Intohimona käsityöt

tiistai 31. elokuuta 2021

Elokuun lomareissu

En tiedä, kiinnostaako sinua, mutta kirjoitan kuitenkin tekemästämme lomareissusta. Vähän niinkuin päiväkirjaksi - itselle muistiin. Koska tiedossa oli sateisten päivien jälkeen aurinkoa, päätimme lähteä asunto-autolla pikku kotimaan matkalle. Suunnaksi otimme länsirannikon ja päämääräksi Vaasan Raippaluodon. Tällä kertaa osasin lähteä vain pienen korin kanssa - ainoastaan yhdet vaihtovaatteet mukaan enkä niitäkään olisi tarvinnut. Mieheni hoitaa ruokapuolen, mutta kahvilla ja leivällä pärjättiin. Helppo reissu siis. Paitsi että istumista tuli 841 km. Lopulta kotiinpääsyä jo odottikin, kun alkoivat jalat puutua!

Kotoa lähtiessä taivas oli vielä pilvessä, mutta onneksi luotimme säätiedotukseen ja aurinko alkoikin paistaa heti, kun päästiin pois kaupungista. Huom! käsityö mukana, tietysti...


Lähdimme lauantaina klo 10 ja palasimme sunnuntaina klo 20. Ensimmäinen pysähdys oli Raumalla, tutustuimme leirintäalue Poroholmaan. Olimme kuulleet mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta paikka näytti meistä kivalta ja varmasti tulemme tänne joskus leiriytymään. Meitä viehätti meren ranta ja kauniit yksityiskohdat.



Raumalta jatkoimme matkaa Poriin, missä pistäydyin lankakauppa Lavikossa ja  Porin Puuvillassa söimme matkan ainoan kunnon aterian. Ostokseni olivat meikkauspeili, lisävalo kuvaamiseen ja 5 lankakerää.

 

Porissa poikkesimme myös Yyterin leirintäalueella, mutta siitä emme tykänneet, koska ranta oli "kaukana".

Olimme aika laiskoja turisteja, sillä kaikki kuvat olen ottanut autosta, en siis jalkautunut edes kuvaamista varten. No, se johtuu enimmäkseeen siitä, että autosta on hankala tulla pois ja vielä hankalampi nousta takaisin, koska astinlauta on liian korkealla enkä halua, että mieheni joutuu aina asettelemaan jakkaraa... Ja sitten on vielä mieltymystemme erilaisuus; joudun erikseen pyytämään, että "josko pistäydyttäis keskustassa katsomassa kirkkoa". Kirkoissa kiinnosti niiden koko - pienessä kyläpahasessa saattaa olla mahtipontinen iso kirkko, mitä tuskin saadaan edes jouluna täyteen. Sisällä emme tietenkään käyneet yhdessäkään...

Korsholman kirkko

Mustasaaren kirkko

Merikarvian kirkko

Pori

Kristiinankaupunki

Kristiinankaupunki
 

 Kristiinankaupungista tykkäsin, kivoja vanhoja taloja ja ihania katunäkymiä:



Kristiinankaupunki


Yhden yön yövyimme matkalla ja se osui Kaskisiin. Se olikin hauska kaupunki, toista kilometriä (?) pitkät suorat kadut kuin ruutuvihosta. Hienommat omakotitalot rantabulevardilla kuin televisiosarjojen rantahotellit ikään, kerrostalo vieri vieressä kauempana, eikä muuta kauppaa kuin yksi Sale!

Yöpymisemme osui "nuku yö ulkona" teemaan ja katselimme ja kuuntelimme venetsialaisia melkein lossirannassa. Lossi kuljetti yksittäisiä autoja Eskilsön saareen. Luin muuten tosi mielenkiintoisen tarinan täältä.  Olen ihan varma, että kotimaan matkailu voisi olla paljonpaljon antoisampaa, jos tekisi etukäteen kotitehtäviä, käyttäisi enemmän aikaa ja perehtyisi paitsi nähtävyyksiin, myös historiaan.



