Apuväline paksun sauman ylitykseen

Silmiini osui jonkun "kiinankaupan" mainos ompelun apuvälineestä, jolla pääsee paksun saumankohdan yli. Hämärä mielikuva, että mullakin saattaisi sellainen olla...

Juu-uh!

 

 

Yli 40 vuotta olen ompelukonetta käyttänyt, mutta en ole tällaisesta tiennyt. Ja miten kätevä se onkaan! Varsinkin farkunsaumat on tosi paksuja ja niiden ylittäminen tuntuu joskus arveluttavalta.

Tänään tuo muovinen haarukka tuli käyttöön: ompelin työtakkiin vetoketjua. Siinä oli hankala kohta, kun nepparit osui liian lähelle.

 

 

 

 

  Idea on tämä:

 

 

Kun tullaan ihan lähelle paksua kohtaa, nostetaan paininjalka ylös (neula tietysti pohjassa) ja liu'utetaan tuo apuväline paininjalan alle takakautta. Katsotaan, ettei neula osu siihen, vaan haarukan väliin. Paininjalka alas ja ommellaan paksun kohdan yli.

 

 

Taas kun tullaan toiselle puolelle, voidaan apuvälinettä käyttää sielläkin. Mutta nyt vaan noin sentin matkalta, kun kelkka on toisin päin.

Kelkassa on kaksi paksuutta, voit valita matalamman tai paksumman puolen.

 

 

 

 

 

 

Tämä on nimeltään myös nappilusikka, sen avulla saa nappiin "kaulan".

 (Kuva ompelijanmaailma -sivulta)

 

Tätä ominaisuutta en kokeillut, vaikuttaa hiukan hankalalta, kun pitää poistaa paininjalka jne. Joissain malleissa on myös kolo neulaa varten, jolloin apuvälineen nimi on myös NEULANASETIN. Minun kelkassani ei tätä ominaisuutta kuitenkaan ole...mutta kts. em linkki.

On kyllä kätevä vempain. Onko sinun tarvikelaatikossasi tällainen? Oletko käyttänyt? 

Pellavasydämen Mervi

Ompelijaoppi: leninki

Kuten kaikki muukin lähiopiskelu, myös meidän mittatilausompelu lähiopiskeluna on peruttu. Etänä yritämme, mutta aika hapuilevaa se on, kun ei voi mekkoja yhdessä sovittaa.

Olenkin jo esitellyt ensimmäisen leningin, jonka ompelin. Yksi käyntikerta Turussa meni ihan hukkaan, kun en osannut päättää, mitä sen jälkeen alkaisin tehdä. Yritin sitten opiskella toisten työtä seuraamalla, hah. Yhtenä iltana piirsimme yhdessä leningin peruskaavaa pienoiskoossa ja se oli yhtä tuskaa kuin kaikki muutkin peruskaavat.

Jo ennen opiskelua olen mekkoja tehnyt - ensimmäiset vuonna 1978 nuorena rouvana. Helppohan niitä silloin oli tehdä, ostit vaan kaavat koossa 38 ja malli kuin malli sopi päälle. Suoria trikoomekkoja olen aina ommellut. Esimerkiksi tämä ajalta, jolloin olin isoimmillani.

Oikeastaan en juurikaan mekkoja pidä. Juhlissa kyllä aina ja kesähelteillä. Mutta nyt niitä on koulutehtävinä tehtävä. Ainakin yksi itselle, toinen asiakkaalle ja kolmas näyttötyönä myös asiakkaalle. Sen yhden olen jo itselleni tehnyt, mutta ajattelin niitä nyt väsätä muutaman lisää. Olen nimittäin ihastunut kukkakankaisiin!

Kävin Turussa Eurokankaassa, sekä Wiklundin talossa että Myllyssä. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos. Ostin molemmilla kerroilla satasella kankaita, mikä on ihan hassua, kun omassa putiikissa myyn kankaita loppuunmyynnissä -50%. Mutta aina on kiva saada UUSIA KANKAITA.
Tässä niitä. Huomasin innostuvani sinisistä:

Mutta eksyi joukkoon vähän muutakin, tuo päällimmäinen on minulle tosi "outo" väri, lähes koralli.

