Intohimona käsityöt

tiistai 24. marraskuuta 2020

Näyttötyö edistyy: vuorellinen takki asiakkaalle

 
 

Löysimme näyttötyöhön asiakkaan mieltymyksiä vastaavan takin kaavan. Piirsin sen Kotiliesi Käsityö -lehdestä. Olen kymmeniä lehtien kaavoja piirtänyt, mutta tämä oli kyllä kaikkein hankalin. Tai no, en ole ihan varma hankaloittiko viivojen hahmottamista myös liian pieniruutuinen kaavapaperi. 

 

 

 

Kaavan mukaan työ on "haastava". Lehdessä on myös tarkat ohjeet kaitaletaskun tekemiseen, mutta senhän minä jo osaan - niin monta harjoitustaskua olen tehnyt ja pari jo oikeaan käyttöönkin!

Kaava ei ihan sellaisenaan ollut lopulta kuitenkaan istuva, vaan jouduin/sain harjoitella kaavan korjailua sopivaksi. Mallina käytin aiemmin samalle asiakkaalle valmistamani sovitustakin osia. Harjoittelin tekemään työn kunnolla, otin jopa liidun käyttöön!


Tein jo sovitustakin - josta ei siis ole tarkoitus tulla käyttövaatetta - ja siitä tuli melko hyvä. Pientä fiilausta vielä tarvitaan. Kaulus on asiakkaan mielestä moitteeton. Lehden mallissa hiha on valmistettu yhdestä osasta, mutta se osoittautui kelvottomaksi, ei istunut. Tein uudet hihat käyttämällä aiemmin valmistamani takin hihan kaavaa.

Nyt hiha istuu hienosti. Tässä vain harsitttuna paikalleen. Ja huom! keskimerkki harsittuna punaisella langalla. Yksi asia, minkä olen koulussa oppinut, kun opettaja siitä tavan takaa muistutteli. Auttaa kyllä asiaa, myönnän.


  

Pientä säätöä vaatii kainalo. Se NÄYTTÄÄ HYVÄLTÄ, mutta TUNTUU ahtaalta. Nyt pähkäilen kahden vaihtoehdon välillä: lisäänkö tilaa hihanpyöriöön vai miehustaan eteen. Tämä viimeksi mainittu saattaisi olla viisaampi ratkaisu, sillä hiha on niin hieno, että sitä ei kannattaisi (ehkä?) pilata ja toisaalta napituksen kohdalle tarvittaisiin aavistus lisää tilaa...

Asiakkaani on melko vaativa. Mieluisia nappeja ei ole vielä löytynyt varastoistani. Lähden siis kaupoille. Nuo vasemman puoleiset valkoiset on päällystettäviä nappeja ja ovat kooltaan liian isot. Löysin myöhemmin vähän pienempiäkin. Olisi kyllä mielenkiintoista päällystää napit takkikankaalla, olisi aika professionaalia. Ammattimaista siis, eikö vain?



 
 Takki sopii minullekin kerrassaan hyvin. Värikin ihan passeli. Ja tämä on siis sovitustakki, mutta miksei sen voisi tehdä valmiiksi, itselleen?

... sarja takin valmistuksesta jatkuu....
Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Sopiva väri ja pituus

Tällä viikolla olin taas Turussa ammatti-instituutin pukeutumisneuvoja-koulutuksessa.
 Kaksi päivää opiskelimme hyvin intensiivisesti värianalyysejä.
 Pääsin harjoittelemaan itse tekemistä ja olin myös analysoitavana.

Tulos oli (onneksi!) sama kuin 80-luvulla: olen kesä. Eli minulle sopivat viileät värit ja niistä vaaleat sävyt. Itselleni mieluisia ovat myös talven voimakkaammat värit.

