Intohimona käsityöt

perjantai 29. marraskuuta 2019

Vähänkö oon nolo... hypistelymuhvi!

Eipä ole pitkään aikaan käynytkään tilaustöiden kanssa näin nolosti... noh, se johtuu siitä, etten juurikaan tee tilaustöitä, vaan ne ovat Arjan - Pellavasydämen ompelijan - vastuulla.

Olin tämän samaisen asiakkaan kanssa mokannut viime jouluna ja nyt taas. Hän soitti pari viikkoa sitten ja tilasi äidilleen hypistelymuhvin. Otin tilauksen vastaan ja puhelinnumeronkin kirjoitin ylös, että ilmoitan  valmistumisesta. Tällä viikolla asiakas sitten soittaa... ja minä olin unohtanut koko asian! Onni onnettomuudessa oli, että olin sentään tehnyt työtä jo lähes valmiiksi. Mutta sitten olin kiireessä "piilottanut" työn, eikä tilaustiedotkaan ollut muistikirjassa, vaan irrallisella paperilla.

Sain sentään yhden illan aikaa viimeistellä muhvin.

Ideana tässä muutaman vuoden takaisessa keksinnössä on se, että tehdään muhvi, jota muistisairas vanhus saa pitää käsissään. Muhvi neulotaan (voi sen tietysti virkatakin tai ommella kankaasta) ja siihen kiinnitetään erilaisia virikkeitä, joita voi hypistellä. Jokainen saa tehdä omaa disainia mielensä mukaan. Olin tehnyt muutaman muhvin jo aiemminkin, täällä.

Pohjaa tehdessä olisi oiva tilaisuus harjoitella erilaisia pintaneuleita ja koristelussa vaikkapa virkkauksia. Työhön kelpaavat erilaiset langanloput, mutta ehkä olisi syytä tehdä pesunkestävistä langoista. Tällainen minun taidonnäytteeni on:


Siinä on palmikkoa, virkattua kukkaa ja spiraalinauhaa, täytetty pompula ja huopapalloja. Reunassa tein muutaman rivin nauhalangasta ja päähän resoria. Toiseen päähän virkkasin kaaria ja pujottelin virkatun nauhan. Tämän muhvin saaja ei ole vielä kovin dementoitunut, joten irroitettavan nauhan uskalsi laittaa. Muutoin näissä saa noudattaa samoja periaatteita, kuin lasten leluissa: ei saa olla irtoavia osia eikä nauhoja, joita voi kietoa sormen ympräri niin, että lakkaa veri kiertämästä.



Minä neuloin tämän tasona, kun en tykkää neuloa lyhyillä pyöröpuikolla, mutten myöskään halunnut sukkapuikkoja käyttää. Koristeet kannattaa kiinnittää ennen ympyräksi yhdistämistä. Minä tein saumasta koristeellisen virkkaamalla tuollaisia nirkkoja.







Tämän muhvin saaja on itse ollut ahkera käsitöiden tekijä, joten toivottavasti hän saa viettää mukavia hetkiä hypistellen ja muistellen...

Pellavasydämen Mervi

perjantai 22. marraskuuta 2019

Ompelijan ostokset messuilta

                                                                Tämä ei ole mainos, olen kaikki tuotteet ostanut omin rahoin.

Käyn joka vuosi Tampereen kädentaitomessuilla. Vaikka tiedän lähtiessäni, että reissu vie voimia, sinne on päästävä! Harvoin tulen kotiin näin vähäisillä ostoksilla:


Yleensä ostan monta kassillista joulutavaraa, mutta tällä kertaa ei ollut tarkoituskaan hankkia mitään myytävää Pellavasydämeen, vaan ajattelin ihan pelkästään itseäni. Omaan kotiin tulee tämä  kruunuhimmeli (Taito Etelä-Suomi) jahka saan sen koottua. Eli ehkä ei jouluksi...




