Minä-viestintää

Varoitus: tässä tulee ikävää tekstiä. Sellaista, josta aiemmin olen saanut moitteita. Jonkun lukijan mielestä en saisi kertoa asiakkaiden asioita. En itsekään tiedä asiakkaiden nimiä, eikä kuvauksestani kukaan pysty asiakasta tunnistamaan. Minä seison näiden sanojeni takana ja voin sanoa samat sanat suoraan asiakkaan edessä.

Ensin tilannepäivitystä: Viimeiset pari viikkoa ovat olleet hurjan työläitä. Liiankin. Meille tuli uusi harjoittelija, Tanja. Hän opettelee suomen kieltä. Tanjan lisäksi työssä jatkaa Arja, joka istuu päivät pääksytysten ompelukoneen äärellä ja yrittää kuroa kiinni korjausompeluiden sumaa. Nyt alkaa olla hyvällä mallilla. Pikkuruinen "ongelma" tässä järjestelyssä on se, että emme oikein hyvin mahdu molemmat ompelemaan, joten resurssit jäävät vähän tyhjäkäytölle minun osaltani.

Mutta ei silti, olen kyllä ollut muutoin täystyöllistetty. Esimerkkinä tiistaiaamu, kun avaamme oven viikonlopun jälkeen - maanantaina kun ovet on kiinni. Kymmeneltä avataan ovet ja samalla tulevat työntekijät ja henkilökohtainen avustajani ja usein useampikin asiakas. Minulla on aikamoinen työ "keksiä" kaikille jotain tehtävää. Yleensä olen huonosti organisoinut tämän tilanteen, eli en ole illalla suunnitellut valmiiksi.... Eikö ole hassua, että viikot ovat työläitä, vaikka minulla on ajoittain kolme apulaista! Totta puhuen voisin vain istua ja jaella ohjeita. Huomaan, etten ole enää yhtä joustava kuin nuorempana. Kaaoksenhallintani on rajoittunutta.

Korjausompelua tulee joka päivä ja siitä on muodostunut tälle syksylle lähes pääasiallinen tulonlähde.  Olenkin sanonut, että se on "varmaa rahaa". Jos ompelisimme tuotteita myyntiin, niiden kaupaksikäyminen ei ole koskaan varmaa, vaan tavara saattaa jäädä hyllyyn. Neulelankojen myynti on jokseenkin "jäissä", koska kauniit ilmat eivät kutsu sukankutojia.

Kun volyymi kasvaa, kasvaa myös feedback. Eli palautetta tulee enemmän. Myös sitä negatiivista. Yleensä meillä hämmästellään liian halpoja hintoja. Onhan se jotenkin noloa, että asiakas tarjoutuu maksamaan enemmän kuin pyydän? Mutta yksittäisiä tapauksia on niitäkin, joille hinta on liian kallis. Männä viikolla yhden korjaustyön hinnaksi laitoimme 26 euroa. Asiakas oli ilmoittanut maksaessaan, että "asiakassuhde päättyi tähän". Kuulemma toinen ompelija tekisi saman työn kympillä.

Lähetin hänelle tällaisen tekstiviestin: " Olen pahoillani, että palvelumme ei vastannut odotuksianne. Korjaustyö oli hankala ja aikaa siihen meni yli tunti. Ei ole mahdollista tehdä työtä kympillä, kun ompelijalle maksetaan palkkaa. Hyvää syksyä! toivoo Pellavasydämen Mervi."

Toinen asiakas vastasi tekstiviestiini soittamalla ja haukkui minut puhelimessa. Haukkui. Syyttä suotta. En tehnyt mitään väärin vaan yritin palvella mahdollisimman hyvin.

Tämä on se varsinainen asiani. Mietin nimittäin oikeaa toimintatapaa. Ja muuten: huomaan vähän väliä tässä vapaapäivinänikin miettiväni asiaa. Muutama vuosi sitten jouduin myös saman asiakkaan ryöpytettäväksi. Silloin pyytelin anteeksi ja jopa soittelin perään. Nyt ajattelin toimia toisin.