Teemme itsellemme työvälineeksi värikartat kaikista neljästä "väriperheestä" kevät, kesä, syksy ja talvi. En ollut ainut, jolle tuottaa vielä vaikeuksia erottaa edes kylmät ja lämpimät värit toisistaan. Hassua oli sekin, että eniten virheitä oli omassa kesä-kartassani ja parhaiten olin onnistunut syksyn väreissä (kuva alla) vaikka se on minulle huonoiten sopiva, enkä näitä värejä käytä. Onneksi opettaja korjaa karttojamme ja vielä on aikaa oppia.

Saimme käyttöömme huivit, joiden avulla analyysejä teemme. Nyt voimme alkaa harjoitella...

0

Tässä pieni videon pätkä omasta harjoittelustani koululla. Kohteena toinen opiskelija. 

Täsmentyi muuten sekin, että tämä ostamani neulepusero on minulle väärä väri. Se on lämmin aprikoosi, eikä kylmä roosa, Niin kuin oletin. Tuolla koulussa naureskelimmekin, että voimme pykätä yhteisen kirpputorin kaikista vaatekkaappiemme väärän värisistä vaatteista!


sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Mittatilausompelija -koulutuksen viimeinen näyttötyö; vuorellinen takki

Puolitoista vuotta kestävä mittatilausompelijan koulutus lähenee loppuaan. Jouluna olemme tämän muoti- ja kauneusalaan kuuluvan tutkinnon suorittaneita ammattilaisia. Viimeisenä näyttötyönä meidän tulee valmistaa asiakkaalle vuorellinen takki, jonka vaatimuksia ovat:

- siinä on oltava jonkunlainen kiinnitys

- istutettu hiha

- ehjään kankaaseen valmistettu tasku (päällitasku ei siis kelpaa)

- herrainkaulus

Tähän näyttötyöhön kuuluu myös tämä blogikirjoitus. 

Minun asiakkaani on jo ennestään tuttu, olen hänelle juuri äskettäin valmistanut toisen takin, senkin koulutyönä. Tämä takki oli myös vuorellinen, siinä oli huppu, istutetut hihat ja liivintaskut. Takki onnistui mainiosti (opettajan arviota en ole vielä saanut) sillä se tyydytti asiakastani ja itse olin tosi tyytyväinen - ikinä ole niin hyvin istuvaa hihaa onnistunut ompelemaan! Hän toivoi istuvaa, pitkittäisleikkauksin olevaa hupputakkia ja lopulta ne leikkaukset osuivat oikeaan kohtaan....

Nyt ompelen vähän erilaisen. Tästä asiakkaani ei halua yhtä napakasti istuvaa, vaan vähän väljempää, suoralinjaista. Vaatimusten mukaisesti teen siihen leveät herrainkaulukset ja asiakkaan toiveesta tällä kertaa kaksirivinapituksen. Taskun malliksi hän valitsi läppätaskun. Erilaisia taskuja olemme syksyn mittaan harjoitelleetkin.

Läppätaskuharjoitus

Samalla kun kävimme ostamassa kankaat Turun Eurokankaasta, poikkesimme myös Wiklundilla tutustumassa vastaaviin takkeihin, jotta saisimme vähän yhteistä näkemystä. Tämä takki osoittautui mieluisaksi, paitsi, ettei siitä ollut tarpeeksi isoa kokoa. Mittatilausompelulle tarvetta siis!

Mittatilausompelijoina olemme asiakaspalveluammatissa ja koulutuksessa harjoittelemme siis myös asiakkaan kohtaamista. Aivan ensimmäiseksi haastattelemme asiakasta ja teemme hänestä myös vartaloanalyysin. Tähän liitän haastattelun tuloksen:

Asiakkaani on 29-vuotias nuori nainen. Hän on toimistotyössä, nyt korona-aikana tekee etätöitä kotona. Asiakkaani on koti-ihminen, joka käy etupäässä töissä, ruokakaupassa ja silloin tällöin lenkillä. Hän liikkuu pyörällä tai käyttää julkisia liikennevälineitä, toisinaan myös kulkee kävellen. Harrastuksikseen hän mainitsee pelaamisen ja lukemisen. 

