Imago

Tänään Pellavasydämessä aloitti uusi harjoittelija. Jaajuu, olen tainnut siitä jo kertoakin... Aloitimme päivän opiskelut ihan firman perusjutuista: mistä muodostuu kivijalkamyymälän imago.

- Aloitetaanpa ulkotiloista. Näyttääkö sisääntulo siistiltä ja houkuttelevalta. Pientä säätöä siinä; roskat pois, talviset lyhdyt vähän syrjemmälle ja tilalle pääsiäisnarsissit. Avustaja kävi kukka- ja multaostoksilla. Huomenna meillä on keväinen sisäänkäynti, toivottavasti.
- Ulkoständi. Millainen on hyvä ja kutsuva mainos, entä minkälainen olisi sopusoinnussa firman imagon kanssa? Koska V. on hyvä piirtämään, hän saa suunnitella ja valmistaa lauantaiksi uuden ständin tekstit ja kuvat. Tosi hienoa piirustusta jo tulossa....
- Asiakaspalvelijan osuus imagon luomisessa. Koska myyntityö on erityisesti näyttötutkinnon aiheena, tulemme sitä harjoittelemaan mahdollisimman laajasti. Käsityöliikkeen asiantuntemus vaatii kylläkin pitkän ajan. Nyt, reilun vuoden jälkeen, voin sanoa osaavani myynnissä olevat langat. Osaan neuvoa asiakkaalle sopivan langan. Tänään perehdyttiin kassakoneen käyttöön ja rahastamiseen.
- Somemarkkinoinnin mahdollisuudet imagon luomisessa. Tänään(kin) harmittelen verkkokaupan puuttumista. Jospa löytäisin tahon, joka tekisi valmiin, toimivan kaupan edullisesti.

Huomenna tapaamme opettajan, teemme harjoittelusopimuksen ja jatkamme harjoittelua. Toki tällainen parin kuukaudenkin jakso vaatii paneutumista ja vie yrittäjältä aikaa, mutta haluan tehdä oman osuuteni kunnolla - niin, että harjoittelijalle jäisi käteen jotain muutakin kuin ilmainen työpanos.

Tästä lähdettiin liikkeelle

Pellavasydämen Mervi

Some kauppiaan apuna

Koska en ole "käynyt mitään kouluja" yrittämiseen, olen joutunut oppimaan monia asioita kantapään kautta eli onnistumisien ja välillä virheiden kautta. Yksi tällainen vaikea asia on ollut markkinointi ja mainostaminen. Otanpa yhden pienen siivun tästä kokonaisuudesta: mainosten tekeminen. Siis oikeasti itse tekeminen. Osaan kirjoittaa kauniilla, virheettömällä - vaikkakin vanhanaikaisella - käsialalla. Harvoin kirjoitan siististi, vaan yleensä harakanvarpaita, mutta osaan kyllä. On kuitenkin ihan toinen asia kirjoittaa isoa tekstiä mainokseen, vaikkapa katuständiin.

Suoritin aikoinaan merkonomin tutkinnon yksityisesti, mikä tarkoitti vain tenteissä käymistä. Puuttuvia lisäpisteitä hankin mm. mainostekstauskurssista. Että hataraan muistiverkostooni joku asia onkin niin selvästi piirtynyt, kuin sen kurssin käyminen. Oli joulunalusaika ja ihan hirvittävästi tekemistä. Esikoiseni oli muutaman vuoden vanha ja yhdessä ajoimme iltaisin Ähtäristä Virroille tekstaamaan. Suhtauduin kurssiin erittäin kunninahimoisesti, se oli sitäpaitsi kiinnostavaa. Opin tekstaamaan kirjaimet ALHAALTA YLÖSPÄIN. 

Nyt vuosikymmenien päästä muistan vielä nuo perusasiat, mutta käytännöksi ne eivät ole muuttuneet, en edelleenkään osaa kirjoittaa isoa tekstiä. Periaatteena pidän, että kaikki ulkona sijaitsevat mainokset, tiedotteet tai opastukset pitää kirjoittaa niin isolla ja niin selkeästi, että ne voi autolla ohiajaessa lukea. 

