Intohimona käsityöt

lauantai 31. lokakuuta 2020

Mekkoja

Vaatekaappi on tupaten täynnä. Mutku. Ei ole mitään muodikasta, vain vanhoja rytkyjä. Taitaa olla tuttua monelle muullekin kuin minulle. Enkä siis oikeasti tarvitsisi yhtään vaatetta lisää...

Pukeutumisneuvoja-koulutukseen kuuluu luonnollisesti trendien seuraaminen, pitää olla muotitietoinen. Tämä taisi vähän yllättää minut ja varsinkin se, miten se itseeni vaikuttaa. Tuli tarve uusia vaatekaappi. Ei siis kaappia, vaan sen sisältö.

Tein koulutehtävää syksyn 2020 muodista ja siihen perehtyessäni huomasin, että kukkamekot on nyt in. Vaikka ei enää kesä olekaan.

Koska suosin kaikissa hankinnoissani paikallisia pienyrittäjiä, lähdin käymään siinä ainoassa ei-mummo "muotiliikkeessä" vain todetakseni, ettei mistään vaatteesta ollut tarpeeksi isoa kokoa. Toinen harmillinen seikka oli se, että väriskaala oli lämpimiä syksyvärejä. Ja minä kun olen joko kesä tai talvi. Vielä ei minulle ole värianalyysiä tehty, mutta tiedän olevani kylmien värien ihminen. Sen tuolla liikkeessä sain kuitenkin päähäni, että kukkamekkoa lähden metsästämään.

Verkkokauppohin siis googlaamaan kukkamekkoa. Lähes mahdoton tehtävä löytää kylmien värien mekko, joka ei olisi musta ja jossa olisi pitkät hihat. Jouduin "tyytymään" Cellbesiin. Olen sieltä aiemminkin tilannut ja todennut laadun olevan, jos ei nyt huonoa, niin ainakin epätasalaatuista.

Tällaisen löysin. Tässä on oikein mainio kaula-aukko  ei kun siis pääntie (jotain oppinut mittatilausompelijakoulutuksessa). Se on pyöreä ja v-aukkoinen samalla kertaa.

Halusinkin juuri tuollaisen pitkän maksimekon, jossa on helmassa useampi frillakerros.  Hihat ovat myös minulle mieleiset vajaamittaiset ja ne saa tampilla kiinni.


Kävimme Turussa ihan muissa asioissa, mutta innostuin Wiklundilla katselemaan myös mekkoa. Itse asiassa tämä tapahtui jo ennen tuota punaisen mekon saapumista. Ensimmäistä kertaa tutustuin Zizzin vaatteisiin. Tämän mekon kuosi ei oikein miellytä, varsinkin, kun kuvion kohdistaminen on epäonnistunut, mutta malliltaan mekko on kiva. Frilloja tässäkin ja napit alas asti.


Avustajani Susanne on nuori ja muotia seuraava. Häneltä sain neuvon, että mekkojen päällä käytetään neuleita. Ehkä tämä ei kuitenkaan ole ihan sitä, mitä hän tarkoitti. Mutta värit ainakin sopivat toisiinsa.


En ehkä tule tällaista yhdistelmää pitämään, mutta puseroa pitkien housujen kanssa kylläkin. Se on aivan ihana materiaali, 100 % villaa, mutta pehmeä ja kutittamaton. Ensimmäinen ostokseni Kekäleestä.

Laitan tähän vielä tuotetiedot ostoksistani.

Punainen mekko Cellbesiltä. Koko 46/48, 100 % viskoosi ja valmistusmaa Kiina. Hinta 54,95 €

Roosan värinen neule Kekäle. Koko 46, 100 % villa ja valmistettu Kiinassa. Hinta 139 €, ale 69,50 €

Sininen mekko Zizziltä. Koko heidän kategoriassaan L, 100 % viskoosi ja valmistettu Intiassa. 64 €

Huolestuttavaa näissä ostoksissa on (paitsi valmistusmaa) myös se, että huomasin, miten helppoa ostosten tekeminen netissä on. Eikä tässä vielä kaikki - lisää paketteja on tulossa. Mutta tällaisella pienellä paikkakunnalla ei todistettavati ole vaihtoehtona ostaa paikallisista liikkeistä, kun valikoimaa ei ole.

