Harvinaisia töitä

Kärsin aika ajoin "kiltin tytön syndroomasta". En aina osaa sanoa ei, kun pitäisi. Silloin tällöin puotiini tulee asiakas tarjoamaan työtä, jonkalaista en ole ikinä tehnyt. On toki haastavaa ja monesti hyödyllistäkin opetella uusia tekniikoita tai tehdä jotain, minkä lopputuloksesta ei voi olla ihan varma.

Tähän pariin viikkoon on sattunut muutamia epätavallisia haasteita. 

Hauskin niistä oli vanhan nuken korjaaminen. Tiedän, että kaupungissamme on joskus kymmenisen vuotta sitten toiminut nukketohtori, mutta sittemmin kuulin hänen lopettaneen "praktiikkansa". Niinpä ei ollut ketään, kelle ohjata asiakas. Lupasin yrittää. Minulle tuotiin muovipussissa vanha nukke, jonka kaikki osat olivat irti toisistaan, kädet, jalat ja pää. Sen verran joskus nuken sisuksiin olen kurkannut, että arvasin osien olleen kuminauhalla kiinni toisissaan.

                                                      

Asiakas toivoi myös hiusten uusimista. Alunperin nukella ei liene ollut irrallisia hiuksiahiuksia, mutta niitä oli liimattu kangassuikaleisiin ommeltuina. Meillä olisi ollut kaunista silkinhohtoista tukka-ainesta, mutta siitä lähti niin paljon nöyhtää, että en halunnut sitä valita tähän. Lopulta päädyin makramee-moppi-lankaan, joka kyllä näyttää vähän... hmmm.... nimensämukaisesti lattiamopilta.

Restaurointiperiaatteen mukaisesti jätin alkuperäisen hiustupsun paikoilleen, jotta säilyy muisto siitä.

Vielä asiakkaalla oli toivomus, että jos silmäripset saisi uusittua. Meikkauskouluni vuoksi minulla oli varastossa irtoripsitupsuja, joita avustajani Susanne liimasi nukelle, osittain jäljelle jääneiden ripsien päälle. Nyt nukke kyllä näyttää oikein räpsyripseltä, mutta leikkia nuo irtoripset eivät kestä.

Siinä hän on, ehjänä, kokonaisena.

  

Toinen epätavallinen pyyntö oli istuimen verhoilun uusiminen ja istuintyynyn päällystäminen, mutta niistä ei ole kuvaa. Olen toki omia istuimia päällystänyt, eikä se kovin kummoista ole - tarvitaan vain hyvä niittipyssy. 

               

Täällä - toisessa blogissani - näytinkin vaiheet tuolin istuimen uudistamiseen. Asiakkaan tuolista en ottanut vanhaa kangasta pois, vaan niittasin vaan uuden sen päälle. Tämä asiakas kun ei halunnut kustannussyistä viedä työtä ammattiverhoilijalle, joten minä, amatööirverhoilija, yritin tehdä työn mahdollisimman edullisesti.

Kolmas, kerran eteen tuleva työ, oli Matti-Katin ompeleminen. Asiakas oli netistä bongannut, että meillä on myynnissä itselleen tärkeä Matti-Katti ompelupakettina. Toki tämän Taito-keskuksen myymän katin ideana on se, että itse ommellaan valmiiksi piirretyistä kankaanosista nukke, mutta miksipä minäkin en voisi sitä valmiiksi tehdä. Onneksi löytyi YouTubesta video nuken kokoamisesta, sillä tämän mukana tulleen paperiohjeen mukaan ei asia selvinnyt.

 

Tälle asiakkaalle lähti lopulta kaksikin Kattia - Matti-Katti ja Pikku-Katti.

Osaamisalueeni ulkopuolella on myös kaikki käsin ommeltavat jutut. Kirjonnat ja korjaukset. Kastepukuihin olen muutamia nimiä kirjonnut, mutta täytyy myöntää, että mieleistä se ei ole. Siksi, etten osaa... Tämänkin kasteliinan kirjailua tein ja purin, tein ja purin, enkä lopultakaan ollut 100 %:sen tyytyväinen. Itsekritiikki nostaa näissä harvoin eteen tulevissa töissä erityisesti päätään.