Kääntymässä kävimme Vaasan edustalla olevassa Raippaluodossa. Ohiajaessa otetuista kuvista jotkut onnistui hyvinkin.

 




Vaasassa  ajelimme ja muistelimme aikaa yli 20 vuotta sitten, kun Lääninverovirastossa kävimme kursseilla - silloin kun asuimme Ähtärissä. Vaasan torilla oli sunnuntainakin elämää, halusin käydä kiertelemässä kirpparimyyjien luona, vaikka mukulakivipinta oli kyllä haastavaa kulkea. Mutta korut kiinnosti, ostin mm. 80-luvun helmet niiden muotivärin vuoksi. Vai onko laventeli vielä in? Niin ja kuvassa näkyvä sukka tuli menomatkalla valmiiksi. Aika paljon sai tikuttaa tuollaista rullalangan vahvuista...

 


 

Kahvinkeittopaikoiksi valikoitui yleensä aina jokin veden äärellä oleva parkkis. Kurikassakin. Siellä oli satsattu keskustan kehittämiseen, joskin vähän ihmettelimme runsasta tilankäyttöä ja erikoista liikenneympyrää.




Kurikan jälkeen olikin melkein pelkästään tylsää yhtämittaista ajoa - Porissa pysähdyttiin ankeasti huoltoaseman pihassa keittämässä vielä yhdet kahvit.

Kiva reissu, liian vähän aikaa, puutteellisesti suunniteltu... Mutta toisaalta joskus on kiva mennä ennakoimatta katsellen, mitä eteen sattuu tulemaan. Semmoinen oli tämä reissu. Ehkä viimeinen tänä kesänä, kuka tietää?

Mervi




maanantai 30. elokuuta 2021

Lehtijuttu minusta

Olenhan kertonut, että tapanani on ilmoittautua, kunhan joku kysyy "olisko joku halukas..." Minähän olen. Niinpä, kun toimittaja kyseli facebookissa haastateltavaa kauneusjuttuun, minä nostin käteni. Juttu tehtiin teamsin välityksellä ja erikseen kävi valokuvaaja meillä kotona. Nyt juttu on mukana uusimmassa et-lehdessä. Ja kannessakin lukee:  

"Mervi, 61, satsaa kauneuteen - tässä iässä laitan rahaa itseeni hyvällä omallatunnolla"

Meni muutama päivä totutellessa omaan kuvaan koko lehden sivun kokoisena.

Jutun ideana oli "kaksi näkökulmaa" eli toinen haastateltava ei satsaa kauneuden hoitoon. Hän kertoo, että tultuaan uskoon jätti meikkauksen pois. Sama teema pätee minuunkin, mutta toisinpäin. Uskovaisessa kodissa ei meikkausta sallittu ja olenkin vasta aikuisiällä saanut tarpeeksi rohkeutta "rikkoa rajoja".





Tuo toinen kuva saattaa olla lukijoille tuttu, sillä otin itse kuvia samalla lokaatiolla. Täällä. https://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2021/07/meikkauksesta-olen-kirjoittanut.html



Ja  tuotteet on siis aseteltu hyllyyn vain kuvausta varten. Ympäri huushollia etsittiin jokikinen puteli, jotta niitä olisi PALJON. 

Hassua, että meikkauksesta on tullut niinkin iso osa elämääni. Kerran viikossa käyn koulussa ja kun viikonloppureissulla poikkesimme Porin Puuvillassa, niin arvatkaa, mitä liikkeitä yritin bongata - no, kemppareita tietysti. Mieheni ehti kierrellä koko kauppakeskuksen ja ilmoitti, ettei siellä ole....