Nuo mekot ovat tosi huolettomia pitää. Kuulemma mekkoja voisi käyttää pitkien housujen, jopa farkkujen kanssa, mutta ehkä minä vanhanaikaisena ihmisenä "revin" paksut sukkahousut jalkaani. Kenkinä näissä asuissa olisi muodikkain vaihtoehto maiharit, mutta en saa niitä jalkaani, joten tyydyn tällaisiin reiluihin kävelykenkiin, jotka olen ostanut jo toista vuotta sitten, mutten kertaakaan käyttänyt. 

Nyt sitten vaan ihmettelen, että onkohan tuollainen pitkä mekko edullinen isolle ihmiselle, jos verrataan esim. tähän asuun.

Jokseenkin tuskaisaa oli näitten kuvien saaminen. Etukäteen valmistelin miestäni, että olisi hyvällä huumorilla ja kärsivällinen. Näitten asukuvien lisäksi otimme monta kuvaa koulutehtävää varten. Siinä kuvista tehdään vartaloanalyysi, mutta ne kuvat eivät ole julkaisukelpoisia. 




Saat kertoa mielipiteesi. Olen iloinen, jos viitsit kommentoida. Eikä haittaa, vaikket tykkääkkään. Senkin haluaisin kuulla.

Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Siniruskeat sukat miehelle

Vielä löytyi putiikin hyllystä yksi sukkalanka, mitä en ole kokeillut! Regian laatulanka, jossa erityisideana on kaksi samanlaista sukkaa ja vielä se, että aloituspää on helppo löytää! Kerän päällä, vyötteessä on EASY START - lipare, minkä takana on alkupää. Tämä lanka alkaa siis kerän sisältä ja ensin on pätkä merkkilankaa, jota ei neulota mukaan.


Nyt kun olen oppinut tiimalasikantapään, teenkin sitä joka sukkaan. Tästä tulee miesten sukka ja siihenkin se sopii mainiosti. Kantapäästä tulee oikein "terävä" ja hyvin istuva.



Yhdestä kerästä tulee isot ja pitkät miesten sukat, mutta jos haluatkin pienemmät, menee lankaa "hukkaan". Kun ensimmäinen sukka on valmis, tulee kerästä esille merkkilanka, joka otetaan välistä pois.

 

                    
 
Näissä valmiiksi raidoitetuissa langoissa suosin sileää sääriosaa. 

Kuvio tulee näin paremmin esille, kuin resoria neulottaessa.



                                           
Lanka on ohutta ja sukat mahtuvat kenkiin. Vallan mainiot. Myytävänä nämäkin sukat, miesten 42 - 44.

lauantai 24. lokakuuta 2020

Harvinainen viikko - täynnä opiskelua

Mun elämä ei ole (enää) tylsää. Vielä vuosi sitten vietin päivät yöpaidassa peiton alla. Nyt on kaikki toisin. Maanantaina päivällä tein kotitehtäviä muodin ja tyylien parissa. Iski melkein paniikki, kun aihe osoittautui liian isoksi palaksi. Tein vähän omia rajauksia ja sain kaikki neljä PowerPoint-esitystä ajoissa lähetettyä. 


Maanantaina iltapäivällä lähdin avustajan kanssa Turkuun mittatilausompelijakoulutukseen. Olimmekin paikalla ihan viime minuuteille asti, vaikka muut olivat jo lähteneet, sillä projekti laukesi alkutekijöihinsä.

Olin tehnyt asiakkaalleni (tyttäreni) sovitustakin ja toisenkin, joka istui mainiosti. Sitten leikkasimme varsinaisen takin vähän isommilla saumavaroilla ja SE OLI VIRHE. Takki ei enää istunut ollenkaan. Yhdessä opettajan kanssa totesimme, että ei kannata lähteä sitä korjailemaan, vaan purin kaikki saumat ja leikkasimme palat uudelleen. Myös vuorin.

Koska aikaa meni "hukkaan", jouduin lähtemään Turkuun myös tiistaina. Tyttäreni sovitti varsinaisen takin ja totesimme, että nyt ehkä pystyn tekemään sen valmiiksi, vaikka yksi sovitus olisi ollut vielä paikallaan.

Keskiviikkona ajoin taas Turkuun, tällä kertaa yksin pukeutumisneuvojakoulutukseen. Kuusi tuntia täyttä opiskelua, mutta hurjan mielenkiintoista. Opiskelimme värianalyysin tekemistä käytännössä. Jäin yöksi Turkuun ja kävimme tyttäreni kanssa syömässä ensimmäistä kertaa sorsaa. Minä majoituin taas Birgittalaisluostarin vaatimattomaan, mutta äärimmäisen hiljaiseen ja siistiin huoneeseen. Oma rauha ja oma vessa, aamupalaa ja hinta vain 45 €/yö. 


