keskiviikko 28. elokuuta 2019

Hukkaan heitettyä aikaa vai ei?

Mulla on kaksi asiaa, joiden tekemisessä tunnen ajan menevän hukkaan: autolla ajaminen ja ruoanlaitto. Nyt kuljen opintojen vuoksi Turussa kahtena iltana viikossa. Maanantaina on avustaja kanssani ja silloin matka taittuu joutuisammin, kun on seuraa, mutta tiistaina yksin ajaminen on tylsää.

Mulla on muuten uusi Citroen toukokuulta
Eilen keksin, miten saan hyödynnettyä tuon reilun tunnin matkan suuntaansa. Aloin jumppaamaan. Juu-uh, kyllä autolla ajaessa voi jumpata. Löysin vaikka miten paljon eri lihaksia vatsasta, kyljistä, selästä ja hartioista.

Kuinka moni nainen on kuullut ohjeen, että liikennevaloissa harjoitetaan alavatsan lihaksia? Supistus, rennoksi, supistus, rennoksi,....



Sen sijaan, että kyhjöttäisin selkä kyttyrällä samassa huonossa asennossa koko matkan, olen nyt liikkeessä. Ja huomasin heti, ettei perillä selkä ollutkaan tavanomaisen kipeä. Eikös se ole niin, että kun veri kiertää lihaksissa, niin ne voivat paremmin?

Olen peruslaiska ihminen ja välttelen kaikkea ruumiillista aktiviteettia. TIEDÄN kyllä, miten pienellä vaivalla voisi kuntoansa kohottaa - kotona, lähtemättä minnekään. Ja istuen vatsalihasten voimistaminen on muuten kivampaa, kuin makuulla.


Arvaan, että huomenna vatsalihakset saattavat olla hiukan hellät, niin rajua oli tuo tunnin jumppa äkkiseltään, venyttelemättä ja lämmittelemättä.

Mervi

lauantai 24. elokuuta 2019

Ristipistoja puussa

Pari postausta jo teinkin Viron reissustamme ja tässä vielä ainakin yksi lisää. Tämä taideteos Viljandissa oli niin ihastuttava, että haluan sen talteen omiin muistoihini ja ehkä sinäkin pidät siitä? Idea on niin hauska, että haluaisin omalle pihallekin jonkun vastaavan.



Teos on Hille Palm "RISTPISTE" ja täällä on kuva siitä silloin, 
kun aika ei ole  vielä alkuperäistä väritystä muuttanut.  





Sisäpuolelta puuteos oli punaiseksi maalattu ja näytti siltä, että keskellä olisi valonlähde, mutta ei se tietenkään kesän kirkkaalla ilmalla olisi miltään näyttänyt. Mutta pimeällä...


Tämä taideteos sai minut todella hyvälle mielelle! 
Onkohan muut Viljandissa vierailleet huomanneet tätä ?   
Pellavasydämen Mervi

perjantai 23. elokuuta 2019

Viron reissu 2019

Jo toista kertaa osallistuimme paikallisen Viroseuran järjestämälle matkalle. Tällä kertaa reissu suuntautui mm. Viljandiin ja Tartoon. Koko reissun kohokohta oli osallistuminen Leigon Järvimusiikkifestivaaleille, mutta puolisoni kanssa emme alunperinkään aiottu sinne lähteä. Oli se kyllä kuulemma upea kokemus.

Mieluinen löytö  virolaiselta kirpparilta, vanha laukku
Viimeksi istuminen linja-autossa oli minulle hirveää tuskaa, mutta tällä välillä olen saanut kertakaikkiaan kätevän avun, koroketyynyn. Nyt ei ollut mitään ongelmaa istumisessa. Ihan kaikille kävelyretkille en osallistunut, kun ei puutarhat minua erityisemmin kiehdo ja säästin jalkojani. Muukana matkalla oli tietysti käsityö.


Minulle kiinnostavin kohde oli Vohman kynttilätehdas, jossa parikymmentä työntekijää valmistavat sarjatyönä kynttilöitä. Pääsimme itsekin tekemään omat pikku kynttilät.





Kävimme myös keskellä metsää olevassa Pokumaassa - lastenmaailma, mutta hyvä opas sai sen kiinnostamaan myös aikuisia. Kun muut lähtivät vielä käymään metsässä, minä jäin harjoittelemaan selfien ottamista yhden pokun kanssa.












Syötiin hyvin, nukuttiin hyvin, vähän hassuteltiin välillä. Porukka oli kiva, tunnelma leppoisa ja rentouttava. 







Tässä kiva idea kirjakauppa-kahvilassa. Pöydässä oli upotettuna erilaisia kirja-aukeamia. Kahvit saatiin hienosti koristeltuina. Toinen kiva oivallus oli kirkossa, kun penkit oli päällystty räsymatoilla!






