Intohimona käsityöt

tiistai 30. marraskuuta 2021

Harvinaisia töitä

Kärsin aika ajoin "kiltin tytön syndroomasta". En aina osaa sanoa ei, kun pitäisi. Silloin tällöin puotiini tulee asiakas tarjoamaan työtä, jonkalaista en ole ikinä tehnyt. On toki haastavaa ja monesti hyödyllistäkin opetella uusia tekniikoita tai tehdä jotain, minkä lopputuloksesta ei voi olla ihan varma.

Tähän pariin viikkoon on sattunut muutamia epätavallisia haasteita. 

Hauskin niistä oli vanhan nuken korjaaminen. Tiedän, että kaupungissamme on joskus kymmenisen vuotta sitten toiminut nukketohtori, mutta sittemmin kuulin hänen lopettaneen "praktiikkansa". Niinpä ei ollut ketään, kelle ohjata asiakas. Lupasin yrittää. Minulle tuotiin muovipussissa vanha nukke, jonka kaikki osat olivat irti toisistaan, kädet, jalat ja pää. Sen verran joskus nuken sisuksiin olen kurkannut, että arvasin osien olleen kuminauhalla kiinni toisissaan.

                                                      

Asiakas toivoi myös hiusten uusimista. Alunperin nukella ei liene ollut irrallisia hiuksiahiuksia, mutta niitä oli liimattu kangassuikaleisiin ommeltuina. Meillä olisi ollut kaunista silkinhohtoista tukka-ainesta, mutta siitä lähti niin paljon nöyhtää, että en halunnut sitä valita tähän. Lopulta päädyin makramee-moppi-lankaan, joka kyllä näyttää vähän... hmmm.... nimensämukaisesti lattiamopilta.

Restaurointiperiaatteen mukaisesti jätin alkuperäisen hiustupsun paikoilleen, jotta säilyy muisto siitä.




Vielä asiakkaalla oli toivomus, että jos silmäripset saisi uusittua. Meikkauskouluni vuoksi minulla oli varastossa irtoripsitupsuja, joita avustajani Susanne liimasi nukelle, osittain jäljelle jääneiden ripsien päälle. Nyt nukke kyllä näyttää oikein räpsyripseltä, mutta leikkia nuo irtoripset eivät kestä.







Siinä hän on, ehjänä, kokonaisena.

  

Toinen epätavallinen pyyntö oli istuimen verhoilun uusiminen ja istuintyynyn päällystäminen, mutta niistä ei ole kuvaa. Olen toki omia istuimia päällystänyt, eikä se kovin kummoista ole - tarvitaan vain hyvä niittipyssy. 

               

Täällä - toisessa blogissani - näytinkin vaiheet tuolin istuimen uudistamiseen. Asiakkaan tuolista en ottanut vanhaa kangasta pois, vaan niittasin vaan uuden sen päälle. Tämä asiakas kun ei halunnut kustannussyistä viedä työtä ammattiverhoilijalle, joten minä, amatööirverhoilija, yritin tehdä työn mahdollisimman edullisesti.

Kolmas, kerran eteen tuleva työ, oli Matti-Katin ompeleminen. Asiakas oli netistä bongannut, että meillä on myynnissä itselleen tärkeä Matti-Katti ompelupakettina. Toki tämän Taito-keskuksen myymän katin ideana on se, että itse ommellaan valmiiksi piirretyistä kankaanosista nukke, mutta miksipä minäkin en voisi sitä valmiiksi tehdä. Onneksi löytyi YouTubesta video nuken kokoamisesta, sillä tämän mukana tulleen paperiohjeen mukaan ei asia selvinnyt.


 

Tälle asiakkaalle lähti lopulta kaksikin Kattia - Matti-Katti ja Pikku-Katti.


