Intohimona käsityöt

sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Miten kengät vaikuttaa asuun?

Olenkin kertonut, että vaikka mulla on paljon vaatteita, niin kenkiä en omista muutamaa käyttöparia enempää. Tässä on mun talviset sisäkengät.

Tuli ajatus katsoa, miten asu muuttuu/tai muuttuuko? erilaisilla kengillä. Paikallinen kenkäkauppias Outi Kenkäkauppa Alinasta on luvannut kyllä lainata mulle kenkiä kuvauksia varten, mutta mennään nyt näillä mun omilla...

Ostin vitosella kauniit mustat kangaspäällysteiset korkkarit. Myyjä vähän taisi katsoa hitaasti kun kerroin, ettei näillä tarvitse kävelemään päästä,  kunhan kuvassa seison!



Korkkarit vasemmalla, sitten matalat pyhäkengät parin sentin korolla, mustat kiiltävät kiilapohjaiset ja valkoiset rusettipopot. Kaikkein eniten kuitenkin käytän työkenkiä. Muuten asu pysyy samana, sukkahousut olisi saanut olla ohuemmat 



















Nyt minä haluaisin kuulla JUURI SUN mielipiteen: onko kengällä näiden kuvien perusteella mitään vaikutusta? Mikä sun mielestä on paras asu?

Itse kaipaisin niin korkkareita. Tiedän, etten enää ikinä pysty niitä käyttämään.  Mutta olisi se vaan niin naisellista. 

Käytä sinä korkokenkiä minunkin puolestani, jooko?
 
Pellavasydämen Mervi



 

lauantai 27. helmikuuta 2021

Onnistumisia ja epäonneakin

Koska olen lankakauppias, haluan tietysti kokeilla "islantilaisneuleita" eri langoista tehtynä. Kaksi ensimmäistä neuloin Teeteen Saga -langasta, kolmannen aidosta islantilaisesta Alafosslangasta ja nyt halusin kokeilla jotain ihan muuta. Koska Lettlopia on niin vaikea saada tukusta, halusin säästää ne langat asiakkailleni. Valitsin kohteeksi TAVALLISEN SUKKALANGAN, jonka juoksevuus on sama kuin Lettlopin, eli 50 gr = 100 m.

Teeteen Salla on hyvä sukkalanka, siinä on 80 % villaa ja loppu on keinokuituvahviketta. Väriksi valitsin sen, mitä hyllyyn oli jäänyt eniten ja hyvä valinta olikin!

Aluksi oli paljon probleemia puikkojen kanssa, koska lanka on ohuempi kuin edelliset ja se on myös rakenteeltaan istex-langoista poikkeava, koska on kierteellinen ja säikeellinen lanka. Niinpä alkoi puikkojen kokeilu:



Loppujen lopuksi neuloin puseron melko suurilla puikoilla ja työstä tuli aika löysää. Onneksi vedessä kastelu valmiina tasoitti hienosti epätasaisuudet.




Ja taas oli hurja kiire päästä kokeilemaan, että tuliko ollenkaan puseron mallinen! Tulihan siitä. Tämä malli on Islantilaisia neuleita -kirjan Riddari, mutta mutta....

Minulle kävi hassusti värien kanssa. Menivät sekaisin ja tuli siis ihan oma versio. Varsin kiva kuitenkin. Muutenkin tein hiukan omia sovelluksia ja pääntien tein ihan erilaisen. Halusin tuollaisen väljän, joka ei tule ihan kurkulle asti. Vaikka tämä lanka ei ole ollenkaan niin karhea kuin esim. Lettlopi, on se kuitenkin villaa ja kutittaa kyllä.

Pusero on oikein mukavan tuntuinen, ohut verrattuna noihin edellisiin. Moni asiakaskin on ihastunut tähän kevytversioon. Olisi joku halunnut sen ostaakin (250 €) ja minä kauhulla katselen, että maltanko luopua... Huh, onneksi se oli hänelle aivan liian iso!

Otimme lehtimainosta varten kuvan kaikista kaarrokeneuleista mitä myymälässä on ja tällaiselta me näytämme, minä ja avustajani Susanne.

Valmiina palvelemaan - turvallisesti ja ammattitaidolla. Susannestakin on tullut kelpo myyjä vähässä ajassa. Hän ei siis ole myyjänä vaan minun henkilökohtainen avustajani, mutta tarvittaessa tekee kaikkea sekä myymälässä että kodin puolella.

Sitten taas kovalla vauhdilla aloittamaan seuraavaa. 

