihinnoittelemaan työsi ihan olemattoman pieneksi.

8) En osaa juurikaan arvioida käsitöiden hintoja, mutta ostajana arvioisin, että maksaisin tuotteesta noin 50 euron hujakoilla. Se on tietty kovin vähän tehtyihin tunteihin nähden, mutta kovin paljoa enempää ei irtoaisi. Tietenkin arviooni vaikuttaa se, että en juuri käsitöistä mitään ymmärrä. Hieno huivi kyllä joka tapauksessa.

9) Minä olen aika huono neuvomaan, kun täällä maalla, jossa kaikki neuloo, joutuu hartiahuivitkin myymään 20-30 €. Luin kumminkin jostain semmoisen nyrkkisäännön, että käsityöt kolme kertaa lankojen hinta. Siitä sitten ylös- tai alapäin työn vaativuuden mukaan. Sen mukaan tuosta voi tekopalkaa ottaa vähintään 40 euroa, mutta mieluummin enemmänkin. sillä se on tosi kaunis. Eihän siitä vielä kunnon tuntipalkkaa tule, mutta milloinkas käsitöistä sitten tulee….

10) Nykyään ihmiset eivät valitettavasti ole valmiita maksamaan sitä millainen hinta todellisuudessa työllä olisi. Silti pitää aina saada jotain käsintehtyä Esimerkiksi jos ajattelee, että villasukkien hinta olisi 20 euroa niin sitä pidetään ylihinnoitteluna, vaikka tekijältä siihen olisi kulunut paljonkin aikaa. No, nythän ei kuitenkaan ollut kyse villasukista vaan huivista. Mieheltä kysyin, että paljonko hän olisi valmis maksamaan tuollaisesta ja sano että jotain 90-150 euron välitä, koska se on kuitenkin suomalaista käsityötä. Oma hinta-arvioni kallistuisi sinne samaan n. 100 euron linjaan.

11) Tekemäsi huivi on kaunis. Jos laskisi huiville hinnan aikuisten oikeesti 30 €/tunti x 17 h = 255 € Juu, ei kukaan varmaan maksaisi edes sitä. jos huivi olisi jossain kaupassa myynnissä ja tekijä haluaisi jonkun sen ostavan, hiin hintalappu voisi olla 85 €. Ja ostaja olisi varmasti sellainen ihminen, joka arvostaa käsitöitä. Työn hinnaksi ei siis jäisi kuin 5€/tunti. Tätä hinnoittelujuttua miettiessä tulee väistämättä mieleen, että käsitöillä ei kyllä Suomessa elä. Hirveä harmi.

12) Vähintään 10€ tunti. Eli 170 e ja siihen päälle langat.

13) Niin oikea hintahan olisi 544 euroa + alv. Kun näin kuvan niin eka ajatukseni oli 120 euroa, mutta oikeasti se on aivan liian vähän. Itse miettisin hinnoittelua tässä tapauksessa myös näin: teinkö työn sivutoimisena tv:tä katsellen tai bussissa istuen vai veikö se totaalisesti huomioni? Kirjoittaisin tunnit ja tuntipalkan paperille, miettisin valmiiksi mihin asti olen valmis hinnassa joustamaan ja esittäisin koko homman asiakkaalle. Olet tehnyt upeaa työtä! Muista arvostaa itseäsi! Argh, tästä voisi kirjoittaa romaanin, nim.merk. samojen asioiden kanssa päivittäin painiva.

14) Upea huivi. Työhön mennen ajan perusteella sanoisin että 150 euroa. Kallishan se on mutta niin on taitavan tekijän aikakin. Ja tuossakin tuntipalkaksi jää aika vähän.

15) Arvioisin kyllä, että hinta voisi olla suurin piirtein 100 euroa. Isoltahan tuo summa kuulostaa, mutta kun ajattelee tekijän tuntipalkkaa niin eipä olekaan enää iso summa. Käsityö on aina käsityötä.

16) Se, minkä verran itse olisin valmis maksamaan ja minkä arvoisena huivia pidän on eri asia. En todellisuudessa ostaisi huivia koska osaisin itsekin halutessani tehdä jonkinmoisen haarukkapitsihuivin ja ylipäätään tykkään virkata/neuloa enkä oikeastaan koskaan osta neuleasusteita. Asiaan vaikuttaa paljon myös se, että tällä hetkellä opiskelen ja olen vain osa-aikaisesti töissä joten en oikeasti voisi maksaa mistään huivista suuria summia. Mielestäni kaikkien tulisi saada työstään kohtuullinen korvaus, sanotaan ainakin 10 euroa tunnilta mikä nopeasti laskettuna tekisi hinnaksi melkein 200 euroa. Tässä en edes huomioi alv:a ja muita kuluja. Sitä en kuitenkin itse olisi valmis maksamaan( ristiriitaista, tiedän.) Mutta siis vastaus kysymykseen olisi alle 100 euroa. tämänhetkisessä rahatilanteessa en yksinkertaisesti voisi huivista maksaa yli 50 euroa, mutta jos olisin vaikkapa kokopäiväisesti töissä niin sanoisin maksiimihinnaksi tuon 100 euroa. Mikä on tosi vähän kun ajattelee sitä aikaa, vaivaa…

17) Kaunis huivi, olen itse tehnyt samanlaisen itselleni. Hinta-arviota on vaikea sanoa, mikä arvo on ja mitä olisin itse valmis maksamaan. Kovin kummoisille tuntipalkoille et kyllä taida päästä, valitettavasti. Olisiko jokin 25 euroa realistinen? Siis saada kun langat olivat asiakkaan itse ostamia. Minä harvoin raaskin ostaa mitään tällaisia, kun aina ajattelen että voisin tehdä itse, niin säästyy rahaa.

18) Minä maksaisin iloisesti tekemisestä 50 euroa pelkästä tekemisestä. Teen itse käsitöistä, mutten haarukkapitsiä ole koskaan tehnyt. Upea huivi! Jos en olisi itse ostanut lankojakaan, minusta 80 euroa ei olisi pahan noin upeasta huivista! Taitava olet!

19) Minä olen ajatellut että en tee töistä alle 20 euron tuntipalkalla. Jos teen käsitöitä muille, annan ne lahjaksi, mutta varsinaisia tilaustöitä en ota, siis rahaa vastaan. Itse en kuitenkaan ole valmis maksamaan paljoakaan juuri mistään, mitä ostan. Käyn kirppareilla ja teen paljon itse, loppujen lopuksi tarvitsen aika vähän. Jos aikaa meni huivin tekemiseen 17, niin 17x20€=340€. Tiedän, ettei käsitöitä voi hinnoitella tällein, mutta omalla kohdallani toimisi näin, joten ei tartte tehdä tilaustöitä. Teen töissä ylitöitä, joten käsityötkin menisivät oikeastaan ylitöiden puolelle, joten olisikohan 30-40 €/h.

20) Voi jumpe sanon minä! Eihän käsityöllä voi elää. Jos olisin heittänyt hinnaksi vaikka 70 euroa, tulee siitä ihan hävyttömän pieni tuntihinta työllesi, kun ensin vähentää kulut…Itse virkkailen harrastusluontoisesti myyntiin. Muutama tilaustyökin tehtynä, joten hinnoittelua olen miettinyt.

21) Nopsan hinnoittelulaskelman perusteella huivin hinta tarvikkeineen olisi 350 € (ilman alv:a 285€) En itse maksaisi huivista tuollaista summaa, olisin ilman tai tyytyisin teolliseen. En halua polkea käsityöläisten hintoja, itsekin kun olen käsityöläinen, mutta kuvittelisin jonkun, joka ehdottomasti tuollaisen huivin haluaa, olevan valmis maksamaan siitä 150-200 €. Toivottavasti joku maksaa siitä ihan käyvän hinnan, huivi on tosi kaunis! Olen toooosi kiinnostunut kuulemaan mitä muut ovat sanoneet!

22) Todella kaunis huivi! Hinnoittelu on todella vaikeaa, minusta ei taida siinä hommassa olla apua, valitettavasti. Toivottavasti oikea hinta löytyy noin upealle työlle!

Enkeli lentää liihottaa...

2012-02-21T19:55:00.001+02:00

Tässä kuva enkelistä, jonka lupasin arpoa niiden kesken, jotka antavat ohjeita edellisessä postauksessa olevaan ongelmaan. Kommentteja on lähetetty tähän mennessä seitsemän - oikein mielelläni otan edelleen vastaan ehdotuksia!

Kuva on huono, mutta niinhän mun kuvat on aina! Nyt on hyvä selityskin: ei ole helppo pyörätuolissa istuen löytää sopivaa kuvakulmaa. Vaihtoehtona on tasapainoilla yhdellä jalalla, eikä siitä tullut mitään.

Näitä virkkaamiani enkeleitä olen myynyt ja myyn edelleenkin putiikissani. Mallia olen hiukan uudistanut.

