Intohimona käsityöt

perjantai 6. elokuuta 2021

Lomareissu

Olipa meillä onnistunut lomareissu! Olemme huono tiimi suunnittelemaan YHDESSÄ, vaikka olemme sitäkin asiaa puolisoni kanssa harjoitelleet jo yli 40 vuotta. Pitkin kevättä mainitsin, että olisi kiva käydä Porvoossa, mutta puoliso ei siihen sanonut juuta eikä jaata eikä edes hmmm... sitten hän sai idean ja ehdotti, että jospa lähdettäis käymään... vaikka Porvoossa. Minä yritin rajoittaa riemuani. Koska tiedän, ettei yhteistyö ole hedelmällistä, annoin miehen suunnitella matkan.

Ajankohtaan emme itse vaikuttaneet, sillä henkilökohtaiset avustajani olivat ilmoittaneet heinä-elokuun vaihteessa pitävänsä loman. Minun kannatti/piti olla lomalla samaan aikaan, sillä tuuraajia ei ollut helppo saada - tai se oli mahdotonta -  ja yksin en kaupassa pärjää, se tuli nähdyksi parin päivän aikana.

LOMAREISSU

Asuntoauton pakkaaminen sujui jo melkein "vanhasta tottumuksesta" olihan tämä jo kolmas reissumme. Vääjäämätön tosiasia on, että minä otan vaatteita aivan liikaa mukaan: siltä varalta, jos on kuuma ilma, jos on kylmää, jos on sadetta jne. Ja loppujen lopuksi tulen takaisin kotiin samoissa vaatteissa, missä lähdettiinkin.

Ruokatarpeita oli riittävästi kolmen päivän varalle, emme käyneet kaupassa - siis ruokakaupassa - kertaakaan. Kerran söimme ravintolassa, muuten pärjäsimme kahvilla ja leivällä.

Lähdimme liikkeelle maanantaina, kun suljin kaupan puolilta päivin. Suuntasimme Raisioon ja siitä vanhaa tietä kohti Helsinkiä. Matkalla pysähdyimme muutamalla kirpputorilla ja Kasvihuoneilmiössä. Niin paljon kun siellä tavaraa olikin, minun ostokseni oli hyvin pieni. Pillerirasia (2 €) tuli jo matkalla käyttöön, kun rannekoruni helmet sinkoilivat maahan.

Ensimmäisenä yönä oli tarkoitus yöpyä Sipoossa leirintäalueella, missä kävimmekin katsastamassa paikan, mutta tulimme yhteiseen lopputulokseen, että emme saisi rahoille vastinetta. Jotenkin vaan tuo alue ei sykähdyttänyt ja suurin syy oli se, että huoltorakennus sijaitsi mäen päällä ja matka sinne olisi ollut minulle hankala. Päädyimme siis jatkamaan matkaa ja käyttämään auton vessaa.

Sen sijaan sykähdyimme upeasta asuinalueesta Sipoonranta. Niillä oli oma terassiravintolakin...



Oliko jollain ehdottaa toimivampaa kartan pidikettä?

Tässä kohtaa päätimmekin ajaa Porvooseen asti ja etsiä sieltä "puskaparkki". Ja hyvän löysimmekin.

Kaupungin keskustassa meren äärellä luvallinen parkkipaikka. Enempää emme tarvinneet. Tästä suuntasimme Porvoon kierroksellemme, ensin J.L.Runebergin kotimuseoon. Käymisen arvoinen paikka, mieheni ihasteli komeita kukkia ulkona, minä sieviä ja yllättäviä yksityiskohtia sisällä. 

J.L. Runebergin kotimuseo

Tuolta sängyn alta pilkisti paljaat jalat ja sieltä kuului hihitys! Bongasin myös hauskat puikonpäät - ne eivät siis ole mikään uusi keksintö! Nämä saattoivat olla jopa hopeiset? Tarjoilut oli hyvin arveluttavat ja Runebergin tortut kankaiset. Pyörätuolit on joskus olleet kauniit, mutta uskon, että hyvin epäkäytännölliset.









Porvoo on kiva kaupunki. Kiersimme vanhan kaupungin alueella ja poikkesin pikkuputiikkiin jos toiseenkin. Sinällään tuollainen mukulakivikatu on meikäläiselle kyynärsauvoilla kulkevalle haasteellinen, mutta matka ei nyt ollut kovin pitkä. Toki vanhoissa rakennuksissakin on haasteensa, portaita on yleensä joka paikkaan. Syömässä kävimme tuttavan suosituksesta Gabriel 1763:ssa ja ensimmäisen kerran jouduin syömistä jonottamaan ulkoa asti. Mutta se kannatti, palvelu oli hyvää ja nopeaa ja pizzat harvinaista herkkua.







Tämä oli se ainoa kuva, mikä minun mielessäni oli Porvoosta: vanhat rantamakasiinit. Mutta vastoin luuloani NE eivät olleet putiikkikäytössä. Sen sijaan veden äärelle oli rakennettu niitä muistuttavia asuinrakennuksia. 