Miksi pyytelen anteeksi, jos en ole toiminut väärin? Selostin tämän tapauksen miehelleni. Hän kertoi työpaikkansa ohjeistuksesta. Heidän hallinnossaan  opetetaan nykyään, ettei tarvitse sietää asiakkaiden aiheetonta haukkumista. Tämä on linjassa sen kanssa, miten ajattelin itse toimia - eri asia on, uskallanko oikeasti. Aion sanoa, että koska en ole tehnyt mitään  väärin, asiakkaan käytös minua kohtaan tuntuu kohtuuttomalta. Tai jotenkin sinne päin... MINÄ  - VIESTINTÄÄ. Google tarjoaa asiasta esimerkiksi tällaista.

Näin aion toimia:
Teemme tilauksen niin hyvin kuin vain on mahdollista. Olen tilannut ympäri maakunnan tukkuliikkeistä kaiken sen värisen materiaalin, joten varmasti saamme korjaustyön tehtyä juuri asiakkaan haluamalla tavalla. Hintakin oli kuulemma kohtuuton, mutta ajattelin näyttää hänelle toisen ompelimon/ompelijoiden hinnaston, joiden mukaan meidän hintamme on todella edullinen.

En aio alentua kynnysmatoksi. Senkin uhalla, että tämä(kin) asiakassuhde päättyy.  Senkin uhalla, että kaupungilla joku kuulee Pellavasydämen huonosta palvelusta? Mutta onko se huonoa palvelua?

Mitä mieltä sinä olet?

Kerron myöhemmin, miten tässä oikeasti kävi. Ja vielä sellainen lisäys, että olemme saaneet jonkun ihan oikeasti aiheellisenkin moitteen. Työ on jouduttu tekemään uudelleen, paremmin.

Siinä Pellavasydän sijaitsee: kirkon takana, kadun kulmassa.              Pellavasydämen Mervi

Liian hyvää ollakseen totta?

Tänään on ollut ihana päivä.

Heräsin tavanomaista aikaisemmin, koska olin varannut katsastuksesta ajan vammaisen pysäköintiluvan uusimista varten. Huom! Sen myöntäjäviranomainen on muuttunut - aiemminhan pysäköintilupa haettiin poliisilta.

Yleensä herään työpäivinä klo 9.30, juuri ja juuri ehtiäkseni avaamaan putiikin ovet kymmeneksi. Nyt olin yhdeksän pintaan jo kaupungilla ja tuntui ihan erilaiselta, jotenkin "ihmismäiseltä". Niinkuin muutkin ihmiset.

Koko päivä on ollut aikamoista hulinaa. Nyt ovat turistit saapuneet kaupunkiin ja se tuo kivaa vipinää puoteihin. Asiakkaita on ollut tavanomaista enemmän, mutta olen silti  ehtinyt hiukan ompelemaankin. Nämä perjantait on siitä kivoja, että mieheni tekee kotona etätyötä. Se tarkoittaa minulle valmista aamupalaa ja pitkin päivää useammat päiväkahvit ja -seuraa.

Eräs miesasiakas oli kuullut minusta ja korjausompelustani hyvää palautetta. Tuodessaan housut lyhennettäväksi hän kertoi siitä minulle. Avustajakin oli kuulemassa ja jälkeenpäin totesimmekin, että olisipa ollut kiva saada se ylitsevuotava kehuminen nauhalle. Sitä voisi sitten soitella itselleen niinä päivinä, kun mikään ei suju ja toivoisi vajoavansa maan alle.... Toinen asiakas kehui puseroani, jonka olen itse ommellut. Ainakin yhden kerran se on jo ollut kierrätyspussissa menossa pois, mutta nyt se (taas) sopii. Kolmaskin asiakas kehui - tällä kertaa ostamaansa tunikaa. Nyt hän tuli tilaamaan toisen. Batiikkikankaat on TOSI ihania.Tänään niitä tuli lisää - nyt meillä on vaikka kuinka montaa eri väriä ja kuosia. Kuvailen niitä viikonlopun aikana. Olen postitellut batiikkeja ympäri Suomea. Tuollaisissa tilanteissa aina toivoisin minulla olevan verkkokaupan, mutta kun ei siitä vain näytä tulevan mitään...

Pessimisti minussa ajattelee tällaisen kehutulvan keskellä, että koskahan se mahalasku tulee?

Vielä minulla on kerrottavana yksi kiva uutinen. Olen saamassa ompelutaitoisen harjoittelijan. Jos kaikki menee hyvin, tästä saattaisi tulla normityösuhde, mutta se on vielä monesta asiasta riippuvainen. Ompelutyötä on kuitenkin paljon, enkä ehdi ollenkaan kaikkia ideoita toteuttaa, joten on kiva, kun voin jakaa homman. Toisaalta meillä on erään ompelualan yrittäjän kanssa menossa alihankintaprojektin suunnittelu, joka on kylläkin vasta tarjousasteella.

