Intohimona käsityöt

lauantai 30. tammikuuta 2021

Yksi hame, monta asua

Vaatekaapin karsinnan jälkeen (kts. edellinen postaus) asujen suunnittelu on helpompaa, koska vaatteet ovat paremmin näkyvissä ja selattavissa.

Vaikka multa lähti 56 vaatetta kiertoon, silti kaapista löytyy nyt "uusia" asuja. Tiedäthän sen - yleensä otat aina sen päällimmäisen vaatteen ja alimmaiset tai taaimmaiset jäävät käyttämättä.

Yksi käyttämätön vaate kaapissani oli tämä jerseytyyppisestä joustavasta kankaasta ommeltu vuorillinen hame. Sen pinta ei ole sileä, vaan siinä on struktuuria. Hame on päälläni tiukka, mutta hyvällä tavalla tiukka. Ja sillä tavalla, että yläosa täytyy saada piiloon niinsanoakseni... Kun hame on kapea helmastaan, se antaa hoikentavan vaikutelman. 

En tiedä, mihin tämä musta pellavatunika oli piiloutunut, sillä useamman vuoden se on ollut käyttämättömänä. Saattaa olla, ettei se taannoin ole oikein hyvin mahtunutkaan.

Tämmöisen liehuhelman kanssa on mukava viipottaa...



Saman mallinen on myös tämä ikivanha trikootunika. Myönnän, että tämän otin takaisin jo pois lajitellusta kasasta. Kun pitäähän kotivaatteita kuitenkin olla...



Sitten kokeillaankin suoralinjaista yläosaa. Hmmm.. vähän siinä ja tässä.  Helmasta kiva, mutta tuo keskikohta? Entä mittasuhteet? Mun mielestä ihan kiva tämmöinen pitkä neule kun hame näkyy vain hiukan.


Sitten toinen yhtä pitkä ja saman mallinen, mutta ei ollenkaan yhtä kiva, vai mitä? Olen iloinen, että tämä raitatunika/mekko taas mahtuu päälle, mutta tämä taitaisi vaatia yksivärisen alaosan?
 
 
Sitten kokeillaan tykäistuvaa, mutta lyhyempää yläosaa. Tummansininen neule kutittaa, taitaa olla puhdasta villaa. 
 
 


Ei kiva, jotenkin "alaston" olo. Mutta muuttuupä kivaksi neuletakilla! Kuinkas sattuikaan jämptisti saman pituinen jakku ja hame.




Sitten velä yksi suorahelmainen, mutta a-linjainen pusero. Jos äskeinen olikin liian pelkistetty, tässä taas tapahtumaa on liiaksikin. Olisko liian rauhaton. Tuossa ei siis ole mitään korua, vaan noi jutut on kiinni puserossa. Tämän lyhyempää yläosaa en voi tämän hameen kanssa laittaa, vaikka se muuten ehkä olisikin hyvä juttu.



Viimeisenä kuvassa muutakin kuin musta-valkoista. Petrolin värinen ohut neuletunika, jonka helma on joka suuntaan epäsymmetrinen. Tavallaan kiva pari tuon hameen kanssa, mutta entä  väritys? En saanut "sopimaan silmään". Jos olisi ollut muut kuin mustat sukkahousut, kokonaisuus olisi ehkä ollut parempi. Edes pitkä musta kaulakoru ei mielestäni pelastanut tilannetta.


Ihan varmasti tämä hame tulee nyt käyttöön. Ja aika monta erilaista asukokonaisuutta näistä vaatekaappiin jääneistä yläosista tämän kanssa saa koottua. Asustamalla huiveilla ja erilaisilla koruilla vieläkin enemmän variaatioita. 


Pellavasydämen Mervi


perjantai 29. tammikuuta 2021

Kurkistus vaatekaappiin

Taas mun otsikko on harhaanjohtava. Nyt ei riittänyt pelkkä kurkistus, vaan tehtiin "vuosisadan" karsinta.

Meillä oli viime lähiopetusjaksolla (lue: teamsin välityksellä) pukeutumisneuvoja -koulutuksessa aiheena vaatekaappi-idea. Mikä tarkoittaa asukokonaisuuksien luomista muutaman vaatekappaleen avulla. Aivan uskomattomia variaatioita nähtiin opettajan tekeminä diasarjoina. Tähän liittyen saimme tietysti kotitehtäviä. Aloitin ison urakan sillä kurkistuksella omaan vaatekaappiin..

Mun vaatekaappi on pieni, vain puolen metrin tanko roikkuville vaatteille ja lisäksi hyllytilaa. Vien kausivaatteet aina pois, eli nyt on esillä vain talvivaatteet. Ylähyllyllä on "tavoitevaatteet" eli liian pienet, joita on kiva aina dieetin yhteydessä sovitella...