Asiakkaani haluaa pukeutua nuorekkaasti, ja hänen tyylinsä on lähinnä klassinen. Erityisesti kengissä ja laukuissa hän suosii laadukkaita materiaaleja. Asiakkaani ei kulje viimeisimpien trendien perässä, vaan suosii ennemmin ajattomia vaatteita.

Tämä mittatilaustakki on tarkoitettu jokapäiväiseen käyttöön, mutta toivomuksena on, että se sopii myös virallisempaan yhteyteen. Asiakkaani valitsi kankaaksi ohuehkon villakankaan, koska vain siitä oli kaupassa toivomansa ruskean sävy.

Vartaloltaan asiakkaani on ns. ”päärynän mallinen”, hänen lantionsa on vyötäröä ja rinnanympärystä isompi. Nuori nainen ei kuitenkaan halua liian väljää vaatetta yllensä, vaan mieluummin korostaa linjojaan. Tämä on kuitenkin jo toinen villakangastakki hänelle - ensimmäinen oli linjakas, jossa vyötäröä korostettiin - joten tästä asiakkaani haluaa toisenlaisen. Malliksi valitsimme suoran mallisen, herrainkauluksisen, kaksirivinapituksella olevan perustalvitakin.

Näillä lähtötiedoilla lähden siis suunnittelemaan villakangastakkia, joka työ osoittaa, että 1,5 vuoden opiskelu ei ole mennyt hukkaan, vaan olen oppinut... jotain. Ja työn touhusta voit lukea myöhemmin.

Pellavasydämen Mervi


perjantai 6. marraskuuta 2020

Uudet asukuvat - paranee loppua kohti

Eilen oli oikein onnistumisten päivä! En osaa valokuvata, eikä minulla ole kärsivällisyyttä harjoitella. Enkä ole löytänyt kelvollista kuvauspaikkaa. Enkä jaksa/viitsi asukuvien kanssa sählätä. Mutta nyt! Ensin tapahtui edistystä, kun jostain ihmeellisestä syystä löysin kännykästä ominaisuuden, että hän ottaa kuvan, kunhan puhun hänelle kauniisti "smail". Oikeesti, en tarvitse enää peiliä! 



Näissä kuvissa on Lindexiltä tilaamani kukkamekko ja sen sävyihin täsmällisesti sopiva neule. Muutoksia aiempiin on kietaisumalli, vyötäröllä leveä kuminauhasysteemi ja lyhyt neule. Tuon neuleen väristä en ole varma, onko se edes kylmä vai lämmin. No lämmin se ainakin on...

Viime postauksessa tuomitsin tämän ale-neuleen kotiasuksi ja nyt otin uudet kuvat idealla, että se onkin - hmmm.... - joku muu. Laitoinpa näytille tuollaisen laihan olkalaukunkin, kun joku sitäkin ehdotti. Mutta tuollainen käy vain silloin, kun ei ole tavaraa kannettavana.


Kävimme sitten taas ostoksilla. Piti löytää värikäs huivi. No ei löytynyt, mutta jotain muuta. Paikallisesta SikSak-liikkeestä. Aaaaivan ihana neulejakku, vaalean hopean harmaa. Tästä lähti kuvauspaikan etsintä, kun neule ei erottunut valkeasta ovesta. Kuin ihmeen kaupalla äkkäsin vähän mööbleriseerata makuuhuoneen tumman tapetin kohdalle uuden kuvauspaikan.

Mutta tässä ensin muutama kuva korukokeilusta. Niitä minulla on koko korukaappi pullollaan,






No nyt erottuu neule, mutta sitten äkkäsin, että kamera pitää saada ylemmäs. Siinä sitä tyttylöin vaikka miten, kunnes taas ihan sattumalta... tadaa!


Hikinen tovi meni siirrellessä huonekaluja ja tuon nuottitelineen säätämisessä, mutta nyt alan olla tyytyväinen. Se tässä touhussa unohtui, että tuon tunikan alle piti laittaa hame! 




