Ompelijan ostokset messuilta

                                                                Tämä ei ole mainos, olen kaikki tuotteet ostanut omin rahoin.

Käyn joka vuosi Tampereen kädentaitomessuilla. Vaikka tiedän lähtiessäni, että reissu vie voimia, sinne on päästävä! Harvoin tulen kotiin näin vähäisillä ostoksilla:

Yleensä ostan monta kassillista joulutavaraa, mutta tällä kertaa ei ollut tarkoituskaan hankkia mitään myytävää Pellavasydämeen, vaan ajattelin ihan pelkästään itseäni. Omaan kotiin tulee tämä  kruunuhimmeli (Taito Etelä-Suomi) jahka saan sen koottua. Eli ehkä ei jouluksi...

Olen korttifriikki, minulla on iso laatikollinen teollisia kortteja ja hiukan myös käsin tehtyjä. Juuri koskaan en kortteja lähetä, en raaski luopua. Tämänkin kortin ostin lähinnä itselleni, kun minua miellyttää tälläinen raffi tyyli.

Menen messuille odottavalla fiiliksellä. Suurin anti olisi UUDET IDEAT. Etukäteen tiesin ainoastaan tämän himmelijutskan. Voi olla, että nämä kaksi koottavaa itämaisvaikutteista kristallia (Taito Varsinais-Suomi) päätyvät loppujen lopuksi myyntiin, jos en itse saakaan toimeksi. Tai ehkä kokoan toisen...? Vaikka tuotteen nimi onkin joulukristalli, mielestäni se ei ole pelkästään jouluinen. Tähän voi myös vaihtaa langat sesongin mukaan. Pääsiäiseksi keltaista, talvella hopeaa, juhlaan kultaa...

Makrameetöihin suhtaudun  varauksella, sillä epäilen kykyjäni solmujen hallinnassa. Avustajani Susanne on toista maata ja hän lupasikin tehdä tämän hyllyn. Makramee-hyllyn myi Taitava askarteluliike.

Nämä korvikset ostin omiin korviini. Ovatpa ne hauskat! Rakastan isoja ja näyttäviä korviksia. Toisaalla havaitsin, että noita pikkuruisia pipoja oli irrallaankin myynnissä, halpaa kiinakamaa...
Ostin pussillisen kaikkea pientä sälää, mistä ehkä kokoan itselleni koruja.

Tällaisia sormuspohjia ostin monta ja saattaa niitä kyllä olla ennestäänkin varastossa. Jossain vaiheessa ehkä innostun askartelusta?

Olen aina silloin tällöin ostanut rihkamakoruosien sijaan aitoa hopeaakin, mutta aina minulle käy köpelösti - hätäinen kun olen. En malta merkkailla tuotteita kunnolla ja sitten en enää tiedäkään, mitkä oli hopeaa. Nytkin matkaan lähi hopeakoukkuja. Kyllä muuten on hopea halpaa...

Ja sitten kankaat. Kotoa lähtiessä jo päätin ostaa "jotain kivoja kuviollisia trikoita" ja aika kivat löysinkin. Mustavalkoisilta suljin päättäväisesti silmäni, vaikka ne aina sinne suuntaan pälyilivätkin.

Punestavan digitrikoon myyjä on Versonpuoti, kankaan nimi Elämänpuu.  Täällä.

Tämän toisen trikoon tietoja en löytänyt netistä. Kuitista näen, että myyjä on Forssan kankainen.

Jotenkin minua on alkanut viehättää tämä sashiko-kirjonta. Haaveilen meneväni keväällä kansalaisopiston Sashiko-kirjontakurssille, mutta nyt saan esimakua näin valmiina kuviona.

Vaikka meillä onkin Pellavasydämessä monenlaisia virkkuukoukkuja myynnissä, päätin testata vielä Cloverinkin mallin.

Ja sitten koulutarvikkeita:
vekotin, jolla päätellään saumurisaumat

Merkkauslaite, jossa kumi päässä ja täytettävät ja teroitettavat liidut

Taipuisa viivotin ja mitta 

Nyt ne ovat vielä kaikki paketissaan, mutta esittelen ja arvostelen tuotteet lähemmin sitten, kun otan ne käyttöön. Miltä ostokseni sinusta näyttävät, oletko yhtään kateellinen? Tuo viimeinen kiinnostaa minua kovasti - onko siitä jollain kokemusta?

Pellavasydämen Mervi

Käsityömessut

Repo rankana palasin eilen Tampereen käsityömessuilta. Hassua, miten sitä unohtaakaan, että on invalidi. Ei niinku tullu pieneen mieleenkään, ettenkö pystyisi muutamat hallit käymään läpi... Ainut, mitä mietin, oli se, ettei saisi ahmia painavia kantamuksia.

Keräilyhallin jätin väliin - en olisi ehtinytkään - mutta muut kuljin läpi, ensimmäisen hallin tarkemmin kuin muut. Olihan siellä tavaraa, mutta paljolti samaa kuin aikaisempinakin vuosina. Yrittäjät ovat vuosi vuoden jälkeen samoilla paikoillakin.

