sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Virkattu pellavakassi

Aika moni on virkannut tällä samalla mallilla kesäkassin. Et-lehdessä oli ohje vuonna 2017.

https://www.etlehti.fi/artikkeli/vapaa-aika/kasityot/virkkaa-iki-ihana-et-kesakassi

En muista aloitinko tämän kassin teon viime kesänä vai jo edellisenä, mutta nytpä se on valmis. Hiukan olen ohjetta muokannut - aika paljonkin -  ja taisinpa tehdä isomman kuin oli alunperin tarkoituskaan. Taidan pitää tämän kassin rentona, etten laita vuoria enkä pohjapahvia, mitkä kyllä ryhdistäisivät kassia.

Olkoon näin.




Sankojen väli on minun kassissani paljon leveämpi kuin alkuperäisessä mallissa ja sangat juurestaan kapeammat.  Ohje oli vähän aikaa hukassa ja sepittelin omiani....






Lankana käytin pellavalankaa, mitä minulla oli myymälässä. Aika jäykkää oli tämä virkata, mutta käytössä varmaan hyvä, kestävä.



Montako virkattua kassia sinulla on?

Pellavasydämen Mervi

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Toteutumattomia unelmia/suunnitelmia

Minulla on ikäkriisi. Täytän tänä vuonna 60 ja se on aika kamalaa, vaikka olenkin siihen jo tovin totutellut - puhun itsestäni "vanhana naisena". Kun en enää ole edes keski-ikäinenkään...

Tässä vaiheessa on jo elämän rajallisuus iskenyt tajuntaan: en ehkä saavutakaan kaikkea sitä, mistä olen uneksinut tai mitä olen tavoitellut?

Aika pateettinen alkuteksti kovin raadolliselle jutulle. Tässä oli tarkoitus vaan todeta, etten ehkä koskaan teekkään niitä monia käsitöitä, mitä olen joskus suunnitellut. TOTTAKAI - paljon vielä kerkiän, mutta kun en oikeastaan viitsi....

Yksi tällainen hassu päähänpisto vuosien varrelta on PUUTYÖT. Jostain syystä sain päähäni, että haluan opetella nikkaroimaan. Muistaakseni idea oli puhtaasti taloudellinen, puodissa kyseltiin puutöiden perään. Mutta oliko silti pakko itse kuvitella tekevänsä? No ei ois ollu. Onhan noita osaavia tekijöitä.

Menin kansalaisopiston naisten puutyökurssille. Lähdin pois, kun en oppinut lukuisista yrityksistä huolimatta laittamaan terää paikalleen poraan. Enkä montaa muutakaan.

Tällä viikolla olemme avustajani kanssa siivoilleet toimistoani. Paljon on heitetty tavaraa pois, kierrätyskeskukseen, paperinkeräykseen ja jätekeräykseen. Hyvin osasi nuori avustajani kuvailla tilanteen, kun näytin jotain  vanhaa virsikirjaa ja mietiskelin, että "pitäisköhän tämä säilyttää? Mutta mitä minä tällä teen?" "Noh, nyt sinä sitä selailet ja seuraavan kerran joskus vuosien päästä taas selailet..." Niinpä - ei kun pois!

Kirjahyllyssäni on paljon käsityökirjoja, enkä malttanut niistä yhdestäkään luopua. Tämän kirjan kohdalla epäröin... en osaa päättää. Tuskin ikinä enää yritän puutöitä.

Olisitko sinä innostunut? Kirja on aivan uuden veroinen, vaikka sen suomenkielinen painos onkin jo vuodelta 2008. Kaikkia sivuja olen tuskin edes kääntänyt. Muistan, että kirja ei ole mikään halpislöytö, ainakin se on tehty hyvälle paperille.

Ehkä tässä olisi lahjakirja jollekin nuorelle?





Jos kiinnostaa, laita minulle sähköpostia.