Olen korttifriikki, minulla on iso laatikollinen teollisia kortteja ja hiukan myös käsin tehtyjä. Juuri koskaan en kortteja lähetä, en raaski luopua. Tämänkin kortin ostin lähinnä itselleni, kun minua miellyttää tälläinen raffi tyyli.


Menen messuille odottavalla fiiliksellä. Suurin anti olisi UUDET IDEAT. Etukäteen tiesin ainoastaan tämän himmelijutskan. Voi olla, että nämä kaksi koottavaa itämaisvaikutteista kristallia (Taito Varsinais-Suomi) päätyvät loppujen lopuksi myyntiin, jos en itse saakaan toimeksi. Tai ehkä kokoan toisen...? Vaikka tuotteen nimi onkin joulukristalli, mielestäni se ei ole pelkästään jouluinen. Tähän voi myös vaihtaa langat sesongin mukaan. Pääsiäiseksi keltaista, talvella hopeaa, juhlaan kultaa...


Makrameetöihin suhtaudun  varauksella, sillä epäilen kykyjäni solmujen hallinnassa. Avustajani Susanne on toista maata ja hän lupasikin tehdä tämän hyllyn. Makramee-hyllyn myi Taitava askarteluliike.



Nämä korvikset ostin omiin korviini. Ovatpa ne hauskat! Rakastan isoja ja näyttäviä korviksia. Toisaalla havaitsin, että noita pikkuruisia pipoja oli irrallaankin myynnissä, halpaa kiinakamaa...
Ostin pussillisen kaikkea pientä sälää, mistä ehkä kokoan itselleni koruja.






Tällaisia sormuspohjia ostin monta ja saattaa niitä kyllä olla ennestäänkin varastossa. Jossain vaiheessa ehkä innostun askartelusta?


Olen aina silloin tällöin ostanut rihkamakoruosien sijaan aitoa hopeaakin, mutta aina minulle käy köpelösti - hätäinen kun olen. En malta merkkailla tuotteita kunnolla ja sitten en enää tiedäkään, mitkä oli hopeaa. Nytkin matkaan lähi hopeakoukkuja. Kyllä muuten on hopea halpaa...


Ja sitten kankaat. Kotoa lähtiessä jo päätin ostaa "jotain kivoja kuviollisia trikoita" ja aika kivat löysinkin. Mustavalkoisilta suljin päättäväisesti silmäni, vaikka ne aina sinne suuntaan pälyilivätkin.

Punestavan digitrikoon myyjä on Versonpuoti, kankaan nimi Elämänpuu.  Täällä.


Tämän toisen trikoon tietoja en löytänyt netistä. Kuitista näen, että myyjä on Forssan kankainen.




Jotenkin minua on alkanut viehättää tämä sashiko-kirjonta. Haaveilen meneväni keväällä kansalaisopiston Sashiko-kirjontakurssille, mutta nyt saan esimakua näin valmiina kuviona.

Vaikka meillä onkin Pellavasydämessä monenlaisia virkkuukoukkuja myynnissä, päätin testata vielä Cloverinkin mallin.



Ja sitten koulutarvikkeita:
vekotin, jolla päätellään saumurisaumat


Merkkauslaite, jossa kumi päässä ja täytettävät ja teroitettavat liidut


Taipuisa viivotin ja mitta 



Nyt ne ovat vielä kaikki paketissaan, mutta esittelen ja arvostelen tuotteet lähemmin sitten, kun otan ne käyttöön. Miltä ostokseni sinusta näyttävät, oletko yhtään kateellinen? Tuo viimeinen kiinnostaa minua kovasti - onko siitä jollain kokemusta?