Asioilla on tapana järjestyä.

Tässä tämä kehuja saanut trikoopusero. Se on aikalailla vartalonmyötäinen, muttei makkarankuori ollenkaan. En onnistunut samaan kuvaa, jossa malli olisi erottunut. Tunika on lepakkohihainen ja nuo hihat on aika kireät. Joskus tässä puserossa ärsytti kaikki: liian piukka, liian kireät hihat, liian avara pääntie, mutta tänään se tuntui kivalta. Siinä se taas nähdään - ei pidä heittää mitään pois, sitä voi vielä joskus tarvita. Tai että se voi vielä joskus mahtua.

Pellavasydämen Mervi

ps. "pakko" laittaa tähän vielä omahyväisesti omakuva, kun mulla on niin ihanat korvikset. Tuollaiset värikynän pätkät. Sävy sävy puseron kanssa tietenkin. Auts! Kylläpä minä taas näytän äitiltäni... vai mitä tuumaatte te, jotka äitini tunsitte?

Mervi

Miten palaute vastaanotetaan?

Olen sinnikäs palautteen antaja - siitä onkin ollut jo usein puhetta. Jännityksellä aina odotan, miten palautteeseeni suhtaudutaan. Että kuuluuko kyseinen taho vuohiin vai lampaisiin; niihin, jotka selittävät, puolustelevat tai jopa kieltävät asian vai niihin, jotka kiittävät palautteesta ja antavat asiakkaan ymmärtää, että hän on tehnyt suorastaan palveluksen yrittäjälle.

Vaikka saisin nenillenikin, eli minut tyrmätään, en silti lakkaa antamasta palautetta, kun kuvittelen, että kuitenkin enemmän on niitä, jotka haluavat kehittää toimintaansa ja ovat palautteesta aidosti kiinnostuneita.

Muistatteko kun valitin ABC-kahvilan  invalidivessasta? Täällä
Lähetin kyseiselle firmalle sähköpostia ja linkin tuohon kirjoitukseeni. Vähän ajan kuluttua sain vastauksen, näin;

Hei,
kiitos palautteestanne.
Mukavaa että palvelu on ollut miellyttävää, kerron terveiset Dineshille.
Olemme hankkimassa kyseistä kelloa vessoille, kiitos myös palautteesta tähän asiaan. Käytössä olevat WC-tilat näkyvät henkilökunnalle ulkopuolella palavina huomiovaloina, tällöin emme toiselle asiakkaalle ovea avaa. Rauhassa voi siis asioida.  Lukkoon niitä ei voi laittaa siitä syystä että jos tiloissa tapahtuu jotakin on meidän päästävä sinne heti avuksi, samaisesta syystä emme voi niitä avoinnakaan pitää.
Edelleen siis täytyy ovi avata kassalta. Yritämme kuitenkin tehdä sen helpoksi asiakkaillemme.
Mukavaa blogin kirjoittelua ja hyvää kesää toivottaen.

Rami Kalliomäki
liikennemyymäläpäällikkö

ABC Raisio

Mielestäni tämä kävisi jopa malliesimerkiksi palautteen arvostamisesta. Vai mitä mieltä sinä olet?
Samaa ammattitaitoa toivoisin kaikille yrittäjille.

Mervi

Posti palvelee

Onhan se ärsyttävää, kun joku alkaa kertoa mielenkiintoista, kamalaa, jännittävää, mehevää, uteliaisuutta herättävää tms. juttua, mutta sitten ei kerrokaan loppuun asti. Vaarana on lisäksi, että juttu muuttuu ja lähtee leviämään ihan erilaisena versiona.

Palaan siis Postia/Itellaa käsitelleisiin kirjoituksiini. Asia on nyt saatu päätökseen.

Lähtökohta oli se, että kirjoitin kolme erillistä juttua, jossa arvostelin saamaani palvelua paikallisessa postissa. Palvelu on toki ollut pääsääntöisesti hyvää, mutta poikkeuksethan ne yleensä mieleen jäävät.

