Intohimona käsityöt

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Keksin kivan idean!

Tiedättehän sen tunteen, kun on jostain innostunut, niin sitäpä näkee kaikkialla. Niinkun nyt tääkin, kun oon hurahtanut makramesolmeiluun, niin näen joka paikassa mahdollisuuuksia... Olimme Kustavin iltatorilla ja siellä yksi myyjä myi äitinsä jäämistöstä monenlaista käsityötarviketta. Oli myös laatikollinen sukkuloita. Osa oli kiinteällä "pesällä", mutta sitten oli näitä avonaisia, joista oli jo metallitikut poistettu.

Niin ihanan kulahtaneita! Toisissa on jopa luiset päät. Ensimmäisenä valitsin tällaisen mustan, josta väri oli sopivasti kulunut.



Kaikista langan väreistä valitsin tähän mustan. Olisi voinut olla joku muukin. Ainakin tämä oli erittäin hankala kuvattava. Langaksi valitsin puuvillaisen Natura XL, jota meillä oli jäänyt hyllyyn muutama kerä. Kovin on pehmoista, mutta näin pieneen työhön menettelee. Sitten vaan lähdin tekemään, kuvio syntyi sitä mukaa työn edetessä.




Vähän kuitenkin väriä joukkoon, pujottelin joukkoon pienen punaisen puupallon.


Kuviot kehittelin tähän IHAN ITSE. Voi mikä onnistumisen riemu! Minä, jonka ei pitänyt ollenkaan osata solmuja... Kiinnityksen kanssa meinasi ensin olla ongelmia, kunnes keksin pujottaa langan noihin pienen pieniin koloihin, mitkä sukkulassa on.




Mulla on vielä ainakin 5 erilaista sukkulaa näitä töitä varten. Joten tilauksia otetaan vastaan! Toki voin myydä pelkän sukkulankin, tähän on kiva tehdä pieni ja nopea työ. Ja voi kokeilla uusia solmuja, kun näkee nopeasti lopputuloksen.

Eikös olekin kiva, onhan?

Pellavasydämen Mervi






perjantai 17. heinäkuuta 2020

Lisää makrametöitä

Asiahan on nyt niin, että olen tääydellisesti koukussa makrametöihin. Näen ympärilläni joka paikassa makremeta tai mahdollisuuksia siihen: tytön hiusten palmikossa näen makramen, jossain missä on paksuja lankoja, kuvittelen, miten solmin ne jne.

Nyt olen tehnyt ensimmäisen työn luonnosta löytyyneeseen oksaan. Se on hivenen haastavampaa kuin sileään harjanvarteen solmiminen. En ehtinyt edes kuoria oksaa, kun niin oli kiire aloittaa.


Tähän asti olen tehnyt työt mallin mukaan ja nimenomaan piirretyn mallin mukaan. Videosta katsominen tuntui ensin ihan mahdottomalta. Mutta pakko oli sekin opetella, kun alkoi mukavat mallit muuten loppua. Joku makrame-ryhmäläinen ystävällisesti neuvoi, että videon saa myös hitaammalle - siitä olikin suuri apu!

MAKRAME KORVAKORUJA

Minun aivoni eivät tahtoneet mitenkään ymmärtää noita kohosolmuja, jotka kääntyvät sivulle. Näiden korvisten kanssa kiukuttelin monta päivää, kun en vaan tajunnut, miten solmut tehdään. Mutta voi sitä onnen tunnetta, kun se  viimein valkeni!




Korviskoukut on jo näihin laitettu, mutta kuva puuttuu.


MAKRAME SEINÄRYIJYT

Tämä oli seuraava työni. Minusta oikein söpö ja helppo tehdä. Malli on TuuliaDesignin miniryijy.
Tykkään tästä kovin. Siinä on tavallista vähemmän hapsuja. Tämän tein Chunky Mopista.

Sitten siirryin hivenen isompaan malliin. Opin taas muutamia uusia yksityiskohtia. Tämä malli on jostain youtuben videolta.



Kohtasin taas lähes ylipääsemättömän ongelman. Tuo yläpuolella oleva "letti".... näyttää ihan yksinkertaiselta ja sitä se varmasti onkin. Mutta mun aivoni ei kääntynyt sitten millään ymmärtämään sitä. Pääsin alkuun ja tein vähän matkaa, mutta sitten tuli stoppi, kun rutiini rikkoontui. En osannut katsoa työstä, miten pitää edetä.