Mervi

Jos haluat seurata oppimispolkuani kauneudenhoidossa, ota seurantaan instagramissa

https://www.instagram.com/mervilamminenmakeup/



torstai 26. elokuuta 2021

Meikkauskoulu osa 1: pohjustus

Meikkauskoulu alkoi ja tästä opiskelusta olen kyllä taas niin innoissani! Viime viikolla aloitimme Ehostuspalvelut -opinnot. Kahtena maanantaina olen ajanut Turkuun, koulua on klo 16 - 21. Minulla oli avustaja mukana ja hänpä innostui koulusta myös niin, että hakeutua - ja pääsi - myös opiskelijaksi! Koulu on Turun ammatti-instituutti ja opettajana ihanan innostava Eija Nordlund.

Avustajani Jenny ja minä. Onneksi mun silmämeikki ei näy.

Ensimmäisellä kerralla tutustuimme koulun tiloihin ja saimme kuulla, mitä koulutus pitää sisällään ja miten näyttö suoritetaan. Koulutusta on 12 iltana ja näyttö tapahtuu marraskuussa koululla yhtenä päivänä: meikkaamme kaksi eri-ikäistä asiakasta, toinen päivämeikkiin ja toiselle tehdään juhlameikki.

Toisella kerralla pääsimme jo vähän harjoittelemaankin. Aiheena oli ihotyypit, meikin pohjustus ja meikkivoide. Määrittelimme oman ihotyyppimme, onko iho normaali, rasvainen vai sekaiho, kuiva tai herkkä ja itse lisään tähän vielä vanhenevan ihon, sillä siihen liittyy omat "kommervenkkinsä". Minä olen muuten kuulemma Eijan oppilaista vanhin koskaan...😆

Meikin pohjustus primerilla

Kun iho on puhdistettu, sille levitetään seerumi tai päivävoide ja sitten päästään meikkaamaan! Mutta ennen meikkejä iho pitää pohjustaa, jotta meikki pysyy ja näyttää hyvältä. Tämä osuus oli minulle aivan uutta. Olin kyllä sen verran tutustunut "praimereihin" että yhdeltä meikkausvideota kuulin sanan, menin oman kotikaupunkini ainoaan meikkejä myyvään liikkeeseen - Tokmannille - ja etsin hyllystä primereitä. Tasan yhden putkilon löysin ja sen ostin. 

 

  Primerit voidaan jakaa kahteen pääluokkaan:

- kosteuttaviin

- geelimäisiin, silikonia sisältävät

Kun valitset primerin huolellisesti ihotyyppisi mukaan, se luo hyvän pohjan meikille. Se auttaa meikkiä levittymään tasaisesti ja pysymään pidempään ja siistimpänä.

Näistä kosteuttavat sopivat kuivalle iholle ja tuo silikoonimainen taas rasvaiselle iholle. Luulen, että tuo ostamani halpistuote on oikea valinta kuivalle iholleni? Joku toinen primer peittää hyvin ihohuokoset ja ihon pinta tasoittuu. Olimme aika hämmästyneitä näiden erosta. Opettaja teki meikinpohjustuksen molemmilla tuotetyypeillä samalle opiskelijalle ja kyllä, meikkivoide näytti aivan erilaiselta eri primerilla. Toinen vaikuttava asia oli myös käytetty työväline. Mutta näistä toisella kertaa...

Meikkivoide

Ennen meikkivoiteen valitsemista tutkimme ihon sävyä ja jaottelimme itsemme viileisiin ja lämpimiin. Tästä kehkeytyikin itselleni probleema, sillä tällä hetkellä ihoni näyttää lämpimältä, koska on erittäin paljon ruskettunut. Tiedän kuitenkin talvella olevani todella vaalea ja ihoni on roosansävyinen, viileä siis.

Parittain valitsimme kolme lähellä ihon sävyä olevaa meikkivoidetta Joe Blascon tuotesarjasta, joka on koululla käytössä. Erilaisia sävyjä oli monta kymmentä ja valinta ei ollut helppo! Taisivat kaikki kuitenkin lopulta löytää sävyn, joka ei erotu omasta ihosta ja on siis hyvä valinta. Jos täydellistä sävyä ei löydy, opettaja neuvoi valitsemaan sen, joka on hivenen omaa ihoa tummempi.

