Sisustusta

Tykkään vanhoista tavaroista, talonpoikaishuonekaluista ja erityisesti käsityöaiheisista vanhoista jutuista. Nykyiseen kodin sisustukseen ei kuitenkaan mikään tällainen oikein sovi, joten olen luopunut enimmistä.

Putiikin puolella taas on joka nurkka käytetty myytäviin tuotteisiin, joten sielläkään ei ole tilaa tehdä somistuksia vanhoilla tavaroilla. Mutta pienet pätkät ovien päällä olevaa seinätilaa löytyi ja muutama juttu, minkä halusin esille. Vihdoin sain myös inspiraation toteuttaa tämän hankkeen.

Yhden oven päälle tuli tällainen kollaasi. Vanhaan, tosi kuluneeseen puulaatikkoon tein asetelman, jossa on isoäitini fammun tai fasterin kirjailema - niin, mikähän tuo kangaspala on? - ja pienet sakset, isoäidin prillit, vanhoja kirjainten kirjailumalleja, kangasnappeja ja lankarullia.

Mitähän kirjontaa tämä on? Hardangeria? Onko sellaista kuin valkokirjonta? Erittäin hienoja yksityiskohtia. 

Sitten laitoin roikkumaan tällaiset pompulat. 

Liittyvät jotenkin kangaspuihin?

Toisen oven päälle keksin laittaa vanhoja lasten vaatteiden kaavoja. Ovat 50- ja 60-luvulta.

Tässä tarvittiin vähän luovuutta. 

Miten saada kaavapussukka pysymään seinällä? 

Kiedoin ne narulla kuin lahjapaketin ja naruun tehdyn silmukan avulla pysyvät ylhäällä.

Tuo vanha koulutaulu on aivan upea. 

Se kuvaa vaattureita tai räätäleitä - kumpikohan on oikea nimitys näille miehille?  

Räätäli leikkaa suurin saksin, suurin saksin, niksin naksin. Oletko kuullut tällaista sanontaa?

Nämä miehet ompelevat. 

Niillä on tosi notkeat jalat, kun pääsevät tuommoiseen asentoon. 

Joku on ottanut kengätkin pois jalasta.

 Tässä sovitetaan.

Olen oikein tyytyväinen näihin sommitelmiin. 

Nyt ovat vanhat esineet esillä, eikä kaapin perukoilla lojumassa.

Tuolla on tekstissä muutama kysymys punaisella. Osaatko sinä vastata?

Pellavasydämen Mervi

Askartelua ja ajatuksia

Tänään minulla on ollut sellainen "elämä hallinnassa" -päivä. Ehkä vähän liian vahvasti ilmaistu, mutta tarkoitan sellaista hyvää, rauhallista mieltä, kun suurinpiirtein on hommat hanskassa. Yrittäjän elämä lipsahtaa helposti kaaokseksi, kun työtä on liikaa, muistettavaa liikaa ja aikaa liian vähän.

Kuinka monta kivaa askaretta sitä siirtääkään sinne "sittenjoskuskunonaikaa". Harvoin sitä tulee.

Nyt, kun putiikissa on puhaltanut uudet tuulet, on kiva keksiä vielä jotain uutta.

Ennen tätä ilmeen uudistamista putiikissa oli ahdistavaa: tavaraa aivan liikaa, kaikki paikat täynnä, tunkkaista ja epäjärjestystä. Jo ennen kuin tähän "puhdistukseen" ryhdyttiin, mietin, että onko jotain karsittavaa. Suostuin miettimään, että onko valikoima turhan runsas. Eikö olekin jonkun verran tuotteita, jotka eivät myy oikeastaan ollenkaan? Tein karkean periaatepäätöksen, että karsin valmiiden tuotteiden määrää ja lisään käsityötarvikkeita. Jonkun verran yksittäistuotteita laitettiin alennusmyyntiin. (Jälkeenpäin huomasin kylläkin, etteivät tehneet kauppansa edes alle puolen hinnan. Mitä se kertoo?)

