perjantai 29. maaliskuuta 2019

Isoon päähän

Meidän suvussa kaikilla on iso pää. Hankalinta se on isälleni, joka ei löydä kaupasta hattua, kun pään ympärysmitta on 63 cm. Monta vuotta hän on kulkenut minun tekemissäni hatuissa. Tunnusomaista niille on ollut enemmän ja  vähemmän "reuhkamainen" muoto.


Nyt isällä on edessään hautajaisreissu ja päätin yrittää tehdä hänelle siistin päähineen. Kun lisäongelmaa aiheuttaa isän kanssa asustava valkoinen kissa, halusin valita materiaaliksi liukkaan kankaan, johon eivät karvat niin hyvin tarttuisi.

Meiltä löytyikin oikein oiva materiaali välikausihatuksi. Kangas on vettäpitävää. Tilasimme tätä aikoinaan asiakkaalle tehtävään irtohuppuun. Silloin laitoimme lämpimän vuorin, kun oli tarkoittu talvikäyttöön. Pappan hattuun laitoin silkkivuorin.



Onnistuin vallan yli odotuksieni! Hattu on höyhenenkevyt - onko se sitten hyvä vai huono asia?

Tässä liuta kuvia otettuna eripuolilla puotiani:





Jotta hattu olisi astetta parempaan käyttöön sopiva, silitin siihen kovikekangasta kauttaaltaan. Malliltaan tämä on perinteinen kalastajanhattu ja mielestäni sopii sekä miehen että naisen päähän.




Minä olen tyytyväinen - toivottavasti isäkin on!
Pellavasydämen Mervi

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Kirjoneulomisen avuksi osa I

Nyt seuraa sarja erilaisia neulonnan apukeinoja.

Tässä postauksessa esittelen apuvälineitä, joilla voit helpottaa neuleohjeitten seuraamista. Toki ideat sopivat myös virkkaamiseen, kirjontaan ja muihinkin käsitöihin. Minulla vaan suurinta tuskaa tuottaa nimenomaan kirjoneule ja yritän kaikin keinoin selättää "vastenmielisyyden" joka siihen liittyy...

Ostin kirpputorilta nuottitelineen, oikein vankkarakenteisen. Näin tässä heti mahdollisuuden muuhun kuin nuottien seuraamiseen. Väriltään teline jopa sopii sisustukseen! Leipomisen ajaksi sen voi siirtää keittiöön pitelemään keittokirjaa sotkeentumasta jauhoihin...

LISÄYS: KIITOS sinulle facebookin lukijani! Tämä nuottitelinepä ei kaipaakaan mitään erillistä magneettilevyä, koska TÄHÄÄN TARTTUVAT nuo mustat jutut suoraan! Vau....






 Mutta varsinainen apuväline on Prymin magneettilevy


Levy on ohut, joten sen voi laittaa kirjan sivujen väliin. Mukana tulee kiinnitarttuvia liuskoja, jotka voit asetella ohjeen seurattavaan kohtaan.



Lisävarusteena on saatavilla tuki, jolla levyn saa pystyasentoon.





Ja toinen lisävaruste on suurentava magneettiviivain.





Itselleni tällainen apuväline on tarpeellinen, sillä olen huono seuraamaan ohjetta. Yleensä katselen televisiota samalla kun neulon ja putoan helposti kärryiltä - millä rivillä olinkaan menossa. 

Vanhemmiten olen monessakin asiassa todennut, että 
elämästä kannattaa tehdä mahdollisimman helppoa -
 niitä vaikeuttavia asiota elämä tuo tullessaan automaattisesti!



Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Kasi-tumput

Jossain facebookin käsityöryhmässä minulle tuntematon ihminen kyseli lahjalapasille tekijää. Ilmoittautuessani en tiennyt, minkälaiset hänellä oli mielessään. Saatoin ehkä olla ainut, joka lupautui tekemään pyytäjän tosi tiukalla aikataululla - muutamassa päivässä?



Tässä tilaustyössä oli kyllä haasteensa. Ohjetta ei ollut, enkä ole kirjoneuleen tekijä ensinkään. Koska kuvio tulisi vain lapasen toselle puolelle, päätin tehdä sen jälkikäteen silmukoimalla.

Lähtökohtana oli asiakkaan viestillä lähettämä valokuva. Ensin etsiskelin valmista piirrosmallia, mutta lopulta päädyin sen itse piirtämään kuvaa suurentamalla.



