Emme ole tasavertaisia

Sohin taas muurahaispesään. Sinä, joka olet sitä mieltä, ettei minun pidä kirjoittaa vammaispalveluasioista, lopeta lukeminen ja siirry mukavampiin aiheisiin.




Kuten jo aamulla kirjoitin, sijoitin tänään lähes 100 euroa kodin siivoukseen. Työllistin kaksi ihmistä muutamaksi tunniksi. Puhdasta tuli.

Illalla keskustelin henkilökohtaisesta avustajasta vertaistuen tapaisesti kohtalotoverin kanssa. Taas tuli adrenaliinipiikki, kun juuri olin antautunut asiassa. voin vaan todeta, että olemme kovin eriarvoisessa asemassa riippuen kotikunnasta. Tämä "vammainen"  - kutsuttakoon häntä tässä Ainoksi - asuu muualla ja sairastaa "oikeaa sairautta", hänen sairaudellaan on nimi ja diagnoosi ei kuulosta kenenkään korviin hyvältä. (Ethän loukkaannu, vaikka näin kirjoitan?) Yhdessä totesimme, että hän kuitenkin pärjää minua paremmin, mm. liikkuu paremmin yhden kepin avustuksella. Olemme tavanneet ennen viimeisintä leikkaustani ja omien sanojensa mukaan hänen mielestään jokainen näkee, että minä tarvitsen apua.

Aino saa kuljetuspalveluna taksimatkat. Hän anoi harrastuksiin henk.koht.avustajaa ja sai, mutta Ainolle tarjottiin MYÖS kotiapua. Siis pyytämättä tarjottiin. Joitain apuja Ainokin joutui kuitenkin kärjistäen sanoen tappelemaan.

Minun tilanteeni on toinen. Asun väärällä paikkakunnalla, jossa tulkitaan vammaispalvelulakia toisin. Minulla ei ole selväsanaista diagnoosia. Synnynnäinen lonkkavika ei kuulosta ilmeisesti tarpeeksi pahalta. Joskus ajattelen, että ehkä lakkaan leikkimästä sisukasta, istahdan pyörätuoliin ja heittäydyn avuttomaksi. Pyörätuolin, tai oikeastaan sähköpyörätuolin, tarvitsisin oikeasti nyt, kun en saa ajaa autolla ja kävelemään en kykene. Olisihan se kiva mennä huomenna markkinoille. Eipä sinne olisi kuin kaksi korttelia.

Huomenna liityn Invalidiyhdistykseen, jolloin saan Invalidiliiton lakimiehen palvelut ja alan ajaa asiaani. Tänään vielä rustaan oikaisupyynnön saamastani päätöksestä. Tiedän, että sosiaalilautakunnasta tulee kielteinen päätös, koska eivät kuulemma ole koskaan pyörtäneet viranomaispäätöksiä. Mutta sen jälkeen pääsen hakemaan oikaisua hallinto-oikeudesta.

Sen lisäksi, että olen sisuuntunut, olen myös tehnyt pipoja. Monta pipoa. Pipojen lisäksi olen kokeillut myös kämmekkäitä. Muistaakseni en ole tätä kuvaa blogissa vielä esitellyt.

 Mervi

Nyt tuli piste.

Nyt katkes hermo.

Kiukustuin tähän epäsiisteyteen tässä huushollissa. Täällä kotona siis. Meillä on uusi koti, mutta koko ajan sotkuinen. Pölyinen. Ja sitä kaikkea.

Tässä ei auta sisukaan, en yksinkertaisesti pysty itse mitään tekemään, kun en askeltakaan saa otettua ilman kahta kyynärsauvaa. Tarttumapihdellä kyllä saisin jotain lattialta noukittua, mutta ne pihdit on aina väärässä paikassa.

Soitin paikalliseen Taitovakkaan, joka on eri alojen taitajien osuuskunta. Kävi niin onnekkaasti, että sain siivoojan vielä tälle päivälle. Iltapäivällä tänne saapuu kaksin kappalein toivottavasti reipasta ja aikaansaapaa henkilöä pistämään paikat kuntoon. Yhdestä tunnista yhdestä siivoojasta maksan 23,60 euroa, jos tarkkaan muistan. Eli kaksi ihmistä tekee noin 46 euroa tunnilta. Enpä usko, että tässä juurikaan tuntia enempää aikaa saakaan kulumaan. Mutta saa nähdä.

