lauantai 11. heinäkuuta 2020

Nyt on "kylkiluut" opittu


Makrametöissä noita "patukoita" sanotaan kylkiluiksi. Voi että, minun kesti kauan oppia ne. En jotenkin vaan tahtonut hahmottaa...

Valitsin toisen toisen työni Lankavan ohjeista ja tämä sieltä nousi ylitse muiden:
Tähkä, pieni seinävaate.

Tässäkin työssä suureksi avuksi oli tuo liikuteltava vaaterekki, jonka tasoja saa nostettua. Välillä rullasin työn kaupan puolelle esiteltäväksi.


Langaksi valitsin ohjeen mukaisesti Pauliina punoskuteen. Sitä sanottiin tarvittavan puoli kiloa, mutta kilon kerästä jäi vain hiukan. Lopputuloksessa kudetta on hyvinkin tarkasti puoli kiloa, mutta harmillisesti jäi pätkiä...Keppinä käytin harjanvartta, jonka mieheni sahasi 60 senttiseksi. Työn leveys on 45 cm.



Alun kaksoistasosolmu (täälläkin hyvä ohje) sujui jo mainiosti, mutt sitten nämä kohosolmut! Ehkä olisin tällä ohjeella oppinut helpommin? Mä en vaan oivaltanut, missä asennossa solmun pitää olla - tai jotain....




Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen - ja itseeni. Olen ollut sinnikäs, enkä antanut periksi. Siitäkin annan kunniamaininnan itselleni, että tein huolellista työtä. Nyt ei ollut tärkeintä saada äkkiä valmista, vaan nauttia tekemisestä ja ennenkaikkea oppimisesta. Hyvä minä!

Työtä solmiessani mieheni kysyi "mikä tuosta muuten tulee?" Noh, seinävaate. "Mihin se tulee, tuon värinen?" Niih, ei se meidän huusholliin sovikaan. Asia vaan on niin, että mun pitää ottaa puodistani aina ne tarvikkeet, mitä on jäljellä eniten... Pitää ja pitää? Seuraavaksi taidan tehdä oikein ison seinävaatteen ja ihan itselleni. Se on sitten valkoinen, harmaa tai musta.

Tämä menee näytille putiikkiin ja myytäväksi, jos joku tahtoo...

Pellavasydämen Mervi

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Ensimmäinen makramee-työni: amppeli juuttinarusta





Jo jonkun aikaa olen myynyt makrameelankoja. Asiakkaille olen joutunut selittelemään, etten itse osaa ensimmäistäkään solmua, kun mun aivot eivät taivu kolmiuloitteiseen hahmottamiseen. Olen kyllä yrittänyt, mutta ei onnistunut...

Nyt kun jäin kesälomalle, yhtäkkiä päätin, että "minähän selätän tämän ongelman". Olisihan se nyt paljon kivampi, jos voisi ammattitaitoisesti keskustella töistä ja jopa neuvoa asiakkaita. Meillä on 2 makrameetyötä mallina; toisen olen ostanut facebookin kautta ja toisen teki meidän harjoittelija.

Aloitin rauhallisesti. Ensin kokosin tarvikkeet; löytyi tuollainen ylimääräinen vaaterekki, joka osoittautui mainioksi.


Entäs sitten lanka? Koska mun täytyy aina tehdä niistä materiaaleista, mitä on eniten tai mikä näyttäisi jäävän heikosti myytäväksi, valitsin punaisen juuttilangan, jostain syystä sitä oli paljon! Ohjeen mukaisesti etsin kirpparikamoista tuollaisen rinkulankin.





Ja sitten ohjeeseen. En tykkää opetella youtube-videoista, koska pysäyttely on minusta hankalaa. Valitsin siis paperisen ohjeen. Tämä amppelin ohje on ollut Kotivinkissä. Saman tyyppisiä löytyy muitakin.



Hurjalta tuntui tuo narujen pituus! Ehkä ei olisi ensimmäiseksi työksi kannattanutkaan valita ...?



Täytyy kyllä kertoa, että koville otti. Miehen apua tarvittiin sekä tulkitsemaan ohjetta että noiden piiiiitkien lankojen selvittelyyn. Heti alku lähti väärin, kun ymmärsin ohjeen väärin. Aloitin spiraalisolmuilla, kun olisi pitänyt tehdä kaksoistasosolmuja. Mutta ei se mitään haittaa. Muitakin omia sovelluksia tähän amppeliin tuli.








Lopulta innostuin niin, etten olisi malttanut lopettaa. Nyt tuo viimeinen vaihe venyi liian pitkäksi, joten amppeliin pitäisi laittaa paljon isompi - tai ainakin leveämpi - purkki, jotta solmut tulisivat oikeaan paikkaan ja purkki pysyisi varmemmin paikallaan.


Kylläpä siitä tuli kaunis, vaikka itse sanonkin. Juuri tuohon se sopii mainiosti. Nyt työ kuitenkin siirtyy putiikkiin näyteikkunalle malliksi ja inspiraation lähteeksi, joten minä "joudun" tekemään itselleni uuden. Siihen olisi kiva kokeilla helmiä.

Olen jo tehnyt jotain muutakin, mutta siitä kuvat myöhemmin.

