Meidän pikku persikkapuu

Vanhassa kodissamme oli (ja on edelleen) upea puutarha, jonka mieheni istutti niiden reilun kymmenen vuoden aikana, kun siellä asuimme. Nyt hän on tietysti aloittanut istutustyön alusta - tässä ennen kaupungin omistuksessa olleessa neuvolarakennuksessa ei ole kummosia istutuksia ollut.

Tai noh, kyllä hän kertoi löytäneensä talon takaa vanhaa kasvillisuutta, kun vähän ketoa kuopsutti. Lisäksi oli löytynyt mielenkiintoinen kaiverrus puun rungosta. Minä en vielä ole päässyt näitä ihmettelemään.

Viime kesänä mieheni istutti pienen persikkapuun. Siihen tuli muutama hedelmä. En ollenkaan käsittänyt, ne voisivat olla SYÖTÄVIÄ. Tänä syksynä saimme jo monta persikkaa. Ne ovat tirskuvan mehukkaita ja maku on hyvin, hyvin eksoottinen, puhumattakaan karvaisesta pinnasta. Kauniitakin ovat.

Ensimmäiset hedelmät putosivat maahan, ennenkuin käsitimme, miten herkullisiä nämä pikkupersikat ovatkaan.

Paljon kaikkea muutakin mieheni on tähän putiikin ikkunoitten eteen istuttanut,  varsinkin eriväriset ruusut ovat siinä komeasti kukkineet.

Mervi