Opimme tietysti myös aseptiikkaa, eli käsittelemään meikkejä puhtaasti. Meikkivoidetta ei todellakaan oteta suoraan siveltimeen - sormista puhumattakaan - vaan ensin spaattelilla paletille ja siitä vasta otetaan sormiin tai siveltimeen ja levitetään kasvoille.

 

Tämä aiheutti itselleni vähän hämmennystä, kun olin luullut/kuullut, ettei asiakkaan kasvoihin kosketa ollenkaan sormin. Mutta kyllä, me laitoimme primerin sormin, mutta meikkivoiteen joko siveltimellä tai meikkisienellä kasvoihin.

Opimme myös työvälineiden puhdistusta ja siihen käytettävistä aineista. Markkinoilla on kalliita tuotteita, joiden puhdistusteho on heikompi kuin Fairyn, mutta jos käytössä on esim. kalliit luonnonkarvaiset siveltimet, niiden huoltoon kannattaa valita oikeat aineet.

Vielä senkin opimme, että jossain käytetyssä tuotteessa tulee olla auringonsuoja. Jos kerroin on eri tuotteissa eri, "voimassa" on niistä korkein, eikä sillä ole väliä, onko tuote alimmaisena tai päällimmäisenä.

Paljon tietoa, mielenkiintoista ja tarpeellista! Olen niin innoissani...

Perustin Instagramiin tilin meikkausjuttuja varten, haluatko lähteä seuraamaan?

 https://www.instagram.com/mervilamminenmakeup/

Mervi


 










 


lauantai 21. elokuuta 2021

Bikinit piiloon, vaikka tosi kauniit ovatkin

Monta kesää on mennyt niin, etten ole bikineitä käyttänyt, enkä edes uimassa käynyt. Tänä kesänä olin aina auringossa kun se vain oli mahdollista. Otin aurinkoa koko kropalle, enkä olekaan koskaan ollutkaan niin ruskea kuin nyt!

Bikinit

Tämän kokoisen ihmisen ei ole helppo löytää bikineitä. Kivijalkamyymälästä ei näin pieneltä paikkakunnalta löydy ollenkaan, joten nettiin on sukellettava. Tilasin alkukesästä Ellokselta kolmet bikinit ja vain yhdet niistä oli hyvät, mutta ne sitten olikin tosi hyvät! Yhdet on kuitenkin liian vähän.

Lomareissulla Porvoossa googletin varta vasten liiviliikkeen ja poikkesin Magy ssä. Sain vanhan-hyvän-ajan palvelua ja ostin sekä rintaliivit että bikinit. Sähkönsiniset bikinit ja punaiset liivit! Hinta oli kova, mutta jos ei vaihtoehtoa ole...

Bikinit piiloon

Uimiseen liittyi toinenkin puute. Olisin tarvinnut jonkun "vaatteen" jonka laittaa uimapuvun päälle tai oikeastaan uimapuvun tilalle. Saunatakki on kuitenkin liian raskas ja hankala kuljetettava ja tavallinen pyyhe ei riitä ympärilleni. Seitinohuet sifonkikaftaanit taas eivät aja asiaa.

Porvoon reissulla poikkesin pikkuputiikkeihin ja yhdestä bogasin hamampyyhkeitä. Impulssiostoksena sellainen lähti matkaani, koska pyyhkeen pituus on 2 m ja leveys metrin. Pyyhe on myös materiaaliltaan ihanteellinen: kevyt kuljettaa ja kuivuu nopeasti.

Nämä kaksi ostosta ilahduttavat mieltäni, vaikka haikein mielin ne pakkaankin odottamaan ensi kesää. En jaksa uskoa (vaikka vähän toivonkin) että ensi talvena vielä ulkomaan matkalle päästäisiin.