Voisit olla avuksi!

2012-02-19T15:52:00.000+02:00

Kerroin joku aika sitten tilaustyöstä, haarukkapitsihuivista. Nyt olen saanut toisen tilatuista huiveista valmiiksi.

-vähän hassusti, nuppineulalla edestä kiinni-

Tein tämän ihan annetun ohjeen mukaisesti ja vaikka lanka onkin eri kuin ohjeessa, mitoiltaan on aivan sama. Takaa keskeltä 50 cm korkea.

Kaikkein hankalin vaihe tilaustöissä - tai ylipäätään käsitöissä - on hinnoittelu. Tähän pyytäisinkin nyt sinun apuasi.
Toivoisin, että kertoisit, paljonko olisit valmis tällaisesta huivista maksamaan. Tai minkä arvoiseksi sen arvioit, jos et itse tuollaista haluaisikaan. Toivon, että vastaajia on erilaisia; toiset itse käsityöläisiä ja toiset taas niitä, jotka eivät käsitöitä tee.

Vinkiksi annan tämän verran: aikaa työhön meni 17 tuntia. Langat, jotka asiakas oli itse ostanut, maksoivat tähän n. 20 euroa.

Teen tällä kertaa niin, että en julkaise kommentteja, jotta aikaisemmat arviot eivät ohjaisi toisten hinnoittelua. Lopuksi kokoan vastauksista yhteenvedon.

Olisin kovasti kiitollinen, jos moni viitsisi vastata.

Kaikkien vastanneiden kesken arvon virkkaamani enkelin.

Vaikka olenkin niitä monta jo virkannut, yhtään kunnon kuvaa ei ole, joten sen lisään myöhemmin.

Plussaa olisi tietysti, jos vielä jaksat/viitsit perustella arviosi, mutta voit myös jättää pelkän hintatiedon. Kiitän etukäteen avustasi!

Riviin järjesty!

2012-02-15T23:02:00.000+02:00

Voiko niin sanoa, että on "pohjimmiltaan järjestyksen ihminen", jos kuitenkin kaikki ympärillä näyttää toista. Taitaa olla vain selittelyä. JOSKUS olen minäkin ollut järjestyksen ihminen, kaikki paikat siistinä ja tiesin katsomatta, missä mikin tavara on. Nyt on kaikki toisin. Tottakai HALUAISIN edelleen että olisi siistiä, mutta ei ole. Syyksi kelpaa kiire. Jos olisi aikaa....Toisaalta on juurikin niin, että kun tavarat eivät ole järjestyksessä, hakemiseen menee aikaa. Loppujen lopuksi, jos on kiire, ehkä nimenomaan silloin kannattaisi satsata järjestelemiseen?

No, nyt ei riitä syyksi kiire. Aikaa on puuttumati. Mutta kun ei kykene.

Ennen leikkaukseen lähtöä - viimeisenä iltana - järjestelin kotona olevan työhuoneeni.

Moni ei tuollaisia pahvilaatikoita kelpuuttaisi, mutta minä katselen tätä hyllyä tyytyväisenä. Sitten, kun taas joskus on aikaa, tai siis kun olen jalkeilla, järjestelen nuo tavarat johonkin kauniisiin laatikoihin. Tai jos oikein innostun, niin voisin päällystää nuo sinänsä käyttökelpoiset laatikot. Ajatella, toinen kone on oikein pölyltä suojattunakin. Sitä ei yleensä tapahdu! (Toisen suojaa ei löytynytkään...)

Eilen lähdin etsimään puuvillalankaa ja jouduin toteamaan, että oli hiukan hakusessa. Innostuin järjestelemään. Vaikka mielessä pyörikin, että "nämäkin tarttis oikein kunnolla järjestää, mutta sitten kun on aikaa..." johon jouduin toteamaan, että nyt sitä aikaa on. Tartuin siis työhön. Kyllä, varovasti...pyörätuolissa istuen järjestelin kaikki kerät väriryhmiin ja kolmeen muovilaatikkoon, jotka sijaitsevat makuuhuoneen oven takana.

Jokaiseen laatikkoon vielä laitoin lapun kertomaan, minkä väriset langat kussakin loorassa on.

Ai että on nyt kiva etsiä sopivaa lankaa...niin ja villalangat (niitä onkin koko kaapillinen) ehdin myös siivota ennen leikkausta. Nyt kun vaan malttais pitää tämän saavutetun järjestyksen!

Kotitossut ja langoille käyttötarkoitus

2012-02-12T12:51:00.000+02:00

Ostin joskus jostain loppuunmyynnistä halvalla lankaa. Ainakin 10 kiloa. Eikös silloin kannata ostaa, kun halvalla saa - vaikkei ikinä tarttis? Kyseessä on kotimainen sukkalanka Vesa, joka on valmistettu Suupohjan Kehruutehtaalla Teuvalla. Oikein avainlipputuote. Koostumus on 50 % villaa ja 50% muita kuituja. 50 g = 210 m maksoi 1 euron.

En tiedä, onko tällaista lankaa enää myynnissä? Ehkei ole ollut vähään aikaan? Ensi katsomalta näyttää rehdiltä harmaalta sukkalangalta, mutta työssä huomaa, että on aikas lailla epätasaista vahvuudeltaan. Tasaisen jäljen saaminen työhön on ainakin haasteellista, jollei aivan mahdotonta.

Lankakaapin järjesteltyäni ulkopuolelle jäi epämääräinen pussilllinen, jonka aioin viedä kierrätyskeskukseen. Yhtäkkiä keksin yhdistää nämä kaksi haastetta ja kun vielä asiakas pyysi saada tossun ohjeen - päätin ryhtyä tuumasta toimeen! Harmaan langan pariksi valitsin aivan ohuen punaisen, joka saattaa olla aivan keinokuitua, hiukan pörröistä...

Koska langat ovat täysin eri vahvuisia, en voinut ajatellakaan raidoitusta, joten neuloin ne yhtaikaa. Kyllä, kuva on tärähtänyt, sinun silmäsi eivät harita!

Tämän tossumallin on varmasti jokainen jo nähnyt, mutta laitanpa tähän kuitenkin eri vaiheet. Ensin loin 40 silmukkaa ja sitten neuloin näillä 10 cm aina oikeaa.

Tässä vaiheessa jätin nämä silmukat odottamaan pyöröpuikoille, joilla olin ne neulonutkin ja kävin ompelemassa kantapään. Eli tuo kuvassa alimpana näkyvä aloitusreuna ommellaan kaksin kerroin.

Olen vasenkätinen, joten siitä johtuu, että saattaa näyttää "vähän" hassulta... Kun kantapää on ommmeltu esim. sillä langalla, joka alussa jäi, palataan takaisin pyöröpuikkoihin.

Nyt nämä 40 silmukkaa pitäisi yhdistää renkaaksi. Ensin luodaan yhtymäkohtaan 4 lisäsilmukkaa.

Vaihdetaan sukkapuikot ja sitten näillä 44 silmukalla jatketaan oikeaa neuletta, eli ihan kuin sukkaa.

Tätä sileää neuletta tehdään niin kauan että pikkuvarvas alkaa peittyä ja sen jälkeen tehdään normaali kavennus kuin sukkaankin. Itse tykkään eniten tehdä ja käyttää kavennusta, jossa joka puikon viimeiset kaksi silmukkaa ommellaan oikein yhteen. Kavennuskerros, 2 välikerrosta, kavennus, 1 välikerros, kavennus, väli jne..niin kauan kunnes puikoilla on 5 silmukkaa - sen jälkeen kavennus joka kerroksella. Tai jokin muu kavennusmalli.

Sitten työ alkaakin näyttää jo jalan malliselta. Enää puuttuu koristelu.

Nyt jätin punaisen langan pois ja virkkasin pelkällä harmaalla tossun suuhun piparkakkureunan.

Nilkkaan virkkasin vielä ketjusilmukkalenkin - siitä voi tossun vetää jalkaan, jos ei kädet riitä ja voi siitä tehdä koristeeksi kelpaavankin. Tässä on vielä langat päättelemättä.

Reissu on ohi

2012-02-09T19:00:00.000+02:00

Olen palannut. Tyksistä laittoivat ensin paikallissairaalan kirurgiselle osastolle ja sieltä tulin eilen kotiin. Leikkaus onnistui hyvin. Jos kiinnostaa, voit lukea näitä kokemuksia toisesta blogistani.

Tällaiset oli maisemat Tyksin Kirurgisen sairaalan 4.kerroksesta.

Käsityöläisellä on tottakai sairaalassakin käsityö mukana. Tällaista sain aikaiseksi leikkauspäivää odotellessa. Kehittelin virkattuun kukkaan uuden mallin ja sitä olikin helppo tehdä sängyssä maatenkin. Huomaa käsityöpussukkani, joka on tehty vanhasta lakanasta. Kuva on siirretty emulsiomenetelmällä ja se esittää isänäitiäni nuorena morsiamena.