Osaamisalueeni ulkopuolella on myös kaikki käsin ommeltavat jutut. Kirjonnat ja korjaukset. Kastepukuihin olen muutamia nimiä kirjonnut, mutta täytyy myöntää, että mieleistä se ei ole. Siksi, etten osaa... Tämänkin kasteliinan kirjailua tein ja purin, tein ja purin, enkä lopultakaan ollut 100 %:sen tyytyväinen. Itsekritiikki nostaa näissä harvoin eteen tulevissa töissä erityisesti päätään.

Kuten pari postausta taaksepäin kerroin, eteeni tuli myös makrameetyötilaus, jota en ollut koskaan tehnyt - valoputous. 

Näiden harvinaisten tilaustöiden valmistuttua ja onnistuttua, on taas kiva laskeutua arkeen ja ottaa tuttu ja turvallinen sukankudin käteen. Ihanaa, kun saa tehdä jotain, mitä osaa!

Mikä on sinun harvinaisin työsi?

Pellavasydämen Mervi


lauantai 27. marraskuuta 2021

Toinen valoputous

Vaikka ensimmäisen valoputouksen tekeminen tuntui hirveän työläältä ja arvelin sen jäävän ainoaksi, nyt olen tehnyt jo toisen. Tuohon alkukauhisteluun liittyi tiukka aikataulu ja ohjeen puuttuminen. Nyt olin jo hiukan viisaampi.

Tämän tein ihan vaan itselleni, omaan kotiin tai ehkä se jää putiikkiin malliksi muille?

Valitsin edelleen 20 cm halkaisijaltaan olevan metallirenkaan ja langaksi Lankavan Chunkymopin ja siitä vitivalkoisen värin. "Vahingosta" viisastuneena leikkelin nyt lyhyempiä naruja. Viimeksi 5 m, nyt vain 3,20 m. Naruja laitoin puolet vähemmän, tällä kertaa 52 narua. Laskut ei mennyt tähän malliin ihan tasan, joten on tehtävä vielä kolmas!

Nyt olin viisaampi myös aloituksessa: tein ensin ripustusnarut, jolloin työtä on helpompi käännellä ja naruja solmia. Tähän en laittanut puurengasta vaan aloitin näin kääresolmulla:


Noihin ripustusnaruihin leikkasin liian lyhyet narut ja olipa sitten vaikea saada päitä solmittua renkaaseen..


Tavoilleni uskollisena en tehnyt suunnitelmaa, vaan etenin vaihe kerrallaan ja keksin sitä mukaa, mitä tekisin. Ensin kiersin kehän tavallisilla kaksoitasosolmuilla. Nyt laitoin puolet vähemmän naruja ja koitin tehdä harvempaa, jotta valo kajastaisi paremmin läpi. Seuraavalla kerralla teen vielä hennommalla otteella, sillä helposti työ supistuu ja läpimitta kapenee...

Sitten lähdin kauppaan etsimään sopivia valoja. Tarjontaa on niin monenlaista, mutta löysin tähän juurikin sopivat, joskin ehkä olisin halunnut kylmän valkoiset, kun nyt ostin lämpimän sävyiset. 



Leikkasin naruista aika paljon pois, sillä osa naruista oli "kulunut" nopeampaa ja halusin kuitenkin kaikki yhtä pitkiksi. Nyt putouksen kokonaispituus on metrin. On se vaan niin kaunis valaistuna. 

Pitääköhän tämmöisen valoputouksen olla valkoinen, vai voisiko se olla myös harmaa?

Pellavasydämen Mervi


sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Valoputous

Vuosi sitten olin kovin innostunut makramee-solmeilusta, kun sen lopulta opin. Nyt on mennyt pitkä tovi, etten ole naruihin koskenut. Viime viikolla meillä oli marttojen käsityöilta ja toivoivat makramee-amppelin tekemistä. Siinä sitten muistuttelin mieleeni solmujen nimiä ja pitipä muutama amppeli tehdäkin, että tulee oikean mittaiset narut. Martat olivat iltaan ja tekemiinsä amppeleihin kovin tyytyväisiä.