Onkohan mainostekstaus ala, jota ei voikaan oppia, vaan se on sisäsyntyistä, jos on? Kunnianhimo asiaan on kaikonnut. Teen mainokset aina hirveällä kiireellä (se ei ole selvinnyt, mihin on kiire) enkä tee esim. lyijykynämallinetta. Niin muistan pikku-Mervin, joka oli Pellavasydämessä muutama vuosi sitten harjoittelemassa. Hän oli pikkutarkka ja teki upeita mainoksia. Mitähän kaimalle nykyään kuuluu?

Mitä, jos ensi vuonna ottaisi tavoitteeksi harjoitella ja oikeasti panostaa (kielioppivirhe: vain panostaja panostaa) mainosten tekemiseen?

Markkinointiin ja mainostamiseen kuuluu myös somettaminen, mihin taas kuuluu facebookin käyttö. Siinä olen petrannut viime kuukausina. Muutamassa kuukaudessa tykkääjien määrä on noussut n. kolmesta sadasta yli seitsemään sataa. Olen käyttänyt maksullista mainosta hyvin pienillä budjeteilla. Olen lisännyt postausten määrää ja yrittänyt valikoida sellaisia aiheita, jotka oikeasti kiinnostavat. Käytkö sinä Pellavasydämen facebook-sivuilla? Minkälaisen arvion antaisit? Sinne on helpompi postata kuin tänne blogiin. Tämä vie enemmän aikaa.

Tänään sain oikein hyvän esimerkin facebookin mainosarvosta. Tässä tapauksessa hyötyivät sekä asiakas että minä.  Minulta kysyttiin viestissä saunahattuja ja turbaanipyyhkeitä. Olin juuri alentanut noiden pyyhkeiden hinnan -50% . Laitoin siis niistä kuvat ja hintatiedon sivulle. Siitä seurasi useampi kauppa ja asiakkaat olivat tyytyväisiä, kun lahjalista lyheni.

Myös vanhat postaukset saattavat tuoda iloa vielä vuosien jälkeen. On kysytty taikinatiinua ja viimeksi uunipuuron ohjetta. Google on mainio markkinoija, se tuo juuri oikeita vastauksia asiakkaan kysymyksiin. Minun 7 vuotta vanha blogini on kyllä jo niin laaja repertuaari eri asioita, että jos itsekin googlaan melkein mitä  vaan käsitöihin liittyvää, kyllä sieltä ennemmin tai myöhemmin joku tuttu kuva tulee vastaan. Välillä hätkähdän, kun en tunnistakaan omia kuviani!

Vieläköhän sitä vaihtaisi pieneen katuständiin mainoksen vai laittaisiko oikein ison ständin ja siihen useamman pikkumainoksen? Ehkäpä joku ohikulkija pysähtyisi ja poikkeaisi....

Voisin laittaa vaikkapa tekstin:           

Saimme vielä uuden erän
aivan ihania
NUKEN VAATTEITA 


Tai tällaisen:

Etsitkö vielä lahjaa lapselle?
Meiltä löydät leikinkestäviä
Baby Born -nuken vaatteita

Tai yleisesti näin: 

Me ratkaisemme lahjapulmasi.
Tervetuloa valitsemaan! 

Nyt alkaa olla vitsit vähissä, mutta kahtena päivänä vielä - tiistaina ja keskiviikkona - palvelemme asiakkaita ja autamme epätoivoisia lahjan etsijöitä. Aika harvoin kukaan lähtee pois ihan tyhjin toimin. Yleensä sentään vaikka joku pieni juttu löytyy. Esim. saunatuoksu, joka sisältää koivunlehtiä. Eikö olekin ihanaa, kun joulusaunassa tulee koivu ja kevät mieleen!

 Pellavasydämen Mervi

Uskotko, että tämän kirjoituksen kirjoittaminen oli aivan sattuman kauppaa. Aloittaessani ei ollut hajuakaan, mistä kirjoittaisin. Eikä ollut aikomusta edes kirjoittaa. Kuitenkin aloitin ja "keksin" sitä mukaa. Tämmöinen siitä tuli. Kannattiko, vai olisiko ollut parempi mennä nukkumaan? Kun kello on sentään jo yli yksi yöllä.

Yhteistyöprojekti

Muistatteko vielä aikaa, kun putiikkini oli edellisessä osoitteessaan?

Toisella puolella katua oli ravintola Gastahaus Pooki, jonka peesissä Pellavasydän sai monia asiakkaita. Hyvää ruokaa syöneet tulivat kadun toiselle puolelle ihastelemaan meidän tuotteitamme.