Toisena työnä mukana oli virkattu enkeli. Tein niitä kokonaisen enkelikuoron "apinapuuhun" roikkumaan, mutta vieruskaverini halusi ostaa suurimman osan. Tässä vain malli. Tuo muovihäkkyrä sen ympärillä on puhallustyyny, jolla piti harjoitella oikeanlaista hengitystä, jotta vältytään joltain keuhkojen ....jotain...

Hyvin nuo suojelusenkelit työnsä hoitivat, sillä kaikki on tähän asti tosi hyvin. Nyt on vain edessä pitkä toipilasaika. Kahden kuukauden kuluttua on jälkitarkastus, siihen asti on käveltävä yhdellä jalalla. Leikatulla ei saa edes koskea lattiaan. Vahinkoja ei saa sattua, niin vaikea on tuollainen uusintaleikkaus.

Suutarin lapset on ilman kenkiä - vihdoin jotain itselle!

2012-01-29T19:27:00.000+02:00

Vaikka yleensä olen tehnyt vaatteeni itse, yrittäjänä ollessani olen käyttänyt valmisvaatteita. Ei ole aikaa/tarmoa tehdä itselle. Tänään tein pakon edestä jotain itselleni.

Niinkuin olen jo kertonutkin, maaliskuussa tehty lonkkaleikkaus epäonnistui ja nyt se uusitaan. Lähden huomenna Tyksiin ja tiistaina on leikkaus. Olen tämän kymmenen kuukautta kulkenut kahdella kyynärsauvalla ja se paitsi ottaa voimille myös kuluttaa käden nahat känsille. Vanhat, aikoinaan Tyksistä saadut pehmusteet ovat jo pahoin kuluneet.

Tyks ei enää anna uusia, eikä mistään löytynyt valmiita, joten ei auttanut muu kuin tehdä itse. Tilasin netistä palan neopreenia. Sen ompelu ei ole kovin helppoa. Silkkipaperi olisi ehkä auttanut, mutta en jaksanut/viitsinyt lähteä etsimään.

Säädin tikin pienelle siksakille ja vähän väkipakolla vetämällä tein sauman. Ihan hyvältä se ainakin nyt näyttää. En kyllä tiedä, kestääkö sauma. Näistä pehmusteista on todella iso apu. Epähygieeniset ne varmasti ovat, mutta saahan nuo pestyä.

Saa nähdä, mikä on kunto leikkauksen jälkeen. Siitä riippuu, pääsenkö tätä blogiani päivittämään. Aiheetkin voi olla vähissä, kun en itse ole pelipaikalla. Ainakin sijaisjärjestelyistä ja siihen liittyvästä harmista on ainakin kerrottavaa. Joten käykäähän välillä kurkkaamassa!

Kotikutoisen näköistä

2012-01-28T17:52:00.000+02:00

Minulle käy usein niin, että kun saan uuden työn valmiiksi, olen innokas jättämään sen käsistäni - vaikkapa laittamaan myyntiin - ja viimeistely saattaa jäädä puolitiehen. Äkkiä vaan aloittamaan seuraavaa...!

Lankojen päättelyn olen "sisäistänyt". Silloin, kun tein neulontatöitä vain itselleni saatoin kiireessäni tyytyä solmimaan langanpäät, mutta nyt komennan itseni huolellisesti päättelemään. Ompelutöissä yritän myös pitää kiinni siitä, että nurja puoli olisi mahdollisimman siisti: kaikki langanpäät huolellisesti pääteltyinä ja katkottuna. Kiinnitän myös enemmän huomiota siihen, että huolittelulangat ovat samanväristä kuin työkin. Joskus minulle riitti musta ja valkoinen saumurilanka!

Mutta miten on prässäyksen kanssa? Muistan, kun vein ensimmäisiä neulontatöitäni käsityöliikkeeseen myyntiin ja omistajarouva huomautti, että pitäisi höyryttää ensin....tunsin itseni noloksi - totta kai!

Nyt olen pomo itselleni ja itse vastuussa työn jäljestä suoraan asiakkaille, mutta en edelleenkään höyrytä villasukkia. Minun mielestäni villasukat on kivamman näköiset, kun ovat kotikutoiset ja näyttävät siltä! Sitä paitsi höyryttämisessä/prässäämisessä (kumpi mahtaa olla oikeampi termi) saattaa tulla vahinkoja...

Mitä mieltä sinä olet, onko välttämätöntä/suotavaa prässätä villasukat sileiksi?

En muista, miksi tämän kuvan otin. Asiakas tilasi lapselle ohuet sukat ja tapani mukaan en tyytynyt siihen yhteen, vaan tein useamman parin, jotta on mistä valita. Arvaatko, mitkä hän valitsi? Nämä ovat viimeistelemättömät. Vasemmanlla olevat on tehty muistaakseni step-langasta ja kaksi muuta Lappajärven Värjäämön sukkalangasta. Niitä on Pellavasydämessäkin myynnissä. Ihan kiva neuloa ja tuloksena on ohut, kenkään mahtuva sukka. Ainoa miinus tulee siitä, että muutamia väripilkkuja on väärässä paikassa.

Saako näin tehdä? Tekijänoikeuksista osa 1

2012-01-24T22:59:00.001+02:00

Lisäys Keskiviikkona: Tähän tekstiin tulee jatkoa, uutta pohdiskelua ja ehkäpä ajatuskin on muuttunut?

Eräässä facebookin käsityöryhmässä keskusteltiin tänään laajalti tekijänoikeuksista. Joillakin on asiasta oikeaa tietoa, toisilla mutu-tietoa, joku yrittää kaikin keinoin keksiä kiertoteitä ja joku tyytyy toteamaan, että "niin muutkin tekee". Olen itsekin yrittäjänä joutunut näitä selvittämään ja selittämään itselleni. Nyt pohdin yhtä osa-aluetta puuttumatta tässä yhteydessä sen paremmin kokonaisuuteen.

Jokaisella käsityöläisellä on yksinoikeus omaan malliinsa. Lehdessä julkaistua mallia voin käyttää valmistaessani tuotteen itselleni, mutta en saa hankkia taloudellista hyötyä toisen luomalla idealla tai mallilla jne...

Mutta, mitä sitten, kun minulta tilataan tuote? Asiakas tulee lehden kanssa luokseni ja pyytää tekemään ohjeen mukaisen tuotteen. Saanko tehdä? Näin kävi haarukkapitsihuivin kanssa. Onko luvallista valmistaa juuri tuon mallin mukainen huivi ja saada siitä maksu? En tiedä.

Vähän aikaa sitten joku asiakas lähetti sähköpostia ja kysyi onko minulla myynnissä tai voinko tehdä Angry Birds-hahmon? Tähän vastasin suoralta kädeltä, että se ei ole luvallista, enkä siis tee.

Mutta mitä eroa näillä kahdella tilanteella on - ei kai mitään? Vai onko...

Rohkea rokan syö!

2012-01-22T14:50:00.002+02:00

Aika kaukaa haettu tuo otsikko. Mutta rohkeudestakin on kysymys.

Olenkin varmaan maininnut, että Pellavasydän putiikissani teen paljon tilaustöitä. Kaikenlaisia. Muistaakseni vain yhden kerran olen kieltäytynyt - ei kun on niitä kaksi....Yksi iso neulontatyö tarjottiin liian halvalla, hinta olisi riittänyt hädin tuskin lankoihin. Sanoin siis ystävällisesti ei. Toisen työn palautin, kun aika ei riittänyt millään tilaajan aikatauluun ennen joulua.

Joulukuussa tuli asiakas kysymään haarukkapitsi-menetelmällä tehtyä hartiahuivia. Kerroin, että TIEDÄN kyllä noin suurinpiirtein mistä on kysymys, mutta EN OLE KOSKAAN EDES KOKEILLUT. Kun asiakas ei ollut mistään löytänyt tekijää, rohkeasti lupauduin. Huh, huh!

Ensin piti tietysti hommata tarvikkeet: Novitan haarukka,vain muutaman euron Tarjoustalossa.
Sitten nettiin tutustumaan työtapaan: löysinkin videon, josta sai hyvin käsityksen, miten homma etenee...

Sitten harjoitus:


Ensimmäinen harjoitus

Tuo "sotku" haarukan ympärillä on valmista nauhaa.

Ennenkuin lähdin tekemään asiakkaan langoista, päätin tehdä vielä koko huivin omista langoistani:

Tänään sain sen harjoitushuivin valmiiksi ja tällainen siitä tuli. Olen kookas/iso/lihava, joten minun päälläni tuo näyttää hiukan "kitsaalta". Tässä takaa:

Ja tässä sivulta. En ole huivia mitenkään asetellut, ajatuksena vain että näkyy malli. Reunat hiukan arveluttaa, mutta kun ihan mallin mukaan tein, niin kai se sitten pitää noin olla - laineilla. Malli on asiakkaan mukanaan tuoma, Suuri Käsityökerho-lehdestä.

