maanantai 19. elokuuta 2019

Vakuutustapaus, joka muutti käsitykseni

Verottaja, Kela, Posti, Vakuutusyhtiö... tahoja, joihin ihmisten luottamus helposti horjuu. Itsekin olen ollut siinä käsityksessä, että vakuutusmaksuja täytyy maksaa, mutta kun jotain tapahtuu, aina löytyy joku pienellä kirjoitettu teksti, jonka mukaan mitään ei korvata.

Tapaus, joka muutti käsitykseni:

Olimme pari viikkoa sitten ryhmämatkalla Virossa ja palasimme Megastar-laivalla illalla Helsinkiin. Söimme - kuten aina - katkarapuleivät kahvin kera ja istuimme niillä sijoillamme koko  matkan ajan. 


Olin kovasti turvoksissa paljosta istumisesta ja laskin sormukseni tarjottimelle. Vaihdoimme viereiseen pöytään istumaan, jotta sain kännykkäni lataukseen. Jossain vaiheessa tarjoilija vei tarjottimet pois. Vasta laivasta lähdettyämme, linja-autossa istuessani huomasin, että sormukset ovat poissa!

Siinä samassa kirjoitin netissä palautteen laivayhtiöön, vaikka arvasin, ettei siellä yöllä kukaan viestejä lue. Kesti jonkun aikaa ja kun ei vastausta tullut, laitoin uuden viestin, mihin sainkin nopeasti vastauksen.



Hei Mervi,
                    Kiitos viestistäsi ja lisätiedoista.
Ensimmäinen viestisi näkyy alimmaisena ja se on otettu käsitettelyyn heti seuraavana päivänä jolloin asiaa on selvitetty laivalla.

Kerrot ensimmäisessä viestissäsi sormuksen kadonneen ja nyt myöhemmässä, että huomasit 3 sormusta kadonneen kun olit poistunut laivasta. Löytötavaralain mukaan jokainen henkilö vastaa itse unohtamistaan tavaroista, ns. löytövelvollisuutta ei varustamolla ole.
("Hopeasormukseni" -sana ei kerro, kuinka monta sormusta oli: yksi tai kaikki)

Tällaisessa tapauksessa suosittelemme teitä tarkistamaan oman matkavakuutuksen kattavuuden - varustamo ei ole vakuuttanut asiakkaiden matkatavaroiden katoamisia. Ymmärrämme unohduksesta aiheutuneen harmin ja pahoittelemme tapahtunutta, mutta tämä ei kuitenkaan kuulu korvauksemme piiriin.

Ystävällisin terveisin

Leena
ASIAKASSUHTEET
-
TALLINK SILJA OY
Hei Mervi,
Kiitos palautteestasi.

Oli erittäin ikävä lukea, että jätit hopeasormuksesi tarjottimelle, jonka tarjoilija vei pois.
Tiedustelin asiaa laivalta, niin valitettavasti saamani tiedon mukaan sitä ei ole löytynyt.
Olisi ollut hyvä, että olisitte ilmoittaneet asiasta heti paikan päällä henkilökunnalle, jolloin roskikset olisi voitu tutkia ja etsiä sormusta ennen roskien pakkaamista.

Pyydämme anteeksi ettei tarjoilija ole huomannut sormusta ja vei tarjottimen pois.

Toivottavasti matka sujui muilta osin onnistuneesti.

Aurinkoista viikon jatkoa!

Olin tietysti hirveän pettynyt ja harmissani, mutta harjoittelin "mielen hallintaa" puhumalla itselleni, että ne ovat vain materiaa. Onnistuin työntämään ikävän tunteen syrjään ja ajattelin, että ostan vaan uudet. Yksi sormus oli oma ostamani Kalevala-sormus ja toinen samalla reissulla ostettu ihka uusi. Kolmannen mieheni oli ostanut joskus 1970-luvulla. Tämä onkin sormuksista ainut, jota ei tavallaan voi korvata, vaikka huuto.netistä ehkä samanlaisen voisikin ostaa.

Tämä on ainut kuva, jonka löysin, missä näkyvät sormukseni.



Soitin  vakuutusyhtiöön, mistä meillä on matkavakuutukset ja tomerasti selitin asioiden kulun. Ällistys oli suuri, kun minulta kysyttiin tilinumero - asia on selvä! Yhdellä puhelinsoitolla saan summan, jonka itse kerroin - olinhan netistä valmiiksi etsinyt sormusten hinnat.

Uskomatonta. Vakuutusyhtiöt siis sittenkin korvaavat jotain.