Nyt tämän Gasthaus Pookin  omistaja Henriikka pyysi minua somistamaan heidän "näyteikkunansa". Se olikin aika tyhjän näköinen:

Toivottiin merellistä fiilistä ja pari juttua piti jättää ikkunalle edelleen. Suunnittelin kotona somistuksen, mutta eihän sitä sitten ollutkaan kovin helppo toteuttaa, kun en itse päässyt hommiin. Ikkuna aukeaa ulkoapäin ja on niin korkealla, että siihen tarvittiin tikkaat.

Mieheni tietysti kilttinä apulaisena tuli mukaan ja kiinnitti ensin siistin kankaan taustalle. Nauloilla piti nuo muut tykötarpeet kiinnittää.

 

Kokonaiskuva nyt ei näistä oikein välity. Huomaan, että olen jättänyt kuvakulman ulkopuolelle ylhäällä lentelevät puulinnut. Kyllä tämä varmasti kiinnostaa ohikulkijoita ja joku saattaa eksyä Pellavasydämeenkin, joka nykyään sijaitsee tästä ikkunasta katsoen aivan kulman takana.

Ainoa huono puoli tässä on tuotteiden menetys: ikkunaan pääsee hurjasti pölyä ja siihen porottaa aurinko etelästä. Joka tapauksessa olen iloinen tällaisesta yhteistyöstä, joka uskoakseni hyödyttää meitä kumpaakin.

Pellavasydämen Mervi

Ihan kivaa...

Tällä viikolla olen keksinyt hurjan idean. Eiku en minä sitä mitään keksinyt. Ystävä ideoi markkinointitempauksen ja minä lähdin kuin lähdinkin sitä ideaa jalostamaan. Hän oli saanut toistamiseen lehdistön kiinnostumaan toiminnastaan, lastenteatterista. Minä tietysti kateellisena kummastelemaan, ettei mikään lehti tee minusta mitään juttua.

Siitä se ajatus sitten lähti. Muotinäytös!

Ensin olin kovin skeptinen muotinäytöksen suhteen, keksin vaikka mitä kommervenkkiä, miksi se ei onnistuisi. Loppujen lopuksi - yöllä klo 3 - lähetin sähköpostia paikallisen "tul toril" - tapahtuman koordinaattorille. Hänen ehdotuksestaan Pellavasydän järjestää oman muotinäytöksen flikkatten toril elokuun 8. päivä. Huuuuuiii!

Torilla on valmiina lava ja sen edessä tuolit. Äänentoisto hoituu myös kaupungin järjestämänä. Kaikki muu sitten pitääkin hoitaa itse. Mallit, juonto, musiikki jne...

Olen tehnyt pääkopassani kovasti luovaa työtä: miettinyt mahdollisia yhteistyökumppaneita ja erilaisia järjestelytapoja. Asiat ovat jo piirun verran liikahtaneet eteenpäin. Varsinaisesti ei kyseessä ole MUOTItapahtuma. Enemminkin pienyrittäjien esiinmarssi. Olen niin kyllästynyt siihen, ettei kaupungilla tunneta putiikkiani. Kiitollinen olen niille muutamalle paikalliselle liikkeelle, jotka ohjaavat asiakkaat luokseni.

Tämän tapahtuman on tarkoitus olla hauska, ei jäykkää pönötystä. Aion itse juontaa tapahtuman ja se kestää maksimissaan puoli tuntia, mikä meille on varattu. Todennäköisesti vähemmän aikaa. Mukaan mahtuu Pellavasydämen tunikaa, hattua ja kassia ja mahdollisten yrittäjäkollegoiden tuotteita. Yhdistän esiintymiseen myös käsillätekemisen, käsityötarvikkeet. Se, miten se tapahtuu, onkin sitten toinen juttu! Piironginlaatikolle tekemäni teatteripuvustus esittäytyy myös ja samalla Kerttu Aaltonen hauskuuttaa yleisöä pikkuteatterimakupaloilla. Ahaa... keksin uuden sanan PIKKUTEATTERIMAKUPALA.

Tänään on maisteltu makupalaa. Mieheni tarjoili kesän ensimmäisen mansikkatortun. Niin hyvvää. Kauniita jasmike-kukkia saamme ihailla sisälle tuotuna.