Aloitimme haasteen avustajan kanssa jo aamulla ja useampi tunti siinä vierähtikin. Kävimme jokaikisen vaatekappaleen läpi ja aika monet sovitinkin ylleni. Liian pienet, liian isot, epämukavat ja väärän väriset lähti hyvin pienellä kynnyksellä kiertoon. Onneksi oli toinen silmäpari apuna; itse olisin ehkä ollut säästäväisempi.

Aimo kasa niistä kertyi, 56 vaatekappaletta pois. Jäljelle jäi  85. Tässä laskussa ei ole mukana päällysvaatteita eikä alusvaatteita.


Ai tämmöinenkin mulla on kaapissa? Tää taas on liian iso, en ole vissiin kertaakaan vielä pitänyt...

Kuvasin poistettavia vaatteita ryhmissä. Otin kuvat ylivalottaen, jotta mustatkin jotenkin erottuisi mustasta peitteestä. Kaikki poistettavat vaatteet on mun kokoa 46 - 52. Jos joku kiinnostaa, laita viestiä, niin voin laittaa tarkempaa kuvaa ja muuta tietoa. mervi.lamminen@outlook.com tai 050 3283265

Hameita pois 8 kpl

Viidestä pillifarkusta 2 on pitämättömiä

Kaikki nämä puserot on periaatteessa ihan ok, mutta... toi ruskea on aivan uusi, mutta väärä väri. Samoin yksi mustavalkoinen Nanso on pitämätön, mutta pääntie hankala...

Mustaa, mustaa, pitsiä, prodyyriä ja tylliä.

Sinistä ja sinistä...

punaista ja punaista, mutta väärä sävy
 

 kaksi sinistä villatakkia, punainen jakku ja itse kutomani iiiiiso lila villatakki

Torstain trikoopöksyjä, joita en ole juuri ollenkaan käyttänyt, koska jäävät mun per...lle liian matalaksi.

Lisäksi lähti kolme talvitakkia jajaja... paljon muuta.

Nyt mietin, mitä näitten kanssa teen. Sain vinkin vähänkäytetty.fi -sivustolta ja sinne ajattelin ensin lähettääkkin, kun olisin päässyt ilman kuvaamista ja mittaamista. Mutta sitten katselin heidän hintojaan ja ajattelin, että harmi, kun ei itse pääse kertomaan, mikä on uusi ja pitämätön.

Sitten ajattelin paikallista kirpputoria, mutta kova homma on siinäkin, hinnoitella tuotteet, viedä ja järjestellä.

Kolmanneksi mietin paikallista facekirppistä, mutta kuvattava sinnekin on. Paitsi jos voisi lähettää tällaiset yhteiskuvat kuin tähän postaukseen otin.

Vielä olisi mahdollista myydä omassa puodissani.

Ja tietysti voisi viedä Uffiin, mutta mutta...Näissä on kuitenkin vielä joitain "rahan arvoisia" tuotteita. Yleensä minulla on aina jätesäkki valmiina, johon kerään poistettavat tavarat ja se viedään aika ajoin kierrätyskeskukseen. Nyt se vaan ei ole auki ja kun tätä tavaraa on tällä kertaa näin paljon.

Hankalin vaihtoehto on se, että nuo makaavat pyykkikoreissa mun silmien alla, koska on houkutus ottaa sieltä pikkuhiljaa asu kerrallaan takaisin. Johonkin olisi siis saatava pikimmiten.

Joka tapauksessa, nyt kaappi on helppokäyttöisempi ja hyllyillä tavarat näkyvissä.


Aika tummasävyinen kaappini yleisilme on. Mustaa ja valkoista pienellä sinisellä ja pinkillä sävytyksellä.


Ensi kerralla sitten niihin kotitehtäviin ja kokeiluihin, mitä asukokonaisuuksia näistä jäljelle jääneistä saa...

Pellavasydämen Mervi
















keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Helmatin - vai mikä lie?

Pylly piiloon - tai sitten esille! T'änä talvena "kaikki" kutovat pyllytintä, niin että pyöröpuikkoja on paikkapaikoin kuulemma vaikea saada. Jossain verkkokaupoissa on näkynyt pelkkää paidanhelmaa myynnissä. Koska itse en koskaan käytä paitapuseroita, niin minulle riittäisi juurikin tuollainen pelkkä helma.

 

Päätin sitten ommella sellaisen. Pähkäilin kahden vaiheilla: teenkö joustavan trikoisen vai paitakankaisen. Päädyin kankaiseen ja valitsin valkoisen kivipestyn pellavan.