Ja yhtään en siivoa etukäteen. Saavat nähdä tasan kaiken "kaameuden". Eikös se olekin aina kivaa, kun näkee työnsä jäljen. Siitä tässä huushollissa saa nauttia!

Mervi

Lauantai-illan fiiliksiä

Olen yksin kotona, kun puoliso lähti käymään kotomaisemissaan mökillä. Työpäivän päätteeksi lähdin kiertämään uutta kotitaloamme kauniissa aurinkoisessa säässä. Kuviin en saa vangittua meteliä, mikä ympäristössä juuri tänään vallitsi. Parhaillaan ovat koulunsa päättävät juhlimassa naapuruston yhden talon pihalla ja arvatenkin läheisellä Myllymäellä. Sisälle äänet eivät kuitenkaan kantaudu.

Vakkarilukijat varmasti muistavat, että entisessä kodissamme oli upea puutarha. Tämä kaupungin omistuksessa aiemmin ollut tontti ei ole sinnepäinkään. En sitten tiedä, onko vannoutuneelle viherpeukalolle parempi vai huonompi asia se, että saa käsiinsä tyhjän tontin. Ainakin on työtä! Mieheni on jo joitain istutuksia tehnyt. Ja arvatenkin suunnitelmia sitäkin enemmän...

Tiedätkö, mikä ruosteinen hökötys kuvassa on? Se on ankkuri. Mun rakastamaa romuromantiikkaa.

Edellisen kodin ympäristössä kasvoi korvasieniä, näitä sieniä en ole yrittänytkään tunnistaa.

Siitä on muutama vuosikymmen aikaa, kun olemme kerrostalossa asuneet. Nytpä saa taas laittaa oikein vanhanajan parvekelaatikoihin kukkia. Rujoa kauneutta romun keskellä.

Tontillamme on rasitteena sähkömuuntaja. Sen lähiympäristöön näyttää syntyneen roskakasa. Kompostikin sinne tulee.

Talo epätavallisesta suunnasta nähtynä. Lähdin kiertämään taloa.

 Pellavasydämen pääty kadun toiselta puolelta nähtynä. Näihin ikkunoihin olen suunnitellut mainosteippauksia. Mutta kun niihinkin pitää olla rakennusvalvonnan lupa, ei asia edisty ennenkuin muutkin lupaa tarvitsevat toimenpiteet on suunniteltu.

 Kylpyhuoneen ikkunoiden peittäminen on suunnitteilla. Mitäs sanotte tuosta oikeassa reunassa olevasta verhosta. Siitä, joka peittää ikkunan alapuolen. Onko se kamala?

 Kellarin pikkuikkoihin voisin virkata verhot

Kadun toisella puolella oleva iso talo on myynnissä. 

Nyt sieltä ei siis ikkunoista kukaan katsele meille päin, 

eikä mekään nähdä suljettujen säleverhojen taakse.

  Kesän tuoksua sisällekin. Iloista kesämieltä jokaiselle lukijalle!

Mervi

Vihje siihen, mitä aion huomenna tehdä

Enpä usko, että kovin monessa kodissa on tällainen. Mutta meilläpä on, ja huomenna se otetaan käyttöön.

Löysin tämän kierrätyskeskuksesta ja sain sen siis ilmaiseksi. Kuinka monessa paikassa muuten kierrätyskeskus toimii niin, että tavarat on ilmaisia? Meillä vastaosa on. Parhaimmat on hinnoiteltu, mutta esim. kaikki vaatteet, kirjat ja tavalliset astiat ovat ilmaisia. Koska toiminta oli alunperin täysin ilmaista, ihmiset eivät meinaa ollenkaan tajuta, että tarjolla olevista tuotteista otettaisiin maksu. Minusta se on ihan ymmärrettävää ja onhan maksu käsittääkseni yleisesti käytössä.

Meidän kierrätyskeskuksessa on kuitenkin useampi henkilö töissä, joten kuluja on paljon. Tottakai rahaa pitäisi jostain tullakin. Saavuttettujen etujen menettäminen vain kirpaisee. Jos aina olisi kaikki ollut maksullista, ei nurinaa syntyisi.