Onko lukijoissa muista kaltaisiani "toivonsa menettäneitä"? Tai oikeastaan kysymys on järkiinsä tulemisesta. Kun ei kaikkea kannata yrittää, pitäisi ymmärtää omat rajansa.

 Pellavasydämen Mervi

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Virkattu kesäkassi nipsulukolla

Minun käsityöni ovat materiaalilähtöisiä. En tee siksi, että tarvitsen jonkun jutun itselleni, enkä siksi, että olisin löytänyt jonkun kivan mallin, vaan yleensä minulla on lanka, mistä pitäisi tehdä JOTAIN. Ja siinä minulla onkin kova työ, kun pyrin kaikista myynnissä olevista langoista tekemään jotain malliksi.







Tämä lanka odotti kauan päätöstä. Ihana lanka ja ehkä siksi en keksinytkään, mihin se olisi sopiva. Missä työssä langan kimallus olisi edukseen? Huivi tuli ensiksi mieleen, niinkuin usein ennenkin. Mutta kun niitä huiveja alkaa jo olla...

Sitten sen keksin. Teen kesäkassin. Päätin tehdä hyvän ja sopivan kokoisen. Yleensä en pura, mutta nyt taas. Lanka on tosi hyvän tuntuista, eikä ollut moksiskaan useammasta purkamisesta. Tavoilleni tyypillisesti en etsinyt ohjetta,  vaan kuvittelin tuosta  vaan osaavani tehdä. Osasin juu, mutta se koko! Pohjan ensimmäinen silmukkarivi määrittää, kuinka iso kassista tulee.



Kaupan valikoimissa on paljon erilaisia nipsukehyksiä, joten saatoin valita parhaiten lankaan sopivan, ommeltavan. Löysin sopivan ohuen, mutta isosilmäisen neulan, joten saatoin ommella kehyksen kiinni samalla langalla. Koska kahdesta kerästä jäi pieni nyttyrä, päätin virkata parit kukkasetkin, kun kerran romanttisella linjalla ollaan!





Olkahihnasta halusin tehdä tosi pitkän, jolloin kassi käy isorintaisellekin, kröhöm. Jotta se olisi kuitenkin monipuolisesti käytettävissä, kiinnitin hihnaan tuollaisen säätöjutskan. Siinä onkin varsinainen älykkyystesti, että miten se kiinnitetään. Enkä kuitenkaan ollut ensi kertaa asialla. Kahdesta valittavana olevasta päädyin leveämpään.





Tässä työssä olin tavallista huolellisempi. Viimeistelin kassin vielä pohjapahvilla. Vesipestävän pahvin päällystin sopivalla kankaalla. Näin kassi pysyy paremmin pystyssä.




Olen niiiin tyytyväinen lopputulokseen. Säätövara olkalenkissä on kyllä mainio. Minun mielestäni kaikki kassit näyttävät hassuilta, jos ne killuu heti tissien alla. Itse tykkään käyttää kassia tosi alhaalla, silloin sieltä on helpompi ottaa tavaroita uloskin. Kiinnitin erityistä huomiota myös hihnan virkkaamiseen, ettei se venyisi. Onnistuin. Mutten ihan tarkkaan muista miten se tehtiin. Piilosilmukoita pintavirkkauksen päälle...



Nyt kassi on näytillä puodissa. Jos joku haluaa, se on ostettavissa, muutoin se ehkä tulee omaan käyttöön.



On se niin kaunis! Jos sinulta puuttuu kiva kesäkäsityö, tässä, suosittelen!

Lopuksi  vielä langan tiedot:




 



 Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Vaivojaan ken valittaa, se vaivojensa on vanki

Olimme työntekijäni Arjan kanssa päättäneet jo viime kesänä, että nyt pidämme kunnon kesäloman. Pistetään putiikki kiinni kuukaudeksi! Jassoo?