Nyt valitsin langaksi Schachenmayrin Originals 85. Neuloin hihat ja miehustan melkein kainaloihin asti, kun huomasin kauhukseni - eieiei!


Kerät oli eri värierää! Miten mulle voi näin sattua, kun AINA TARKISTAN...Nyt oli pakko purkaa. Huomasin kyllä senkin, että puserosta olisi tullut liian pieni.

Nyt harmittaa niin, etten tiedä, mitä tekisin. En ole halunnut edes laskea keriä, että riittäisikö tuo hihojen värinen haaleampi koko puseroon. Saattaa olla, että puran hihatkin. Voi että!

Tämän jälkeen olen aloittanut kaksi uuttakin puseroa, toisesta vain vähän hihaa malliksi ja toinen on jo hyvällä alulla. Mutta niistä sitten toisen kerran. 

Melkein täyttyi putiikin käytävät, kun tuli villalankoja viisi laatikollista. Vielä on myytävää, ihan uusiakin lankoja. Puikkojakin on melkein kaikille halukkaille löytynyt sopivat. On nämä merkillisiä aikoja!

Pellavasydämen Mervi

















 










tiistai 23. helmikuuta 2021

Olen aivan koukussa

Niin se vaan on, että nuo islantilaisneuleet koukuttaa. En edes käytä tuon tyyppisiä neuleita, mutta silti on koko ajan tehtävä uutta ja uutta. Nyt on neljäs pusero menossa, ihan kohta valmis. Suunnittelen jo seuraavaa. Toisaalta en oikein malttaisi myydäkään, kun on noita kiva ihailla valmiina.

Sain tähän kuvaan vangittua yhden illan tunnelman. Telkkarista tuli ohjelmaa ihmisistä, jotka olivat kohdanneet - tai olivat lähellä - kuolemaa. Mietin omaa elämääni ja totesin, että elän juuri sellaista elämää, kuin haluankin. Istun kaikessa rauhassa ja kudon. Mikä sen rentouttavampaa tai hauskempaa?

Tämä toinen kuva kertoo opetuksesta, jonka sain nähtyäni erään neulojan työn nurjalta puolelta. Hän myi puseroa, jossa oli langat vain solmittu ja työhön jätetty erilaisia kikkaroita, mitä nyt villalangassa on. Itse olen tarkka, jos myyn tekemiäni tuotteita: haluan, että työtä voi tarkastella myös nurjalta. Tällaiset huopuneet kohdat, puhumattakaan solmuista, katkaisen ja päättelen langat hyvin.

 

Yksi hauskimmista vaiheista puseron tekemisessä on tottakai lankojen valinta. Varsinkin värien. Tähän puseroon käytin aitoa islantilaista lankaa Alafosslopi. Sen saatavuus on melkein nollilla, tukusta en saa ollenkaan. Käytin siis niitä värejä, mitä sattui hyllyssä olemaan. Koska en puseroa itselleni teekkään, voin valita langat ei-mieleisistä. Tai noh, onhan nämä kauniit langat, muttei minulle sopivat. Pukeutumisneuvoja minussa sanoo, että ovat kevät-väripaletin ihmiselle sopivat. Lempeät, maanläheiset.  Loppujen lopuksi vaihdoin kuitenkin tuon kellertävän tumman vihreäksi.

Aikaisempien kahden puseron hihat tein looppaamalla, mutta totesin sittenkin, että "vanhassa vara parempi" - sukkapuikoilla työ sujui kuitenkin joutuisammin ja tuntui rentouttavammalta.




Alafosslopi on paksua lankaa ja työ joutuu nopeasti. Jippii...kohta alkaa kaarroke. Teen sen jälleen samalla tutulla ohjeella lehdestä Kauneimmat Käsityöt 1/21. Tämä on niin mua - uutta ohjetta on hankala alkaa opetella....







Hihat on tässä puserossa minulle vähän liian pitkät. Voin kuvitella, että rotevalle ja harteikkaalle miehelle tämä pusero olisi hyvän kokoinen. Kauluksen jätin tuollaiseksi puolikorkeaksi. Kun sen taittaa kaksinkerroin, saa kivan matalan ja vain vähän kurkulle nousevan.

Siinä ne ovat, kaikki kolme kutomaani puseroa suuruusjärjestyksessä. Oikeassa reunassa Saga-langasta neulottu M- kokoinen. Keskellä sininen Sagasta, kokoa L ja vasemmassa reunassa tämä viimeisin, Alafosslopista kokoa XXL.