Sormuksiin liittyi tänään  toinenkin iloinen yllätys. Aikaa sitten hukkasin kauneimman hopeasormukseni kun järjestelimme lankoja hyllyyn, Tiesin, että jossain laatikoista sormukseni on ja päätin odottaa, että se tulee aikanaan vastaan. Tänään Arja otti talvilankoja esille ja sieltähän se putkahti, mun Turkista ostamani lempparisormus.

Iloinen päivä tänään siis. Mervi.

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Kotitehtävät tehty: päällitasku ja kovikekangaskokeilu

Tällä viikolla Mittatilausompelija-koulutukseni etätehtävät = kotitehtävät olivat:
- piirtää valitsemani paitapuseron kuva
- harjoitella päällitaskun ompelua
- tehdä kovikekangaskokeiluja

Minä olen tehnyt kaikki! Eikä jäänyt edes viimetinkaan...


Tässä kuva paitapuserosta, jonka jo tein. Eipä tuo paljon taitoa vaadi, kopioiminen lehden kuvasta.



Päällitaskun ompeleminen
En oikein käsitä, miksi meidän pitää ensimmäiseksi tehdä näin vaikea tasku. En ole koskaan tällaista käyttänyt omissa ompeluksissani ja tuskin käytänkään. Noh, ehkä johonkin villakangastakkiin voisin kuvitella. Idea on tässä se, ettei päällipuolelle tule näkyviin ompeleita.



Tässä työssä, jos missä, on tärkeä tehdä kaavat tismalleen ja kaikkine kohdistusmerkkeineen. Minäkin tein. Ensimmäinen tasku sujui yllättävän helposti, mutta hups! sehän on väärinpuolin...



 Toinen kokeilu vinksinvonksin ja vasta kolmannen kelpuutin.



Nyt olin oikein huolellinen ja tein kokeilun myös joustamattomasta puuvillakankaasta.






  Ensimmäisen kohdistus väärin, ryppyjä, samoin vielä toinenkin...



Suunnilleen tuollainen siitä piti tulla?

Sitten piti tehdä vielä kovikekangaskokeiluja

Opettajalla oli tilkkuja, mutta päätin tehdä omistani. Yllätyksekseni löysin kymmenkunta erilaista kovikekangasta. Silitin niitä sekä puuvillakankaaseen, joustavaan trikooseen että ohueen silkkimäiseen kankaaseen.





Ylitin itseni, sillä huolellisesti numeroin tilkut, niputin ja kiinnitin ne toisiinsa. Sen verran annoin periksi huolimattomalle luonteelleni, etten viitsinyt leikata tilkkuja kauniisti...

Huomenna on koulupäivä, odotan sitä innolla ja ilolla! Huomiseksi tehtävistä jäi vain koulukorin täyttminen (eväät!) ja keksiä, miten tallennan nämä työt. Kansioon ehkä?

Voi kun olen iloinen!

Mervi

perjantai 16. elokuuta 2019

Koneet haltuun

Kertomukseni mittatilausompelija-koulutuksen aloittamisesta etenee hiukan epäjohdonmukaisesti. Nyt palataan muutama päivä takaisin päin.... Ensimmäinen koulupäivä kului koneharjoittelussa. Olen viimeksi käyttänyt teollisuusompelukonetta ollessani vuonna 1984 hetken töissä Ähtärissä sijainneessa huonekalutehtaassa. Ensimmäinen puoli päivää siellä meni koneen ihmettelyyn. Puolen päivän aikaan johtaja tuli sanomaan: "Nyt pitäisi jo ryhtyä työhön". En muuten ollut kuin muutaman kuukauden ompelemassa nahkasohvakalustoja. En ollut hyvä ompelija - riittävän taitava enkä nopea.

Nyt tuo härveli tietysti herätti vanhat muistot mieleen ja pelon sekaisin tuntein istuin sen ääreen. Päätin oppia. En vielä päässyt täydelliseen hallintaan, sillä kone ampaisee lähes holtittomasti liikkeelle. Enkä toki oppinut kaikkia säätöjä. Mutta se lopetus on mun lemppari: polkaiset kantapäällä ja kone naksahtaa, päättelee ja katkaisee langan, eikä kuitenkaan sotke lankoja.


Toinen kone oli teollisuussaumuri ja se olikin hiukan helpompi haltuunottaa. Kolmanneksi harjoittelimme vielä silitystä. Ei muuten ole vasenkätiselle suunniteltu...