Tosiasia on kuitenkin, että laskuja tupsahtelee taukoamatta ja palkka on maksettava siitä lomakuukaudestakin ja lomarahat päälle. Päädyin lopulta siihen, että olen yksin putiikissa kesäkuun, kun Arja pitää lomaa ja sitten pidän itse heinäkuussa lomaa. Hyvissä ajoin toukokuun lopulla ilmoittelimme tulossa olevasta tauosta korjausompeluissa. Ai niin, mikä tauko?

Vaikka muutoin onkin ollut hiljaista, niin niitä asiakkaita on riittänyt, jotka tulevat nyssäköitten kanssa anovan näköisenä "kun olis tämmöistä korjattavaa..." Mikä yrittäjä semmoinen olisi, joka käännyttäisi asiakkaan ovelta ja käskisi palaamaan heinäkuussa asiaan. En minä ainakaan. Eikä se asiakas tulisi heinäkuussa takaisin, vaan hakisi korjaajan muualta.

Olen siis istunut ompelukoneen ääressä. Juuri se on pahinta, mitä  voin itselleni tehdä.


Toisaalta nautin pitkästä aikaa ompelusta ja varsinkin, kun käsken itseäni tekemään työn rauhallisesti, hosumatta, siististi. Siinä olen onnistunut ja siinä, etten siirrä töitä. Laitan kaupan oven kiinni, enkä palaa illalla tekemään rästitöitä. Niin, olen lyhentänyt työaikani klo 10-15, kun normisti olemme 10-17. Eli olen kaupalla vain 5 tuntia ja nyt ensimmäisen kerran kesälauantait on ovet kiinni.

Yrittäjä ei ole lomalla, eikä aina vapaapäivälläkään 

Jo perjantaina aloin fiilistellä huomista lauantai-vapaata. Sitä minulla ei ole ollut 10 vuoteen, kun olen yrittäjänä ollut. Noooh, aamulla sain nukkua pitkään, mutta noin klo 11 soi puhelin. Pitäisi saada housun vetoketju vaihdettua - tänään. Toki se onnistuu. Tunnin päästä asiakas tuli hakemaan valmiin työn. Ja kun kerran ovi oli auki, tuli toinenkin asiakas. On aina ilo palvella....

Kun lääkkeetön kivunhallinta ei toimikaan

Puolitoista vuotta sitten aloitin kipuklinikalla lääkkeiden uudelleenjärjestelyn. Tramal ajettiin alas - siihen meni vuosi, kun tein sen pienentämällä annosta pikkuhiljaa. Nyt pienikin annos oikeasti auttaa. Jouduin luopumaan myös tulehduskipulääkkeestä, kun ohitusleikatulle mahalle se on liian iso riski. Monen monta muuta lääkevaihtoehtoa kokeiltiin, mutta mikään ei auttanut. Kävin kipukurssin ja opin, ettei krooninen kipu läheskään aina taitu vahvoillakaan lääkkeillä, aivot on saatava huijatuksi jotenkin muuten.Ymmärsin lääkkeettömän kivunhoidon idean. Monen kipukroonikon tavoin sain diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta. Ja taas uuden lääkityksen, mikä sekin näyttää olevan turha...


En tiedä, olenko koskaan ollut niin kipeä kuin eilen illalla - leikkauksien jälkitiloja lukuunottamatta. Mikään lääke ei auttanut, eikä edes lepuuttaminen. Tähän asti olen tiennyt, että kunhan pääsen pitkälleen, saavutan suht kivuttoman tilan. Mutten eilen. Ja pelkään, että tänään jatkuu sama ralli. Otin epätoivossani kipulaastarinkin takaisin, mutta eihän sekään ihan heti vaikuta, jos ollenkaan. Ei viimeksi ainakaan.