Jouduin vähän muistelemaan ja aiemmin tekemistäni malliakin katsomaan, että miten tehdään peukalokiila. Koska kyseessä oli yllätys, ei tilaaja voinut mitata kättä, vaan minun työkseni jäi arvioida keskivertomiehen käsi.









Tämä oli perusteellisesti oman mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta mitäänhän ei opi, jos ei mitään koskaan kokeile. Joskus vaihtelukin virkistää. Toki tuo silmukointi ensin tuntui kestävän ikuisuuden, mutta toinen pari jo joutui nopeammin.

Tärkeintä tässä oli, että ASIAKAS OLI TYYTYVÄINEN. Lapaset oli kuulemma täydelliset!

Pellavasydämen Mervi







perjantai 22. maaliskuuta 2019

Sairaalareissu


Jotkut lukijani tietävätkin, että olen käynyt laihdutusleikkauksessa. Kahdessa. Siinä yhteydessä ihmisen terveys/sairaudet tulee tosi hyvin tutkituksi. Verikokeissa ilmeni, että veressäni on liikaa kalkkia.

Syynä on LISÄKILPIRAUHASEN liikatuotanto.
Minun tapauksessani rauhaskasvain (ei, ei ole syöpää) päätettiin leikata pois. Magneettikuvauksessa kasvain pystyttiin selvästi havaitsemaan ja kuulemma leikkauksessa se saatiin pois juurikin sen selvärajaisuuden ansiosta.

https://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/ldk/ldk00177.jpg


Toimenpide oli kai päiväkirurginen, vaikka yhdeksi yöksi jäinkin. Leikkaus tehtiin Tyksin A-sairaalassa.

Minulla on elämässäni ollut erilaisia leikkauksia jo yli 20 ja tähän valmistauduin suuremmin hermoilematta. Menin aamulla Kela-taksilla sairaalaan ja jouduin odottelemaan 3 tuntia leikkaussaliin pääsemistä. Kanyylin laittaminen oli juurikin yhtä vaikeaa kuin aina. Anestesialääkärin ehdotuksesta sain nukutuksen maskin kautta (olipa kamala haju!) ja sen jälkeen verisuonet kuulemma tulevat paremmin "tyrkylle". Varsin kivutonta siis minulle.

Heräämössä sain kunnon tropit ja kaikki muut kivut hävisivätkin, paitsi kurkun seutu oli jokseenkin ikävä. Ei särkenyt selkä, ei lonkat, polvet, eikä nilkat - mikä autuaallinen olo! Yöllä jouduin pyytämään lisää oxynormia, mutta sitten riittikin jo omat normisärkylääkkeet.

Pari uutuutta olivat keksineet sitten viime leikkauskäynnin. Kasvoihin laitettiin monta anturia kiinni, niillä seurataan unen syvyyttä. Olipa siis yksi huolenaihe vähemmän: se, että en olisikaan unessa, kun leikkaavat, hih. Toinen uutuus oli lämpöpeitto. Se on kuin muoviin puristettu ohut tekstiili, joka avattuna ilman kanssa saa aikaan palamisreaktion pienissä taskuissa olevissa läpysköissä. Lämpö - suorastaan kuumuus - riitti vielä seuraavaan aamuun. Peitto on kerakäyttöinen ja maksaa kuulemma 15 euroa. Kertakäyttöinen oli myös tussi, jolla askelmerkit tehtiin. Sen sai omakseen.


Eivät "suostuneen" pyyntööni leikata ylimääräinen heltta - leuassa roikkuva nahka - pois. Pöh.


Tässä kuvia lämpöpeitosta:






Kurkku on sisältä kipeä ja karhea hengitysputken jäljiltä, mutta ääni on tallella! Joskus näissä leikkauksissa äänihuulet vaurioituu ja ääni joko lähtee kokonaan pois tai käheytyy.



Loppuelämäni syön nyt sitten kalkkia, mutta sitä nyt muutenkin tämänikäinen naisihminen söisi. Arvojen tasaantumista tarkkaillaan.

Aamulla kun heräsin kotona, tunsin suun ympärillä pistelyä, mikä on merkki siitä, että kalkki aleni liikaa. Ohjeen mukaisesti otin lisäannoksen kalkkitabletteja ja nyt seurailen tilannetta, että loppuuko oireet. Jos ei, minun pitää käydä labrassa mittauttamassa kalkkiarvot.

Tottakai sairaalassa oli myös sukankudin mukana ja mukavasti edistyikin työ.