Torstaina aamulla alkoi opiskelu aikaisin ja tällä kertaa opiskelimme erilaisia vartalomuotoja ja miten niitä peitellään tai korostetaan oikeanlaisilla vaatteilla. Väliajalla teimme extempore-harjoituksen:


Näillä mittasuhteilla mun jalat lyheni huimasti. Kurssikaveri kokeilee toisenlaista yhdistelmää. Mitä jos jakun lyhentäisi?


Lopputulos olisi jotenkin tällainen.


Perjantaiaamupäivän olin putiikissa - teen silloin vain puolta päivää - puoti on auki 10 - 14. Illalla työstin takkia ja sainkin sen onnistumaan. Hihat ovat nyt valmiina, enää puuttuu vuorin kiinnitys, napit ja helma. Uskoisin saavani työn maanantaiksi valmiiksi, kun asiakastyö pitäisikin luovuttaa. Olen monta takkia vuosien kuluessa tehnyt, mutta näin onnistuneita hihoja en ole koskaan saanut aikaiseksi.


Ja vielä jatkuu opiskelu... tänään lauantaina ja huomenna sunnuntaina opiskelen kansalaisopistossa videoiden editointia. Istun täällä nyt ja koitan olla näyttämättä osaamattomuuttani. Huoh.


Kirjoittelen tätä aina välillä, kun olen jo saanut annetun tehtävän tehtyä. Tämä on kyllä viikon hankalin ja vaativin opiskeluosuus. Luulen, että vaikka nyt homma tuntuu selvältä, kotona ei onnistu millään. Kun ei enää muista...

Mervi



sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Koronatesti

Olipa jännittävät pari päivää. Palatessani viikko sitten Kankaanpään kuntoutuslaitoksesta aloin tuntea lieviä flunssan oireita. Outoa, sillä on mennyt monta, monta vuotta ilman ainuttakaan flunssaa. Jos hiukankin nenä vuotaa tai kurkku on kipeä, otan pakasteesta mustaherukoita ja syön pienen rasiallisen. Niin nytkin. Vähän hunajaa makeudeksi.

Sitten kaulalleni ilmestynyt ihottuma alkoi levitä ja vähän vitsillä kävin katsomassa, kuuluuko ihottuma koronan oireisiin - no juu! No sitten tietysti mietin kaikki muutkin oireet ja alkoi tuntua epätodelliselta. Yleensä varmistan mielipiteeni viisaalta siskoltani ja kun hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että pitää soittaa koronainfoon, niin soitin. 

Tarviitko sairaslomatodistuksen - en, oletko terveydenhoito- tai opetusalalla - en, kuumetta - ei, yskää - ei, nuhaa - juu, kurkkukipua - juu, huono olo - juu, rintakipua - ei, hengenahdistusta - ei, ripulia - juu, mutta sitä on aina.... Pitkä lista kysymyksiä ja lopulta tuomio, "kyllä minä sinut nyt koronatestiin laitan". Ja sitten alkaa karenssi tulokseen asti.

Uudessakaupungissa olisi pitänyt odottaa maanantaihin (soitin perjantaina) mutta Tyksin drive-in testiin pääsisi huomenaamulla. Valitsin sen.

Onhan se kamalaa miettiä, mitä positiivinen testitulos merkitsisi, vaikka olinkin lähes varma, että kyseessä on "vain" flussanpoikanen. Mutta kun tässä on kauppa ja sen asiakkaat, työntekijä, avustajat, riskiryhmäläinen puoliso ja kaikki muut, jotka olisin altistanut.

Aamutuimaan ajelimme siis Turkuun ja mitä lähemmäs päästiin, sitä enemmän alkoi jännittää. Sekin, että sattuuko? Joku kun oli somessa kuvaillut toimenpiteen niiiiiin hirveäksi.




Parkkihallissa homma oli hallussa: hyvät opasteet, että maalaisetkin osaa käyttäytyä ja erittäin ystävällinen hoitaja, joka osasi homman. Vähän vain kirpasi ja kyyneleet nousi silmiin, mutta se kuulemma kuuluu asiaan. Ihan mitätön tunne. Paluumatkalle saimme ohjeet karanteenista.

Tottakai kävin omakannassa vähän väliä ja yllätys, yllätys, jo iltapäivällä oli tullut tulos: negatiivinen. Nyt voin siis sairastaa vain flunssaa. Ja oikeastaan - oireet hävisivät melkein samantein. Kummasti vaan paleltaa heti kun kesä meni ohi. Mun tavallinen talvifiilis. Pitää taas kaivaa sähkölämpöpeitto esille.