Olenhan kertonut, miten hankalaa syömiseni toisinaan on laihdutusleikkauksen jälkeen. Mutta kakkua ei ole hankala saada syötyä. Ihme ja kumma.

Elämässä pitää olla haastetta, ettei käy tylsäksi. Vaikka sitten järjestää muotinäytös. Nyt sitä jännitystä on monin verroin. Syksyllä sitten taas makaan sängyssä - ja pelkästään haaveilen, hahhaa...

Hei, jos pyytäisin, suostuisitko muotinäytökseeni malliksi? 

Pellavasydämen Mervi

Merellissi jutui

Aina joskus käy niin, että ulkopuolinen taho laittaa vauhtia masiinaan, sytyttää sammuneen moottorin. Tässä muutama päivä sitten minulle kävi niin. Eräästä paikallisesta yrityksestä sain terveisiä, että voisin somistaa heidän ikkunansa merellisin tuottein.

Minä siis äkkiä miettimään... ja valmistamaan. Hieno tilaisuus, jos nyt toteutuu. Minä - viime tingan ihminen - en osaa ennakoida. Kesätuotteet pitäisi suunnitella ja valmistaa talvella. Nyt pitäisi olla jo joulusesonki työn alla. Mutta ei ole.

Toinenkin markkinointiprojekti on tässä meneillään ja sitäkin varten joudun tekemään lisää tuotteita.

Olenkin ihmetellyt, että kuinka helppoa tämä lankakauppiaan elämä on - ei tarvitse ährätä. Mutta nyt palautuu mieleen vanhat muistot ajalta, kun olin aina valmistamassa jotain. Hienoa, että pääsen taas vauhtiin. Eilen illalla yhdeksän aikaan piti pakottaa itsensä sohvalle (virkkaamaan!) kun tuntui, että on liikaa ylikierroksia.

Tässä osa hienosta merellisestä kokoelmasta. Tällä viikolla onkin monta purjehtijaa poikennut putiikissa. Harmi, että sytyin näille vasta nyt. Mutta parempi myöhään, kuin ei ollenkaan.

Pellavasydämen Mervi

Pieni yrittäjä isojen joukossa - Haavi auki!

Tänään olikin aikainen herätys, jo klo 7... Olin ilmoittautunut Haavi auki- infotilaisuuteen. Herätessäni noin epätavallisen aikaisin (haluaisin nousta ylös vasta klo 10 paikkeilla) tuli ensimmäiseksi mieleen perua koko lähteminen. Mutta siis menin mukaan.

Moni muukin paikkakunnan yrittäjä oli paikalla. Kaupungin ja yrittäjien yhdessä ideoima koko vuoden mittainen imago-kampanja lanseerataan ihan pian. Mitä kaikkea kampanja sisältää, se on vasta aavistettavissa, mutta ainakin televisiomainontaa, sosiaalisen median (facebook, Twitter, youtube...) hyväksikäyttöä, tapahtumia, kilpailuja ja mitähän kaikkea...



Vaikka tunnenkin itseni - no en kylläkään itseäni, vaan yritykseni - kovin pieneksi isoisten rinnalla, haluan olla mukana. Tässä nimenomaisessa kampanjassa on tarkoituksena oman paikkakunnan esille tuominen. Meillähän on täällä niin paljon: ihana saaristo, puhdas luonto, vireä kulttuuritoiminta, monipuolinen pikkukauppojen tarjonta, ystävällinen palvelu ja vaikka mitä muutakin...

Tällä hetkellä valmiina on facebook-sivusto, käypä tutustumassa ensimmäiseen Camp-tapahtumaan, joka on sellainen "selviytyjät" -tyyppinen kilpailu! klik  ja klik

Yrittäjät puurtavat monesti yksinään ja senkin vuoksi on kiva välillä kokoontua yhteen, suunnitella yhteisiä kampanjoita ja ennen  kaikkea puhaltaa yhteen hiileen. Tottakai se vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä, mutta uskon, että tämäkin Haavi auki-ilmiö tuo paljon iloa ja hyötyä Uudellekaupungille, sen asukkaille, yrittäjille ja esim. tänne muuttoa suunnitteleville.

---tässä välissä käväisin parturissa ---nyt on oikein mummokiharat päässä!

