lauantai 18. elokuuta 2018

Kehyskukkaro

Olen käynyt kansalaisopiston kehyskukkaro- ja laukkukurssin jo varmaan neljä kertaa, mutta vieläkään niiden tekeminen ei suju mallikkaasti. Suorastaan inhoan kehyksen kiinnittämistä - varsinkin se liimaaminen on kamalaa. Ommellen sujuu vähän vähemmin harmistuksin. Pääsyy on siinä, että olen niin kärsimätön, enkä kykene pikkutarkkaan työhön.

Asiakas tilasi pellavalaukun, johon mahtuisi hänen lompakkonsa. Tiedättehän, nykyään lompakot on isoja. Itsekin olen opetellut taittelemaan setelit kahtia, jotta ne mahtuisi pienempään lompakkoon, eikä tarvitsisi ottaa "ostoskassin" kokoista käsilaukkua mukaan.


Arja-ompelija teki tällaisen. Olen varmaan aiemminkin maininnut, että meillä molemmilla on ongelmia "avaruudellisen hahmottamisen" kanssa. Tuo hihna tuotti ongelmia. Millään ei meinannut mennä meidän tajuntaan tuo pujottelu. Jos vain toisella olisi tämä häiriö, se saattaisi tuntua ikävämmältä, mutta nyt me jaamme tämän yhteisen häpeän. Noh, joka tapauksessa saimme hihnan kulkemaan oikein ja nyt sitä saa säädettyä sopivaksi.




  Laukun pohjaan tehtiin kulmat, jotka antavat hiukan lisää tilaa.


Kehys kiinnitettiin liimalla mutta varmuuden vuoksi myös käsin tikkaamalla. 



Laukusta tuli meidän mielestä oikein kaunis.

Tässä kävi kuitenkin niin, että siitä tuli liian pieni. Laukkuun olisi hyvä saada kukkaron lisäksi juomapullokin mukaan. Saamme siis lisää (tarpeellista) harjoitusta. Seuraavasta ei voikaan enää käyttää nimitystä kukkaro tai pussukka, se on jo KASSI.

Ensi kerralla kuvaan koko valmistusprosessin kaavoineen kaikkineen, joten jos himoitset itsellesi tämmöistä, niin pysyppä "kanavalla". Meillä on yksi toimiva kikkakin, jonka kuulin eräältä asiakkaalta. Näytämme senkin sitten seuraavalla kerralla.

Onko joku, joka NAUTTII tuon kehyksen liimaamisesta?

Pellavasydämen Mervi

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Eteisen sisustus uusiksi - neljän vuoden odottelun jälkeen!

Neljä vuotta olemme asuneet nykyisessä kodissamme, entisessä neuvolarakennuksessa. Eteinen on pitkä käytävä, jonka varrella sijaitsi ennen vastaanottohuoneita. Sille emme tehneet muuttaessamme mitään rakenteellisia muutoksia, vaikka ensimmäisen kerroksen koti muuten uusiksi laitettiinkin.

Eteisessä on katto matalalla ja seinät rikkonaiset, eikä ikkunaa. Katossa kulkee putkia ja johtoja, joiden päätimme antaa olla. Kun katsoo kattoon, olisi selkeä valinta tyyliksi INDUSTRIAL. Mutta kun ei kattoon kuitenkaan voi valita roikkuvia valaisimia, päätin pysytellä samassa tyylissä kuin muuallakin kotonamme. Selkeä, minimalistinen musta-valko-harmaa.

Tällainen oli lähtökohta kun eteisen remonttiin ryhdyttiin 2014.

 
 ja tässä kuva, kun jo oli uusi suunnitelma lukkoon lyöty:


Oikeasti tuossa paikasa kuuluu olla vain tuo lipasto, mutta kun kulkureitillä putiikista keittiöön on, niin tähän tuppasi kerääntymään monenlaista tavaraa "menossa sinne ja tänne". Alunperin tuo lipasto piti maalata valkoiseksi, mutta kun se ei tullut tehtyä ...

Olen aina ollut lipastojen ystävä. Säilytystilaa ei ole koskaan tarpeeksi? Nyttemmin olen todennut ja päättänyt, ettei yhtään uutta tavaraa tarvita, joten ei myöskään laatikoita säilyttämiseen.

Lähdin siis hakemaan eri tyylistä lipastoa tai SIVUPÖYTÄÄ eikä laatikoita tarvittaisi välttämättä lainkaan. Löysimme haluamani Jyskistä. Vaikka olen vannonut, etten Jyskistä osta mitään kalusteita. Enkä tiedä, josko tämäkään nyt mielipidettäni muutti. Mieheni ei ole poropeukalo, mutta häneltä kesti 3 tuntia koota tämä huonekalu! Viisaana miehenä hän otti heti esille muovivadin, jotta iso pussillinen ruuveja pysyisi tallessa.

olohuone on seuraavana uudistusvuorossa


Lopputulokseen olen NIIN tyytyväinen. Tässä kuvapläjäys. Vaikka miten yritin, en onnistunut saamaan valoisia kuvia. Niinpä leikittelin kuvankäsittelyn kanssa. Siinä siis selitys, että näissä on kaikissa vähän erilainen valaistus.