Pellavasydämen Mervi

maanantai 18. marraskuuta 2019

Käsityömessuilla Tampereella

Kuka haluaa nähdä, mitä ostin kädentaitomessuilta?

perjantai 8. marraskuuta 2019

Huovutusta

Pesukonehuovutus on jännittävää! Koskaan ei voi olla ihan satavarma, mikä on lopputulos. Huovuttaminen riippuu paitsi pesukoneesta, myös siitä, mitä muuta pyykkiä laittaa huovutettavan kanssa samaan koneeseen ja tietysti huopuvasta langasta. Eri langat saattavat käyttäytyä aivan eri lailla. Sen tulimme tällä viikolla huomaamaan.

Arja päätti tehdä isälleen isäinpäivälahjaksi huovutetut tossut. Aiemmasta poiketen hän käytti eri lankaa. Ensimmäisellä pesukerralla (40 C) ei tapahtunut yhtään mitään, joten hän laittoi uudelleen koneeseen ja nyt 60 astetta. Tossuista tuli 5-vuotiaan jalkaan sopivat! Huopatöppöset on tosi napakkaa tekoa, niillä voisi kuvitella käveltävän pakkaslumessa. Mutta isän jalkaan nämä eivät todellakaan mahdu!

 

Kauan olen suunnitellut, mutta nyt ryhdyin tuumasta toimeen... tehdä vertailut kahden eri langan kanssa. Työ tehdään isoilla puikoilla, minun ohjeeni mukaan ensin tasona ja sitten vasta pyörönä. Etsin sopivia puikkoja ja jouduin toteamaan, että kaikki hyvät pyöröt on jossain työssä kiinni, joten pitää  valita näistä kehnoista. "Ennen vanhaan" nämä olivatkin ainoat mahdolliset.


Lankesin kuvittelemaan, että näillä metallisilla pyöröpuikoilla työ luistaisi vauhdikkaasti, mutta ei, ei siitä tullut yhtään mitään. Paitsi kiukku.

 
Siispä etsimään puiset. Bambu on kyllä hyvä materiaali ja vaikka näissä halpispuikoissa onkin tuollaiset muoviputket kaapelina, ei se tässä työssä haitannut, kun tehdään hyvin löysää neulosta.


 
Tossun suippo osa tehdään sukkapuikoilla. Ei löytynyt viittä samanpaksuista, mutta eipä haitannut, että 4 oli 6.5 ja yksi 8.0...

Ensimmäinen tossu on valmis, enää puuttuu toinen tästä samasta langasta ja sitten kaksi siitä toisesta.



Jännittävää!

Lopputuloksen uskoisin olevan viikonloppuna selvillä. Käypä siis kurkkaamassa tutkimustulokset! Laitan sitten myös ohjeet tänne.

Pellavasydämen Mervi

lauantai 2. marraskuuta 2019

Kuntoutuksessa

Olen ollut kaksi viikkoa pois omalta työntekemispaikaltani ja olo on rentoutunut ja levännyt. Toisaalta taas on kuntoa kohotettu, eikä ollenkaan levätty laakereilla! Ensimmäinen viikko Pärnun kylpylässä meni - myönnän sen - hyvin paljon huilaten, mutta ehkä tarvitsin sen. Toinen  viikko Kankaanpäässä oli täysin erilainen. Siellä jumpattiin.

huonekaverin kanssa iltapalalla
 
https://www.kuntke.fi/kuntoutus/

Aamulla aloitettiin klo 8 ja ohjelmaa oli puoleen päivään tai iltapäivään. Ensin se tuntui "liian vähältä", mutta kun oivalsi omat mahdollisuutensa, niin päivästä sai kyllä rakennettua vaativankin. Eikä lihaskuntoa pysty millään joka päivä kohottamaan, vaan keho tarvitsee myös palautumista. Yhtenä iltana tunsin itseni energiseksi ja kävin SEKÄ kuntosalilla ETTÄ vesijumpassa.