 

Pyyhe on siis niin pitkä, että se yltää reilusti ympärilleni. Sen saa pujoteltua bikinien alle ja näin se pysyy, vaikken pysty kävellessä pitämään kiinni, koska kyynärsauvat.



Mutta jos alla ei ole bikineitä, voisin ehkä käyttää tätä kikkaa: hiuslenksulla kiinni... siis jos ja kun en saa toimeksi mitään tarranauhaa tähän ommeltua.


Näin pukeutuneena on ihan turvallista kulkea ihmisten ilmoilla, sillä pyyhe on tarpeeksi leveä, joten mitään uskaliasta sen alta ei vilku.




Toki voisin itse ommella tarpeeksi isoja pyyhkeitä vaikkapa vohvelikankaasta, mutta jotenkin tämä on pukevampi vaihtoehto - vähän niinkuin vaate, eikö? Hinta oli muuten jotain alle kolmen kympin, ei paha.

Ja vielä uimakengät 

Kolmaskin kesäongelma tuli ratkaistua. Olen koko kesän - ja viime kesänkin - kävellyt sisällä ja ulkona noilla kuvissa näkyvillä Think-työkengillä. Ihan parhaat, paitsi, että ovat nahkaa. Uimareissulle tarvitsisi olla vedenkestävät. Onneksi muistin Tokmannin alelaatikolla asian ja löysin nämä halvat, mutta tod.näk. toimivat sandaalit. Ei haittaa, vaikka kastuu.



Mervi


perjantai 20. elokuuta 2021

Kierrätys siististi eteisessä

Tämä postaus on jatkoa eteisen/portaikon sisustamiselle. Tästä kerroin aiemmin. Portaikon alapää, eli se, mistä tullaan sisälle, oli tosi ikävän näköinen avonaisine roskapönttöineen. Mieheni on innokas (ja ainoa sellainen meidän perheessä) jätteenlajittelija ja tyrmäsi heti Sinituotteen muoviset pöntöt, koska ovat liian pieniä. Huom! Meitä on kaksi...

Olin täpinöissäni, koska kaikki olisi pitänyt saada heti valmiiksi ja ainoat mahdolliset pöntöt olisi Ikeassa. Sattumalta menimme paikalliseen Talouspörssiin ja sattumalta silmäni osui siellä näihin AIVAN TÄYDELLISIIN kierrätysastioihin.  Ne ovat mitoiltaan juuri sopivat, 34 litraa ja pinottavat, kannelliset, mutta avattavat ja valkoiset - en olisi osannut parempaa toivoa. Hinta maltilliset 15 euroa/kpl.

  

 

 

 

 Kirjoitin dymo-kirjoittimella siistit laput laatikoitten kansiin.


Ostin Jyskistä kaksikerroksisen kenkätelineen mieheni kengille. Omat ulkovaatteeni ja kenkäni ovat toisaalla, eivätkä mitenkään tule tähän mahtumaankaan!

Vielä meillä riittää hiukan sisustettavaa, sillä tämä oven toinen syrjä on laittamatta. Pähkäilemme, pitääkö noihin kahteen pitkään ikkunaan laittaa verhot vai ei? Hankalampi ratkottava on alatasanteen matto, kun mies "vaatii" että kulku vaatii kaksi mattoa päällekkäin... ???!!!! Tuommoisen sinisen kumimaton päällä ei pysy mikään matto suorassa. Ei tuo ostamani muovimattokaan. Vain räsymaton pätkät. Yök. Mistähän löytyisi värimaailmaan sopivat pätkät? En nyt ihan tätä varten viitsisi kansalaisopiston kudontapiiriinkään mennä. Kutomaan kaksi metrin pätkää.




Ihan kaikkein parasta tässä portaikossa on tietysti käytännöllisyys ja minun kohdallani se vaati myös toiselle puolelle portaikkoa kaiteen. Nyt kulkuni on mahdollista ja nautin kyllä tästä lopputuloksesta.



Ja kaiken tämän mahdollisti avustajani Susanne, joka tässä kurkistaa...


 

Mervi