Pääasia, että toimii. Mutta kun ei toimi.

Tervetuloa, uusi lukija! Kommentoit rumaa nuppineulatyynyäni sanoilla "pääasia, että toimii". Päätin jo eilen tehdä ihan oman postauksen tuon neulatyynyn käytöstä.

Työhuoneeni jakautuu kolmeen osaan: yksi on putiikin takahuone, toinen on keittiön pöytä ja kolmas on työhuoneeni kotona. Joka paikassa on sama sotku, paitsi että keittiön pöytä TÄYTYY välillä siivota.
Tästä kuvasta huomaat, että työhuoneeni on entinen tyttären huone (nalletapetit) ja että käytän halpaa Lidlin ompelukonetta (toimii tosi hyvin, kun on vielä aivan uusi. Minulla on kyllä lähes kymmenen konetta, niitä on joka nurkassa) Kangaskasa pöydällä on puolivalmiita lippahuiveja, kts. kuva alempana.

Keittiön pöydällä leikkaan isot kankaat, koska pöytä on iso ja sitä saa vielä jatkettuakin. Näissä hommissa tuo ranneneulatyyny on ihan kätevä. Kulkee mukana, eikä piilottele eikä putoa lattialle. Mutta sitten tulee mutta.

Koneella ommellessa käytän neulatyynyä oikeassa kädessä, koska olen vasenkätinen. Jouduin toteamaan, etteihän se onnistu ollenkaan: koska ompelukoneella oikea käsi ottaa kiinni tohonmikätoion...Mites tämän ongelman voisi ratkaista?

Huomiseen paikallislehteen tein pikkumainoksen näistä lippahuiveista. Toivottavasti kaikki ne mummelit, jotka ovat käyneet niitä kyselemässä, nyt huomaavat. Tällaisen kuvan laitoin:

Alla teksti, että "Nyt niitä saa, lippahuiveja. Eri värisiä. Ja hattuja myös......"
Teen yleensä itse sellaisen raakaversion, josta lehden ilmoituksen valmistajat tekevät kunnon mainoksen. Saan tarkistaa koevedoksen, mutta aina se aamulla jänskättää, että miten se TOIMII. Mitä mainoksia on vieressä, huomaako mainosta ympäristöstään jne.

Nyt on saatava Pellavasydän kartalle!

Käväisin juhannuksen aikaan putiikissa ja totesin, että tyttäreni Mirva, joka sairaslomani ajan hoitaa "myymälävastaavan" hommia, on tehnyt nättejä interiöörejä eri puolille putiikkia. Nuoren silmä katsoo erilailla ja osaa tehdä ihan erilaisia yhdistelmiä ja somistuksia. Olin oikein tyytyväinen myös valikoimaan ja totesin, että nyt on SAATAVA ASIAKKAAT PAIKAN PÄÄLLE ihastelemaan ja ostoksille. Otin vielä muutaman valokuvan.

Kotona käytin useamman tunnin siihen että 1) latasin picasa-ohjelman koneelleni 2) opettelin sitä käyttämään 3) tein erilaisia kollaaseja 4) suunnittelin mainoksen 5) lähetin mainosmateriaalin kopiofirmaan valmistettavaksi.

Tänään sain valmiit mainokset a) A5-kokoisen esitteen jaettavaksi esim. matkailutoimistossa, kahviloissa ym. b) A4- kokoisena mainos lähtee ilmoitustauluille.

Valmista mainosta en saanutkaan tähän liitettyä. Nyt pitäisi kerätä rohkeutensa ja lähteä tarjoamaan mainoksia eri paikkoihin. Ei oikein mun hommia - en ole myyntimies...Varsinkin, kun nuo kaksi apukeppiä on vielä mukana, niin kulkukin on hankalaa. Pakko, mika pakko!

Tänään sain (vasta pyydettyäni) vedoksen huomisen paikallislehden mainoksesta. Ensimmäisen kerran jouduin heille toteamaan, että on hirvee!!!! Tekstit oli ihan kivasti, mutta kuva minusta oli hirvee. Yleensä käytän omia, itse ottamiani kuvia, mutta tällä kertaa toimistuksesta tuli nuori mies kuvaamaan. Olinkin kyllä vähän kauhuissani, kun ei tämä osannut käyttää kameraa, mm. ei osannut näyttää minulle, millaisia kuvia oli ottanut. Valitin, että meillä ei ole ollenkaan vaaleaa yksiväristä taustaa ja aioin laittaa kangastaustan,  mutta hän vakuuttii, ettei se haittaa, sillä tausta saadaan häivytettyä. No, joo....kuva oli sen näköinen, kun joku olisi askartelusaksilla leikannut sen irti taustastaan. Oli se niin kauhea, että lähetin vastauksen, että jos ei parempaa kuvaa saa kehiin, niin koko mainos pitää jättää pois. Tulihan sieltä sitten toinen versio, mutta aika kehno esitys sekin. Huolestuneena odotan aamun lehteä, miten kauhealta näyttää..

Kumpi näistä kollaaseista näyttää paremmalta mainoksen keskellä ainoana kuvana?  Muitakin kommentteja saa lähettää, niitä aina kovasti odotan......

Meillä kävi toimittaja

Eilen aamulla luimme paikallislehteä, siinä oli juttuja rakentamisesta. Yksi sisustusliike oli päässyt esittelemään valikoimaansa. Huokaisin Hilkalle, että "näin ne isot liikkeet saavat ilmaista mainosta, mutta ei tänne pikkuputiikkeihin koskaan kukaan tule tekemään juttua". Eipä mennyt montaakaan tuntia, kun Hilkka soittaa minulle (olin käymässä kotona) että täällä yksi toimittaja etsii paikkakunnalta hatuntekijää. Hilkka tietysti oli mainostanut, että minä teen hattuja ja sopi siis treffit täksi päiväksi.

Ensi viikon lehdessä on muotiteema ja tähän tulee siis juttu minustakin - hatuntekijänä. Ihan sellaista leppoisaa jutustelua erilaisista hatuista ja myssyistä, joita olen tehnyt, muutama kuva työhuoneen puolelta työn touhussa ja vielä kuvia hattutukeista, jotka olin tuonut vähän niinkuin rekvisiitaksi. Olen saanut ne poismuuttaneelta hattumaakarilta ja minun on ollut tarkoitus opiskella oikein huopahatun muotoilemista.

Parempaa kuvaa ei hatuista sattunut olemaan.

Mielenkiinnolla siis odotamme, mitä tuleman pitää.

Kuvan vasemmassa reunassa oleva ruskea hattu oli yhdessä kuvassa päässäni. No, eipä tästä kuvasta oikein saa käsitystä näistä...ovat fleecekangasta. Täällä maaseudun pikkukaupungissa eivät ihmiset kovasti "vaatteilla koreile" ja hienot hatut eivät kuulu normaalisti katukuvaan. Jos yritän tarjota lierihattua, heti puistellaan päätä ja joku sanoo, että ihmiset ihmettelee, jos tollanen päässä liikun:"Mihinkäs olet menossa, juhliinko?"

Olen muuten itse tehnyt myös valkoisen hattutelineen, kansalaisopiston naisten puutyöpiirissä.

Sen verran muutosta arkeen se toimittaja sai aikaan, että värjäsin aamulla hiukseni, meikkasin ja silitin pellavahousut jalkaan. Välillä sitä joutuu toteamaan, ettei kauheasti kiinnitä huomiota pukeutumiseen ja ylipäätään omaan ulkonäköönsä. Ei ole aikaa. Tärkeämpääkin tekemistä. Ei viitsi. HÖh!