No mutta siis. Ulkopuolella sateessa nyhjötti tämä teline - siivouskärry - hyljättynä. Minä näin siinä heti mahdollisuuteni.

Kuten olen usein valitellutkin, en voi mitään kuljettaa käsissäni, joten siivoaminen - tai oikeastaan raivaaminen - on mahdottoman hankalaa. Nyt minä näen silmissäni tämän siivouskärryn minun käytössäni. Ripustan siihen roskasäkin, pölyrätit, vesisangon, harjan yhteen pidikkeeseen, rikkalapion toiseen pidikkeeseen  ja kyynärsauvat kahteen vielä vapaaseen pidikkeeseen! Tuonne alle mahtuvat isommat tavarat, joita siirrän paikasta toiseen ja noihin ritilälaatikoihin pienemmät.

Arvatkaas onko kiva ajatella huomista järjestelemistä? 

No ei kai. 

Uudesta siivouskärrystä huolimatta.

Mutta erittäin tarpeellista se on!

Mervi

Vanhanaikainen sisustaja

Olen erittäin kiinnostunut sisustuksesta: telkkarin sisustusohjelmat tulevat kyllä katsotuksi, tilaan sisustuslehtiä ja seuraan sisustusblogeja. Luullakseni olen aika hyvin selvillä, mikä sisustuksessa on IN ja mikä OUT.

Oma kotini sen sijaan ei ole sisustettu ollenkaan trendien mukaisesti. Vakkarilukijani tietävätkin, että meillä on vanhanaikainen sisustus. Syitä on monta:
- Ylimääräinen raha kulutetaan mieluummin johonkin muuhun, vaikkapa ulkomaanmatkoihin
- Uskallan pitää omasta maustani kiinni, vaikka nautinkin katsella nykyaikaisia sisustuksia
- Laiskuus ja nuukuus tehdä muutoksia - miksi korjata sitä, mikä ei ole rikki.

Kun jäin eläkkeelle, ihmettelin jollekin naisihmiselle, että mitähän alkaisin tehdä elämälläni. Hän kertoi, että saa aikansa kulumaan vaihtamalla silloin tällöin koko kodin sisustuksen. Ensin heillä on vaikka maalaisromanttinen kausi. Sitten myydään kaikki pois ja vaihdetaan tyystin toisenlaiseksi, vaikkapa rokokoota jne. Kauhistuneena ajattelin, ettei minun eläkkeelläni kyllä tuollaista ajanvietettä pysty harjoittamaan!

Muistan, kun tyttäreni oli kouluikäinen ja hän valitti, että naapurin tyttökaverilla on niin paljon modernimpi koti. Kysyin häneltä, että käykös se perhe ulkomailla, johon tyttö hetken muisteltuaan joutui vastaamaan että ei käy. Laitoin hänet valitsemaan kysymällä haluaisiko hän, että mieluummin ostetaan uudet huonekalut, kuin  lähdetään ulkomaanmatkalle. Rehellisesti tyttö vastasi valitsevansa mieluummin Marokon, Egyptin, Turkin ja Gambian matkat kuin hienon sisustuksen.

Samainen tyttö kiukutteli, ettei hän voi koskaan kutsua ketään kaveria kylään, kun meille ostettiin niin kamala sohvakalusto! Äiti oli saanut valita mieleisensä. Nyt tyttö on jo asunut omassa asunnossaan, jonka on saanut sisustaa juuri niin kuin tahtoo (tai niinkuin opiskelijan rahat riittävät). Isänsä sai hänen huoneensa ja sisusti sen mieleisekseen. Ensimmäisen kerran tytön tullessa käymään hän totesi vanhan huoneensa näyttävän vanhainkodilta.

Tässä taitaa olla yksi syy, miksi makuni on muokkautunut sellaiseksi kuin on. Kuva 30 vuoden takaa:

Mieheni on koonnut albumin ja kirjoittanut tämän kuvan alle tekstin 

"Sitä joutuu vieläkin joskus katsomaan neuvoja kirjoista kodinhoitoasioissa".

Kuten takakannesta saattaa nähdäkin, kyseessä on Kodin Neuvokit -kirjasarja.