Nyt on edessä enää varsinainen työ! Tai itse asiassa kaksi. Toisen lupasin tehdä ensi viikolla ja toisen teen sitten kun olen leikkauksen jälkeen toipilaana ja aikaa on puuttumati...

Oletteko kokeilleet tai tehneetkin jotain haarukkapitsistä?
Miten on, kiinnostaako teitä työtavan esittely? Voisin laittaa kuvia eri vaiheista, ehkä aikatauluakin, materiaalimenekkiä, mallia jne. Siis jos kiinnostaa?

Muodot kohdalleen

2012-01-15T16:29:00.001+02:00

Edellisessä postauksessa kerroin tunikan tekemisestä. Tilauksen mukaan piti tekemäni tunika kokoa 36. Kaavan mukaisesti sen tein, mutta ilman sovitusta. Vasta asiakkaan tullessa hakemaan huomasin, että muotolaskokset eivät olleet kohdallaan ja lantiolta tunika oli hiukan turhan tiukka.

Tässä on yksi apulaisistani, valmiina palvelukseen. Yleensä hän seisoo ikkunassa - vaatteet päällä. Tällä kertaa hän oli juuri sopivan kokoinen myös sovituksessa auttamaan. Ensimmäinen versio oli tällainen:

Ei se tästä kuvasta kyllä oikein näy, mutta rintamuotolaskos on aivan liian alhaalla. Tätä ei tokikaan kannattanut ruveta purkamaan, vaan tein uuden. Koska näitä on useita myynnissä, ihan varmasti tulee joku, jonka muodoille tämä onkin ihan sopiva. Tein siis uuden ja nyt on muodot prikulleen kohdallaan:

Asiakas oli oikein tyytyväinen tilaukseensa. Tämä turkoosi on aikas jännä väri; toisaalta se on kesäinen, mutta menee kyllä mainiosti talvellakin. Asuun sopii esim. musta poolopuseron ja pitkikset. Vai mitä mieltä olette?

Näissä kuvissa tunika on vielä keskeneräinen, siitä puuttuu napit, mikä kyllä vaikuttaa oleellisesti ilmeeseen. Tähän asiakas valitsi ylätaskuun keraamisen kettunapin ja alataskuun kaksi puunappia. Taskutkin ovat epäsymmetriset ja erikokoiset.

Tunikan teko onnistuu - ei onnistu - onnistuu!

2012-01-11T23:24:00.001+02:00

Usein, kun päätän aloittaessani jonkun työn, että "teen tämän nyt OIKEIN huolellisesti" tapahtuu kummia. Heti ensimmäinen sauma menee pieleen ja joudun ratkomaan....niin kävi nytkin. Päätin, että teen tunikan ompelusta kuvasarjan ja laitan vielä kellonajatkin, että tulee näkyviin, kuinka kauan aikaa siihen menee. Mutta ei.

Tästä ankeasta lähtökohdasta aloitin. Ensimmäiseksi vuorossa pöydän siivous, sitten kankaan asettelu ja kaavat sen päälle. Yleensähän kangas taitellaan kaksinkerroin, kun kaavat ovat symmetriset. Tässä tapauksessa jokainen kaavanosa on erilainen eli kankaan täytyy olla yksinkertaisena.

Tämä tapahtuu siis kotona keittiön pöydän ääressä. Sitten siirrytään kaupungille, putiikkiin. Siellä on onneksi koneet ja langat valmiina (kahvinjuontia näköjään sielläkin)

Tässä tapahtui sitten ensimmäinen kömmähdys. Ensimmäinen sauma meni purkuun. Ja vaikka olin huolellisesti merkannut leikattujen osien etupuolet, menin kuitenkin ompelemaan osat väärinpäin. Kankaan puolesta se ei olisi mitään haitannut, mutta kun tuo malli on sellainen epäsymmetrinen, että kaikki täytyy täsmätä juurikin... No, olishan sen voinut purkaa, mutta kun olin jo kiinnittänyt taskut ja tikannut saumat. Päätin (niinkuin aika usein teen kun en viitsi purkaa) että tästä tuleekin uudenmallinen tunika! Tämä tilattu tunika piti kuitenkin tehdä "vanhan" mallin mukaan. (Mallin on muuten suunnitellut ja kaavoittanut Riitta Wahlman)

Siispä takaisin kotiin ja välillä nukkumaan. Seuraavana päivänä leikkasin taas uudet palat ja aloitin ompelun alusta. Nyt se sujuikin kommelluksitta.

Tätä mallia on mahdoton kuvata. Tässä se nyt joka tapauksessa "roikkuu" mallitytön päällä. Silittämättömänä.

Malli ei tule esille, sillä helma on joka suuntaan epäsymmetrinen. Lisään tähän kuvan muotinäytöksestä, jossa on sama malli esillä. Takaa helma on samalla lailla epäsymmetrinen, mutta vaan päinvastoin...

Tunikan valmistus jatkuu vielä seuraavassa tarinassa. Silloin tarkastellaan muotolaskosta.

Olohuoneen hiljainen asukki

2012-01-07T22:16:00.000+02:00

Jouluksi olohuone siivottiin kaikista käsityö-tarvikkeistani. Paitsi tämä sai jäädä.

Mieheni kylläkin kyselee, että eikö sitä voisi johonkin muualle siirtää. No ei voi, kun missään muualla ei ole yhtään tilaa. Sitä paitsi mun mielestä tollasta hoikkaa vartta on ihan kiva katsella! Joskus sitä hiukan pelästyy, kun hämärässä unohtaa sen olemassaolon...

Mielenkiinnolla olen seurannut televisiosta Muodin huipulle- ohjelmaa, jossa muotisuunnittelijat kilpailevat keskenään. Kätevältä näyttää, kun nämä suunnittelevat pukuja mallinukkien päälle. Itse en sitä osaa. En ole koskaan saanut opetusta vaateompelusta. Ostin jo muutama vuosi sitten oman kokoiseni mallinuken, mutta enpä sitä ole varsinaiseen tarkoitukseensa käyttänyt ollenkaan. Se on putiikissa ja esittelee valmiita vaatteita. Toinen nukke on ikkunassa, mutta se ei olekaan ompeluun tarkoitettu vaan nimenomaan esittelyyn. Tällä nukella on irroitettavat kädet.

Tämä nyt ostamani nukke on hiukan hutera, eikä siinä oikein säädötkään toimi, mutta toivon siitä olevan apua ainakin sovitukseen. Kun itse on kokoa 54, on mahdotonta sovittaa ja usein edes hahmottaa kokoa 36! Tässä torsossa on tuollainen helman tasaajakin. En ole sitä vielä kokeillut, enkä tiedä onko se tässä kuvassa edes oikein päin säädettykään. Ilmeisesti siihen kiinnitetään liitu?

Nykyään en helman tasaajaa tarvitse sillä pellavamallistossani liivihameiden ja tunikoitten helmat tehdään uudella mallilla. Tässä kuvassa sivut todella runsaasti "pudotettu". No, yleensä ei aivan noin paljon. Helma leikataan suoraan, jolloin se hivenen laskeutuu sivuilta alemmas.


Kuva muotinäytöksestä

Tänä viikonloppuna leikkaan yhden tunikan juurikin kokoa 36, joten uusi mallinukke pääsee töihin. Saas nähdä!

Kommentoinnista

2012-01-06T19:36:00.000+02:00

Olisin kovin kiinnostunut kommenteista ja palautteesta kirjoituksiini. Tosi harvoin niitä kuitenkaan saan. Tänään tuli yksi selitys asialle: "jostain syystä sivuillesi on todella paljon hitaampaa kommentoida kuin muidien blogeihin. Kommenttiloota ei ota kirjoitusta vastaan samaan tahtiin kuin kirjoittaa ja lähettäminen kestää ihan tavattoman kauan. Ja sitten kun on kerran jo tekstin lähettänyt, niin pitäisi huomata laittaa "sananvahvistus". Muutaman kerran olen ihmetellyt, miksi vaivalla vääntämäni teksti ei ole tullut sivulle - ja sitten olen tajunnut, että sananvahvistus on jäänyt tekemättä, se nimittäin pitää ymmärtää ainakin minun näytölläni "rullata" näkyviin alhaalta sillä se ei tule ainakaan minun näytölleni näkyviin, kun on lähettänyt viestin. Ehkäpä nämä ongelmat ovat vain meidän koneella ja meidän nettiyhteyksissä - mutta minun kommentoimistani estävät. Muiden blogeissa ei meidän koneella ole näitä ongelmia."

Itsestäni tiedän, että tuo on vaivalloista. Jos ei heti onnistu, niin vaatii aika paljon kärsivällisyyttä, että lähtee uudelleen yrittämään. Harmillista!

