Intohimona käsityöt

tiistai 30. marraskuuta 2021

Harvinaisia töitä

Kärsin aika ajoin "kiltin tytön syndroomasta". En aina osaa sanoa ei, kun pitäisi. Silloin tällöin puotiini tulee asiakas tarjoamaan työtä, jonkalaista en ole ikinä tehnyt. On toki haastavaa ja monesti hyödyllistäkin opetella uusia tekniikoita tai tehdä jotain, minkä lopputuloksesta ei voi olla ihan varma.

Tähän pariin viikkoon on sattunut muutamia epätavallisia haasteita. 

Hauskin niistä oli vanhan nuken korjaaminen. Tiedän, että kaupungissamme on joskus kymmenisen vuotta sitten toiminut nukketohtori, mutta sittemmin kuulin hänen lopettaneen "praktiikkansa". Niinpä ei ollut ketään, kelle ohjata asiakas. Lupasin yrittää. Minulle tuotiin muovipussissa vanha nukke, jonka kaikki osat olivat irti toisistaan, kädet, jalat ja pää. Sen verran joskus nuken sisuksiin olen kurkannut, että arvasin osien olleen kuminauhalla kiinni toisissaan.

                                                      

Asiakas toivoi myös hiusten uusimista. Alunperin nukella ei liene ollut irrallisia hiuksiahiuksia, mutta niitä oli liimattu kangassuikaleisiin ommeltuina. Meillä olisi ollut kaunista silkinhohtoista tukka-ainesta, mutta siitä lähti niin paljon nöyhtää, että en halunnut sitä valita tähän. Lopulta päädyin makramee-moppi-lankaan, joka kyllä näyttää vähän... hmmm.... nimensämukaisesti lattiamopilta.

Restaurointiperiaatteen mukaisesti jätin alkuperäisen hiustupsun paikoilleen, jotta säilyy muisto siitä.




Vielä asiakkaalla oli toivomus, että jos silmäripset saisi uusittua. Meikkauskouluni vuoksi minulla oli varastossa irtoripsitupsuja, joita avustajani Susanne liimasi nukelle, osittain jäljelle jääneiden ripsien päälle. Nyt nukke kyllä näyttää oikein räpsyripseltä, mutta leikkia nuo irtoripset eivät kestä.







Siinä hän on, ehjänä, kokonaisena.

  

Toinen epätavallinen pyyntö oli istuimen verhoilun uusiminen ja istuintyynyn päällystäminen, mutta niistä ei ole kuvaa. Olen toki omia istuimia päällystänyt, eikä se kovin kummoista ole - tarvitaan vain hyvä niittipyssy. 

               

Täällä - toisessa blogissani - näytinkin vaiheet tuolin istuimen uudistamiseen. Asiakkaan tuolista en ottanut vanhaa kangasta pois, vaan niittasin vaan uuden sen päälle. Tämä asiakas kun ei halunnut kustannussyistä viedä työtä ammattiverhoilijalle, joten minä, amatööirverhoilija, yritin tehdä työn mahdollisimman edullisesti.

Kolmas, kerran eteen tuleva työ, oli Matti-Katin ompeleminen. Asiakas oli netistä bongannut, että meillä on myynnissä itselleen tärkeä Matti-Katti ompelupakettina. Toki tämän Taito-keskuksen myymän katin ideana on se, että itse ommellaan valmiiksi piirretyistä kankaanosista nukke, mutta miksipä minäkin en voisi sitä valmiiksi tehdä. Onneksi löytyi YouTubesta video nuken kokoamisesta, sillä tämän mukana tulleen paperiohjeen mukaan ei asia selvinnyt.


 

Tälle asiakkaalle lähti lopulta kaksikin Kattia - Matti-Katti ja Pikku-Katti.


Osaamisalueeni ulkopuolella on myös kaikki käsin ommeltavat jutut. Kirjonnat ja korjaukset. Kastepukuihin olen muutamia nimiä kirjonnut, mutta täytyy myöntää, että mieleistä se ei ole. Siksi, etten osaa... Tämänkin kasteliinan kirjailua tein ja purin, tein ja purin, enkä lopultakaan ollut 100 %:sen tyytyväinen. Itsekritiikki nostaa näissä harvoin eteen tulevissa töissä erityisesti päätään.

Kuten pari postausta taaksepäin kerroin, eteeni tuli myös makrameetyötilaus, jota en ollut koskaan tehnyt - valoputous. 

Näiden harvinaisten tilaustöiden valmistuttua ja onnistuttua, on taas kiva laskeutua arkeen ja ottaa tuttu ja turvallinen sukankudin käteen. Ihanaa, kun saa tehdä jotain, mitä osaa!

Mikä on sinun harvinaisin työsi?

Pellavasydämen Mervi


2 kommenttia:

  1. Sattumoisin osuin sivullesi😊Olipa sinulla haastavia töitä.
    Mietin, mikä itselleni olisi ollut sellainen, mutta en osaa sanoa. Minähän ompelen ja tuunailen joulun lapsi -projektiin kissoja (ehkä tuhat tehnyt, en tiedä?!) ja itselleni vaatteita ym. Blogissani sivua näitä aika ajoin.
    Yleensä eteen ompelussani virheiden kautta. Riippuen mikä reikä/virhe pitää peittää, jatkan siihen suuntaan 😁
    Iloa käsitöillesi - tuosta nukesta tuli hieno - liekö enemmän kuin 60v vanha?!

    VastaaPoista
  2. Mie oon saanu joulupukilta tuollaisen samanlaisen nuken n.55 vuotta sitten. Hänellä oli tummatukka. Mikä ei kyllä kauan päässä kestäny, kun joulupäivänä nukkerassua tukasta heitin uuninnurkkaan ja itkin et miten tällä hiekkaa kärrää. Saatiin yksi lelu joululahjaksi ja muut lahjat oli tarpeellisia asioita. Olin toivonut kovasti muoviauto jossa kippilava.

    VastaaPoista