Ai että rakastan tätä kirjaa! Nyt se on jo irtolehtipainos, mutta jossain vaiheessa haluan sen kyllä kunnostaa.

Kirja on vuodelta 1962 

Poimin tähän muutaman aukeaman

Tämän aukeaman oikean puoleinen kuva on minun ohjenuorani sisustuksessa - 

juuri tuollaista romantiikkaa ja runsautta rakastan!

Katsokaapa muuten vasemmanpuoleisen kuvan pöytää. Siinä on jotain, mikä on muotia vielä tänäänkin:

 

Ei ole ihme, jos sekaiset kaapit ja hyllyt harmittaa, kun on imenyt itseensä tällaisen ihanteen. Oikeanpuoleisen kuvan kaapissa on liinavaatteet nätissä pinkassa ja vielä silkkinauharusetein sidottu.

Taitaisi tuollainen kaappi kelvata vielä tänäpäivänäkin?

Kirjasta löytyy myös paljon ohjeita itse tekemiseen. Tässä olisi mitatkin ompelijan työpistettä varten.

Löytyy kirjasta myös tuunausohjeita. Muutama sivu on värillisiä - ne ovat mainostajan - tässä Tikkurilan Miranol-maalimainos. Katsokaapa tuota yläkaapin alla olevaa lasipurkkitelinettä, mikä sen nimi nyt onkaan. Nyt niitä taas saa, Ikeasta ainakin. 

Tämän kirjan lisäksi olen paljon selaillut kotitalousoppikirjaa. Minulla taisi olla joku äidin vanha ja luin sitä moneen kertaan. Lähinnä kodinhoito-ohjeita. Osaan taitella lakanan ihan oikeaoppisesti. Onhan se hyvä, että ainakin TIETÄÄ, miten PITÄISI toimia. Totuus toteutuksesta onkin jo toinen juttu.

Mervi

Vapaapäivän antia

Nautin vapaapäivästä, vaikka jouduinkin heti aamulla käväisemään verikokeissa - aamuherätykset ovat minulle "tervanjuontia". Iltapäivän toinen terveyskeskuskäynti peruuntui, joten ainoa sovittu aikataulu oli nuohoojan käynti puolen päivän aikaan.

Pakotin itseni laatimaan muutaman laskun ja hämmästelin taas itseäni, kun koko ajan yritin siirtää sitäkin hommaa. Tavarat on lähetetty jo viime vuoden puolella, joten yhtään ei olisi enää auttanut viivyttää...

En tiedä, voitko mitenkään ymmärtää sitä iloa, minkä sain pienen pienestä sisustusrupeamasta. Muutamaan vuoteen en ole kotona tehnyt oikeastaan mitään ja hankalaa se on nytkin, mutta olen päättänyt edetä ihan pikkuruisin askelin. Tänään tyhjensin olohuoneen pöydän jouluisista kynttilöistä ym. ja laitoin pöytäliinan ja tällaiset koristeet:

Lainkaan en muista tuollaista pöytäliinaa, olen sen kutonut kansalaisopiston kudontapiirissä. Materiaali on ohutta trikookudetta. Nuo saviesineet olen myös tehnyt kansalaisopistossa. Tuikkualustat on tehty vaahteranlehdellä ja tuossa purkissa on jotain siemenkotia, jotka olen kerännyt ulkomaanmatkalta.

Somistin myös ruokailuhuoneen pöydän. Joululiina pois ja toinen tilalle. Nämä keramiikkakulhot ojennettiin minulle lahjana käydessäni Venäjällä pienessä Mujejärven kylässä. Tyypillistä sikäläistä käsityötä - vai onkohan sittenkin teollisesti valmistettu, en tiedä?

Näistä kuvista voit hyvin päätellä, että sisustusmakuni on hyvin vanhanaikainen. Katselen kyllä oikein mielelläni toisten blogeista ja sisustuslehdistä moderneja ja nuorekkaita sisustuksia, mutta omaan kotiini valitsen kuitenkin tällaista. Nautin katsellessani omien kätteni tuotoksia ja sellaisia kauniita esineitä, joilla on tunnearvoa ja joihin liittyy muistoja. Matkoilta tuotuja esineitä katsellessa ajatus siirtyy Marokkoon, Turkkiin, Gambiaan jne....

Pellavasydämen Mervi