Yritin nyt muuttaa asetuksia niin, että poistin kaikki esteet ja rajoitteet. Auttoikohan se? Toivon, että kommentointi olisi nyt vaivatonta ja että useammin saisin lukea teidän, lukijoiden, ajatuksia ja mielipiteitä.

Tilaa!

2012-01-03T01:56:00.000+02:00

Tänään avasin putiikin oven ensimmäisen kerran joulun jälkeen. Hiljaista oli. Mutta nyt se oli oikeastaan hyväkin, sillä teimme tyttäreni kanssa hommia. Laitoimme kaikki joulutavarat säilöön ensi vuotta varten. Ja luulenpa että aivan yksi hujaus ja taas tuo laatikko saadaan avata!

Lisäksi pakkasimme "hyllynlämmittäjät" poishaettavaksi. Myyntitili-periaatteesta ollaan montaa mieltä. Itsekin olen. Myyjän kannalta hyvä puoli on juuri tämä: tuote, joka ei mene kaupaksi, ei harmita ihan kauhean paljon, koska raha ei ole siinä kiinni, vaan tuotteen voi palauttaa valmistajalleen. Myyntisopimuksessa teen selväksi, että jos vuoden kuluessa tavara ei ole tehnyt kauppansa, sen saa hakea pois.

Kovin kurjalta tuntuu, kun joutuu myöntämää häviönsä. Sillä siltä se tuntuu, kun ei ole saanut myytyä. Enkö ole osannut? Enkö ole tarpeeksi hyvin esitellyt, pitänyt esillä, mainostanut? Vai enkö ole tavaraa vastaanottaessani ollut tarpeeksi asintuntija, että olen ottanut vääränlaista tavaraa myyntiin?

Liian kauan olen monien tuotteiden kanssa odotellut. Varmaan jo asiakkaatkin tunnistavat, että sama tavara seisoo lähes "vuodesta toiseen". Nyt tyttäreni oli apuna, hän kun ei ajattele lainkaan niin sydämellä, vaan pakottaa minut pitämään kiinni suunnitelmasta. Olen siis lähetellyt tekstiviestejä ja nyt odottelemme hakijoita. Paljon tulee tilaa hyllyille!

Tosi kiva homma on järjestellä hyllyjä uudella lailla. Paitsi etten siihen kykene. Taas on jalat todella kipeät ja kaksi keppiä tarvitaan liikkumiseen. Siinä ei siis voi tavaraa kuljetella. Minä siis vaan osoittelen ja komentelen ja Mirva tekee....

Kunpa olisin jotain oppinut ja olisin viisaampi. Etten nyt taas täyttäisi hyllyjä TURHALLA tavaralla vaan sellaisella, joka todella halutaan ja tavaran kierto olisi nopeampi. Toki tiedän ja kuulen lähes päivittän, että asiakkaat ihastelevat kun puoti on pullollaan ihastuttavaa tavaraa. Mutta....kun sen tarttis muuttua rahaksi...

Huomenna vielä jatkamme järjestelyä, mutta sitten kynnet syhyävät päästä taas suunnittelu- ja ompeluhommiin. Pakkasia odotellessa haluaisin alkaa valmistaa uudenlaisia hattuja. Saas nähdä!

Neulakintaat ja kinnasneulat

2011-12-28T18:18:00.002+02:00

Ihan ensimmäiseksi: tervetuloa uudet lukijat, ilahdutatte mieltäni - kiitos siitä!

Aloitin työhuoneeni siivouksen ja eteeni tuli kassi, joka on edelleen purkamatta neulakinnaskurssin jäljiltä. Kassista löytyi mallikintaat ja neuloja, epämääräinen kasa yritelmiä ja sotkuista lankaa...

Kintaat ostin Tallinnan Martin Markkinoilta siis käsityömessuilta, joista kerroinkin jo jokin aika sitten.
Lapussa lukee "Haapsalu Kutsehariduskeskus" ja "Valmistas HKHK õpilane" eli lieneen suomeksi että kintaat on valmistanut jonkin käsityökoulun oppilaat? Hinta oli VAIN 10 EUROA!!!!! Suomessa näitä myytäisiin tuskin alle 50 euroa? Lapussa on myös pesuohjeet; käsinpesu 30 asteessa.

Pyysin Pellavasydän-putiikin puuseppää (hän siis myy tuotteitaan siellä) tekemään kinnasneulan itselleni. Yhden tuotteen tekeminen ei ole kannattavaa ja niinpä sain niitä aikamoisen nipun. Osan myin jo kurssilaisille ja opettajallekin kelpasi. Nyt tarjoan niitä lukijoilleni ostettavaksi. Hyvin tehtyä käsityötä eri puulajeista. Hinta on 10 euroa/kpl + postikulut. Oikealla reunimmaisena on eben-puinen neula ja sen hinta on 12,50 €.
Jos kiinnostaa, laita sähköpostia: mervi.lamminen@uusikaupunki.fi

Voi voi kun ei pukki tuonut uutta kännykkää, vaikka on hyvinkin nähnyt, kuinka kamala vanha on...

Joulu tuli ja meni

2011-12-26T20:45:00.007+02:00

Minä selvisin siitä! Jouluhössötyksestä...koville otti, mutta nyt on voiton puolella, ehkä?

Putiikissa minulla oli apuna Pirkko. Yhdessä pärjäsimme hyvin, ei tullut kaaosta. Asiakkaita kävi sopivasti, ehdimme pakata jokaisen sitä haluavan ostokset. Vaikka mitään ihmeluomuksia emme tehneetkään, kovin olivat tyytyväisiä valmiista paketeista.

Mikään tuote ei loppunut kesken, yllättäen jotain jäi vielä ensi jouluunkin. Olen varma, että vuoden päästä olen tyytyväinen näistä - onpa jotain myytävää ennenkuin uusien valmistus alkaa. Mitään joulutuotteiden alennusmyyntiä en siis suunnittele, mikään tuote kun ei liene vanhanaikainen ensi vuonnakaan...

Välipäivät pidän vapaata! Olen jättänyt oveen lapun, että tulen paikalle, jos joku minua tarvitsee, kunhan vain soittaa. Ensimmäisinä työpäivinä pitäisi aloittaa karsinta. Olen jo pitkään sitä suunnitellut ja nyt tuumasta toimeen! Liian paljon on hyllynlämmittäjiä - tuotteita, jotka eivät käy kaupaksi, ovat turhaan tilaa viemässä. Koska suurin osa niistä on myyntitilissä, karsinta on helppoa; pakkaan vaan laatikoihin ja pyydän myyjien hakemaan pois.

Kotona en tehnyt YHTÄÄN MITÄÄN joulun eteen. Ainoastaan tyttärelleni kävin joululahjoja ostamassa, kyllä - sille 20-vuotiaalle! Toki hän on lahjansa ansainnut, niin kovan duunin teki. Ensin hän raivasi ja järjesteli koko huushollin, jotta siivooja pääsi siivoamaan. Hän myös teki kaikki leivonnaiset, mieheni taas huolehtii ruokapuolesta. Kyllä minun kelpaa! Keittiö on nyt siivottu jokaista nurkkaa myöten! Meillä ei ole ollut lattioilla mattoja, kun kerran keppien kanssa kävelen, mutta nyt jouluksi laitettiin omakutomani joulumatot. Näyttää ihmismäiseltä huushollilta. Joulukoristeet on perinteiset ja tyttäreni haluaa ne myös aina samoille paikolle

Kaikki ylimääräinen tavara kasattiin työhuoneeseeni, joka näyttääkin (taas kerran) kaatopaikalta - nimenomaan! Mieheni rakensi jouluaattona (!) kauan pyytämäni hyllyt, jotta saan ompelutarvikkeet järjestykseen.

Vain pieni polku johtaa ovelta työpöydälleni, jota ei juurikaan erota rojujen keskeltä.

Miksi ihmeessä näytän tällaisia kuvia kaiken kansan katsottavaksi?

Ehkä siksi, ettei ole hienoja sisustuskuvia näytettäväksi?
Tai ehkä siksi, että toivon voivani näyttää toiset JÄLKEEN-kuvat...
Voi olla että jo huomenna jaksamme aloittaa tämän huoneen raivauksen. Sormet syyhyää ryhtyä työhön, mutta kun tarvitsen siihen jonkun toisen innostuneen kädet avuksi.

(Arvonta suoritettu) Paha mieli tuli muustakin.

2011-12-18T23:58:00.002+02:00

Tämäpä vasta oli helppo arvonta suorittaa. Kolme vastausta. Niistä onnetar suosi Sude-nimimerkkiä. Palkinto lähtee siis hänelle.

Eipä ollut kiinnostusta! Oliko palkintoni liian vaatimaton, vai onko kaikilla jo kylliksi näppipyyhkeitä? Ei voi sanoa, että näin joulun alla ei blogeja lueta, ei, sillä lukijoita kyllä kävi sivullani. Nyt vähän itsesäälissä rypien totean, että "eipä kannata paljon satsata"....