Nyt otan pikkupäikkärit ja iltapäivällä suuntaan muiden kirjoittajien kanssa kansalaisopistoon suunnittelemaan elämänkertaa. Mummoutta siis kaikin puolin.

Pellavasydämen Mervi

Niin ja hei! Oletkos jo osallistunut arvontaan? Kannattaa toki, kirjapalkintoa olisi tarjolla. klik

Crusell-viikko

Uudessakaupungissa vietetään joka vuosi Crusell-viikkoa, musiikillista festivaalia, johon kuuluu puhallinmusiikkia, sen opiskelua ja konsertteja. Tuon viikon ajan kaupungissa on tavallistakin enemmän kesäturisteja. Nyt kun Pellavasydän sijaitsee aivan torin kulmalla, myös meillä näkyy tämä hieno tapahtuma. Vaikka ei minulta keskustelun aiheet muutenkaan lopu, niin tästäkin voi puhua.

Tänä vuonna viikon aiheena on linnut. Yrittäjät haastoivat kaikki liikkeet laittamaan lintuja näkyville. Siis mielikuvituksellisia, eri materiaaleista tehtyjä. Tällaiselta ne meillä näyttivät.

 

Yrittäessäni saada linnut samaan kuvaan Crusell-herran kanssa, sain aikaiseksi hassun yhdistelmän: tummat silmänaluset ja vinon suun!

Juuri kun olin saanut tämän oksan hankaluuksien kautta tähän tyttylöityä, sisustusta muutettiinkin ja tähän paikkaan tuli jotain ihan muuta. Sen seurauksena linnut lennähtivätkin ulos!

Kyllä tämä sisäänkäynti minusta näyttää aika hauskalta ja houkuttelee poikkeamaan sisälle. Ulko-oveen kiinnitin aukiololapun, mutta se ei ole oikein onnistunut. Tämä näkyy siis vain kaupan ollessa suljettuna, sillä muulloin ovi on aina auki.

Niihin keskustelunaiheisiin vielä - mainitsin jollekin asiakkaalle, etten itse ole KOSKAAN osallistunut YHTEENKÄÄN Crusell-konserttiin, kun en oikein pidä "pillin puhalluksesta". Sen sanottuani tuli ahaa-elämys. Hei, minähän olen itse soittanut klarinettia, silloin joskus, nuorena tyttönä! Missähän se klarinetti on? Aamulla klarinettikotelo oli odottamassa minua oven edessä - mieheni oli löytänyt sen autotalli/varastosta. Nyt se komeilee putiikissa luomassa Crusell-tunnelmaa. Ja taas on yksi puheenaihe lisää. Pari asiakasta jo kyseli sen hintaa. Kerroin, ettei se ole myynnissä, koristeena vain.

Tämä on enoni pöytä, jonka moni asiakas olisi halunnut ostaa.

Tänään tuli postissa jotain suurta ja näyttävää Pellavasydäntä. Siitä ei ole vielä kuvaa, sillä kiinnittäminen vaatii vielä valmisteluja. Toivottavasti huomenna, kun "PÄIVÄN PUHALLUS" torilta puolen päivän aikaan kajahtaa, moni tietää, missä Pellavasydän on!

Viikon jälkeen

Siitä on nyt viikko kulunut, kun Pellavasydän muutti uusiin tiloihin. Raskas, työntäyteinen ja kivulias, mutta myös toivorikas, iloinen jopa suorastaan riemastuttava viikko.

Eräs tuttu asiakas kävi hämmästelemässä, että kun hän oli viikon poissa, niin koko liike oli muuttanut, eikä hän tiennyt mitään asiasta. Niin nopeasti kaikki tapahtui!

Myymälän puoli on kohtalaisessa järjestyksessä (asiakashan ei voi tietää, minkälainen sen olisi tarkoitus olla) mutta takahuoneet aivan järisyttävän kamalat! Yksi pieni tyttö tykästyi seurustelemaan minun kanssani, vei minua kädestä (vai kumminpäin senyt olikaan...?) joka hyllylle ja pyysi välillä päästä vessaan. Lasten suusta kun se totuus kuullaan, niin hänkin kommentoi: "Täällä on sotkuista!" Niin olikin, mutta asia tuli hoidettua.
Sitten kun saamme kaikki kuntoon, meillä on kyllä tilava vessa, jopa käsisuihkulla ja keittiö, jossa on kunnon jääkaappi. Tuon sinne vielä mikron, niin voin syödä muutakin kuin kahvia ja pullaa!