Menin möläyttämään Postissa käydessäni, että kirjoitan blogia ja että heidätkin siellä mainitaan. Seuraavana päivänä minulle soitettiin ja oikein perinaiselliseen tapaan tunnelatauksella höystettynä uhkailtiin Itellan lakimiehellä ja kunnianloukkaus-syytteellä. Olen siis syyllistynyt kunnianloukkaukseen kertomalla asiakaspalvelutilanteessa käymämme keskustelut. Nimiä en ole näissä jutuissani maininnut, mutta tottakai henkilö on paikkakunnalla tunnistettavissa.

Uhkaus toteutettaisiin, jos en tulisi postiin asiaa selvittämään. Mielestäni minulla ei ole mitään selvitettävää ja ehdotinkin asian siirtämistä viikonlopun yli. Neuvoa kysyäkseni soitin kuitenkin Itellan keskukseen ja minut ohjattiin ehkäpä jollekin asiakaspalvelusta vastaavalle. Sain hyvää palvelua ja pahoittelut. Samalla asia kirjattiin  palautteena ja minuun luvattiin ottaa yhteyttä.

Tänään siis "sieltä  jostain" soitettiin. Minun ei ole tarvis lähteä mihinkään mitään selvittämään, vaan asia on loppuunkäsitelty. Ko. virkailijan kanssa on keskusteltu ja hänelle on tehty selväksi, ettei asiakkaille sovi soitella ja uhkailla lakimiehillä saati kunnianloukkaussyytteillä. Alaisensa puolesta tämä soittaja pahoitteli saamaani kohtelua. Vastaus tyydytti ja rauhoitti mieleni.

Nyt olen palauttanut nuo kolme tekstiä, jotka sen enempää miettimättä välittömästi ensimmäisen puhelinsoiton jälkeen poistin näkyvistä.Tekstit ovat sellaisenaan, en ole niitä muuttanut. Osa kommenteista on jäänyt matkalle ja osa taas näkyy hassusti muun tekstin jälkeen kopioituna.

Minun kannaltani ongelmaksi jää vain se, että kenet saan hoitamaan postiasioitani? Vaikka hyvä näyttelijä olenkin, ei minusta taida olla hymyilemään postissa.


Aikaisemmat kirjoitukseni asian tiimoilta:

Ai että oikein kunnianloukkaus?
Taas on posti palvellut
Juhlimme hyvän palvelun kera
Ei niin kivaa asiaa....


Pellavasydämen Mervi

Epäpalvelu muuttui palveluksi

Jokainen meistä lienee harmitellut lehtimyyjien työtä?
Olipa tässä männä viikolla taas yksi ei-mukava kokemus. Ärsyynnyin niin paljon, että väsäsin oikein palautteen firmaan, jonka sain selville soittajan puhelinnumeron perusteella.

Tällaisen piiiiitkän palautteen annoin sähköpostina:

Haluatteko palautetta toiminnastanne - tässä tulee, haluatte tai ette!

 

Sain tänään puhelinsoiton firmastanne. Soittaja ei kysynyt, onko minulla aikaa tai soittaako hän sopivalla hetkellä. Olin omassa liikkeessäni myyntityössä ja minulla oli samanaikaisesti asiakas odottamassa....

 

Mies ääni ( 27.8. klo 14:07) soitti numerosta xxxxxxxxxx ja kauppasi xxxx...-lehteä. Eikä siis kysynyt mitään, vaan aloitti "papatuksensa". Johonkin väliin yritin sanoa (heikolla menestyksellä) että kyseinen lehti ei minua kiinnosta. Hän jatkoi esittelyään ja taas jossain vaiheessa keskeytin yksinpuhelun toteamalla, että "kuten jo mainitsin, tämä xxxxxxxxxx-lehti ei minua kiinnosta". Ei mitään vaikutusta, edelleen hän jatkoi tyyliin "laitetaanhan tämä tosiedullinen paketti tulemaan..."

 

Siinä vaiheessa olin jo todella ärtynyt. Asiakkaani (minun oli pakko hänelle tämä tarina kertoa) voi todistaa, että käyttäydyin korrektisti. Mutta tässä vaiheessa, kun minua EI OLLENKAAN KUUNNELLA, minun oli jo pakko sanoa: "En haluaisi olla ilkeä..." silloin myyjä vastasi; "ei tartte" ja SLÄM! hän paiskasi luurin korvaani.

