keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Projekti "Henkselit"

Meillä on asiakkaana nuori mies, joka on erittäin tarkka vaatetuksestaan. Malli, koko, värisävy - pitää olla just eikä melkein.

Nyt hänellä oli uusi haastava pyyntö. Nuori mies kaipaa henkseleitä. Eikä mitä tahansa henkseleitä, vaan sellaisia, tiedättehän Suomi-filmeistä, isoisän pussihousujen nahkalenkkihenkseitä. Meni siinä tovi, että ensinkään ymmärsimme yskän.


Harmi, että löysin nämä oikeasti vanhat miesten henkselit vasta projektin jälkeen. Olisimme päässeet huomattavasti vähemmällä, jos olisi ollut malli. Vaikka ei nämä yksyhteen toiveen kanssa olekaan.

Ensin tutkimme netistä kuvia. Sitten lähdin etsimään materiaalia. Kiersin kaikki mahdolliset paikat löytääkseni noita kiristimiä. Tähän hätään kun ei ehtinyt tukusta tilata - jos olisi saanutkaan? Onnekseni löysin kirpputorilta tällaiset uudet. Malli ei näissäkään ollut toivottu, mutta saisimme irrotettua näistä nuo kiristimet. Sitku löytyi kiristimet, piti vielä löytää samanlevyistä kuminauhaa. Meidän piti tyytyä tavalliseen kumppariin,  vaikka oikeasti henkseleissä on erilaista.





Yhdestä monista tarvikelaatikoista etsittiin sopivia vipstaakeja.


Sitten etsin sopivan väristä nahkaa. Onnekseni kierrätyskeskuksesta löysin (ilmaiseksi) laukun, jonka väri natsasi just eikä melkein ja osoittautui vielä aidoksi nahaksi.



 Vihdoin löytyi nahkapaskallekin töitä. Ja onneksi Arja hallitsee myös nämä nahkahommat.


Napeiksi löytyi just passelin näköiset. Myöhemmin kylläkin osoittautuivat hankalan mallisiksi ja menevät vaihtoon, sillä ovat niin "paksut" ettei vyö kulje niiden ylitse.


Ehdotin asiakkaalle, että hän saa hinnanalennusta (näissä meni kaikkiaan toista työpäivää), jos suostuu mannekiiniksi. "Ai, mikä se on?" Mutta suostui.





Ja nuorisohan pitää henksleitä "turhan panttina" roikkumassa sivuilla. Ihan miten vaan.


Ehkei tule seuraavan 10 vuoden aikana samanlaista haastetta vastaan, mutta nyt me se osataan! Voimme siis paukutella olemattomia henkseleitämme.


Pellavasydämen Mervi

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Marja Matiisenin tilkkupaja

Olen pahoillani, että lähes kaikki allaolevat kuvat ovat epätarkkoja. Tuotteet esiteltiin nopeasti ja kuva piti ottaa yhtä nopeasti ilman tarkkuuden tms. säätämistä. Enkä muutenkaan ole kunnon kuvaaja.
Osallistuimme mieheni kanssa Suomi-Viro -seuran järjestämälle reissulle Tallinnasta Narvaan ja paikkoihin sillä välillä. Muuten olemmekin Viron jo kolunneet, mutta tuo Venäjän rajan tienoo oli vielä näkemättä.

Olisi puuduttavaa kertoa ja näyttää kuvia matkalta, joten tyydyn esittelemään vain kohteen, joka varmasti kiinnostaa kaikkia käsityön ystäviä. Poikkesimme nimittäin Marja Matiisenin kodissa, joka on myös hänen työhuoneensa ja myymälänsä.

Olin pieneltä osaltaan jo tutustunut Matiisenin tuotteisiin ja työtapaan käydessäni Tallinnan Martinmarkkinoilla. Ainakin kaksi kertaa. Eipä noista muutamista - joskin upeista - tuotteista vielä saanut kokonaisuudesta käsitystä. Tämä käynti oli uskomattoman hieno.

Porukassamme oli toki käsityöihmisiä, mutta paljon myös heitä, joita asia ei lähtökohtaisesti kiinnosta. Marja Matiisenin kerronta oli kuitenkin niin erinomaisen mielenkiintoista, että siitä nautti varmasti jokainen. Hän esitteli paljon töitänsä, ensin eri tekniikoilla valmistettuja farkkukasseja ja sitten tilkkutäkkejä ja seinävaatteita. Pienestä tilkunpalasesta hän loihti eteemme kertomuksen sukunsa historiasta tyyliin "tämä punainen tilkku on veljeni polvihousuista. Muistan kuinka hänen kanssaan..." Saimme kuulla Viron historian ikävistä muistoista; kyydityksistä, ikävästä, pelosta, mutta myös uskomattomia selviytymistarinoita.

Näimme monia eri puolilla maailmaa palkittuja töitä. Yksi huone oli täynnä myytäviä tilkkupeittoja, jotka Marja on kaikki tehnyt alusta loppuun itse. Myytävää oli joka puolella.

Aivan uskomaton paikka oli kellarissa, missä oli hänen työhuoneensa. Pikkuruinen matala tila TÄYNNÄ tarvikkeita. Kaikki hienossa värijärjestyksessä. Pieniä kopperoita oli täynnä farkkuja ja muuta kierrätysmateriaalia. Itse en ikinä pystyisi pitämään niin hienoa järjestystä yllä.






Taitelija käyttää kaiken materiaalin hyväkseen. Lopuista langanpätkistä, tilkuista, paikoista, napeista, nauhoista ja pitseistä hän valmistaa kortteja.








Aivan uskomatonta, miten yhden ihmisen aika ja luovuus riittää! 
Erilaisia työtapoja ja tuotteita syntyy kaiken aikaa.


Alla hauska keksintö seinävaatteeksi.



Chenille-tekniikalla oli tehty paljon erilaisia ja erinäköisiä pintoja. Farkku käyttäytyy erilailla kuin trikoo.




Seinävaatteet oli tehty ihan mielettömällä pikkutarkkuudella, upeilla väreillä ja kekseliäisyydellä. Harmi vaan, etten päässyt kuvaamaan lähempää.  Eli kuvissa on mukana edessä istuvan pää.













Marja myös asuu tässä omakotitalossa ja joka paikassa hänen kodissaan oli kivoja yksityiskohtia.





Verho

Nautin tässä paikassa todella kaikesta näkemästäni ja kuulemastani. Suosittelen poikkeamaan, jos Tallinnassa käytte. Kaiken ihanan kokemuksen lisäksi voit tehdä uniikkeja ostoksia.


Pellavasydämen Mervi