Olo on yhtäkkiä ihan hirveen helpottunut. Kyllä vaan tavallinen arki on mukavaa. 

Mervi

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Huijarisyndrooma

Olin viime viikon kuntoutuksessa Kankaanpäässä. Tämä oli kolmas ja viimeinen jakso, joka siirtyi ja siirtyi koronan vuoksi. Ensimmäisellä jaksolla olimme jo vuosi sitten. Vaikka en omia, allekirjoituksellani vahvistamiani tavoitteita saavuttanutkaan, olen silti tyytyväinen. Olin luvannut tehdä kotiharjoitteita, eli jumppaliikkeitä ja harrastaa liikuntaa säännöllisesti. Ei toteutunut.

Noh, viikon aikana näitä kumpaakin oli yllin kyllin. Osa ohjelmasta oli koko ryhmälle ja sitten oli yksilöaikoja. Olipa hyvä idea ottaa valokuvia jumppaliikkeistä, joita tein siellä ja jotka pitäisi kotona ottaa ohjelmaan. Yksinkertaisia liikkeitä, joihin ei tarvita kummoisia välineitä, eikä paljon aikaakaan.

Huoneeni oli aivan perimmäisessä nurkassa, joten liikuntaa sain siinäkin, kun kuljin edestakaisin. Ja päivä päivältä sujuvammin se kävikin.

Koronan vuoksi hygieniasta huolehdittiin korostetusti. Käsidesia oli joka paikassa tarjolla ja kaikki liikuntavälineet puhdistettiin aina joka käyttäjän jälkeen.


Otsikko liittyy ruokajonoon.
Huijarisyndroomalla tarkoitetaan wikipedian mukaan:
Huijarisyndroomaksi kutsutaan psykologista ilmiötä, jonka vaikutuksesta ihminen ei kykene sisäistämään omia saavutuksiaan todisteista huolimatta. Huijarisyndroomasta kärsivä on vakuuttunut olevansa huijari ja että hänen saavutuksensa ovat ainoastaan hyvän onnen tai ajoituksen tulosta, tai että hän on vain harhauttanut muut luulemaan itseään todellista kyvykkäämmäksi.
 Tässä asiaa on selitetty hyvin.

Kuntoutuslaitoksen ruokalassa on kaksi jonoa, toinen AVUSTETTAVILLE ja toinen OMATOIMISILLE. Avustettavien jonossa kulkevat vaikeammin vammaiset, joilla on apuvälineitä ja tarvitsevat apua ruoan ottamisessa tai pöytään kuljettamisessa, kuten minä.

Minulleppa iski ajatus, ETTEN OLE TARPEEKSI VAMMAINEN, "ANSAITAKSENI" AVUSTAMISEN. Vaikka tosiasia onkin, että kun toisessa kädessä on kyynärsauva, on minulla vain yksi käsi käytettävissä ja tarjottimen kantaminen yhdellä kädellä on hankalaa ja toisinaan mahdotonta. Ainakin siinä on riski, että kaikki tarjottimella oleva putoaa lattialle. 

Tässä kohtaa ajatukseni oli kohtuuton ja järkeilemällä pääsin siitä yli.

Aika ajoin mietin kotioloissakin sitä, kuinka avustettava oikeasti olen. Mitkä tehtävät ovat oikeasti mahdottomia minulle ja siis henkilökohtaisen avustajan tehtäviä? Ja mitkä taas olisivat sellaisia, että itsekin niistä selviäisin? Olen näitä rajoja "koetellut" parin viime viikon ajalla. Olen tehnyt itse enemmän kuin aiemmin. Ja siihenhän tähtäsi myös kuntoutus, jonka Kela maksaa. Hakemukseni perustelin sillä, että parempikuntoisena tarvitsen vähemmän toisen ihmisen apua.


 


 

Vaikka liikunnalliset tavoitteet eivät näiden kurssien välisenä aikana toteutuneetkaan, yksi asia on aivan toisin. Masennus on voitettu ja huomasin taas olevani iloinen itseni ja myös sosiaalinen puoleni oli parantunut, nautin toisten ihmisten seurasta. Vaikka välillä olikin kiva vetäytyä olemaan yksin.

Enkä ole toivoani heittänyt liikunnankaan suhteen. Olen tässä kotiin palattuani jo hiljaksiin ottanut pari jumppaa ohjelmaani...

Mervi