Yksi tuoteryhmä, joka saa lähteä, on kortit. Minulla oli kokonainen lattialla seisova korttiteline myymälässä ja toinen varastossa. Kun napsin siitä kortit pois, ne mahtuivat oikein hyvin pariin laatikkoon. Lattiatilaa vapautui, samoin varastoon tuli kaivattua lisätilaa.

Minulle on kehittynyt kummallinen asennoituminen huonosti kauppansa tekeviin tuotteisiin. Sijoitan ne yleensä piiloon tai hyllyn perälle ajatuksella "ei niitä kukaan kuitenkaan osta". Ihan hassua.
Nyt päätin rykäistä näiden viimeisten käsin tehtyjen korttien kanssa.

Ensin ripottelin muutamia aihepiirejä koskevia kortteja eri puolille myymälää.

Sain heti huomata tuloksen. Välittömästi myin kortin, joka oli näin laitettu ESILLE. Loput kortit jätin laatikkoon, mutta päätin tehdä niille välilehdet, jotta eri aihepiirit erottuisivat.

Ensin etsin pahvin. Totesin sen liian pliisuksi ja innostuin vähän "koristelemaan" sitä. En jaksanut sentään lähteä leikkuria hakemaan, mutta muistin, että minullahan on kuviosakset. Aika pölyiset olivat, kun ei ole vuosiin käytetty.

 Pitkästä aikaa pääsivät käyttöön myös hienot metallitussit. Valitsin kultaisen.

Nyt meillä on kortit mielestäni aika hienosti esillä. Voihan se olla, että joudun pyörtämään päätökseni, ettei kortteja enää myytäisi....

Jollekin toiselle tämä olisi ihan peace of cake, muttei minulle. Yleensä menen sieltä, missä aita on matalin ja mahdollisimman vähällä vaivalla. Tämä oli lähes ylivoimainen suoritus. (Korttien tekeminen on ihan nounou) Ja tarvikkeet jäivät kyllä odottamaan huomista avustajaa, joka näppärästi käy ne laittamassa paikoilleen.

Olen muuten oppinut siihen, että kaikki tavarat pitää olla aina samassa paikassa. Ihmeellisen hyvin nimittäin osaan ohjata avustajaa hakemaan esim. vasaraa: "Se on sähkökaapin vasemman puoleisen hyllyn ylätasolla".... Tai viemään nahkapalat paikoilleen: "Lankahuoneen keskilattiahyllyn ikkunan puolella keskimmäisellä hyllyllä. Sillai.

Pellavasydämen Mervi

Uusi somistus

Olenko kertonut, että Pellavasydämessä on tehty ilmeen raikastus? Yhteensattumien summana "löysin" paikalliselta kirpputorilta ammattitaitoisen somistajan. Pyysin häntä tekemään ehdotuksen putiikkini uudelleenjärjestelyistä. Lopputuloksena tämä Mirva teki suuren työn - ei pelkästään suunnitellen - vaan myös fyysisesti rankan tavaroitten vaihtamisen. Yhtenä lauantaina meitä oli iso porukka; omat tytöt Arja ja Tanja, sen kertainen avustajani Eija, mieheni Aarre, Mirva ja minä. Saimme paljon aikaiseksi. Siirrettiin hyllyjä, pakattiin tavaroita laatikoihin ja purettiin hyllyihin niin että lähes kaikki tavarat vaihtoivat paikkaa.

Seuraavan viikon jatkoimme järjestelyjä omin voimin ja taas lauantaina minä ja Mirva viimeistelimme muutokset. Yhtenä arki-iltana Mirva kävi tekstailemassa Pellavasydämen ständit uusiksi ja vielä kolmantena lauantaina hän kävi tekemässä kaikki tekstit uudelleen. Jokaikinen hintalappu, joka roikkui hyllyjen reunassa tehtiin yhtenäiseksi värityksen ja fontin suhteen.

 Logon fonttia piti  vähän harjoitella. Se kun on tehty "kaunokirjoituksella".