Enpä oikeastaan mitään uutta ideaa sieltä saanut, mutta inspiraatiota kylläkin.

Tässä ne tuliaiset, mitkä eivät tule myyntiin, vaan itselle. Messuilla(kin) on tärkeää, että pakkausmateriaali on kivaa ja että siinä näkyy myyjä. Jälkeenpäin on mahdotonta tietää, keneltä tämän ostin. Olin kuitenkin sitkeä ja löysin kuitin, josta ilmenee, että myyjä on Figulus.

Myyjä selitti tarkkaan, mikä tämä on - jonkun ulkomaalaisen puun hedelmän sisus. Innostuin tämän ostamiseen vain sen tähden, että matkalla bussissa vieressäni istui ystävä, jolla oli tämäntyyppinen riipus ja se oli mielestäni eleeettömän kaunis. Lisään tähän vain nahkahihnan.

Tuolta nettisivuiltahan löytyikin tietoa tästä siemenestä.

Taikamylly -nimisestä firmasta ostin erikoisen pipon. Samainen ystävä kauhisteli, miten raaskin ostan pipon, joka maksaa 28 euroa "kun osaat itsekin ommella pipon". Hmmm.... niin. Birgitan pajasta ostin saippualautasen:

Nämäkin kangaspalat olivat kyllä aika hintavia (verrattuna hintaan, jonka maksan tukkuliikkeelle) mutta kun en tarvitse kuin pienet palat. Näistä tulee - toivottavasti  - joulumyyntiin kehyskukkaroita heppahulluille. Kankainen myy myös tutun näköisiä kankaita.
 

Nämä kankaat tulevat tietysti putiikkiin ja lisäksi ostin myyntiin kaksi mollamaijaa ja kaksi neulottua pupua myyjältä, jolta olen aiemminkin mollia ostanut. Kysyessäni kertoi myyneensä päivien aikana 69 mollamaijaa tai pupua. On siinä tainnut mummo koko vuoden väsäillä?


Ainut arpalipuke, jonka messuilla täytin oli lehtimyyjän ständillä. Ehdin jo rastittaa "osallistun vain arvontaan" mutta tottakai myyjä liukkaasti tuli esittelemään lehtiä. En ole varma, onko minulla voimassaoleva Suuri Käsityö -lehden tilaus, mutta kun ei uusinta lehteä ole ainakaan vielä saapunut, tilasin sen.

Olen aina kovin äimistynyt, kun lehtitilausten lisäksi tarjotaan vaikka mitä tilaajalahjoja, joiden arvo on isompi kuin lehtitilaus. Nytkin sain ylimääräisen lehden, sen uusimman, monta huulirasvaa ja tällaisen retkeilijän laukun. Ei ole kyllä millään lailla minun tyyliäni, mutta varmasti käytännöllinen. Otan mukaan heti seuraavalle retkireissulleni! Totuus on, etten ole tainnut yhtäkään niin monista saamistani tilaalahjoista ottaa koskaan käyttöön.

Enpä tiedä olisiko näiden ostosten vuoksi kannattanut lähteä koko päiväksi rasittumaan, mutta messureissuissa onkin ihan eri päämäärät. Sitäpaitsi tapasin kaksi tuttua blogin kautta. En tunnistanut Ellis' ä luonnossa, vaikka olen hänen kanssaan tehnyt kauppaakin ja luen blogiaan. Minut sensijaan taitaa olla helppo tunnistaa kyynärsauvoista. Ainakin yksi lukija huikkasi moit - hei vaan sinulle...!

Kiva irtiotto arjesta tuollaiset messut joka tapauksessa on. On se kumma, että jos kotona onkin hankalaa kävellä talo päästä päähän, tuolla saatoin olla kuusi tuntia jalkeilla. Vain kaksi kertaa pysähdyin syömistauolle. Kieltämättä bussiin nouseminen oli hiinäjahiinä... Tänään on taas särkylääkkeet tepsineet ja tunnen vain pientä lihaskipua noin niinkuin normaalin lisäksi.

Maanantaisin on putiikki kiinni, mutta olenpa tänään kerran jos toisenkin käynyt oven avaamassa. Ensi maanantaina varmaan aloitammekin joulumyynnin ja pidämme ovet auki maanantaista lauantaihin. Niin, ja myös ensi sunnuntaina, sillä silloin on kaupungissa joulun avaus ja markkinat. Siitä se sitten joulu alkaakin!

Pellavasydämen Mervi

Paluu arkeen

Eilen olin Tampereen käsityömessuilla - en osaa sanoa, mitä mieltä olen. Reissu oli toisaalta kiva, mutta toisaalta äärettömän raskas. Linja-autolla oli helppo mennä ja tulla, kun kaikki oli valmiiksi järjestetty.