 Nämä allaolevat ovat trikoota

Ja nämä ovat joustamattomia tai joustavat vain hiukan. Ehkä ensimmäisen kerran "urani aikana" olen tällä kertaa pessyt kankaat ennen ompelua, taitaa opiskelusta olla sekin hyöty. Ilokseni huomasin, etteivät nuo kankaiset menneet kovinkaan paljon ryttyyn, vaan pysyivät hienosti kuosissaan. Otin mitat ennen pesua, mutten ole vielä tarkistanut, menikö paljon kokoon. Mittaa kaikissa on kuitenkin riittävästi, olen ottanut mahdollisen kutistumisen huomioon ostaessani.

Kauan pähkäiltyäni päätin tehdä raglanhihaisen mekon. Yhdestä valmispuserosta otin mallin kuminauhalla rypytettyyn pääntiehen. Olin taas hiukan liian hätäinen! Löysin kirjasta "Joka tyypin kaavakirja" raglanhihaisen puseron ja mekon kaavan ja eikun töihin. Tai nyt kylläkin töihin ryhtyi henkilökohtainen avustajani Susanne, joka on ollut usein mukana Turussa koulussa. Hän ei ole koskaan ommellut, eikä kaavoja piirtänyt, mutta hienosti selvisi täysin itsenäisesti hommasta.

Mutta, mutta. Mulle kävi pieni kömmähdys, mikä onneksi saatiin korjattua. En nimittäin sitten hoksannut, että peruspuserossa EI OLE rypytystä kaula-aukossa eikun siis pääntiellä! Nooh, me sitten vähän sävellettiin, eli suurennettiin pääntietä, jolloin siihen saatiin vähän ryppyä, ei kylläkään tarpeeksi. Jotta rypytystä olisi ollut tarpeeksi, olisi peruskaavaa pitänyt KUOSITELLA, mihin oli ihan selvät ohjeet, jos olisi vaan lukenut..

 Mekko on nyt vielä kesken, kun lanka loppui koneesta. Esittelen sen siis myöhemmin.

Opin perjantaina paljon. Opin ottamaan ompelukoneen käyttöohjeen esille. Opin ompelemaan rullapäärmettä. Opettajana Susanne, koska hän sai selvän ompelukoneen säädöistä.

Ja tällaista oli tulos.

Tuon päärmeen opettelu oli niin ison työn takana, ettei siinä hötäkässä sitten tullut mieleen säätää piston pituutta. Ensi kerralla sitten tiheämpää. Ja ehkä valitsen leveämmän kuminauhan, johon mahtuu kaksi tikkiä vierekkäin. Ja ehkä joku kertoo, mitä tikkiä kannattaa käyttää, ettei tule tuommoista löysää. Nyt valitsin tavallisen tikin ja kun kerran venytin kuminauhan, niin sitten jälki on tuommoista.

Opettajan kanssa keskustelemme Whatsapp-viestein ja kyllä hän tämän hyväksyi. Hihat on siis raglanit ja hihan päärmeet ompelin kaksoisneulalla.

Tämähän ei kylläkään ole tehtävänannon mukainen. 

Oikeasti mekko olisi pitänyt tehdä peruskaavasta kuosittelemalla. Mutta minua laiskotti alkaa kaavan muuttelemiseen. Valitsin valmiskaavan, mitä en siis osannut käyttää, kuten edellä kerroin. Mutta jotain kuitenkin opin tästäkin keissistä. 

Lopputulos siis esitellään myöhemmin.

Pellavasydämen Mervi

tuleva mittatilausompelija

Ompelun avuksi

Joskus elämää helpottavat asiat ovat tosi pieniä. Jos kyllä ovat ne hankaloittavatkin...

Tässä pienen pieni apuri ompelukoneen käyttäjälle.

Kyseessä on muovikuorinen magneetti, joka tarttuu kiinni ompelukoneeseen (ainakin metalliseen pistolevyyn). Kun ompelet saumaa -  tai kuten tässä tapauksessa tikkausta - ja kuljetat kangasta pitkin magneetin suoraa reunaa, tikki tulee suoraan ja koko ajan yhtä kauaksi reunasta!

Pellavasydämessä Arja ompelee kaiket päivät ja tämä pikkuapuri on käytössä aina tarvittaessa. Tässä syntyi isäni huusholliin tuolin päälliset. Vaihtelua saa kääntämällä välillä toisen kankaan päällepäin. Nythän on kukkakankaat muotia!

Vasta tätä kuvaa liittäessäni huomasin, että siinähän on toinen ompelijan apuri! Lidlistä ostettu (halpa) ledvalaisin. Tässä on oikein tehokas valo, mutta myös suurennuslasi. Ikääntymisen yksi valitettava haitta on näön huonontuminen. Apuvälineitä on hankittava, tässä on yksi hyvä!