No nyt piti ottaa tuosta kukkahameestakin uusi kuva uudessa ympäristössä ja uudesta kuvakulmasta


Ja nämä huivikuvat kertovat siitä, miten iloinen olen kaiken uurastuksen tuloksesta.



Sitten kerron vielä tuon neule/tunika setin ostamisesta. Oli siis ihan turha ostos, ei ollut tarkoitus, enkä to-del-la-kaan olisi tarvinnut yhtään vaatetta lisää. Mutta ihastuin tuohon neuleeseen (ja minulla on varmaan kymmenkunta villatakkia ennestään) ja pyysin myyjää valitsemaan minulle siihen alle jotain, mikä ei ole mummoa. Nuori avustajani oli myyjän kanssa samoilla linjoilla, mutta minä ihan huuli pyöreänä - mikä on mummoa ja mikä ei. Eikä se ole vieläkään valjennut. Mutta tuo hopeanvärinen tunika nyt kuulemma ei ole mummo. Hyvä niin. 

Ja edelleen, saa kommentoida ja ottaa kantaa.

Pellavasydämen Mervi

keskiviikko 4. marraskuuta 2020

Vyö ja huivi ja muita ehdotuksia

Olen saanut asukuvistani paitsi kirpaisevaa kritiikkiä, myös muutamia kehuja ja roppakaupalla neuvoja. Harmi, että näitä asupostauksia lukeneet ovat kommentoineet vain facebookin ryhmään, johon olen ne linkittänyt, kun täällä ne olisivat muidenkin nähtävissä. Ja olen jokaisen yli 100 kommenttia lukenut ja miettinyt ja ottanut opikseni. Ideat ainakin kerran kokeiltavaksi.

Lähdimme avustajani kanssa ostoksille, vyö ja huivi tavoitteena. Ja huivi kaulaan. Tässä ylläni on itse valmistamani villakangastakki, kuului mittatilausompelija-koulutukseeni.


Olen pahoillani, että kaikki kuvat ovat huonoja. Valaistus ei ollut riittävä, enkä osaa käsitella kuvia. Mutta nyt onkin ideana tarkastella vaatteiden mittasuhteita.

Yhtään ainutta vaatetta ei pitänyt ostaa, mutta... tämä suloisen pehmeä tunika/mekko oli pakko ottaa mukaan. Se maksoi alennuksessa vain 10 euroa ja on ihana kotiasu. Se on mekoksi minulle liian lyhyt ja tunikaksi liian pitkä.

Oli niin kiire kuvata, etten hiuksia "ehtinyt" laittaa, joten sutaisin huivi päähän. Huulipunakin jäi puuttumaan. Mummo siis.

Tässä siis kotiasu kotitossuineen ja liian tiukkoine legginsseineen. Jos tarkkaan katsot, ymmärrät, miksen voi pitää tiukkoja housuja. Mutta tämän ihanan pehmeän ja kevyen asun eduksi on mainittava pystyraidat, jotka ovat eduksi pullukalle 0-vartalotyypille. Sen sijaan vyö, jota minulle moni suositteli, on kyllä omasta mielestäni nounou. Emme löytäneet naisten vöistä tarpeeksi pitkää, mutta miesten puolelta kaksikin. Toinen on käytössä mukava punottu ja JOUSTAVA vyö.




Tämäkin vaateostos on harkitsematon. Farkkupaita.

Kun minulle suositeltiin tiukkoja pitkiä housuja, lähdin tarkastelemaan housuvalikoimiani. Löysin kolmet (!) Laurien housut, joissa on tiukat lahkeet.



 Ja ei, en tykkää vyöstä. Miten sinä näet asian?

Farkkupuseron päälle puin neuleen, jonka olin tilannut Lindexiltä. Se on hyvin tumman sininen.


Neule on ehkä jälleen kerran liian pitkä, joten kokeilin sitä vähän lyhentää, että paita näkyisi alta. Onko parempi?


Tässä kuvassa on vyökin, mutta ei erotu.



Semmoiset kuvat tänään. Saa arvostella.

Pellavasydämen Mervi