Ilman teitä kolmea ihanaa lukijaa olisin siis aivan masiksessa.

Tänään sattui ikävä tapahtuma putiikissa. En ollut missään ilmoittanut Pellavasydämen olevan auki sunnuntaina, mutta menin töihin takahuoneeseen ja ajattelin pitää oven samalla auki. Tulee jos tulee asiakkaita. Vesisateesta huolimatta moni poikkesikin ja oli oikein mukava päivä. Kunnes. Sisään astui kolme aikuista ja yksi keskenkasvuinen sellainen, joista silloin alle kouluikäinen lapseni huudahti kassajonossa: "Äiti katso, miten hienot hameet!"

Yksi melkein osti virkatun verhon kun muut katselivat toisaalla. Yksi naisista tunnisti minut neljä vuotta sitten tekemistämme kaupoista. Silloin tilaamansa 6 metriä pitkä pitsi oli minulla vieläkin tallessa. Hän halusi sen nyt ja oli kertomassa yhteystietojaan, johon keskeytin sanomalla, että luovutan vain rahaa vastaan. Kovasti hän minua kehui toisillekin:" Tässä on hieno ihminen, hän on niin kiltti ihminen..." Toivottelivat hyvää joulua ja lupasivat tulla maanantaina hakemaan ja maksamaan. Lähdettyään totesin 17 euroa maksavan hevoskynttilän poistuneen hyllystä. Ehkä jotain muutakin?

Arvaatteko/onko kellään kokemusta millaiset oli fiilikset? Ei se raha, mutta... Minulla on ollut tästä vähemmistöstä ystäviäkin ja tiedän monia (no - ainakin muutamia) kunnon kansalaisia, rehellisiä ja auttavaisiakin. Yritän olla luottavainen ja häivyttää epäluulot. Tyhmyydestä sakotetaan.

Katsotaan, mitä huomenna tapahtuu, millainen keskustelu käydään. Mikä se olikaan poliisin puhelinnumero?
Seuraava asiakas nimittäin kuvaili minulle, millaisella autolla naiset olivat liikkeellä ja yhteystiedoista muistan kadun nimen. Olisi kannattanut kirjoittaa kaikki ylös, nimi, puhelinnumero ja osoite. Kiinnostaisiko virkavaltaa siltikään?

Arvonta

2011-12-16T15:03:00.002+02:00

Tässä tulee tämän blogin ihka ensimmäinen arvonta.
Teen sen niinkuin olen nähnyt muidenkin tekevän. Kommentoimalla tätä postausta saat yhden arvan. Toivon, että kerrot kommentissasi, miksi blogini sinua kiinnostaa ja jos viitsit nähdä vaivaa, voit vielä kertoa toiveesikin, mitä OLISI kiva lukea...

Toisen arvan saat, jos olet jo lukijani tai liityt lukijaksi. Kerro kommentissa, monellako arvalla olet mukana.
Ja palkinto sitten. Se on jouluinen näppipyyhe.

Pyyhe on Pellavasydämen mallistoa ja putiikissa myynnissäkin. Olen tehnyt joka joulu hiukan erilaisen ja jotkut asiakkaat ovatkin keränneet näitä useamman. Tänä jouluna on kolme erilaista mallia, tässä mielestäni kaikkein jouluisin. Kuvasta on mallistossa useita erilaisia versioita, on ukkoa ja akkaa kaulimella ja pipareilla, puurokulholla ja mitä vielä mahtoikaan olla....Toisessa mallissa on enkeli. Mutta nyt siis arvotaan tämä:

Pyyhkeen voi ripustaa oven kahvaan...

... tai koukkuun

Pyyhettä voi pitää molemmin puolin

Jotta paketti ehtii perille vielä ennen joulua, arvonta pidetään nopealla tahdilla.

Arvonta suoritetaan jo sunnuntaina klo 20.00.

Joten nyt kiireen vilkkaa osallistumaan!

Tuomio tuli

2011-12-14T21:06:00.001+02:00

Tänään soitti lääkäri.
Kävin marraskuun viimeisenä päivänä magneettikuvissa ja siitä asti odottanut tätä soittoa. Enkä olis halunnut kuulla!

Maaliskuussa laitettu lonkkaproteesi ei ole kiinnittynyt tai on irronnut (todennäköisempää). Ensimmäinen tarkastus oli heinäkuussa ja silloin proteesi oli liikkunut. Tuolloin lääkäri vaan lohdutteli, että kyllä se vielä asettuu paikoilleen. Jätti kertomatta sen mitä tänään paljasti, että yksi luu oli mennyt poikki.

Nyt sitten alkaa sama prosessi alusta. Ei kuitenkaan enää tänä vuonna, paitsi jos irtoaa kokonaan, jolloin leikkaus täytyy tehdä nopeasti, päivystyksenä. Tässä sitten odottelen joulun yli. Ennen kesää en kuulemma pääse kävelemään. Kivaaaaa...?

Olen tehnyt niin paljon hommia ja ollut 100% kiinni yrityksessäni, että sen puoleen voin pitää lomaa ja nukkua, nukkua, nukkua ja nukkua. No, en nyt ihan kesään asti, mutta vähän aikaa. Sitten lukea, virkata jne...

Mutta mitä ihmettä teen Pellavasydän-putiikkini kanssa. On sitä mietitty oikein perheneuvostossakin. Listattu ylös + ja - asiat. Kaikkein helpointa olisi lopettaa koko putiikki. Mutta, onko sekään helppoa, jatkajan löytyminen tuskin ainakaan käy kädenkäänteessä. Sitten olen miettinyt ovien kiinnilaittamista väliaikaisesti. No, vuokranantaja tuskin ilahtuu maksamattomista kuukausista. Entä jos pitää auki vain muutaman päivän viikossa tilapäisavun turvin. Työntekijän voi palkata, mutta ton firman talous ei sitä kestä. Olen varma (ah, mikä itsevarmuus!) että itse olen paras myyjä, eikä kukaan toinen saa siitä palkkaansa. (En minäkään, jos ihan totta puhutaan). Paikallisesta oppilaitoksesta voisi saada harjoittelijan, mutta kuka takaa, että se onnistuu ilman, että on itse paikalla? Ei kukaan eikä mikään....

Hyvät neuvot olisi nyt kultaakin kalliimpia. Ja jos jollakin olisi se kaikkein paras vastaus, niin olisin kiitollinen avusta.

Tässä tällainen asianvierestä valitusbloggaus. Tai - eihän tämä asian vierestä oikeastaan ole. Tällaista yrittäjän elämä voi olla.

Uudet kotisivut

2011-12-12T00:24:00.000+02:00

Yrittäjänä (no, kukapa ei) joutuu monesti priorisoimaan asioita. Tämä tarkoittaa monen hyvän ja tärkeänkin asian jättämistä taka-alalle odottamaan parempia aikoja. Yksi tällainen asia on viime aikoina ollut kotisivujen päivittäminen. Tiedän sen tärkeäksi, mutta aika ei vaan millään riitä kaikkeen.

www.pellavasydan.fi
Pellavasydämen kotisivut pitäisi varmaankin tehdä uusiksi. Niinkuin olen kertonutkin, ne on tehty FrontPage-ohjelmalla, joka on vanhalla koneellani. Joudun siis tekemään sivut toisessa huoneessa ja siirtämään aineiston vakikoneelleni.

OSAAKO JOKU NEUVOA
Millä ohjelmalla tai valmiilla formaatilla kotisivut kannattaisi tehdä? Minun tapauksessani kaksi tärkeintä vaatimusta ovat: a) helpot käyttää b) edulliset=halvat

Toisekseen mietin sitä, että kannattaisiko ainakin varautua myös verkkokaupan avaamiseen. Tässä vaiheessa siihen ei riitä resurssit, mutta jos myöhemmin haluaisin...Nykyisellään aika harvoin, mutta kuitenkin joskus, tulee tuotteista kyselyjä ja paraillaan on yksi vauvan aarrearkku odottamassa pakkaamista ja lähettämistä toiselle puolelle maata.

Antakaa pliis vinkkejä!

Nyt tarttis mennä nukkumaan, edessä on työntäyteinen viikko! Koko viikonlopunkin olen valmistanut joulujuttuja, mm. noin 50 näppipyyhettä. Omasta mielestäni tosi onnistuneet väriyhdistelmät, toivottavasti myös asiakkaiden mielestä!

Mietityttää: miten selviän?

2011-12-06T22:50:00.001+02:00

Jouluhössötys on päällä. Tänään tuli harmia, tai oikeastaan se alkoi jo eilen. Niinkuin jo kerroinkin, sain putiikkiin apulaisen, harjoittelijan, josta on ollut tosi paljon apua. No, eilen hän ei kuitenkaan tullut pelipaikalle, eikä ilmoittanut mitään, ei myöskään vastannut viesteihini. Tänään menin käymään putiikissa ja postiluukusta oli pudotettu avain ja mukana viesti. ettei hän tule enää töihin. Pöh!