Olen aina hävennyt itse väsäämiäni ständejä. Vaikka minulla on hyvä käsiala, kun kirjoitan tavallista tekstiä (ja jos keskityn) mutta sitten kun pitää ottaa käteen valtavan iso tussi ja yrittää tehdä 10 cm korkeita kirjaimia, niin lopputulos näyttää ihan kahjolta. Näitä ei tarvitse hävetä.

En olisi ikinä osannut kuvitella, miten suuri vaikutus kokonaisilmeeseen on pienillä ja vähän isommillakin hintalapuilla. Että onko ne yhtenäiset vai sitäsuntätä.

Kaikki asiakkaat ovat huomanneet raikastuneen ilmeen putiikissa. On se vaan kumma, miten JÄRJESTELEMÄLLÄ tavarat saadaan lisää tilaa. Nyt se on nähty, sekä lattiapinta-alassa ja hyllyissä sekä kaapeissa. Toisaalta huomaa, miten tottuneita vakkariasiakkaat olivat entiseen järjestykseen. Nyt he pyörivät ihmeissään, kun kassatiskikin on eri paikassa!

Olen niiiiiin tyytyväinen.

Pellavasydämen Mervi

No nyt se aurinko paistaa. Saisin kirkkaammat kuvat. Mutta kun en jaksanut odottaa, vaan näpsäilin äkkiä kuvat tähän postaukseen. Auringon paistaessa putiikkikin kylpee valossa.

Pääsiäistä

Oho, kello on jo kaksi, enkä ole tehnyt yhtään mitään! Niin täydellisesti täällä on vapaapäivää vietetty. Eilen, lauantaina, oli kauppa auki ja muutama asiakas kävikin. Samalla ehdin kuitenkin piiiitkästä pitkästä aikaa ompelemaan. Tilattua tunikaa. Kesäksi pitäisi saada valmiiksi monta.

Sen 8 kuukautta, kun Arja on Pellavasydämessä ollut ompelemassa, minun ei ole "tarvinnut" juurikaan koneen ääressä istua. Ensinnäkin, se on ruumiilleni ehdottomasti ikävin asento. Hermopinne särkee aivan jäätävästi ja vähän väliä on pidettävä istumisesta taukoa. Toisekseen, on ollut huippuihanaa sulkea viideltä putiikin ovi ja siirtyä "omiin hommiin", mikä kylläkin usein tarkoittaa työasiaa. Sukankutominen on kuitenkin niin kivaa, ettei se työltä tunnu ollenkaan.

Tuosta istumisesta vielä. Ongelmahan minulla on selkärangassa, siellä on hermovaurio, joka säteilee jalkoihin, vuorotellen  milloin kumpaankin lonkkaan ja pahiten vasempaan, jolloin kipu tuntuu nilkassa asti. On kaksi paikkaa, missä pystyn istumaan kivutta: tässä koneen ääressä ja ruokapöydän ääressä. ( Tai sitten ehkä en vaan huomaa?) Nojatuolini on ihan hirveä paikka, koko ajan pitää vaihtaa asentoa. Ja valittaa.

En ole aivan varma, mutta saattaa olla, että uudesta hermosärkylääkkeestäni oli (nimenomaan oli) apua. Nyt, kun en ole sitä taas syönyt, tuntuu jotenkin pahemmalta, suorastaan tuskaiselta. Kuvioihin on tullut mukaan leposärky, mikä pelottaa.

Ei mun pitänyt valittaa, vaan kertoa pääsiäisen lomasta.

Tänään odottelen tytärtä Turusta käymään. Olisi vähän tietokoneasiaakin. Kirjanpidon sain jo hoidettua pois alta, ihanaa. Kun tiistaina avataan putiikki, toivon saaneeni sen verran aikaiseksi, että toimistoni olisi siisti. Sitten alamme innolla valmistautua kesäsesonkiin. Ennen sitä suunnittelemme pidettäväksi kahvitarjoilun Pellavasydämen uuden ilmeen ja Arjan työsuhteen kunniaksi.