Kuten pari postausta taaksepäin kerroin, eteeni tuli myös makrameetyötilaus, jota en ollut koskaan tehnyt - valoputous. 

Näiden harvinaisten tilaustöiden valmistuttua ja onnistuttua, on taas kiva laskeutua arkeen ja ottaa tuttu ja turvallinen sukankudin käteen. Ihanaa, kun saa tehdä jotain, mitä osaa!

Mikä on sinun harvinaisin työsi?

Pellavasydämen Mervi

Räätälöidyt miesten housut

Mainoksen mukaan meillä tehdään korjausompelua. Välillä asiakkaat kuitenkin tulevat kysymään myös isompia töitä, valmisvaatteen ompelemista. Nyt Arja on valmistanut jo kahdet miesten housut!
Arvostan suuresti ompelijattareni ammattitaitoa. Nämä housut on ihan kuin kaupan hyllyltä! Tai ei, ne on mittatilaustyötä...

  Käsityötä!

Sepaluksen ompelemiseen piti katsoa vähän mallia valmiista housuista

Takatasku on tehty mittojen mukaan asakkaan lompakkoa sovittamalla! 

Kangas löytyi varastostani ja se on todella laadukasta. En edes tiedä, mistä olisimme hommanneet, jos ei tätä sopivaa palasta olisi löytynyt. Arja jätti hauskasti hulpioreunan näkyviin.

Kaava on muokattu käyttäen Suuri Käsityö -lehden  9/2017 miesten housun kaavaa.

 Mä olen niin ylpeä mun työntekijästä!

Mun mittatilausompelijakoulutus alkaa viikon päästä. Tuleekohan musta yhtä hyvä? Epäilen hiukan, ettei 1,5 vuoden aikana kaksi iltaa viikossa riitä tuon ammattitaidon saamiseen. Mutta sehän on  vain minusta itsestäni kiinni.

Osaisitko sinä?

Mitä maksaisin tällaisista räätälöidyistä housuista?

Pellavasydämen Mervi

Sukat ylioppilaalle

Otin vastaan asiakkaalta tilauksen ylioppilassukista. Hiukan epäröintiä aiheutti kuvion tekeminen, mutta kuvittelin, että LYYRAAN olisi joku jo suunnitellut kirjoneulekaavion. Minä kun en ole haka - tai oikeastaan en osaa ollenkaan - kirjoneuletta.

Asiakas toivoi sukat ohuesta langasta, ne tulisivat unisukiksi. Valitsin oman kaupan valikoimista parhaan - minulle sopivimman langan. Se on Alize Superwash -sukkalanka. Fingerinpaksuinen, mikä tarkoittaa 420 metriä 100 grammassa. Puikoiksi hain putiikin puolelta aivan uudet KnitPro Symphoniet koko 2,5 mm. Minulle kaikkein sopivimmat!

Tosiasia on, että tuollaisen ohuen langan kutominen vaatii aikaa moninkertaisesti verrattuna johonkin "markettilankaan", jota neulotaan hyvässä tapauksessa nelosen puikoilla. Sellaiset paksut, kovat sukat valmistuu yhdessä illassa. Näitä sen sijaan väkersin iltaisin Sykettä katsoessani varmaan viikon verran. Asiaa muuten auttoi suunnattomasti se, että luovuin piiiiitkistä rakennekynsistä. Nyt minulla on vain lyhyet, mutta kylläkin ihan nätit kynnet. Kieltämättä lyhyet on kätevämmät. Nyyyyh!

Asiakas lähetti minulle kuvan toivomistaan sukista. Siinä oli vain lyhyt resori ja sukan varsi sileää neuletta. Reunaan piti neuloa muutaman rivin musta raita. Muistin yht'äkkiä nähneeni neuvon raidan neulomiseen. Jos neuloo kaksi oikein, kaksi nurin, niin ensimmäinen rivi on tämän näköinen:

Mutta kun neulookin ensimmäisen rivin pelkkää oikeaa, on tulos tasainen ja siisti. Siis tällainen:

Oikein hyvä neuvo!