Tämä on nyt kolmas joulu, kun minut jätetään pulaan. Aikaisempina kertoina ehkä olisinkin voinut syyttää itseäni, olenhan ollut stressaantunut, ehkä hermostunut ja äreä? Mutta nyt se ei kelpaa syyksi. Olen yrittänyt niin parhaani!

No - minähän selviän, pakko on. Niinkuin toivon ja aikaisemmin on toteutunut, että seuraavat pari viikkoa on kiirettä ja asiakkaita jonoksi asti, joten on harmillista köpötellä keppien kanssa. Toiminta on hidasta, en saa aikaan niin paljon kuin pitäisi ja hermostun kömpelyyteeni. Mutta, näillä mennään.

Muutamia kuvia Martin markkinoilta

2011-12-01T02:35:00.001+02:00

Minulle kävi vanhanaikaisesti. Kamerasta loppui akku kesken markkinoiden. En kerinnyt montaa kuvaa ottaa. Nämä esittelijät olivat aivan mielissään, kun heitä kuvasi. Kysyin luvan ja sain.

Tämäkin mattojen myyjä oli silminnähden otettu, kun häntä kuvasin. Virossa ei kuulemma ole saatavilla trikookudetta, niinkuin meillä Suomessa. Pääsääntöisesti kutovat vanhoista vaatteista revityistä räsyistä.

Kaikki myyjät olivat pukeutuneet jonkinlaisiin kansallispukuihin. En osannut tulkita -enkä tullut kysyneeksi - olivatko jonkin tietyn alueen pukuja.

Tässä näyte upeista käsin tehdyistä kirjailuista. Ainakin minulle tulee mieleen Saarenmaa.

Tämä nuori neitonen (rouva näköjään) on itse valmistanut nämä pellavamekot. Erikoinen hiha!

Ja saman mallinen mekko myös pikkutytöille.

Tällaisen hauskan pellavien joukossa piileskelevän hiiripariskunnan ostin. Myyjä oli valmistanut erilaisia koristeita risuista.

Kierrätysideaa. Farkuista ym. valmistettuja kasseja upeasti koristeltuina. Muistaakseni useimmat oli kuvioitu chenille-tekniikalla.

Voi kun harmittaa, etten saanut useampia kuvia kaikista ihanuuksista, joita messuilla näimme.

Seuraavalla kerralla laitan mukaan kuvia ostamistani jutuista.

Tallinnan käsityömessut - esittely alkaa...

2011-11-28T23:32:00.004+02:00

...mutta se alkaakin näin: Laitan tähän linkin mieheni blogiin. Voit sieltä käydä lukemassa matkastamme noin yleensä. Turhaan niitä tänne toistan.

Aarren näkemys Tallinnan reissusta

Jatkan sitten varsinaisten käsitöiden esittelyllä joku päivä....

Kiirettä piisaa...

2011-11-28T10:04:00.001+02:00

Olen pahoillani, etten ole ehtinyt blogiani päivittää. Tallinnan kuvatkin on vielä siirtämättä.

Joulun odotus on yrittäjälle - varsinkin lahjatavarapuodin pitäjälle - kaikkein kiireisintä aikaa. Olen laittanut itseni vielä kovempaan liemeen, kun pyrin itse valmistamaankin ainakin suurimman osan myytävistä tuotteista.

Onneksi olen saanut avun, Minna on työharjoittelussa vuoden loppuun asti. Toki Minna jo osaa homman, ettei senpuoleen harjoittelua kaipaa, mutta se on näitä työvoimatoimiston juttuja se. Minnasta on ollut oikein paljon apua, ihan korvaamatonta. Kun en itse kykene siirtelemään tavaroita, niin Minna on ollut käsinäni ja jalkoinani, konttaillut pöydän alusia viimevuotisia joulutavaroita etsien. Ikkuna on somistettu jouluiseksi ja tavaroita siirrelty hyllystä toiseen.

Tänään Minna ilmoitti olevansa kuumeessa. Taidan pitää ompelupäivän, istun työhuoneessa ja ompelen joulupussukoita. Paitsi että, ei sitä tiedä, saanko "rauhassa" ommella. Yleensä joululahjakauppa on alkanut vasta itsenäisyyspäivän jälkeen oikein kunnolla, mutta tänä vuonna jo kaksi viikkoa on ollut aika vilkasta. Toisaalta siihen saattaa vaikuttaa se, että Minna on laittanut ulos joka päivä erilaista tavaraa esille ja se on houkutellut asiakkaita sisälle tutustumaan. Toisekseen olemme ottaneet myyntiin pienen määrän kotimaisia omenoita, joita monet ovat hakeneet jo useamman kerran. Kolmanneksi uusia asiakkaita tuo käsityötarvikkeiden myynti. Aikas monen olen saanut innostettua tekemään valokranssia paperinarusta. Se on helppo neuvoa ja helppo tehdä, ihan käsitöihin tottumattomaltakin onnistuu.

Lähdenpä tästä katsomaan, minkälainen päivä tänään on. Tottakai kiva.

Pellavasydän Helsingissä

2011-11-16T18:12:00.000+02:00

Jokainen käsityöläinen on varmasti iloinen, kun omia tuotteita arvostetaan. Niin minäkin. Olen kovin otettu siitä, että Sisustusliike Kaani otti yhteyttä ja Pellavasydämen koreja pyydettiin myyntiin heidän Fredrikinkadulla sijaitsevaan liikkeeseensä.

Viime torstaina kävimme viemässä "autokuorman" isoimpia koreja helsinkiläisten ihasteltaviksi. Pellavasydämen korit Kaanin facebook-sivuilla

Korien virkkaaminen on niin kovaa työtä, että en ole jälleenmyyjiä juurikaan kysellyt, aika ei vaan riitä. Tämä mahdollisuus oli kyllä niin houkutteleva, että laitoin muita töitä syrjään...

Tallinnan käsityömessut

2011-11-13T16:06:00.002+02:00

Tallinnassa oli Martin markkinat 10.-13.11.2011 Saku Suurhallissa. Olimme matkalla omalla autolla, mikä onkin kaikkein helpoin ja miellyttävin tapa käydä Tallinnassa. Noooh, tämä on tietysti minun mielipiteeni, en edes kysynyt, mitä mieltä mieheni, kuski siis, on asiasta. Toki liikenne Tallinnassa on paljon kehittynyt, enää se ei ole sellaista suinpäin säntäilyä ja tööttäilyä kuin muutama vuosi sitten, mutta onhan siihen totuttelemista silti - ainakin ohjaukset ovat aika puutteellisia.

Vaikka kuljen kahden kyynärsauvan avustuksella, liikkuminen oli kohtalaisen kivutonta. Olenkin ihmetellyt, että riippuuko kivuliaisuus kävelyn tarkoituksesta: kun on tarpeeksi kiinnostavaa, kipua ei tunnu missään!

Torstaina saavuimme Tallinnaan, käväisimme hotellissa (Nordic Forum) joka muuten oli ihan paras tähän astisista. Sitten suuntasimme suoraan messuille. Aaaah, siellä oli ihanaa! Iso halli täynnä pienyrittäjiä, vai harrastajiako lienevät suurimmaksi osaksi olleet. Ei mitään rihkamaa, vaan aitoa käsityötä. Hinnat melkein hävettävän alhaisia. Monta tuntia meni - yhtään kertaa en edes istunut - tutustuessa. Myyjätkin hymyilivät miehelleni, joka kiltisti kulki vieressä ja kantoi monen monta kassia. Jotenkin tuli sellainen olo, etteivät myyjät olleet odottaneet ostavia asiakkaita, kun vielä tarkistivat että "otat siis tämän"...

Paljon tulvi ideoita - osa niistä ehkä jäi muhimaan, osa saattoi unohtuakin. Erotuksena Suomen messuihin oli se, että täällä sai kuvata. Kaikilta kuvattaviltani kysyin luvan ja sen myös aina sain. Myyjät olivat pukeutuneet paikallisiin kansallisasuihin ja koko ajan keskellä salia soitti kansanmusiikkiryhmä. Tunnelma oli kiva.

Toisena päivänä kävimme Karnaluksissa. Vietimme siellä monta tuntia, edelleen mieheni kulki vieressä avustajana. Vaikka olin hänelle esittänyt, että voisi mennä kävellen tutustumaan ympäristöön. Sain hyvää palvelua, yksi myyjä tuli ehdottamaan, että he voisivat alkaa laskemaan ostoksiani sivuhuoneessa. Näin en joutunut kassalla seisoen odottelemaan. Korjasivat myös nettikaupassa tapahtuneen virheen, kun minulta oli peritty vero, vaikka saan ostaa tuotteet verottomana. Maksan alv:n vasta Suomessa, muutoinhan se tulee kahteen kertaan maksettavaksi.