Harjoittelua vielä vaatii koneen kaikkien asetusten hallitseminen. Mutta tässä pätee varmasti sanonta "tekemällä oppii"...

Oletko sinä kokeillut teollisuusoompelukonetta? Tykkäätkö siitä?

Mervi


torstai 15. elokuuta 2019

Ensimmäinen kouluompelus

Ensimmäisen päivän harjoituksista kirjoitinkin jo edellisessä postauksessa. Poislähtiessämme saimme kaksi kotitehtävää:
* piti valmistaa ranteessa pidettävä nuppineulatyyny (sen jo esittelinkin)
* etsiä paitapuseron valmiskaava

Joillekin tuo "paitapusero" oli terminä hukassa ja yhtä moni ihmetteli, mistä kaavan löytäisi. Itse olen tehnyt ensimmäisen paitapuseroni jo teini-ikäisenä. Siinä oli kaikki kommervenkit; kaulus, rintamuotolaskokset, mansetit, taskut ja käsinommellut napinlävet. Kaavakaan ei ole minulle ongelma, koska tallella on käsityölehdet 1970-luvulta alkaen. Kävin läpi kaikki 2000-luvulla ilmestyneet. Löysin yli 20 peruspaitapuseron kaavaa, mutta minulle sopivia kokoja oli vain muutamassa lehdessä. Loppujen lopuksi valitsin tämän vuoden lehden Suuri Käsityö 3/2019.






Koska minulla on aikaa ja koska olen ennenkin tehnyt paitapuseron, päätin tehdä enemmän kuin kotitehtävä vaati. Tämä seuraava vaihe on minulle todella "vaativa". Inhoan kaavojen piirtämistä, vielä enemmän leikkaamista ja aika paljon myös kankaan leikkaamista. Nyt päätin kuitenkin tehdä nämä vaiheet huolellisesti - kaikkine merkintöineen.

Yksi oleellinen vaihe on merkitä kaavoihin, mistä ne on otettu, koko ja osan numero/nimi. Merkkasin kaavoihin kaikki lisätiedot, hakit, laskokset ja napin paikatkin - hyvä minä! Vielä yritän keksiä toimivan kansion kaikille näille koulutöille.



Valmistauduin ompelutapahtumaan huolellisesti aina pukeutumisesta alkaen. Lämpimästi,  villasukat jalassa. (VIRHE: kaikki langanpätkät kulkeutui kodin puolellekin). Oli sunnuntai ja minä yksin ompeluhuoneessa, mutta radio seuranani. Kuvittelin, että puseron ompelemiseen menisi muutama tunti. Pöh! Täysi työpäivä siihen kului, 7-8 tuntia! Ompelimo oli kuin räjähdyksen jäljilta, sillä jätin kaikki siivoamiset "huomiseen".Voimat oli siinä vaiheessa loppu. Mutta, vaikka yleensä en pysty yhtään istumaan ompelukoneen ääressä hermokipujen vuoksi, nyt en ollut kipeä. Riittävä lääkitys....





Tuuletin on näillä helteillä oleellinen osa viihtyvyyttä, tai edes olon sietämistä...
Käsinompelua inhoan, mutta napit on pakko ommella käsin.



Mieheni hymyili vinosti, kun kerroin lopputuloksen:
Minä olen ompelija, mutta EN MITTATILAUSOMPELIJA. Joku meni vikaan, kun kaulus ei riittänytkään etukappaleelle tai etukappale olisi liian pieni, jos tekisin kauluksen mukaisesti. Hmmmm... luovaa ongelmanratkaisua heti ja sitten sen keksin! Tein erillisen napituskaitaleen.


Kun sitten menimme maanantaina kouluun, minua alkoikin nolottaa. Miten kerron, että olen jo tehnyt puseron, kun vasta kaavaa piti hakea? En haluaisi olla mikään hikipinko (olin sitä koko kouluikäni). No loppujen lopuksi se taisi olla ihan hyvä, että oli yksi valmis pusero, jota toiset saivat sovittaa ja mittailla.

Lopuksi vielä yksi virhe: kangas on pellavaa ja se olisi EHDOTTOMASTI pitänyt kutistaa. Olen varma, että pesun jälkeen pusero on paikkapaikoin liian pieni.