Lampussa on hyvä, taittuva varsi, joten sen saa sopivasti lähelle työtä.

Pellavasydämen Mervi

Kaikkein hankalin vetoketjun vaihto

Olen laittanut paikallislehteen muutaman (kalliin) mainoksen korjausompelusta. Yksi avustajistani vei myös parin tavaratalon ilmoitusseinälle pikkumainoksen asiasta. Ja tietysti Pellavasydämen facebook-sivulla olen palvelua hehkuttanut. Kaikkein paras tiedottaja on kuitenkin PUSKARADIO.

Joka päivä meille tuodaan vetoketjuja vaihdettavaksi, lahkeita lyhennettäviksi, verhoja ommeltavaksi tai jotain muuta.

Kuten olen aiemminkin maininnut, vetoketjun vaihto ei ole luonnostaan mieluista hommaa, mutta se on ASENNEKYSYMYS. Taas tällä viikolla huomasin, miten paljon ajatuksillaan voi vaikuttaa asiaan. Tai noh, kyllä silläkin on merkityksensä, että ostin uudet koneet. Enää ei tarvitse pelätä, että ompelukone prakaa kesken työn.

Ensi alkuun kuvittelin, että vetoketju vaihdetaan tuosta noin vaan.... nuppineula sinne tänne ja surrrurur. Muutama kerta purkamista ja sitten annoin periksi. Ensin on HARSITTAVA. Inhoan kaikkea käsinompelua, mutta sekin on asenteesta kiinni. Nyt tiedän, että hyvät alkuvalmistelut takaavat parhaan lopputuloksen.

- vanhan vetoketjun purkaminen on erittäin työläs vaihe
- purettujen langanpätkien nyppiminen nyppii hermoja, mutta kannattaa tehdä kunnolla, sillä ne haittaavat ompelua ja lopuksi niitä on vielä vaikeampi saada irti. Kynnet on lujilla, kyllä!
- uusi vetoketju sovitetaan ylä- ja alapäähän.
- uusi ketju kiinnitetään nuppineuloilla
- uusi ketju harsitaan
- toiselle puoliskolle tehdään samoin.
- tarkistetaan, että molemmat puolet uutta vetoketjua ovat täysin samassa kohtaa. Ylä- ja alareunojen sekä saumojen niiden välissä on kohdattava
- näin toimien jälkeen ompelu onkin jo helppo nakki - ehkä.

Joskus se onnistuu näin helposti.
Oman lisänsä tuovat erilaiset lipareet vetoketjun ylä- tai alapuolella, tuulisuojat summuut. Usein ompelen ne kiinni ennen vetoketjun sovittamista.

Mutta sitten tämä kauhistuksen kanahäkki: Nepparit, jotka on kiinnitetty vetoketjun päälle.
Joskus ompelu onnistuu niin, että uudesta vetoketjusta nipsaistaan pala pois nepparin kohdalla. Aina ei sekään onnistu. Tällä viikolla eteeni tuli täysin mahdottomalta tuntuva tapaus: vetoketjun ja nepparin väliin jäi yksi tikki. Miten sen saa ommeltua?

Varauduin jo liimaushommiin, mutta yritin kuitenkin ensin koneella. Hyvin pian älysin, ettei kone pääse myöskään pituussuunnassa lähellekään neppareita.

Olisi ollut täysi mahdottomuus saada vetoketjua ommeltua päällikankaan ja vuorin väliin. Niinpä kekkasin ommella sen kaikkien ALAPUOLELLE. Ompelin siis ensin päällikankaan ja alavaran toisiinsa kiinni ja sitten ei kun yrittämään .... Ja ilokseni totesin, että kone oli kanssani saumattomassa yhteistyössä - se suostui ryömimään nepparin yli!!!!!

Hämmästystä lisäsi se, että kyseessä oli sadan euron halpiskone Lidlistä.

Huom! Tässä olen vaihtanut oikein vetoketjupaininjalankin. Yleensä en viitsi vaihtaa, vaan päästelen tavallisella paininjalalla, vain neulan asentoa muuttamalla.

Vetoketjun ompeleminen on ihan kivaa, kunhan sen oikein oivaltaa!

Pellavasydämen Mervi

Hyvä ompelukone?

Muuton yhteydessä nurkista löytyi 6 ompelukonetta/saumuria - ja yksi on vielä jossain piilossa. Kaupungissa ei ole ompelukoneenkorjaajaa, mutta sellainen vierailee silloin tällöin. Pakkasin kolme konetta autoon ja kävin näyttämässä niitä.