Mukava sairaalareissu sikälikin, että sain syödä! Ei ollut minkäänlaista dieettiä. Täällä sai vielä yölläkin pyytää ruokaa ja minähän tyttö pyysinkin yöhoitajilta lisää sapuskaa. Olinhan paastonnut jo puolitoista vuorokautta. Tuo ylläoleva lounas meni kyllä överiksi. Ainut maistuva oli jälkiruoka, raparperihyve, mutta enpä sitäkään pystynyt montaa lusikallista syömään. Kaalia en ollenkaan ja pääruokakin jäi muutamaan haarukalliseen. Kahvi kyllä auttoi päänsärkyyn.

Kaikkineen varsin mukava reissu - noinniinkuin verrattuna yleensä leikkauksiin...

Mervi

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Ostokset käsityömessureissulta

Kävimme mieheni kanssa Turun kädentaitomessuilla. Ja vain käsityö-osastolla, vaikka samaan aikaan olisi ollut muutakin katsottavaa; antiikkia, keräilyä, nukkeja... Olin onnessani, kun puoliso ITSE ehdotti, että hän voi lähteä avukseni. Yleensähän varaan avustajan.

Tässä tietoisku: Jos olet vammainen ja tarvitset apua liikkumiseen, olet messuilla käydessäsi oikeutettu ilmaiseen avustajaan. Ne, joilla on invalidipysäköintilupa, saavat pysäköidä invapaikalle ja ilmaiseksi. Lupa täytyy näyttää heti alueelle tullessa. Mieheni pääsi siis ilmaiseksi, koska oli avustajan roolissa ja jouduin maksamaan vain oman lippuni, 16 €.

Turun messut on paljon vaatimattomammat kuin Tampereen messut joulun alla. Lähdinkin matkaan sillä mielellä, ettei ehkä kovin merkillisiä löytöjä vastaan tule. Selvisin kierroksesta parissa tunnissa.

Ehkä eniten oli kangasmyyjiä. Näitä kotimaisten verkkokauppojen edustajia asiakkainaan nuoria äitejä. En ikinä olisi kuvitellut, että kangasta ostaisin... mutta:


Tämän tunikakankaan ostin Lalian osastolta.
Kuvasta ei erotu, mutta olen "muuttumassa" blondiksi, hihii... ikinä ei ole edes vaaleata raitaa ollut hiuksissa ja nyt koko päälaki! Kohdalleni osui asiantunteva myyjä ja hän neuvoi minua oikean kankaan valinnassa. Oli kuulemma perehtynyt värianalyyseihin.

Onnistuiko sun mielestä? 

Ainut uusi juttu messuilla oli paperinahka. Meiltä on sitä jo kysyttykkin ja nyt pääsemme itse kokeilemaan yhden rullan verran. Strömsössä olen kyllä nähnyt tätä käytettävän.

 



Yhdet sukkapuikot ostin myös. Nämä Lykke sormikaspuikot tuntuivat kivalta neuloessakin, mutta ikäväkseni kuulin, että  pidemmät puikot on tehty kahdesta osasta ja niiden kiinnipysymisessä on havaittu ongelmaa. Myyntiin en siis näitä uskalla ottaa - harmi.





Kaikkein jännittävin ostos on tässä. En avaa sitä tämän enempää, sillä teen tästä ihan oman esittelyn.


Paluumatkalla kävimme hiukan autokaupoilla ja mieheni kysyi, josko haluaisin Myllyynkin... Tottakai halusin. Siellä oli menossa myllytys ja löysinkin kivoja aleostoksia. Mitä_ilman_olisin_hyvin_tullut_toimeen.


Pitkä petroolin värinen neuletunika ja nilkkasukat sävysävyyn, kiristämättömiä sukkia, pitsipöksyt ja tummansininen trikoomekko. Kävin myös Sokoksen kempparissa ja satuin saamaan käsiini ammattitaitoisen myyjän, joka kertoi minulle paljon tietoa ryppyrasvoista. Päädyin suosittelustaan tähän Retinol-tuotteeseen, joka ei tod. ollut alelöytö - hinta taisi olla n. 70 euroa - mutta on hintansa väärtti, jos rypyt alkaa oieta. Ja miksi ei alkaisi??



Pizza jaettiin puoliksi - ei mun leikattuun masuuni paljon mahdu.




 Tällainen on uusi luukkini.

Pellavasydämen Mervi