Jos haluat seurata tapahtumiani myös Instagramissa, 
kuvia ja videoitakin löytyy @pellavasydan

Mervi



















tiistai 13. elokuuta 2019

Koulu alkaa

Viime viikon tiistaina oli minun ensimmäinen koulupäiväni. Suomen Yrittäjäopiston Turun toimipisteellä meitä oli toistakymmentä seniori-ikäistä opiskelijaa. Lähes kaikillä meistä kouluvuosista on jo tovi aikaa ja osa minun laillani jo eläkkeellä. Ehkä olin vanhin porukasta? Oikein kivoja ihmisiä ja opettajakin leppoisa. Fiilis oli lämmin, suorastaan tukahduttava. Toisella kerralla otin jo pyyhkeen mukaan - olin kuin saunan löylyissä.






Etukäteen pelkäsin, etten pysty kivuiltani suoriutumaan istumisesta ja matkustamisesta. Mukanani oli henkilökohtainen avustajani Susanne ja se kyllä helpotti paljon. Toki otin lähtiessäni kunnon dropit särkylääkettä ja istumista helpottavan erikoistyynyn mukaan. Jos en olisi ajomatkaan pystynyt, Susanne olisi ajanut. Vasta ihan viime hetkillä alkoi tuntua kipua, kun lääkkeen vaikutus lakkasi. Pystyin tekemään pitkän rupeaman seisoma-asennossakin ja istuminen onnistui, kun Susanne siirsi tyynyä kulloisellekin tuolille....

Ensimmäisenä päivänä saimme kotitehtäväksi valmistaa nuppineulatyynyn. Minun piti tehdä myös nimikyltti, jonka toiset olivat jo tehneet.


Vuonna 2011 olen blogiin kuvannut ompelemani ruman ranteeseen kiinnitettävän nuppineulatyynyn. http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2011/07/ei-menny-niinkuin-martha-stewartin.html
Nyt päätin olla kunnianhimoisempi enkä alittaa rimaa, niinkuin yleensä teen. Muistin, että minulla on oikein kirjakin nuppineulatyynyistä ja valitsinkin sieltä mallin, jota sovelsin. Että jotain teen oikein ohjetta seuraten, ajatella!
 


Kirjonta on minulle hankalaa ja vähän vastenmielistäkin. Päätin siis tarttua härkää sarvista ja tehdä tämän pikkutyön kirjomalla. Ainoa koneella ommeltava osuus oli rannenauhan kiinnitys pohjakappaleeseen ja tarranauhan palojen ompeleminen. Muuten kiinnitin osat käsin - toinen kauhistus minulle! Alapohjaksi laitoin pahvia, ettei nuppineulat osu ranteeseen. Sisälle laitoin kapokkia, kun sopiva nyttyrä tuli vastaani vanupussista.








 Tein nimikyltin samaan tyyliin yhteensopivaksi nuppineulatyynyn kanssa.


Aijai, kun olen ylpeä itsestäni. 
Ymmärrän, etteivät nämä kovin taiteellisilta 
eikä taitavilta kirjontatöiltä näytä, 
mutta minä olen ylittänyt itseni ja tehnyt enemmän kuin yleensä. 
Olenhan koulussa ja varmaankin työt arvostellaan?

Mervi

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Räätälöidyt miesten housut


Mainoksen mukaan meillä tehdään korjausompelua. Välillä asiakkaat kuitenkin tulevat kysymään myös isompia töitä, valmisvaatteen ompelemista. Nyt Arja on valmistanut jo kahdet miesten housut!
Arvostan suuresti ompelijattareni ammattitaitoa. Nämä housut on ihan kuin kaupan hyllyltä! Tai ei, ne on mittatilaustyötä...


  Käsityötä!


Sepaluksen ompelemiseen piti katsoa vähän mallia valmiista housuista






Takatasku on tehty mittojen mukaan asakkaan lompakkoa sovittamalla! 


Kangas löytyi varastostani ja se on todella laadukasta. En edes tiedä, mistä olisimme hommanneet, jos ei tätä sopivaa palasta olisi löytynyt. Arja jätti hauskasti hulpioreunan näkyviin.

Kaava on muokattu käyttäen Suuri Käsityö -lehden  9/2017 miesten housun kaavaa.







 Mä olen niin ylpeä mun työntekijästä!

Mun mittatilausompelijakoulutus alkaa viikon päästä. Tuleekohan musta yhtä hyvä? Epäilen hiukan, ettei 1,5 vuoden aikana kaksi iltaa viikossa riitä tuon ammattitaidon saamiseen. Mutta sehän on  vain minusta itsestäni kiinni.

Osaisitko sinä?

Mitä maksaisin tällaisista räätälöidyistä housuista?

Pellavasydämen Mervi