Kaikkein kallein koneeni todettiin kaatopaikkakamaksi. Siihen on jo kaksi kertaa vaihdettu moottori ja taas se olisi ollut edessä. Remontti tulisi liian kalliiksi, kun ei enää menisi takuuseen. Älä ikinä milloinkaan osta Viking Emerald -merkkistä ompelukonetta! Ostin sen joskus kymmenen vuotta sitten ja maksoin alennuksilla n. 800 euroa.

Sen sijaan vanha Singer - se pelittää edelleen ja on nyt huollon jälkeen taas kovassa iskussa. Korjaaja sanoikin, että "eihän sitä edes saa hajalle". Rautakone, jota voi käyttää ronskimpaankin ompeluun. Toinen koneeni on Pfaff, jonka olen käytettynä ostanut jostain kirpparilta. Sekin on ihan käypä kone. Nyt vaan tarttis muistaa itse huoltaa - puhdistaa ja öljytä - koneensa.

Niin hassulta kun se kuullostaakin, viime aikoina olen ommellut Lidlistä ostamillani ompelukoneella ja saumurilla. Olen ollut niihin erittäin tyytyväinen, mutta pelkäämpä, että koneenkorjaaja ei tule aikanaan tykkäämään?

Teollisuuskoneen varmaan jokainen ammattiompelija tarvitsisi. Minulla on yksi käytetty ollut, mutta ankarasta opiskelusta huolimatta en onnistunut saamaan siihen edes lankoja paikoilleen, joten annoin eteenpäin. Pärjään kyllä näillä taviskonella.

Elektronista konetta en osta koskaan enää. Luulenpa että olen liian äkkipikainen moisiin hienouksiin. Koneen pitää lähteä liikkeelle silloin kun minä niin haluan, mennä eikä meinata!

Seuraavana päivänä: Aloin ommella Pfaffilla. Ei siinä ollutkaan puolaa eikä puolakoteloa. Nojuu, mainitsihan se korjaaja tästä. Löysin sekä metallisen puolan, että siihen puolakotelon, mutta vielä olis tarvittu rinkula niitten ympärille. Ehkä sellainen jostain täältä löytyy....

Vaihdoin siis Singeriin. Noh. Siitä taas puuttuu poljin ja johdot. Huoh! Sitäkin korjaaja kysyi ja arvelin sellaiset jossain olevan. No tietysti on, kun olen tällä ommellut. Ei siis tullut mitään ompelusta vaan pitää lähteä vanhaan kotiin hakemaan ne Lidlin koneet. Ei muuten, mutta saattaa ehtiä inspis menemään ohi!

Onko sinulla sananen sanottavana tähän ompelukoneasiaan? Kuulen -siis luen- mielelläni.

Pellavasydämen Mervi

Kiukun purkausta

Että suututtaa!
Oma typeryyteni.
Eilen aloitin mukavaa ompelusta kotona, tavallisella kotikoneellani ja onnistuin puoleen väliin. Mutta sitten alkoivat ongelmat koneen tikin kanssa. Mitkään säädöt eivät auttaneet. Ylälankaa kireämmäksi, alalankaa, sitten löysemmäksi ja toisinpäin....ei auta. Tarkistin, että ylä- ja alalanka on samasta rullasta. Aha...ongelma onkin varmaan neulassa, kyllä, se on ehkä mennyt poikki.

 Ei yhtään varaneulaa kotona. Homma siirtyi tälle päivälle, kun sain uuden neulan. Voitonvarmana aloitin, eikä! Ei auttanut yhtään. Taas vähän säätöjä. Ei mutta, voisiko öljyäminen auttaa?  Ei auta ei....

Tiedättekö kyllä kuinka raastavaa tuollainen on!

Sitten se välähti! Mitähän lankaa minulla on? Hmmm.hieno, vähän kiiltävä, tiukkakierteinen. Laadukas varmaan. Se oli kyllä eri paikassa kuin muut langat ja vähän oudon värinenkin...Vaihdoin ylä- ja alalangan ja siinä se oli! Toimii kuin unelma!


Nyt kun ajattelen, tuo lanka on varmasti jotain kirjonta- tai nypläyslankaa, jonka olin virkkauslankoja siivotessani siirtänyt ompelulankojen joukkon. Pöh, pöh ja pöh!

Pitääkö aina tehdä työ hankalaksi - pitkän kaavan mukaan?
Mutta siis, nyt pääsen hurruuttelemaan työn valmiiksi - esittelen sen sitten.

Kiva kun kuuntelit!