Uudenkaupungin Sanomat lauantaina 7.7.2012

Asiakkaita kävi tänään tasaisena virtana, sillä paikalliselehdessä oli kirjoitus muutosta. Aina hiukan jännittää, mitä toimittaja on jutustelusta saanut irti ja olenko minä tullut ymmärretyksi vai höpötellyt jotain pöhköä? . Aamulla kävellessäni autolta putiikkiin naapuriliikkeen kauppias samasta talosta kysyi, että olenko tosiaan ostanut talon? Hämmästeltyäni asiaa, hän valaisi, että lehdessä sanotaan niin. No juu, tuosta saa sen käsityksen, että olen myynyt edellisen huoneiston ja ostanut tämän. Ei vaiskaan - vuokralla olin ja olen kummassakin. Puhun niin paljon ja nopeasti, että kuulija ei aina pysy perässä...olen sen ennenkin huomannut.


Olen hyvin iloinen tuon nuoren kesäharjoittelijatoimittajan jutusta - kiitos Peppi! -  hänen kanssaan oli luontevaa jutella. Lisäksi tällainen on mitä parasta ja ilmaista mainosta. Paaaljon kävi oman kaupungin väkeä onnittelemassa ja turistit taas tulivat muuten vaan ohikulkiessaan, kun oli ovi auki! Nyt on putiikkini niin tapahtumien keskellä, että! Aina aamulla ajelen vanhan paikan ohi ja siellä on tooosi hiljaista. Kannattava siirto, uskoisin.

Huomenna...

...on Pellavasydämessä kahvitarjoilu! Kahvin, teen tai mehun lisäksi tarjolla on kotona leivottuja voisilmäpullia ja ässä-pipereita. En kylläkään ottanut itselleni leipomisurakkaa, vaan tilasin herkut yhdeltä vakioasiakkaistani. Olen saanut usein maistiaisia hänen tuotoksistaan: leipää, jossa on "sitämitäkaapistalöytyy" ja ne ässät - namnam...

Tällainen mainos oli paikallislehdessä

(Ajatella! Osasin sattumalta onnistui liittää pdf-tiedoston tänne, vaikka se ei ole koskaan ennen onnistunut.)

Kahvitarjoiluun päädyimme, kun halusimme sisareni kanssa juhlistaa vuoron vaihtoa. Erjalla on viimeinen työpäivä ja minä palaan töihin. Kävin tänään jälkitarkastuksessa ja odotukseni palkittiin: röntgenkuvien perusteella lääkäri sanoi proteesin "syöpyneen" hyvin paikalleen ja saan heittää kyynärsauvat nurkkaan ja ruveta kävelemään ilman niitä! Ihana uutinen, vaikka tiedänkin, että alku on tuskainen. Hiukan - ei kun paljon - pelottaa. Se on sitten jalkeilla oloa joka päivä ja koko päivän. Talvella kauppa on maanantaina kiinni ja muina päivinä auki 11-17, mutta kesällä auki joka päivä 10-17 ja lauantaina 10-14. Toisaalta kesäsesonki on vain kuusi viikkoa juhannuksesta elokuun alkuun, joten kyllä se jotenkin menee....ehkä...pakko.

Nyt odottelemme viimeisiä ylioppilaita onnittelevia asiakkaita. Meillä on muutama ihan kiva lahjaidea. Tosiasia on, että nuori haluaa rahaa tai "korkeintaan" lahjakortin, mutta onneksi monet lahjanantajat haluavat jotain jäävän muistoksi ja sitten löytyy niitäkin, jotka nimenomaan haluavat ostaa käsintehtyä.

Kahvitarjoilu kuuluu palveluyrityksen vakio-markkinointimenetelmiin. Hintaa sillekin kertyy. Lehtimainos (vähintään 100 euroa),  tarjottavat ja usein vielä lisäkäsien palkkauskustannukset. Uskon kuitenkin, että näin saan uusia asiakkaita tutustumaan putiikkiin ja satsaus kannattaa.

Nyt siis palaan puotiin tiskin taakse ja voi olla, että kirjoituksieni sävy ja aiheet muuttuu?        Mervi