Tilannetta ei auta yhtään se, että olen yksin kotona vailla mitään aktiviteettia. Kokemuksesta tiedän, että mukava seura tai mielenkiintoinen tekeminen siirtäisivät ajatuksen edes hetkeksi pois kivusta. Olen oppinut laittamaan kivun laatikkoon ja laatikon kiinni.



Taas uusi rumba?

Työkyvyttömyyseläkkeellä olevan ihmisen ei kuulukaan pystyä työtä tekemään. Mutta nyt on kysymys normi arjen hallinnasta. Koko ajan jäytävä kipu estää kaiken tekemisen, melkeinpä sanoisin, että olemisenkin. Kroppaani on tullut uudenlaisia kipuja, joiden syytä en keksi. Luulenpa, että tässä ei auta muu kuin tilata aika terveyskeskuslääkäriltä ja kysyä, mitä tehdään? Ehkä pitäisi kuvata nilkat ja jalkaterät - onko niihin iskenyt tulehdus, vai nivelrikko vai joku ääreishermojuttu. Vai aletaanko taas etsiä jotain vaikuttavaa lääkettä?

Helle ei syyksi kelpaa, sillä minulla on ennemminkin vilu. Kuumetta ei kuitenkaan ole, lämmönsäätelyjärjestelmäni vaan streikkaa, kilpirauhasessa ja lisäkilpirauhasessa ehkä vikaavikaavikaa.




Laktoosiongelma? 

Laihdutusleikkauksen jälkeen olen kärsinyt myös jokapäiväisistä suolisto-ongelmista. Nyt olen tajuamassa, ettei minulle ehkä sovi maito. Siis - kuudenkymmenen vuoden jälkeen? Todentotta, tarkistin, mieheni oli ostanut tavan maitoa, söin jäätelön ja maitokastiketta. Ja olo oli hirveä. Tämäkin vielä. Toisaalta, jokseenkin helposti hoidettava vaiva, vai onko?

Just nyt ei tunnu kivalta, ei ollenkaan.

Tämän kirjoittamisen jälkeen
Lauantaina tilanne helpotti; alkoiko Norspan-laastari vaikuttaa vai mikä, mutta nyt on viikonloppu ja kivut hallinnassa. Taas voin ajatella minulle normaalia elämää, jossa kipuja on koko ajan, mutta ne eivät hallitse aivan kaikkea. Mutta miten on maanantaina, kun on edessä pitkä työpäivä?

Hiukan oloani helpotti sekin, kun kävin ulkona kuvaamassa kaunista pihaamme.





Meillä on kaupungissa naisporukka, joka joka kesä keksii jotain kivaa kaupunkilaisia ja turisteja viihdyttämään. Tänä kesänä se oli tuolit. Talvella maalasivat pari sataa tuolia ja jakoivat eripuolille kaupunkia. Minäkin sain kaksi tuolia puodin eteen. Tätä kirjoittaessani mieheni tuli kertomaan, että  viime yönä toinen tuoleista on varastettu.

Mervi 

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Kirjontatyö - kysymys ja kirjoja

Tämänkin keskeneräisen työn olen löytänyt jostain kirpputorilta. Tässä mennään niin vahvasti osaamiseni ulkopuolelle tai ainakin epämukavuusalueelle, että olen lähes 100 % varma, etten tule tätä työtä valmiiksi saattamaan.

Nyt kysyn itseäni kokeneemmilta, 
että mitähän työtapaa tässä on käytetty?

Itselleni tulee mieleen joskus kuulemani "punakirjonta", "punapoiminta" ja "hardanger". Onkohan tässä käytetty jotain näistä, vai kenties kirjonta on jotain muuta? Kankaan koko on 45 cm x 45 cm.

Katso postauksen lopusta vielä kuvia yksityiskohdista.


 
Googlettelin noita sanoja ja tämän sain selville:


Hardanger-kirjonta on perinteinen revinnäiskirjontamuoto. Se on saanut nimensä Norjan Hardangervuonosta, jonka alueella sitä ommeltiin noin vuosina 1650–1850.