Mitään kaavoja tähän ei tarvita, kunhan silmämääräisesti, vähän sinneppäin... Helman sivusaumoihin hiukan kaarevuutta. Olisin varmaan helpomallakin päässyt, mutta päätin huolitella helman alavaralla, jonka leikkasin samaan muotoon.


Mitään etukäteissuunnitelmaa ei minulla ollut, sävelsin sitä mukaa ompelun edetessä. Sauman kohdat päätin tehdä näin:


Jotain hyötyä oli mittatilausompelijakoulutuksesta - kuten välisilityksen tärkeyden ymmärtäminen. Siis höyryä, höyryä...


Silityksen jälkeen alavara kääntyykin helpommin. Sitten vasta mietin, miten kiinnitän sen toisen reunan? Ainakin pitää nurkkaan tehdä viiltoja (onni on omistaa terävät pikkusakset!)




Tuommoinen ratkaisu, aika siisti...


Koska tämä on feikkihelma, niin ompelin etureunat kiinni ja voi olla, etten edes nappeja siihen ompele.


Ensin ompelin leveän kuminauhakujan ja pujotin leveän kuminauhan. Pääsin kuvaamaan...




Jouduin kuitenkin toteamaan, että helmatin pitää nostaa kainaloihin, että näyttäisi hyvältä. Leikkasin siis koko kuminauhakujan pois ja nyt ompelinkin ihan ohuen kujan ja pujotin ohuen kuminauhan. Leveä kuminauha kun tuppaa kiertymään. 

Enää en jaksanutkaan lähteä kunnolla sovittamaan, vaan vedin helmat mekon päälle. Meneehän se essustakin!



Seuraavaksi taidan tehdä sen joustavan trikookankaasta. Siihen sopii suora reuna ja vaikka pitsikin.

Ei kun helmat heilumaan, vaikka sitten irtohelmat, feikkihelmat....

Pellavasydämen Mervi


sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Vaatii rohkeutta näyttää muotonsa

Otsikko on kyllä raflaavampi, mitä oikeasti tarkoitan. Mitään paljastuksia ei siis ole luvassa. Mutta kehopositiivisuus -sanan voisin tässä ensimmäistä kertaa kirjoittaa.

Olen aina halunnut piilottaa muotoni. Aiemmin iso peppu on ollutkin jotenkin hävettävää, mutta nykyäänhän sitä jotkut jopa oikein tavoittelee! Jo 20 vuotta sitten työkaverini ihmetteli, miksi teen kaikista vaatteistani niin väljiä. Vasta nyt riittää rohkeus - vai ikä? - olla sellainen kuin olen.

Pukeutumisneuvojakoulutus on laittanut miettimään ja seuraamaan pukeutumista uudesta näkövinkkelistä. Mikä OIKEASTI on kullekin vartalolle suopeaa?

Halusin tehdä pienen "empiirisen tutkimuksen" omasta vartalostani. Otin umpimähkään kolme erilaista mekkoa ja kuvasin ne päälläni. Ensimmäinen ja viimeinen ovat vartalonmyötäisiä ja keskellä yksi väljä.

Kyllä se saattaa olla, ettei noita ulottuvuuksia kannata yrittää peittää... antaa vaan näkyä - vai mitä mieltä olet?

Ainahan sitä tähdennetään pukeutumisessa, että kaikki lähtee alusasusta. Kyllä. Nyt minulla on parhaat rintaliivit ja erittäin tukevat housuliivit alla, joten pönäkkä on olo. Ei ainakaan hölsky!

Tämä ensimmäinen mekko on hyvänlaatuista trikoota ja se on vuoritettu. Pituuskin tässä taitaa olla juuri ihanteellinen, polveen ulottuva. Sukkikset on paksut ja tarpeeksi isot, joten niiden kanssa on kiva olla ja se on paljon sanottu sukkahousuista.









Sitten tämä väljä mekko. Olen ommellut sen koulutyönä teemalla "kiertotalous". Materiaalina on tummanvihertävänharmaa päiväpeitto ja mustat keinonahkahousut.






Ei näy laaksoa ei kukkulaa. Tainoh, rintavuutta ei pysty piilottamaan.

Halusin vielä varmemmksi vakuudeksi kuvata toisenkin ihonmyötäisen trikoomekon. 





Vaikka tämä kukkamekko tuntuikin kaikkein mukavimmalta päällä, taitaa sittenkin ensin kuvattu olla parjaimman näköinen?



Saat sanoa mielipiteesi, olen iloinen, jos kommentoit. Tietysti nämä ovat muutenkin eri tyyppisiä asuja, mutta jos nyt tarkastellaan vaan peittävyyttä.


 Pellavasydämen Mervi