Somistimme putiikkiin runsasta pääsiäistä näyteikkunaa myöten, mutta jouduin huomaamaan, ettei porukka mitään pääsiäisaskarteluja tehnytkään. Ei innostanut keltaiset paperinarut, tiput, fanttilangasta tehty rairuoho eikä juuri keltaiset puuvillalangatkaan. Ei siltikään, vaikka nyt pääsiäinen kestää kauemmin kuin viime joulu!

Noh, hyvin pian puramme pois pääsiäisen ja tilalle tulee juhlallinen näyteikkuna. Uusikaupunki nimittäin juhlii 400 vuotista historiaansa ja ensi viikolla - tai oikeastaan koko viikko - on yhtä juhlaa.

  Hauskaa pääsiäistä kaikille lukijoilleni!

Pellavasydämen Mervi

Välivaihe

Kylläpä Pellavasydän on raikastunut! Tilaa näyttäisi olevan paljon enemmän, enää ei ole tukkoinen olo. Aivan kuin olisi helpompi hengittääkin. Taitaa olla kylläkin niin, että tavara on kasautunut takahuoneisiin, missä on kaaos.

Vielä on paljon keskeneräistä, mutta olen iän myötä oppinut onnekseni sietämään keskeneräisyyttä. Enää ei kaikkea tarvitse saada sillä samalla sekunnilla. Tänään olisin ollut täällä aivan yksin, mutta sentään avustaja saapui paikalle. Tulikin ihan uusi tuttavuus, nuori mies, kanssani lankakeriä järjestelemään! Hyvin meiltä yhteistyö sujui.

Kassatiski siirrettiin eri paikkaan ja tuntuu oikein hyvältä. Nyt ei ole turvallista nurkkausta, johon voi kerätä monen moista sälää, vaan kaikki on näkyvillä. Luulisin, että tulee paremmin pidettyä tavaramäärä hallinnassa.

Kun toinen katselee tiloja, hän näkee ne erilailla. Nyt tuonne ylös hyllynpäälle on sijoitettu ihan erilaisia tavaroita - siellä on nuken lullu, jolla äitini on leikkinyt joskus 80 vuotta sitten.

Puutuotteet on yhdessä paikassa

 

Askartelutarvikkeet on myös keskitetty kahteen hyllyyn.

Hyllyn päätyyn on somistettu pääsiäisen keltaista ja kevään vihreää.

 

Vain nämä sinivalkoiset langat jäivät erilleen muista langoista, jotka kaikki ovat yhdessä lankahuoneessa.

Piikkiseinäkkeestä otettiin puikot ja koukut pois ja nyt katsomme, josko niiden sijoittelu onnistuu hyllyyn.

Puuvillalangat siirrettiin eteisestä lankahuoneeseen muiden lankojen joukkoon. Näin ollen ei tarvitse juoksuttaa asiakasta edestakaisin.

Miehelleni näytti tuottavan tuskaa suostua ottamaan tästä väliköstä siihen neuvola-aikana sijoitettu muistitaulu pois. Nyt siitä pääsee valo siintämään muutoin niin pimeään eteiseen. Eipä olisi tullut minulle mieleen... Ensin tähän suunnittelimme lisätä hylly, mutta ehkäpä ei laitetakaan. Joskaan ei kuitenkaan tätä lipastoakaan, kun ei se ihan kunnolla tuohon mahdu.

Tämän alla olevan kuvan otin eilen, nyt tämäkin sotku on jo selvitetty!

On meillä niiiiin upeat lankahyllyt että! 

Tämä nyt vielä vähän arveluttaa: saadaanko puikot ja koukut kunnolla esille?

 

Matonkuteet on entisessä keittiössä. Vähän kulman takana, mutta siellä siististi ja selkeästi esillä.

Nyt on hyllyillä tilaa ja kaikki tavarat erottuvat, eivätkä jää toisten alle piiloon.

Tämän viikon jatkamme järjestelyjä ja lauantaina on huippuhetki, kun somistaja-Mirva tulee saattamaan työn loppuun. Ja sen jälkeen on vielä kaikkein ihanin vaihe: saamme uudet kyltit ja mainokset. Mirva osaa hommansa.

Pellavasydämen Mervi