Kävimme myös pellavakaupassa, josta yleensä teen kangasostokset. Siellä olikin myyjän sijaisena suomalainen nainen, joka kuulemma oli hyvillään, kun sai puhua suomea.Päivän päätteeksi vielä pikainen käynti Rimi-ostoskeskuksessa ja sitten hotellille uimaan! Vesiliikunta tekee aina hyvää, niin nytkin.

Lauantaina aikaa olikin lähes liikaa! Aamiainen hotellissa oli ruhtinaallinen ja sen jälkeen lähdimme Sadamarketiin ja kun emme sielläkään saaneet tarpeeksi aikaa kulumaan, kävimme myös Merekeskuksessa ja Lootsikeskuksessa. Mieheni kävi parturissa ja minä odotellessani käsihoidossa, 15 euroa. Lauantain ostokset olivatkin sitten itselle: rintaliiviä, alushousua, tunikaa, pitkiksiä, huivia ym...kunnes kaikki rahat oli käytetty!

Kiva oli tulla kotiin, paitsi että täällä on jo valmiiksi sotkuista plus siihen päälle hurja määrä muovipussukoita.

Oli oikein tarpeellinen irtiotto arjesta, yrittäjän on lähdettävä pois kotoa, muuten ei lomaa kykene pitämään, vai mitä? Itse ainakin sain hetkeksi ajatukset kokonaan pois arjesta ja sen huolista.

En tiedä, kiinnostaako ketään ostokseni? Kannattaako niitä kuvata ja esitellä....tai onko jotain muuta mikä tässä Tallinnan reissussa kiinnostaa tai mistä haluaisit lisätietoa?

Loma!

2011-11-09T22:33:00.000+02:00

Niin se on, että jos yrittäjä aikoo/tahtoo pitää lomaa, pitää lähteä pois kotoa. Itse ainakin teen kaiket illat töitä, vaikka se leppoisalta näyttääkin; istun telkkarin ääressä ja virkkaan tai neulon. Täytyy myöntää, että välillä täytyy itsellekin selittää, että TÄMÄ ON TYÖTÄ, sillä niin mukavaa ja rentouttavaa se on!

Tallinnassa on viikonloppuna Martin Markkinat. Käsityömessut siis. Menemme mieheni kanssa omalla autolla. Se onkin hyvä, sillä kävelykykyni on todella rajallinen, kahdella kyynärsauvalla kun kuljen. Toisekseen saan tulemaan ostokset hyvin kotiin, mukaan mahtuu pakkakaupalla pellavaa ja kilokaupalla lankoja. Noooh, ehkä nyt ei sentään niiiiin paljon...

Odotan mielenkiinnolla tätä pientä irtiottoa sekaisesta huushollista ja stressiä aiheuttavasta työmäärästä.
Kerron sitten palattuani mitä löytyi, jos löytyi.

Kädet rakoilla on töitä väännetty

2011-11-07T21:43:00.002+02:00

Nii-in kämmenet on rakoilla, mutta illalla kun voitelee Tummelilla, niin aamulla voi taas jatkaa!

En muista olenko maininnut isosta tilauksesta, jonka sain ja jota nyt olen toteuttanut pari viikkoa. Matonkuteesta virkatut korini lähtevät katselemaan Helsingin maisemia, josko sikäläiset sisustajat niistä tykkäisi? Olen kovin otettu tästä pyynnöstä, vaikka korieni hyvän laadun olenkin aina tiennyt.

Koska tämä ei ole sisustusblogi, tämä ei ole myöskään sisustuskuva! Yritin tehdä valmiista koreista hienoa tuotekuvausta, mutta ei siitä tullut mitään. Oli hienoja ideoita: takkapuita koriin ja takassa tuli....no tässä ne nyt on, sinne tänne ripoteltuna, että mahtuvat kaikki yhteen kuvaan. Ei - vaan kaikkein isoin kori on vielä jäänyt ulkopuolelle. Sitä olenkin vähän varjellut, sillä olen toistaiseksi saanut pitää sen yksinoikeutenani. Kaikkia muita mallejani on jo kopioitu (ohoh, onpas Mervillä suuret luulot omista ideoistaan!) mutta tätä malliani "pyykkikorista" en ole vielä nähnyt missään muualla.

NEULAKINTAAN TEKEMISESTÄ:
Ensin ajattelin kuvata sen mitä osaan neulakinnastekniikasta, mutta huomasin aivan samat ohjeet jo valmiiksi kirjoitettuna ja kuvattuna. Alkuperäinen ohje on näemmä ollut Suuri Käsityölehdessä ja Mentula-Saikkolan Martat antoivat luvan linkittää heidän ohjeensa tähän: Neulakintaiden tekeminen
Minun mielestäni tuo on aivan sama menetelmä, kuin mitä me opettelimme, yritimme siis...

SISUSTAMISESTA:
Kateellisena olen seuraillut, miten monet ovat jo alkaneet joulua valmistella. Itse olen niin kiinni tilaustöissä, että tuntuu aivan epätoivoiselta edes ajatella omaa joulua. Ensimmäisen kerran elämässäni olenkin ajatellut, että jos vaikka jouluksi jonnekin pois, ettei tarvitse katsella epäjärjestystä kodissa. Sisustamaan en ole ehtinyt neljään vuoteen, se aika on mennyt putiikin kanssa ahertaessa.

Neulakinnas osa 3: Kääntymisharjoituksia

2011-10-30T13:10:00.004+02:00

Kansalaisopiston neulakinnas-kurssin toisena iltana - koko 3 tuntia - harjoittelimme kääntymistä.

Teimme siis neulakinnasta sormenpäistä aloittaen ja opettelimme kääntymään (jolloin siis muodostuu "kuppi"). Ei ollut sekään helppoa. Kävin muuten netistä etsimässä videota, missä olisi neuvottu neulakintaan tekemistä ja niitäpä löytyikin, mutta ei yhtään sellaista tapaa, minkä me opettelimme.

http://www.neulakintaat.fi/ Tästä linkistä löytyy paljon tietoa neulakintaista ja niitä videoitakin.

Ensi torstaina harjoitukset jatkuvat. Saas nähdä alkaako kinnas hahmottua? Vaikeudesta huolimatta tässä kinnasharjoittelussa on sellainen hyvä puoli, että luulot dementiasta haihtuvat, koska kuitenkin pystyn oppimaan uutta. (Pelko dementiasta nimittäin aika usein nostaa päätään, sillä äidilläni oli tämä tauti. Halutessasi voit lukea muistokirjoituksen sivulta "mervi".)

Tähän liitän videon, jossa neulominen onkin helppoa. Mikä lienee tämän opetus, ehkä se, että kilpaileminen saattaa olla vaarallista? http://vimeo.com/3399432

Joku tässä mättää, ei taida tulla kinnasta?

Yksityiskohta


Tällainen on työväline. Vaikka kuvassa onkin kaksi neulaa, yksi niitä vain tarvitaan.

Neulakinnas osa 2: Aloitusharjoituksia

2011-10-24T22:51:00.003+03:00

Edellisen kirjoitukseni kommentissa pyydettiin kertomaan vaikean projektin etenemisestä. Otan siis hiukan taaksepäin ja näytän, millaiset olivat tulokset ensimmäisestä neulakinnaskurssi-illasta.

Tuossa vasemmalla on pelkkiä solmuja. Näissä tapauksissa en siis päässyt alkusolmua pidemmälle. Sen sijaan oikealla on jo vähän "edistytty".

Tuli elävästi mieleen kansakoulun 3-luokka, kun opeteltiin kutomaan. Miksi ihmeessä opettaja valitsi mustan langan, josta piti kutoa neekerinukke? Kun en erottanut oikeaa ja nurjaa silmukkaa, piti purkaa, jos meni laskuissa sekaisin. Rivi oikeaa, rivi nurjaa, oikeaa, nurjaa...Näistäkään yritelmistäni en tunnista, miten päin pitää olla, mikä on oikea ja mikä nurja puoli jne...

Emme siis yrittäneetkään ensimmäisenä iltana tehdä mitään muuta, kuin saada työ ALKUUN. Ensi torstaina sitten enemmän.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Aika osuvasti on joku etsinut googlessa hakusanalla "elääkö käsityöläinen" ja siten päätynyt tähän blogiini. Näitä hinnoitteluasioita olenkin viime päivinä pähkäillyt todella paljon. Sain minun mittapuuni mukaan ison tilauksen uudelle jälleenmyyjälle (ei minulla kyllä juuri ole vanhojakaan). Nyt on kädet rakoilla, kun olen toteuttamassa tuota tilausta ja siinä samassa katsonut kellosta, kuinka paljon menee aikaan yhden korin virkkaamiseen. Lopputulema on taas kerran se, ettei käsityön tekemisellä todellakaan elä. En voi mitenkään pyytää sellaista hintaa, että tuote vielä menisi jälleenmyyjällä kaupaksi ja että itse saisin siitä kunnollisen tuntipalkan. Miksi se on niin?