 

 Ei voi olla totta! Lupaani kysymättä minulle aletaan paasata jostain lehdestä, josta en ole kiinnostunut. Tiedän paljon lehdistä ja minulle tulee monta lehteä, osaan kyllä arvioida, mikä minua kiinnostaa ja mikä ei.

 

Kyllä puhelinmyynninkin pitää olla ASIAKASLÄHTÖISTÄ. Ei tarkoitus ole vain saada palkkansa - eihän? Lähtökohta pitää olla se, että asiakas HALUAA ostaa jotain, ei niin, että hänet pakotetaan tai höynäytetään jotain ostamaan.

 

Voiko puhelimessa juuri pahemmin loukata, kuin lyömällä luuri korvaan. Äimistyneenä jäin tuijottamaan puhelintani ja oman asiakkaani katsoessa minuun, oli pakko kertoa hänelle, minkäläistä epä-palvelua sain.

 

Myymänne tuote, xx..xx-lehti, sai pahan kolauksen.

Miten vastaatte loukkaantuneelle asiakkaalle, minulle?

 

Näin näin paljon vaivaa, joten tiedätte asian olevan minulle tärkeä.

 

Palautetta toivoen

Mervi Lamminen

Pellavasydän-putiikista

www.pellavasydän.fi

http://pellavasydanjamervi.blogspot.fi/

 

ps. kirjoitan tuohon blogiini myymälän tapahtumista. Tämän päivän kohdalle voisi olla otsikkona EPÄPALVELUA....?

 

PSSS. Luin tämän tekstin miehelleni ja kysyin, mitä arvelet, minkälaisen vastauksen saan? Hän sanoi: pahoitellaan tapahtunutta ja sanotaan, että emme ole tuollaista ohjeistusta antaneet.... Keksikää siis jotain muuta!

 xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

 

Ei mennyt kauaakaan, kun minulle vastattiin:

 

 

Hei,

Ihan aluksi haluan yrityksemme puolesta pahoitella että olette joutunut kärsimään myyntineuvottelijamme asiattomasta myyntitavasta.

Tarkoituksemme ei ole loukata eikä pahoittaa kenenkään mieltä ja näin ollen suhtaudumme erittäin kriittisesti kaikkiin meihin kohdistuneisiin palautteisiin. Tästä syystä meillä on useampi laadunvalvontamekanismi käytössä. Valitettavasti näyttää siltä että silloiset laadunvalvontamekanismimme eivät olleet riittävät, koska tämmöistä on päässyt tapahtumaan.

Tulemme välittömästi selvittämään että kenen toimesta puhelu on tehty ja ryhdymme luonnollisesti saman tien asianmukaisiin toimenpiteisiin. Olisin erittäin kiitollinen mikäli voisitte vielä lähettää osoite- ja puhelinnumerotietonne jolloin selvitystyö nopeutuu, mutta ymmärrän toki mikäli ette tähän suostu?

Olemme myös kiitollisia että näitte vaivaa ja annoitte palautetta, koska tällä tavalla pääsemme nopeasti kiinni ongelmakohtiin ja voin luvata että niihin myös puututaan.  

Koska olemme toimineet asiattomasti, olemme myös valmiita kompensoimaan tapahtunutta 5 kk lehtitilauksella valitsemastanne lehdestä. Vaihtoehdot ovat:......................

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx 

Mielestäni tämä yhtiönsä edustaja hoiti asian mitä parhaimmin! Siksi otsikko "epäpalvelu muuttui palveluksi". Hän pelasti sen mitä pelastettavissa oli.  Sitä hän ei kyenny muuttamaan, että nyt jo olen huomannut, että lehtitelineessä tuon ko. lehden huomatessani tämä episodi tulee mieleen. 

Jos aina vaan siedämme epäkorrektia käytöstä ja huonoa asiakaspalvelua, mikään ei muutu koskaan. Olen aika "hanakka" antamaan palautetta ja toivon sitä myös omasta toiminnastani. En osaa muuttaa toimintatapojani, ellei joku niistä huomauta! 

Ja nyt minä tästä lähden Pellavasydämeen palvelemaan asiakkaita. Toivottavasti en tuota kenelläkään mielipahaa, vaan voisin olla iloksi ja avuksi!