Mieheni pääsi vain koskettelemaan haarniskaa, mutta minäpä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi pukemaan ylleni sota-asun. Noh, kudottu paita jäi pukematta, se painaa 15 kg, eikä olisi varmaan mahtunutkaan ylleni. Miekkaa en jaksanut tuota ylemmäs nostaa - eivät ehkä olisi naiset pärjänneet armeijassa tuohon aikaan?






Tähän loppuun voisi  todeta, että onnistunut lomareissu koostuu pienistä asioista, kuten myös ilahduttavan pöytäkoristelun voi tehdä edullisesti, pienellä vaivalla.

Mervi







torstai 22. elokuuta 2019

Vorun erikoiset kaupunkirakennelmat

Elokuun Viron reissulla poikkesimme myös Vorussa. Tämä on kaunis pikkukaupunki, jonka keskustan rakennelmat jäivät erityisesti mieleeni. Tässä havainnekuvaa rakenteista. Linkki.





Kaupungin keskusta-alueella on erikoisia rakennelmia. Kadun varsilla oli tuollaiset valkoiset "häkkyrät", joiden tarkoitus ei meille avautunut. Ehkä olivat katuvaloja, vaikkei näin kesäpäivänä valoja näkynyt?




Penkkejä oli paljon, samoin eri korkeuksilla olevia lavetteja. Voisin kuvitella, että niissä olisi kiva pitää piknikkiä tai vaikka ottaa torkut. Samalla tyylillä oli myös rakennettu katoksia ja muistaakseni myös jonkunlainen esiintymislavakin...



Pieni tihkusade haittasi pidempää tutustumista ja valokuvaamista ja kiiruhdimme lounaalle. Ehkä tuo sade vaikutti myös siihen, että tämä jännä keskustori oli ihan tyhjä ihmisistä.

Mutta ehkä ihmisten on mukavampi istua kirkonpenkissä, kun ne on peitelty räsymatoin. Kuva Estonia-muistomerkin  vieressä olevasta kirkosta. Hauska idea tämäkin!




Mervi


tiistai 20. elokuuta 2019

järjestelmällisyyttä oppimassa

Nuorena pidin tavarat järjestyksessä ja tiesin tarkkaan, missä mikäkin on. Olen lähes varma, että siinä vaiheessa, kun luovuus minussa "puhkesi kukkaan" ilmestyi myös kaaos elämääni. Tunnistaako kukaan muu itsessään tällaista?

Minulla on MUKA AINA niin KIIRE, etten ehdi laittaa tavaroita TAKAISIN paikoilleen. Oikeasti minulla on aikaa vaikka muilla jakaa - olen vain laiska, huolimaton ja saamaton. Paitsi että nyt kaikki muuttuu, hih!

Olen päättänyt ottaa opiskelun tosissani. Teen kaiken huolellisesti, niin kuin kuuluu - aikaa ja vaivojani säästelemättä. Kotitehtävät olen tehnyt kuuliaisesti, jopa vähän enemmän kuin on käsketty. Kun taannoin siivosimme toimistoani, löysimme monta ylipursuavaa kansiota kurssimateriaaleista, jotka oli vaan työnnetty pois käsistä. Sellaisenaan ne ovat täysin turhia, käyttökelvottomia ja päätyivät roskiin.

Nyt olen tehnyt suunnitelman koulumateriaalien tehokkaaseen säilomiseen. Minulla on oikein koulupöytä, vähän normista poiketen kuitenkin. Tällä ei tehdä töitä, mutta säilytetään kouluun liittyvät jutut. Samoin koulureppu on poikkeava, minulla se on koulukori.




Hävitin em. siivouksessa kaikki tyhjät mapit, mutta onneksi yksi jäi. Nyt sitä tarvitaan. Toisessa mapissa on irtiotettavat muovitaskut, siihen säilöän piirretyt kaavat. Tässäkin ylitin itseni - otan lehden kuvasta kopion mukaan kaavojen etusivuksi.






Toivon, että järjestelmällisyys tarttuisi muuhunkin säilyttämiseen. Kun kotitehtävänä oli tukikankaisiin tutustuminen, sain puhtia järjestellä meidän ompelimon laatikossa hujanhajan olleet tukikangaspalaset. Nyt on hieno!



Tuntuuko nämä ajatukset sinusta hassuilta? 
Onko sinulle itsestäänselvää, että tavarat pidetään järjestyksessä?
Minä vain toivon, että vanhanakin voi oppia uusia taitoja ja minun kaaokseni alkaa selkiytyä....


Pellavasydämen Mervi