Sain hyvää palvelua. Liian myöhään lauantai-iltana lähetin messuille sähköpostia kysellen pyörätuolin lainattavuutta. Linja-autossa, matkalla messuille, minulle soitettiin ja kerrottiin, että vaatesäilytyksestä voi lainata kolmea pyörätuolia. Niitä ei kylläkään voi varata, joten niitä joko on tai ei ole. No oli.


Ensimmäisen salin (A-sali) kelasin pyörätuolilla. En siis päässyt kaikkia kojuja ihan läheltä katsomaan, mutta mielenkiintoisemmat toki. Ihmiset olivat ymmärtäväisiä ja yleensä sain hyvin tietä. Salin lattia oli paikka paikoin hirvittävän raskasta materiaalia kelata, joten kädet olivat rakoilla ja lihakset kipeinä. Niinpä toisen (C-sali) kiersin pystyasennossa keppien kanssa. Tuli hiki ja väsy.

Jonkun verran tein löytöjä. Täällähän on valokuvaus kielletty, joten yhtään kuvaa ei ole näyttää. Toki olisin voinut kotiinpaluusta ottaa kuvan, jossa olen nääntyneenä isojen paperikassien kanssa. Vielä on muuten edellisen viikonlopun Tallinnan käsityömessujen jälkeenkin ostokset purkamatta - ja kuvaamatta.

Tänään aloitin päiväni fysioterapiassa. Jumppari totesi, ettei hän ymmärrä mikä on vialla, eikä osaa antaa ohjeita. Tilaan siis ajan leikanneelta lääkäriltä ja ihmettelen hänelle, miten voisin oppia kävelemään ilman keppejä. Saas nähdä.

Jouluompeluksia jatketaan koko viikko ja toivottavasti nyt edes jotain saataisiin kasaan. Ensi sunnuntaina on Uudenkaupungin joulunavaus ja kaikki pitäisi olla valmiina. Epäilen, ettei ole.

Mervi

Oma ääni kailottaa päässä

Tiedätkö miltä se tuntuu, kun kuulee oman äänensä koko ajan päässä? Tosi typerältä.

Olin tänään putiikissa yksin (harjoittelijalla on vapaapäivä, tottakai). Asiakkaita oli ihan koko ajan, välillä useampi yht'aikaa. Vaivaudun, jos en ehdi jokaista tervehtiä, palvella ja hyvästellä. Näin, vaikka monesta asiakkaasta voi tuntua ihan kivalta vain piipahtaa ja päästä livahtamaan pois ilman, että myyjä kyselee....

"Sen seitsemän" kertaa selitin tänään kuinka valokranssi tehdään. Useampi asiakas ei tiennytkään tullessaan, että lähtee putiikista kranssintarpeet mukanaan. Niin monen sain innostumaan tuosta iki-ihanasta valontuojasta. Kun toistat samaa litaniaa monen monta kertaa peräkkäin, pääsi täyttyy omasta äänestä. Varsinkin, kun pitää vielä selittää niin kuuluvalla äänellä. Äsh!

No, illan olenkin sitten ollut hiljaa, maannut sohvalla, nukkunut tai katsonut telkkua. Täydellinen hiljaisuus olisi voinut olla vielä parempi.

Huomenna taas ääntä riittää. Lähden TAAS KÄSITYÖMESSUILLE. Tällä kertaa suuntana Tampere. Odotan innolla tätä lomareissuani. Otan sen loman kannalta. Valmiiksi järjestetty matka, saa vain istua linja-autossa ja kaikki hoituu. Yksi kahvitauko mennen tullen. Nyt jäi omat valmistelut tekemättä  -minun piti nimittäin hyvissä ajoin kysyä, onko siellä paikan päällä mahdollisuus lainata pyörätuolia. No, se selviää kyllä. Saattaa olla, ettei ole edes hyvä idea siinä tungoksessa. Toisaalta se vähentäisi kipua, mutta voi olla menee hermo kun en ole edes mikään taitava pyörätuolin kelaaja. Toisaalta voin tehdä niinkin, että kuljen osan matkaa pyörätuolilla ja välillä kepeillä...

Joka tapauksessa kivaa päästä näkemään uudet ideat, joista omakin ajatus lähtee yleensä lentoon. Toisaalta tarvitsen myös tiettyjä materiaaleja (niin, tuossa  pyörätuolissa olisi se hyvä puoli, että saa painavat tavarat ehkä (?) siinä kuljetettua) ja tottakai olisi kiva löytää jotain joulutuliaista ihan itsellekin.

Nähdäänkö siellä? Monta facebookin Suomen Käsityöyrittäjät - sivuston "tuttua" siellä ainaskin näyttäisi olevan.

Tässä vielä pari kuvaa Tallinnan käsityömessuilta. Siellä ei pyörätuoleja ollut lainattavissa ja ihan hyvin pärjäsinkin keppien kanssa....

....varsinkin, kun oli kantaja omasta takaa. Tässä minun ihana mieheni loppukierroksesta jo ilmeisen väsähtäneenä. 

Mervi