Mieheni ihmetteli vierestä seuraten: "..... no mut, eksää siinä koko ajan tee SAMANLAISTA SOLMUA?" "Juujuu, yritän, mutta kun ei onnistu."




Tulihan siitä hieno, mutta suhteellisen pieni. Lankana ChunkyMop, jonka saa kammattua auki. Hassua, miten noi hapsut silti pyrkivät kiertymään, vaikka ne auki kampaakin....

Sitten etsin vähän isomman mallin, jälleen youtubesta. Tämän tein luonnonväärään oksaan, mikä aiheuttaa oman vaatimuksensa. Pitää löytää tasapainopiste, mihin työn tekee, ettei se kovin keikkuisi.


Tässä työssä varmistelin vielä aiemmin oppimiani solmuja, mutta varsinaista uutta (hankaluutta) ei tässä ollut.. Harmi, ettei tämän parempaa kuvaa työstä ole, sillä yllätyksekseni se on myyty. Olin itse lomalla ja Arja oli kaupassa myymässä, kun tätä tultiin kysymään. En edes ollut varautunut näiden hinnoitteluun, kun mielessäni ei ollut myynti, vaan ihana työn tekeminen ja mallin saaminen putiikkiin.

Noh, samana iltana aloitin uuden ja siitä vasta hieno tuleekin.... on niin pähee luonnon väärä oksa, että "oksat pois"!

Kiinnostaisi kovasti tietää, mitä sinä olisit valmis tällaisista maksamaan?

Pellavasydämen Mervi







lauantai 11. heinäkuuta 2020

Nyt on "kylkiluut" opittu


Makrametöissä noita "patukoita" sanotaan kylkiluiksi. Voi että, minun kesti kauan oppia ne. En jotenkin vaan tahtonut hahmottaa...

Valitsin toisen toisen työni Lankavan ohjeista ja tämä sieltä nousi ylitse muiden:
Tähkä, pieni seinävaate.

Tässäkin työssä suureksi avuksi oli tuo liikuteltava vaaterekki, jonka tasoja saa nostettua. Välillä rullasin työn kaupan puolelle esiteltäväksi.


Langaksi valitsin ohjeen mukaisesti Pauliina punoskuteen. Sitä sanottiin tarvittavan puoli kiloa, mutta kilon kerästä jäi vain hiukan. Lopputuloksessa kudetta on hyvinkin tarkasti puoli kiloa, mutta harmillisesti jäi pätkiä...Keppinä käytin harjanvartta, jonka mieheni sahasi 60 senttiseksi. Työn leveys on 45 cm.



Alun kaksoistasosolmu (täälläkin hyvä ohje) sujui jo mainiosti, mutt sitten nämä kohosolmut! Ehkä olisin tällä ohjeella oppinut helpommin? Mä en vaan oivaltanut, missä asennossa solmun pitää olla - tai jotain....




Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen - ja itseeni. Olen ollut sinnikäs, enkä antanut periksi. Siitäkin annan kunniamaininnan itselleni, että tein huolellista työtä. Nyt ei ollut tärkeintä saada äkkiä valmista, vaan nauttia tekemisestä ja ennenkaikkea oppimisesta. Hyvä minä!

Työtä solmiessani mieheni kysyi "mikä tuosta muuten tulee?" Noh, seinävaate. "Mihin se tulee, tuon värinen?" Niih, ei se meidän huusholliin sovikaan. Asia vaan on niin, että mun pitää ottaa puodistani aina ne tarvikkeet, mitä on jäljellä eniten... Pitää ja pitää? Seuraavaksi taidan tehdä oikein ison seinävaatteen ja ihan itselleni. Se on sitten valkoinen, harmaa tai musta.

Tämä menee näytille putiikkiin ja myytäväksi, jos joku tahtoo...

Pellavasydämen Mervi

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Ensimmäinen makramee-työni: amppeli juuttinarusta





Jo jonkun aikaa olen myynyt makrameelankoja. Asiakkaille olen joutunut selittelemään, etten itse osaa ensimmäistäkään solmua, kun mun aivot eivät taivu kolmiuloitteiseen hahmottamiseen. Olen kyllä yrittänyt, mutta ei onnistunut...