Keskiviikkona puotiin tuli asiakas, joka halusi ostaa lahjaksi makrameetyön. Kun hetken katselimme valmiita töitä, kävikin ilmi, että hän halusi valoputouksen. Sellaista en ole tehnyt. Käsityömessuilla näitä kyllä näkyi, lähinnä Taito-Shoppien valmiita tekemispaketteja. Tapani mukaan minä lupasin, että lauantaihin mennessä asiakkaalla olisi valoputous!

Luulin näkemäni perusteella, ettei siinä kova työ olisi ollenkaan. Valmista ohjetta en löytänyt mistään, vain muutaman kuvan facebookin makrameeryhmistä. Ei auttanut muu, kuin lähteä itse suunnittelemaan. Osviittaa lankojen pituuksiin oli yhden tekijän kommentti että 3-5 metriä. Hmm... onkohan se kokonaispituus vai kaksinkertaisen langan pituus. Noh, mittasin 5 metrin pätkiä Lankavan Chunkymopista. Lankojen määrästä oli tieto, että 40 - 80 lankaa menee n. 20 cm rinkulaan. En loppujen lopuksi laskenut määrää, kun lisäsin ja lisäsin ja lisäsin. Lopuksi huomasin, että tulin lisänneeksi liikaa. Minulla saattoi olla yli 100 lankaa kaksinkerroin laitettuna?

Ihan hirveä työ saada noin pitkät langat pysymään sotkeutumatta.

Renkaan koostakaan ei ollut käsitystä. Onneksi vaihtoehtoja oli. Ensin otin 30 senttisen, mutta kauhistutti siihen kuluvan langan määrä ja vaihdoin 25 cm halkaisijaltaan olevaan. Sekin näytti vielä isolta ja työläältä ja lopulta aloin lankoja solmia 20 senttiseen.

Mallia minulla ei siis ollut, mutta aloitin tutuimmalla solmulla, kaksoistasosolmulla, ja tein niitä renkaan ympäri. Siitä sitten vaan vaihe kerrallaan keksin, mitä tekisin.

Tästä kuvasta näkee, että lankoja on tuohon malliin turhan paljon, vähemmällä määrällä langat laskisivat napakammin alas.

Tähän työhön, kun en tiedä, mitä lopullinen saaja toivoo, jätin narut niin pitkiksi, kuin ne olivat. Kokonaispituus putouksella on rinkulasta lähtien n. 2m. Ripustin työn puodin kattoon ja se ulottui melkein lattiaan asti. 

Työtä oli hankala tehdä, kun rengas ei pysynyt tasapainossa. Olisi pitänyt heti tehdä nuo tasosolmuiset kiinnikkeet, niin solmiminen olisi ollut helpompaa. 

 

Putouksen sisälle kuuluu valot, mutta minulla ei tähän hätään ollut kuin tuollaiset vaatimattomat. Asiakas saa itse hommata ne. Mieluusti en sähköjuttuja myy...

Valoputousta tultiin jo hakemaan ja halusin siitä vielä kunnon kuvan, mutta eipä tämäkään ulkona otettu juuri kummoisempi ole.




Siinä se kivasti heiluu tuulessa. Minulle vielä soitettiin perään, että työ on kuulemma oikein mieluinen. Sen verran työläs se oli, että kuvittelin jäävän ensimmäiseksi ja viimeiseksi valoputoukseksi. Mutta aika kultaa muistot ja nyt jo muutaman yön nukuttuani olen päättänyt tehdä toisenkin. Johan se käy helpommin, kun on joku käsitys, miten tehdä. 

Lyhyemmät narut, ehkä vain 3-4 metriä ja vähemmän naruja, luulen, että n. 60 riittäisi. Saattaa olla, että kokeilen seuraavan tehdä Pauliinasta, vaikka se onkin paksumpaa. 

Täytyyhän meillä puodissa yksi mallikin olla.

Mites sinä, oletko tehnyt? Tekisikö mielesi?

Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Villasukkia vauvalle

Innostuin neulomaan vauvan sukkia. Ei, ei, ei mitään lapsenlapsia tiedossa - ihan muuten vaan... puodissa puutetta myytävistä. Ja kuten aina, nytkin samalla mallilla kaikki.


Meillä on Pellavasydämessä Salla ja Pallas -langat poistomyynnissä kun vaihdamme Maijaan ja Janneen. Niinpä valitsin langaksi Pallaksen.


Sukat ajattelin vastasyntyneelle, joten hyvin pienet neuloin.  Silmukoita on 8 puikolla, 32 yhteensä siis.


Hiukan vaihtelua varteen sain tekemällä sileää tai muurahaisenpolkua tai tätä facebookin jossain ryhmässä kiertävää helpoista helpointa mallia: kaksi kerrosta sileää, yksi kerros 1oikein, 1 nurin ja toistetaan näitä kolmea kerrosta. Kiva malli!


Vauvan sukkaan on hyvä tehdä resori nilkkaan, jotta edes jotenkin pysyisi jalassa. 



Yhdestä 50 gramman kerästä tulee kaksi paria ihan pieniä sukkia, pari vähän isompia ja yksi aikuisen sukka.


Kivaa puuhaa, tulee nopeasti valmista ja onhan nää niin söpöjä! Seuraavaksi teen tuota oppimaani pintaneuletta aikuisen miehen sukkaan. Lankana Salla. Kudin on mukana bussissa matkalla kohti kässämessuja.


Bussissa tätä postaustakin naputtelen...

Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 7. marraskuuta 2021

Hurskastelua

Hurskastelua, tai niinkuin sanonta kuuluu "puhuin suulla suuremmalla". Nimittäin, kun kerroin taannoisista vaateostoksistani. Tässä. Olin kuullut tarinoita epäonnisista kiinankaupoista ja itse päätin ostaa talvitakkini paikallisesta kivijalkamyymälästä. Samalla ostin heräteostoksena neulemekonkin.

Kerroin mukahurskaasti, että "...eikä ainakaan kukaan kiinalainen lapsi ole minun takkini vuoksi joutunut töihin.". Arvaat varmaan. 

Juu-uh, sekä ostamani takki että neulemekko ovat molemmat MADE IN CHINA.

Sitten tarkistin aiemmin - myös paikallisesta kivijalkaliikkeestä - ostamani Luhta -merkkisen takin valmistusmaan. China. Mutta näinhän se on, merkki saattaa vaikuttaa kotimaiselta, mutta valmistus tapahtuu halpamaissa, kiinassa, indonesiassa, puolassa jne.

Miten olisin toiminut, jos olisin halunnut ostaa kotimaisen valmistajan takin? Olisin ostanut sen ehkä messuilta, jossa pienyrittäjät myyvät itse valmistamiaan vaatteita, tai ollakseni tasan varma, ettei kukaan kärsi minun vaatteitteni vuoksi, ompelen ne itse. Ei taida suomalaisia vaatetehtaita montaa olla. Ulkovaatteille ainakaan?

Tavallisena kuluttajana minun lienee aivan mahdotonta saada selville, millaisissa oloissa Kiinassa tehdyt vaatteeni valmistetaan, kuka ne valmistaa ja miten työntekijöitä kohdellaan. Haluaisin olla tiedostava kuluttaja, ajatella ympäristöystävällisesti ja tehdä kestävän kehityksen valintoja, mutta miten? Se on selvää, että "wishintyyppisistä halpakaupoista" en tilaa....

Tästä voitaisiin jatkaa ajatusta siihen, että miksi minun käsityönä tekemistäni villapuseroista tai  villasukista ei haluttaisi maksaa enemmän kuin mitä ne halpiskaupoissa maksavat. Ja miksi talvitakkeja ei Suomessa valmisteta.

Neulemekko on kyllä kiva.



Pellavasydämen Mervi