Sukista sinällään tuli siis ihan perussukat. Kantapääksi tein tavallisen puolipatentin ja kärkikavennuksen teen aina kaventaen joka puikon lopussa kaksi yhteen.

Mutta sitten.... Se lyyra!

Jouduin toteamaan, ettei valmista kaaviota ollutkaan. Novitalla on ohje, mutta se on liiaksi mukailtu ollakseen sellainen, kuin asiakkaan kuva oli. Vaikka tekisi värillisen sijaan kultalangalla. Kävin jopa harjoittelemassa kuvan muokkaamista pikselikuvaksi, esim. tämä ohjelma. En kuitenkaan saanut tehtyä sellaista, mistä ehkä olisin selvinnyt. Ehdin jo aloittaa silmukointia, mutta sitten meillä välähti! Olikohan se Arja, kun ensin hoksasi?

Olinhan VIRKANNUT lyyria pieniin ylioppilaslakkeihin. Miksi en siis tähänkin.

Olihan siinäkin nypräämistä, mutta onnistuin mielestäni hienosti. Tässä siis virkattu lyyra, jonka kiinnitin valkoisella rullalangalla työhön.

Joka kerta, kun teen tilaustyön, olen hyvin kriittinen lopputuloksen suhteen. Aina sitä epäilee, että onkohan asiakas tyytyväinen. Tämä asiakas pyysi kuvaa lopputuloksesta ennen postitusta ja sain hyväksynnän työlleni.

Vielä suihkutin sukat ja lepuutin niitä irtojalkojen päällä, jolloin neule ehkä aavistuksen verran tasaantui. Kuvat noista jaloista otin hassusti - jalat vinksin vonksin.

Voi että on sitten kiva, kun saa tilaustyön tehtyä, eikä illalla olekaan mitään PAKOLLISTA tekemistä. Kun hetken on käynyt oman mukavuusalueensa ulkopuolella, osaa arvostaa tavallista tylsää arkea, vai mitä?

Pellavasydämen Mervi

Upea musta virkattu kori

Vaikka itse kehunkin, niin kyllä siitä tuli hieno!

Asiakas tilasi korin, jonka mitat oli ensin n. 30 - 40 cm. Lupasin tehdä, vaikka ennestään tiesinkin kovaksi hommaksi. Enpä kehdannut enää perua, kun mitat muuttuivatkin isommaksi. Pohjan koko olisi 50 cm x 50 cm ja korkeus 34 cm. Kori tulisi käsittääkseni sohvapöydän hyllylle juuri tuon kokoiseen tilaan. Tässä sitä kokeillaan suunnilleen samanlaiseen tilaan:

Joka ei ole matonkudetta virkannut, ei voi aavistaakaan, kuinka hikistä hommaa se on. Ja jouduin vielä tekemään työn KAHTEEN KERTAAN! Ensimmäinen ei nimittäin onnistunut. En ollut tarkka. Kuteen paksuus vaihteli ja myös käsialani, joten reunoista ei tullut napakat. Kori lörpsähti.

En voi laittaa korin kylkeen Pellavasydämen logoa, jos laatu ei vastaa kriteereitä. Ei auttanut muu, kuin ryhtyä uudestaan työhön. Tällä kertaa olin huolellisempi. Täytyy myöntää, että hiestä märkänä tätä väänsin. Kudetta kului 4.9 kg. Koukkuna minulla oli metallinen nro 10,0 mm ja muutama rakkokin sormiin tuli. Mutta kyllä vaiva kannatti, nyt kori on sitä, mitä sen pitääkin - ainakin minun mielestäni. Toivottavasti, myös tilaaja ja hänen asiakkaansa ovat tyytyväisiä!

Aika pieneen kasaan kori meni, kun sen ruttasimme postituslaatikkoon.

Kylläpä tuntuu kevyeltä sukan kutominen tämän jälkeen! Pellavasydämen Mervi