Missä vaiheessa sinun islantilais-innostukseesi on?

Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Ostaakko netistä vai kivijalasta?

Mun ikäisten ihmisten ostokäyttäytyminen suhteessa verkkokaupat vs. kivijalkamyymälät lienee erilaista kuin nuorten. Mielikuvitus luo kauhukuvia siitä, mitä voi käydä, kun antaa luottokortin numeron jollekkin verkkokaupalle. Viime aikoina olen kuitenkin rohkaistunut tilaamaan lähinnä vaatteita, jos ei niissä parissa paikallisessa liikkeessä ole haluamaani. Homma on  toiminut hyvin. Olen kuitenkin tarkistanut kaupan luotettavuuden ja mieluiten maksan heti verkkopankissa, Klarnan tai Paypalin kautta. 

Yöpöydän lamppuni meni rikki ja päätin hommata kunnollisen seinään kiinnitettävän. Selailin huolellisesti nettisivustoja. Halusin himmennettävän ja metallikuorisen. Hinta alle satasen. Löysinkin oikein kauniin mustan. Laitoin sen tilaukseen vuoden vaihteessa. 

Kun lamppua ei alkanut kuulua, kävin varmistamassa sähköpostista, että olen kuitenkin tilauksen tehnyt. Myöhemmin jouduin todella hämmästymään: arvioitu toimitusaika olisi MAALISKUUN LOPULLA. Ei, en todellakaan malta odottaa niin kauaa!

Marssin sitten paikalliseen sähköliikkeeseen. Tarkoitus oli ostaa myös pari pöytälamppua värianalyysien tekemistä helpottamaan. Sain valaisimet heti mukaani. Ja ihan kauniit, käyttötarkoitukseen sopivat ja hinnaltaan edulliset.

Jälleen kerran sain muistutuksen, ettei kannata lähteä merta edemmäs kalaan.




Olen oikein tyytyväinen seinälampun muotoiluun. Himmennys on myös mainio ominaisuus, kun toinen nukkuja häiriintyisi valosta.



Näitten pöytävalaisimien sopivuus tarkoitukseensa testataan myöhemmin. Kaikki kolme valaisinta maksoivat yhteensä alle 150 euroa. Muistaakseni. Paikallisesta. Telmarin
 
Ostatko sinä mieluiten kivijalkaliikkeestä, suositko paikallisia pienyrittäjiä, vai teetkö hankintoja nettikaupoista?
 
Pellavasydämen Mervi

perjantai 19. helmikuuta 2021

Toinen helmineulepipo

Edellisessä postauksessa jaoin ohjeen helmineulepipoon, jossa on käännettävä resori. Jos kuitenkin kaipaat kevyempää pipoa, sen ohje tulee tässä.

 Lankana tässäkin on kutiamaton 100 % merinovilla. Nyt Schachenmayrin Merino Extrafine 85, jossa siis on 50 grammassa 85 metriä. Lankaa tähänkin pipoon kului 2 kerää, eli 100 grammaa. Lanka on paksumpaa kuin edellisessä ohjeessa, joten pipokin valmistuu huomattavasti nopeammin.



Tässä ohje: Puikkojen koko on ohjeellinen, valitse omaan käsialaasi sopiva, tai ne mitkä on lähinnä...

Luo 102 silmukkaa puikoille nro 3,5. Neulo resoria 1 o 1 n noin 9 cm. Vaida isommille puikoille 5,5 ja neulo 13 cm helmineuletta 1 o 1 n. Minä teen niin, että neulon kaksi kerrosta samaa ja sitten vaihdan silmukat toiseen paikkaan. Eli kahden kerroksen jälkeen neulon 1 n 1 o taas kaksi kerrosta. 

Tämän jälkeen aloitetaan kavennukset 6 kohdassa. Neulo 15 silmukkaa, sitten 2 silmukkaa oikein yhteen ja tätä koko kerros. Seuraavalla kerroksella kavennukset tulevat samaan kohtaan, eli neulo 14 silmukkaa ja 2 oikein yhteen. Näin jatkat kavennuksia. Itse tein niitä "niin kauan kuin pystyi 60 cm pyöröpuikolla" tai 13 kertaa.

Loppujen silmukoiden läpi vedetään lanka tiukalle ja päätellään. Näin tehden pipon päähän tulee tuollainen "krymppy".




Vallan mainio pipo, joka pysyy päässä eikä kutita. Näitä voi "tehtailla" melkeinpä pipon illassa.

Pellavasydämen Mervi