keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Mä en kestä näitä keskeneräisiä, mutta mitä muuta löytyi?

Minulla on huono tapa  jättää käsityö kesken. On niin paljon ideoita ja haluan päästä käsiksi seuraavaan työhön, joten edellinen jää puolitiehen. Tai joku työ ei onnistu ihan niinkuin haluaisin, niin jätän sen "odottamaan"... Kerroinkin jo täällä,  miten  keräsin pussukoita ja nyssyköitä yhteen paikkaan ja talvisen neuleet odottamaan.

Olin tyytyväinen, kun sain pääteltyä monta työtä.


Pöytäliinoja, -tabletteja, verhoja ja muuten vaan virkkauksia. En todellakaan nyt aloittaisi tuollaisia töitä. Ei niitä kaupasta kukaan osta, eikä oma sisustustyylini ole enää tuollainen romanttinen.

Juuri, kun olin pääsemässä voitolle tästä urakasta, niin löytyi vielä montamonta uutta pussukkaa, joiden olemassaolosta en ollut tiennyt mitään. Ne taitavat olla "ajalta ennen kauppaa" eli mahdollisesti 10 vuoden takaa?


Ongelmaksi muodostui se, että monesta työstä on lanka katkaistu ja käytetty ehkä johonkin toiseen tai sitten työ on jäänyt kesken juuri siitä syystä, että lanka on loppunut. Eikä samanlaista tietenkään enää saa...

Surematta purin monta työtä.

Löytyi myös tällainen keskeneräinen vauvan virkattu nuttu. Palat on valmiit, mutta se ikävin vaihe tekemättä eli yhdistäminen. Aika paksun langan olen  valinnut.



Mitähän tästäkin on ollut tarkoitus tulla? Mitä pienempi on "valmistusaste", sitä varmemmin työ päätyi purkuun. 


En sitten millään muista, mikä tästä villaisesta virkkuusta on ollut tarkoitus tulla. Varmaan joku elukka? Ohje on kadonnut, enkä oikein löydä inspiraatiota alkaa soveltaa.


 Pussukan pohjalta löytyi tällainen vekotin. Ei varmasti kuulu näihin virkkauksiin! Itse arvelen, että on jonkinlainen tuftaukseen (mistähän tuollaisenkin sanan keksin?) käytettävä neula.

Onko joku käyttänyt tällaista?



Mahtaako tämä kesä riittää siihen, että saan kaikki keskeneräiset virkkuut valmiiksi? Kun kuitenkin putiikkiin tulee uusia lankoja, joita olisi kiva kokeilla. Tänäänkin saapui huiviksi tarkoitettu puuvillainen "kakkulanka". Ihan varmasti virkkaan sellaisen mieluummin kuin näitä...

Pellavasydämen Mervi

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Yrittäjän miniloma

Maaseudun kehittämisrahasto ja Invalidiliitto ilmoittivat haettavaksi vammaisten yrittäjien miniloman Vesi-Leppiksessä. Lähetin hakemuksen ja sain paikan. Pettymys oli melkoinen, kun teema olikin muuttunut omatoimilomaksi. Eikä oikein mikään muukaan toiminut.

Tässä kuvassa kiteytyy koko loma - ei päätä ei häntää.

Olin kauhuissani 450 kilometrin ajamisesta. Täytyy sanoa, että se oli elämäni ensimmäinen noin pitkä ajomatka ja taatusti myös viimeinen. Aika ison osan istuin tuskissani, kun iskias oikein repi lonkkaa. Mutta minä selvisin! Mennessä aikaa kului 7 tuntia ja takaisin tullessa 6 tuntia, mutta se olikin pelkkää alamäkeä, kuten kartallakin...

Ysipuol annan pisteitä itselleni. Yksi miinus tuli pienestä mutkasta Tampereella, kun lähdin moottoritieltä väärälle rampille, mutta hienosti tein korjausliikkeen navigaattorin avulla. Toinen miinus tuli yhdestä peltipoliisistä, joka välähti. Ihan epistä, sillä koko matkan silmäilin herkeämättä nopeusmittaria ja jarruttelin nopeusrajoituksissa. Suurimman osan matkasta sai hurruutella satasta.