Hardanger-kirjontakuviot ovat geometrisia, esimerkiksi neliöitä, suorakulmioita, vinoneliöitä, siksak-kuvioita ja ristejä. Kuviot kirjotaan useimmiten helmilangalla tiiviille palttinasidoksiselle kankaalle. On olemassa myös hardanger-töihin erityisesti suunniteltuja, yleensä valkoisia tai kellertäviä hardanger-kankaita.

Kirjonnassa käytetään paula-, sidos- ja tikkipistoja, joilla ommellaan yhteen yleensä neljän langan ryhmiä. Kankaan lankoja voidaan katkaista, ja jäljelle jäävät langat parsitaan muodostaen reikiä ympäröiviä kuvioita. Myös useita erikoistekniikoita saatetaan hyödyntää pitsimäisen vaikutelman aikaansaamiseksi. 

Innostuinpa sitten etsimään lisätietoa kirjahyllystäni. Voi mahdoton, miten paljon minulla on kirjontaan liittyviä kirjoja - vaikken KOSKAAN tee mitään kirjontaa!

Tämä ensimmäinen on oikein tietoteos, jos haluaa opiskella erilaisia pistoja "Pykäpistoista linnunsilmiin" Ohjeet on tosi seikkaperäiset.





Sitten löytyi tällainen vanhempi kirja, jossa kuvat on paljolti mustavalkoisia. Tässä kirjassa tarjotaan enemmänkin ideoita kuin pisto-oppia.




Tämä kirja "Kirjo punaista, valkoista ja sinistä" on uudempaa sarjaa ja ideat vähän ehkä pienimuotoisempia, nykyajan kiireisille naisille(ko)?


Samantyyppinen on kirja "kauniisti kirjailtu koti", josta löytyy ideoita vaikkapa vanhojen kirjailujen uudelleen käyttöön:




Sitten taas vanha kirja, joka on varsinainen tietokirja Suuri Käsityökirja:




Neliosaisen "Kauneimmat käsityöt" - kirjasarjan osassa 2 on kirjontaa:


Monissa kirjontaohjeissa oli erilaisia puseron edustan kirjomuksia:



Vielä löytyi Neliosainen kansiosarja "Jokanaisen käsityökurssi".




.. ja Venla -sarja, jossa on peräti 8 osaa. Kodin Suuri Käsityökirjasto osa 2



Erilaisia pistoja on uskomaton määrä ja hauskoja nimiäkin niillä. Toispuolinen harakanvarvas, polveileva harakanvarvas ja umpinainen harakanvarvas.




Ja viimeiseksi kuva, joka löytyi jostain näistä kirjoista, vaikkei yhtään käsitöihin liitykään. Mutta noi silmät!



Pikkuisen on nenä pölyinen, kun näitä kirja-aarteitani selailin. Aivan uskomaton määrä tietoa, ideoita ja ohjeita. En löytänyt punakirjontaa - valkokirjontaa ja mustakirjontaa kylläkin. Punapoiminnasta ei ollut myöskään mainintaa. Toisaalta hardangerkirjonta näytti yleensä olevan valkoisella langalla tehty...

Ehkä tämä työni on hardangerkirjontaa? Mitä mieltä sinä olet?

Työ on kesken, enkä tiedä, onko tässä joku kohta jo valmis, kun mitään mallia ei ole, eikä työssä näy luonnostelua. Ehkäpä on käytetty itsestään häviävää kynää? Onkohan ollut tarkoitus täyttää koko kangas?

Arvostan suuresti näin pikkutarkkaa työtä. Minun hermoni tuskin riittävät tällaiseen...






Jos joku on kiinnostunut tekemään työn loppuun, voi ottaa minuun yhteyttä. Toisaalta, jos jollain olisi tietoa tästä mallista, sekin kiinnostaa.

mervi.lamminen@outlook.com

Pellavasydämen Mervi