Nyt kun jäin kesälomalle, yhtäkkiä päätin, että "minähän selätän tämän ongelman". Olisihan se nyt paljon kivampi, jos voisi ammattitaitoisesti keskustella töistä ja jopa neuvoa asiakkaita. Meillä on 2 makrameetyötä mallina; toisen olen ostanut facebookin kautta ja toisen teki meidän harjoittelija.

Aloitin rauhallisesti. Ensin kokosin tarvikkeet; löytyi tuollainen ylimääräinen vaaterekki, joka osoittautui mainioksi.


Entäs sitten lanka? Koska mun täytyy aina tehdä niistä materiaaleista, mitä on eniten tai mikä näyttäisi jäävän heikosti myytäväksi, valitsin punaisen juuttilangan, jostain syystä sitä oli paljon! Ohjeen mukaisesti etsin kirpparikamoista tuollaisen rinkulankin.





Ja sitten ohjeeseen. En tykkää opetella youtube-videoista, koska pysäyttely on minusta hankalaa. Valitsin siis paperisen ohjeen. Tämä amppelin ohje on ollut Kotivinkissä. Saman tyyppisiä löytyy muitakin.



Hurjalta tuntui tuo narujen pituus! Ehkä ei olisi ensimmäiseksi työksi kannattanutkaan valita ...?



Täytyy kyllä kertoa, että koville otti. Miehen apua tarvittiin sekä tulkitsemaan ohjetta että noiden piiiiitkien lankojen selvittelyyn. Heti alku lähti väärin, kun ymmärsin ohjeen väärin. Aloitin spiraalisolmuilla, kun olisi pitänyt tehdä kaksoistasosolmuja. Mutta ei se mitään haittaa. Muitakin omia sovelluksia tähän amppeliin tuli.








Lopulta innostuin niin, etten olisi malttanut lopettaa. Nyt tuo viimeinen vaihe venyi liian pitkäksi, joten amppeliin pitäisi laittaa paljon isompi - tai ainakin leveämpi - purkki, jotta solmut tulisivat oikeaan paikkaan ja purkki pysyisi varmemmin paikallaan.


Kylläpä siitä tuli kaunis, vaikka itse sanonkin. Juuri tuohon se sopii mainiosti. Nyt työ kuitenkin siirtyy putiikkiin näyteikkunalle malliksi ja inspiraation lähteeksi, joten minä "joudun" tekemään itselleni uuden. Siihen olisi kiva kokeilla helmiä.

Olen jo tehnyt jotain muutakin, mutta siitä kuvat myöhemmin.

Pellavasydämen Mervi

perjantai 3. heinäkuuta 2020

Onnistunut värjäys


Näyteikkunoissa on yksi huono puoli: jos niihin paistaa aurinko, tuotteet virttyvät helposti pilalle. Läheskään aina en ole muistanut  vaihtaa tavaroita tarpeeksi usein. Niin kävi nytkin. Meillä oli teemana huivit ja yksi ihanimmista, pellavalangasta neulomani shaali sai auringosta osumaa. Hassua, että valkoinenkin menee pilalle liiasta auringosta. Se kellastuu. Eikä tietysti tasaisesti....

Harmitti hirveästi. Samalla tarkastelulla huomasin, että toisella ikkunalla ollut oranssi pellavapontso oli tehnyt samat, vaikka sinne aurinko ei yhtä porottavasti paistakaan.

Päätin laittaa nämä molemmat pellavaiset värikylpyyn. Jotta mikään ei olisi varmaa, valitsin jo myyntipäivän ohittaneen väripakkauksen ja vielä sellaisen, jota en ole koskaan käyttänyt. Nitor -ohjeessa käsketään lisäämään Nitor-suolaa, mutta sellaista ei nyt ollut, joten käytimme tavallista suolaa. Nyt myynnissä olevat Nitorit ovatkin kai sellaisia, ettei erillistä suolaa enää tarvita?

Lopputulos on hieno, upea sininen väri. Tasainen.









Sitä en tietenkään muistanut  - vaikka paljon olen värjännyt - että ompelulanka ei värjäänny, koska on keinokuitua. Niinpä tähän hienoon pontsoon jäi oranssi lanka, mutta päätin, ettei se haittaa. Hieno yksityiskohta. Sitä jäin vähän ihmettelemään, ettei oranssista pontsosta tullut sinisellä värjättynä vihreää...


Mielestäni tämä on hieno huivi, eikä ainakaan huonompi näin sinisenä...

Pellavasydämen Mervi