Tässä - olkoon nyt vaikka sivupöytä nimeltään - on kaksi pientä laatikkoa. Sommittelin tähän tuollaisen musta-valkoisen ryhmän. Siirsin pöydän päälle kaupunkijulisteen, joka oli ennen olohuoneessa. Täällä.

Saattaa olla, että menin jo vähän liian pitkälle innossani? Tuliko jo liikaa tavaraa? Mutta kun nuo mustat himmelit sopii niin hyvin ja sitten taas niihin sopii niin hyvin tuo maljakko, joka ennen oli täällä.




Ja sitten siihen piti taas ostaa valkoisia kukkia. Tuo takorautainen kiemurainen kynttiläamppeli on aivan eri tyyliä, mutta se väri!











Mitä mieltä olet? 
Karsisinko vielä? 
Toisaalta mietin, että mitä tuon pöydän alle laittaisi? 
Mattoa eteiseen ei voi laittaa, koska lähes varmasti kompastuisin siihen köpötellessäni keppini kanssa.


Mervi

 ps. seuraavaksi tulee kuvia uudistuneesta olohuoneesta.
























lauantai 4. elokuuta 2018

Onko tässä koti vai puoti?

Niille, jotka eivät tiedä, kerrottakoon, että ostimme 2014 kaupungin vanhan neuvolarakennuksen, jonka kadun puoleisessa päässä on putiikkini Pellavasydän ja toisessa päässä on kotimme kahdessa kerroksessa. Tätä aiemmin putiikki oli sijainnut jo viidessä eri osoitteessa.

Olen yrittäjänä "itseoppinut". Alkuun kuvittelin tietäväni paljonkin, mutta kymmenessä vuodessa on tuo luulo karissut. Varsinkin mainostamisessa ja somistamisessa olen menettänyt itsevarmuuteni. Miellän Pellavasydämen fiiliksen maanläheiseksi väritykseltään ja tyyliltään. Siksi valitsin kuusi vuotta sitten tällaisen banderollin VÄLIAIKAISEKSI ratkaisuksi.


Ja kun muutin putiikkini tuosta osoitteesta nykyiseen, tämä sama banderolli siirtyi VÄLIAIKAISESTI mukana.


Keväällä meillä kävi muutama Mystery-shoppaaja eräästä koulusta ja opiskelijat arvioivat myymälämme toimintaa. Tuloksista päättelin, että minun on syytä alkaa uudistaa myymälän ulkoasua. Useammasta suusta tuli ilmi, että myymälä ei erotu MYYMÄLÄNÄ vaan näyttää asuinrakennukselta.

Kutsuin taas tutun somistajakoulutuksen saaneen Mirvan katsomaan nyt putiikkia ulkopuolelta. Sisätiloja jo uudistimmekin aiemmin. Tämä banderolli sai lähtökäskyn pimittämästä ulko-ovea. Samalla päätimme uuden teemavärin. Aiemmin olen etsinyt värejä, jotka uppoavat talon väriin - VÄÄRIN! Päätimme pääväriksi poltetun oranssin.

Toki tämäkin uusi banderolli on vähän keskeneräinen. Se pitää kiinnittää kunnolla paikallensa maahan ja vaatii vielä vähän rimoitusta. Olimme vaan Arjan kanssa niin innokkaina heti kokeilemassa, miltä se näyttää. Juu-uh, vaarana on, että se jää tuollaiseksi. Suorassa se on, vaikka en kuvaan näköjään suoraksi saanutkaan.


Ensimmäinen tavoite oli saada kyltti toiseen suuntaan, ei tiensuuntaisesti vaan kohtisuoraan sitä vasten. Näin ohikulkijat huomaavat sen paremmin.

Lisää näkyvyyttä, hauskuutta ja eroa asuinrakennuksesta haettiin viirinauhoilla. Niidenkin väriksi otettiin sama oranssi. Nyt ne lepattavat hauskasti tuulessa.



Samaa väriä on myös tässä "matamin" puvussa. Matami nostetaan päiväksi ulos ja taas illaksi sisälle. Samoin pöytäliina toistaa täsmälleen samoja värejä. Päivisin se on kylläkin tarjouslaatikoiden peitossa. Näköjään myös tien toisella puolella oleva tietyömaa sointuu väreihin!



Pyrimme luomaan ulko-oven tienoille kutsuvan ja houkuttelevan lookin. Tuomme myytäviä tuotteita ulos ja tietysti kukat!



 
 Putiikin ja kodin ulkotilojen välissä on tuo eurolavoista tehty kaunis aita.


 Projekti jatkuu. Seuraavaksi tartumme ikkunoihin. Suunnitteilla on teippauksia.

Tuo vanhakin  banderolli tarvitsi rakennusvalvonnalta jonkunlaisen luvan, joten ehkävarmaantottakai tämä uusikin. Muttei kerrota kenellekään, eihän?

Pellavasydämen Mervi