Mervi 

Aina ei ole kivaa ja yksi hassu lipsahdus

Yrittäjyydessä on monta puolta; välillä on kivaa, välillä kaikki tuntuu hankaavan vastaan...Yksi yrittäjäkollega sanoi, että kaikkein hankalinta on työntekijät, joku moittii viranomaisia - mikä kivi kenelläkin kengässä.

Hyvä kello kauas kuuluu, paha kello vielä kauemmas

Eräs tarpeeksi rohkea ihminen kertoi minulle, mitä oli kuullut ruokakaupassa asioidessaan. Hän kun oli maininnut Pellavasydämen niin myyjä oli sanonut, ettei ole koskaan siellä käynyt, mutta kertoi  kuulleensa, että "se omistaja on niin epäystävällinen"...


Tottakai tästä pahoitin mieleni ja asia alkoi suurentua mielessäni - onko tämä juoru kerrottu kaikille kaupunkilaisille???? Joku on sanonut, että julkisuudelle on hyvä, että sinusta puhutaan - joko hyvää tai pahaa. Epäilyttävää on, jos ei mitään puhuta. Mutta päteekö tämä sama yrittäjiin?

Alkoi syyllisen etsintä: entiset työntekijät, entiset yhteistyökumppanit, kateelliset.... vaarana on, että haukkuu väärää puuta. (Lieko vanhuuden merkki, että olen alkanut pitää vanhoista sanonnoista - ja niitä tuntuu putkahtavan mieleen tämän tästä..) Onneksi hillitsin itseni, nukuin yön yli, enkä heti kirjoittanut viestiä sille, jonka arvelin jutun takana olevan.

Onneksi vaakaa keinuttaa se tosia-asia, että saan hyvin paljon positiivista palautetta asiakkailta, jotka nimenomaan käyvät säännöllisesti "vain" juttelemassa. En usko kenenkään ASIAKKAAN pääsevän moittimaan minua epäystävälliseksi.

Hassu lipsahdus

Lauantaina yritin taas somistaa yhtä ikkunaa liikkeen aukioloaikana. Se jäi kesken ja jätin ikkunaan siitä lapun. Oli oikein kaunis ilma ja ihmiset liikkeellä, joten harmittelin kyllä, että en ehtinyt saada valmiiksi. Taas yksi rohkea ystävä lähetti viestin facebookissa, että oli nähnyt lapun, eikä voinut ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Selitin hänelle, että "ikkunan somistus kesken"  - lapun tarkoitus on kertoa katsojalle, että tämä ikkuna ei tule jäämään näin typeräksi, vaan on keskeneräinen.

Ystävä lähetti vielä viestin, että kyllä hän sen ymmärtää, mutta että mitä se sana "keskus" siinä tarkoittaa? Silloin tuli meikäläiselle kiire! Olin siis kirjoittanut "ikkunan somistus keskus". Missä ihmeessä ajatukseni olivat sitä kirjoittaessani? Äkkiä kauppaan repimään lappu pois ja ikkuna valmiiksi. Tai ainakin melkein - hinnat jäi vieläkin puuttumaan....

Kirjoitin takaisin viestin, että ei sitten tullut mieleesi sellainen vaihtoehto, että olen perustanut uuden yrityksen, ikkunansomistuskeskuksen, joka tarjoaa palveluja kaikille niille yrittäjäkollegoille, jotka eivät itse halua ikkunaa somistaa? Taas kerran nimittäin totesin, että se on kaupan pitämisessä kaikkein kivointa!

Pääasia lienee, että pysyvät tasapainossa - kivat ja ikävät asiat.

Kannattaako pyytää arviota?

Eiliseen juttuuni hatuista pieni lisäys: Näitä virkkaus ja neuletöitä teen aina kotona telkkarin ääressä. Olen niitä ihmisiä, jotka eivät kykene katsomaan TV:tä tekemättä mitään (käsityöt on parempi vaihtoehto kuin syöminen). Jos mieheni istuu siinä myös, tapaan kysellä valmiista työstä, mitä hän ajattelee ja aika usein kysyn myös hänen hinta- arviotaan (hän on oppinut siinä aika hyväksi). No, saatuani tämän terrakotan värisen pipon/hatun valmiiksi, laitoin sen päähäni ja kysyin: "Miltäs näyttää?" Mieheni katseli hetken ja vastasi: "Takiaiselta". Mitäs menin kysymään, sitä saa mitä tilaa. Harmi, etten osaa vielä linkittää, nyt lukijan täytyy käydä katsomassa eilistä postaustani.