Huoneet olivat vaatimattomat ja jostain syystä nousi ihan pala kurkkuun, kun saavuin paikalle. Se muistutti laitosmaisuudessaan liikaa sairaalaa. Noh, onneksi tuo tunne hävisi kun sain otettua "tilan haltuuni" - tavarat leviteltyä hujan hajan. Kylppäri ei sisustuksellaan myöskään viehättänyt, mutta tärkeintä onkin esteettömyys.



Ohjelma oli sekä yksilöllistä että ryhmässä tapahtuvaa 
MONIAMMATILLISTA YKSILÖKUUNTOUTUSTA. 
Tämä eka jakso oli paljolti tutustumista ja tutkimuksia ja haastatteluja. Kävimme sekä fysioterapeutin, sosionomin, sairaanhoitajan että lääkärin vastaanotolla ja kaikki tenttasivat ja kirjasivat havaintonsa ylös. Huoh. nykyään potilaana olo on sitä, että istut ja odotat, että vastapuoli saa kirjoitettua koneelle sen, mitä sanot - toinen hitaasti, toiselta se käy joutuisammin. Ennen sentään katsottiin haastateltavaa silmiin....


Ryhmänä meille pidettiin luento Kela-etuuksista, ravinnosta, liikuntasuosituksista ja psykologiasta ja parina teimme fysioterapiajuttuja: kuntotesti, kuminauhajumppaa, tasapainoharjoituksia jne.

Ruoka oli monipuolista ja tietysti kovin terveellistä. Se jopa maistui minullekin, kun edellisellä viikolla Pärnussa aloin kuvitella, etten ikinä enää saa maistaa mitään hyvää - että makuaistini olisi laihdutusleikkauksen jälkeen mennyt kokonaan pilalle. Mutta ei sentään. Tässäpä kuva lounaastani, jonka aloitin lappamalla ruokaa suoraan tarjottimelle, ilman lautasta.



Nyt kuntoutus etenee siten, että noudatamme kotona itse määräämiämme tavoitteita, mitkä oikein virallisesti allekirjoitimme. Minä lupasin käydä kerran viikossa uimahallissa tai vaihtoehtoisesti kävelyllä ja lisäksi tehdä 4-5 kertaa viikossa kotiharjoitteita, jotka saimme mukaamme. Helmikuussa on seuraava viikon jakso, jonka pitäisi olla enemmän yksilöllinen ja enemmän fysioterapiaan keskittyvä. Huhtikuussa on viimeinen viikon jakso, jolloin testaillaan, miten kunto on kehittynyt.

Minulle sopii erinomaisesti tällainen kontrollijärjestelmä. Jos nyt jäisin omilleni, olen varma, että hyvin pian unohtaisin kaikki lupaukset. Mutta kun tiedän, että kolmen kuukauden päästä joku testaa, miten on mennyt, niin se pakottaa yrittämään. Ja toki ymmärrän, että kuntoni on niin kertakaikkisen huono, että pakko on tehdä jotain. Ja toisaalta pääsin tuntemaan, että jo viikon treenailu auttoi huomaamaan lihaksissa vahvistumista ja kävelyssä paranemista. Eikä voi unohtaa mielen virkistymistä ja toivon heräämistä. Ehkä minusta sittenkin voisi tulla paremmin liikkuva, eikä ainut suunta olekaan alaspäin ja huonommaksi.

Eilen jo kotiin palattuani olin reipas ja lähdin kävelylenkille kaupungille. Katselin muutamat näyteikkunat ja totesin, että kävely sujui mainiosti, kun ei ollut liukasta. Illalla tein "tuolille - ylös" -liikettä ja samoin nyt aamulla. Toinen ääripää minulla on laistamisen lisäksi se, että teen liikaa. Otan liian ison tavoitteen, enkä jaksakaan sitä noudattaa muutamaa päivää enempää. Kohtuullisuus kaikessa olisi hyvä oppia.

Olen oikein tyytyväinen kuntoutukseen ja myös kuntoutuspaikan valintaani.




Mervi