Pellavasydämen Mervi

perjantai 3. heinäkuuta 2020

Onnistunut värjäys


Näyteikkunoissa on yksi huono puoli: jos niihin paistaa aurinko, tuotteet virttyvät helposti pilalle. Läheskään aina en ole muistanut  vaihtaa tavaroita tarpeeksi usein. Niin kävi nytkin. Meillä oli teemana huivit ja yksi ihanimmista, pellavalangasta neulomani shaali sai auringosta osumaa. Hassua, että valkoinenkin menee pilalle liiasta auringosta. Se kellastuu. Eikä tietysti tasaisesti....

Harmitti hirveästi. Samalla tarkastelulla huomasin, että toisella ikkunalla ollut oranssi pellavapontso oli tehnyt samat, vaikka sinne aurinko ei yhtä porottavasti paistakaan.

Päätin laittaa nämä molemmat pellavaiset värikylpyyn. Jotta mikään ei olisi varmaa, valitsin jo myyntipäivän ohittaneen väripakkauksen ja vielä sellaisen, jota en ole koskaan käyttänyt. Nitor -ohjeessa käsketään lisäämään Nitor-suolaa, mutta sellaista ei nyt ollut, joten käytimme tavallista suolaa. Nyt myynnissä olevat Nitorit ovatkin kai sellaisia, ettei erillistä suolaa enää tarvita?

Lopputulos on hieno, upea sininen väri. Tasainen.









Sitä en tietenkään muistanut  - vaikka paljon olen värjännyt - että ompelulanka ei värjäänny, koska on keinokuitua. Niinpä tähän hienoon pontsoon jäi oranssi lanka, mutta päätin, ettei se haittaa. Hieno yksityiskohta. Sitä jäin vähän ihmettelemään, ettei oranssista pontsosta tullut sinisellä värjättynä vihreää...


Mielestäni tämä on hieno huivi, eikä ainakaan huonompi näin sinisenä...

Pellavasydämen Mervi

perjantai 26. kesäkuuta 2020

Kotimaan matkailua

Koska yritykseni on kotini yhteydessä, on lomalla lähdettävä pois. Ihan ensimmisen kerran 10 vuotisen yrittäjyyteni aikana laitoin putiikin kokonaan kiinni viikoksi. Ottihan se ensin lujille, mutta olen pikkuhiljaa vähentänyt aukioloaikoja ja totutellut siihen, etten ole aina tavoitettavissa.

Vuokrasimme edullisen asuntoauton. Edullisuus tarkoitti teipillä korjailtuja paikkoja ja käteen jäävää suihkua... mutta siisti auto oli. Alkuun pelkäsin, miten pystyn sisällä liikkumaan kyynärsauvan kanssa ja miten hoituu wc-käynnit ja peseytyminen, mutta huoleni osoittautui turhaksi. Autossa oli wc ja em. epäkelpo suihku, mutta emme käyttäneet niitä ollenkaan. Sisällä en keppiä tarvinnutkaan, kun kaikki on lähellä ja aina sain kiinni "jostain". Ainut kurja puoli oli se, että porras oli liian korkealla ja mieheni joutui aina, joka kerta, nostamaan erillisen rappusen minulle.

Mieheni haluaisi yöpyä metsäteiden varrella, mutta minä haluan leirintäalueelle. Minä voitin 4/1. Ensimmäisen yön vietimme Venesillan leirintäalueella Tammelassa. Pääsimme majoittumaan ihan huoltorakennuksen viereen, eikä maisemassa ollut mitään valittamista. Ihana laineitten liplatus ihan oven takana. Tuolloin vesi oli vielä kylmää, emmekä uimaan tohtineet.


Ajelimme pikkuteitä ja ihailimme maalaismaisemaa ja laajoja lupiinikenttiä. Kävimme Ilolan puutarhassa, tai oikeastaan vain mieheni kävi, intohimoinen puutarhuri kun on.  Katso täältä tiedot.
Minä vain huiluuttelin väsyneitä jalkojani.




Käsityö oli mukana - tottakai.
Seuraava pysähdyspaikka ei ollut yhtä ihanan veden ääressä, mutta tosi kivaa oli parkeerata minne milloinkin ja keittää kahvit. Miten ne maistuukin niin paljon paremmalta noin retkellä?!





Vähän kulttuuriakin mahtui matkaan. Pääkalloja. 
Mathildedahl oli pettymys. 







Ruukkeja kävimme useampiakin katsomassa, Fiskarsissa yövyimmekin. Parkkipaikalla, vessan vieressä! Billnäs oli hyvin hiljainen.



Niin ihanan kuvan onnistuin nappaamaan auton ikkunan läpi!

Seuraavaksi laskettelimme Tammisaareen ja lopulta Hankoon. Ihmettelimme ihmisten vähyyttä: uimarannat olivat lähes tyhjät ja leirintäaluulla oli vain muutamia yöpyjiä. Oli sentään juhannus!



 
Iloinen kahvinkeittäjäni! 








On se loma vaan aina kivaa, vaikkei niin kummallisia tapahdukaan. Nuoruudessamme reissasimme ympäri Suomen, olemme sen joka kolkassa käyneet. Milloin olimme matkassa auton ja teltan kanssa (siitä on tosi kauan) ja joskus oli asuntovaunu mukana. Tämä oli ensimmäinen kerta vuokra-autolla. Mieheni joutui tekemään kaiken, pakkaamisen ja ruoanlaiton, sen mitä nyt autossa söimme. Hän tuumasi, että on vähän työläs. Minun tavarani mahtuivat yhteen pyykkikoriin ( no melkein) ja vaatteita oli taaskin puolet liikaa.






Saa nähdä jääkö tämä viimeiseksi asuntoauto-reissuksi, tiedä häntä...

Pellavasydämen Mervi