Matkaan lähdin aamulla kuudelta. Mennessä pysähtelin muutaman kerran, ensimmäiseksi Sastamalassa äitini haudalla.





Toisen kerran pysähdyin evästauolle Sastamalan jälkeen olevalle  huoltsikalle "Kiskokabinetti" ja komannen kerran pysäköintialueelle eväs- ja pilleritauolle.Kiskokabinetissa oli tuollaiset 50-luvun vaunut, jollaisissa  minuakin on samoilla seuduilla lykitty - Tyrväällä (nyk. Sastamala) kun syntynyt olen.




Perillä Vesi-Leppiksessä oli vastassa jonkun verran iso potkukelkka.

Jotkut vaaleanpunaiset lasit olisi pitänyt päässä olla, että olisi paikassa ja järjestelyissä jotain hyvää nähnyt. Meille kuitenkin tarjosi Invalidiliitto tällaiset:




Laitanpa tähän kuvan, jonka otin ruokasalista ja se ehkä kertoo jotain. Jos oikein miettii, niin pari kokemusta jäi mieleen: tutustuin joogaan ihan oikean joogaopettajan vetämänä. En osallistunut aistiulkoiluun, missä joogafilosofia oli kuulemma enemmänkin esillä, mutta tuolijoogassa opettelin hengittämistä. Sitä harjoitus pitää jatkaa edelleenkin. Mutta, kuten olen aina "pelännytkin" - ei jooga ole pelkkää voimistelua, vaan sen takana on filosofia, joka ei vastaa omia arvojani.

Toinen opettava kokemus oli ihan tavallinen kehonkoostumusmittaus. Hälyttäviä olivat tulokset: kaikki ylä- ja alarajat paukkui mennen tullen. Ainut kohtuullinen tulos oli sisäelinrasvapitoisuus. Ne olen saanut alenemaan laihdutusleikkauksen myötä.

Kolmas kiinnostava oli kädentaidot -osio, jossa valmistimme mehupilleillä rannekkeen.





Vieressäni sokea mies pujotteli tosi näppärästi samassa ajassa kuin minäkin, jonka pitäisi olla ammattilainen tällaisessa askartelussa. Ja kyllä, tuo vanha, ryppyinen ja kummanvärinen on minun käteni.

Paikan henkilökunta ei ollut aivan ajan tasalla. Liekö ollut kesäapulaisia vastaanotossa, kun ei oikein homma pelittänyt. Ohjelmassa olisi ollut paljon toivomisen varaa ja etäisyydet aktiviteetteihin olivat meikäläisellekin liian pitkät, saati sitten pyörätuolilla... Pyysin korotettua tuolia kokoushuoneeseen, mutta sellaista ei koko talosta löytynyt. Istuminen oli siis paikka paikoin tosi tuskallista.

Eivät olleet vetäjät tutustuneet porukkaansa, kun sairaanhoitaja (jonkinlaista luontaisjuttua) luennoi elämän tärkeistä elementeistä. Oli puheissaan kovin some - vastainen ja kun sokea mies kertoi lukevansa paljon kirjoja, oli tämän vastaus: " Toivottavasti luet oikein painettua kirjaa, eikä mitään e-kirjaa!" Niinpä. Sokea. Ei silti, tosi näppärästi kävi häneltä näkemättä esim. facebookin käyttäminen. Kännykkä muuttaa kirjoitetun tekstin hänelle puhutuksi. Toki tuolla oli avustajat mukana. Minä olin ainut pariton. Ihmisiin oli kiva tutustua.

Iltapalaksi halusin syödä kiivin puolikkaan, muttei mukana ollut lusikkaa. Luovuus peliin ja sain kuin sainkin sen syötyä. Näin:



Parasta - mikä sitten korvasi kaiken epäonnistuneen - oli LOMA. Näin samassa talossa yrityksen kanssa asuessa ainut tapa pitää lomaa, on lähteä pois ja mitä kauemmas, sen parempi. En seurannut uutisia, enkä suonut ajatustakaan Pellavasydämelle enkä murehtinut, pärjääkö Arja. Hyvin pärjäsi.

Pellavasydämen Mervi