Löysin monta kivaa kauppaa, käsityöliikkeitä, sisustuspuoteja ja noh, alusvaatekaupan etsin oikein googlettamalla. Omassa kotikaupungissani ei ole palvelevaa liiviliikettä, niin siksi. 

Vaikka säätiedotuksista hiukan huolestuimmekin, kun sadetta luvattiin. Ainoastaan Porvoossa tuli pientä tihkua, muutoin ilmat olivat kerrassaan loistavat matkanteolle.

Porvoosta jatkoimme matkaa Loviisaan ja sieltä edelleen Kotkaan. Loviisassa tapasimme yllättäen tutun, joka bongasi meidät kahvilan ikkunasta. Kotkaan saavuttuamme  emme edes miettineet yöpymiseen leirintäaluetta, vaan etsimme puskaparkin - taas toiveena päästä veden äärelle ja Kotkassahan sen täytyy onnistua. Upea paikka; vessan ikkunasta totesin, että "meillä on meri ihan rannassa".

Minusta on kiva saapua paikkakunnille sellaisesta suunnasta, että näkymät on kauniit. Usein vastassa on tietyö tai teollisuusalue, niin Kotkassakin. Tällaiset näkymät kelpaa!




 

Paikka oli Katariinan meripuisto, jonka mieheni kiersi yksin. Sieltä menimme Sapokan vesipuistoon, missä odottelin häntä kierrokseltaan.  Kotkassa olisi ollut paaaaljon muutakin nähtävää, muttei meillä aika, energia ja mielenkiinto riittänyt tämän enempään.





Viimeinen kohteemme oli Hamina. Pää on kuin Haminan kaupunki, sanotaan. Taitaa johtua kaupungin kartasta, sijoittelu on ympyrän muotoinen.

 



Haminassa oli hirmuisen iso Suomen lippu, joka liehui kovin "laiskasti". Täältäkin löytyi vettä ja kiva paikka kahvinkeitolle. Huovilan herkkujen kera.




Hiukan harjoittelin kuvaamista. Yllä pitkän kokeilun tulos, vaikka vieläkin jäi arvoitukseksi, miksi kamera säätää taustan milloin mitenkin. En siis osannut. Halusin kuvaan sekä mieheni että taustalla näkyvät paatit. Ja miksi kuvat on eri kokoiset?

Haminasta lähdimme ajamaan kotia kohti, mutta vielä yksi yö - tällä kertaa Vihdissä ja järven rannassa. Järvi oli saastunut, uimaranta uimakelvoton sinilevän takia ja valkoposkihanhet saivat rauhassa viettää aikaansa. Mieheni ei yhtenäkään yönä nukkkunut kunnolla, tällä kertaa valvottivat mm. veneitänsä aamutuimaan veteen tuovat. Hämmästelin asiaa - tullaan rantaan, hinataan vene vesille, käydään rundi ja tullaan takaisin - taas vene trailerille ja ajetaan pois. Vaivalloista?



Täältä jatkoimme kotimatkaa koukaten Nurmijärven kautta. Halusin käydä katsomassa entistä kotiseutuani, vaikka asuinkin siellä vain kaksi vuottta 1967 - 1969. Koko kirkonkylä oli muuttunut hirveästi, kasvanut, mutta koulualue oli tunnistettava. Tässä rivitalossa asuimme ja samassa pihapiirissä vanhempani olivat opettajina kansalaiskoulussa, minä kävin kansakoulun 2 ja 3. luokan. Opin tässä koulussa kertotaulun. Sen sijaan tokaluokan puukoulu oli purettu ja tilalle rakennettu uusi iso koulu.

On se ilmiselvää, että huonosti rakennettu talo romuttuu 50 vuodessa, mutta näissä käymissämme vanhoissa kaupungeissa saattoi nähdä upeita vanhoja hirsitaloja useamman sadan vuoden takaa. Piti ottaa kuva myös talon päädyssä olleesta ovesta. Sieltä tulimme saunasta ilkosillamme lumeen kieriskelemään. Jotkut asiat muistaa 50 vuoden takaa, vaikken enää kaikkia yksityiskohtia muista tästä reissustakaan, ja siitä on vasta yksi päivä aikaa...


Kotiin pääsimme onnellisesti. Sopiva reissu, tarpeeksi nähtävää ja koettavaa ja ajomatkatkin kohtuulliset. Pyykkiä ei tullut juuri lainkaan, koska...

Miehelleni tuli pieni projekti auton kanssa. Ihailin, miten se osaa. Ja miten hienot sillä on vehkeet. Itse menin kynsihuoltoon...


 

Ensimmäisenä ja vielä toisenakin aamuna jopa meikkasin itseni, viimeisenä en enää edes pessyt naamaani. Ei kukaan valittanut. Tässä kuvassa esittelen osan ostoksistani.

Niin se on; mikä kiinnostaa ketäkin. 

Kompromissien kautta löydetään yhteiset reissut ja tekemiset.

Mervi



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti