Nipsukukkaron viimeistelyä: kehyksen puristelu

Edellisessä postauksessa näytin kehyspussukan/nipsulaukun tekemisen. Seuraavana päivänä tutkailin tuotosta uudelleen, kun liima oli täysin kuivunut. Totesin, että liimaa on tarpeeksi ja se pitää kehyksen kiinni pussukassa. Mutta vähän irvistää... kangas on liian ohut verrattuna kehykseen.

Vaikka se kestikin yritysirroitukseni, päätin kuitenkin kokeilla kehyksen kiinni puristamista. Minulla on siitä huonot kokemukset - kehys on vioittunut lommoille. Puristaminen vaatii ehdottomasti kankaan, tai vielä mieluummin nahan palan  väliin. Olisi hyvä, jos olisi leveäleukaiset pihdit, mutta meillä ei sellaisia ole.

 (Huomaathan, miten hienosti mätsää kynnet ja työkalun värit!)

En näihin kuviin saanut näkyviin sitä pientä aaltoilua, mikä kehykseen tulee. Ainakin nuo nipsujen kohdat jäävät koholleen. Sitten sellainen huomio, että (taitamaton) puristelu saattaa muuttaa nipsulukon toiminnan totaalisesti! Näin kävi minulle. Ennen puristelua kehys oli tosi napakan tiukka, mutta täydellisen lepsu työn päätyttyä. Nyt piti puristella eri suunnista, että kolikot eivät pääsisi putoilemaan pussukasta. Noita palluroita piti myös puristaa lähemmäs toisiaan.

Summasummarum.
- joko pitää harjoitella puristamista ja hankkia paremmat työvälineet
- tai tyytyä pelkkään liimaamiseen. Tällöin kangas täytyy tarvittaessa "paksentaa" nyörillä, jotta se täyttää kehyksen sisuksen. Kehyksiä on erilaisia, eri paksuisia myös, mutta esim. tässä kuvassa kehyksen ura on lähes 0,5 cm leveä. Sen täyttääkseen saa varmasti ommella ulkoreunaan paksuhkon nyörin, ellei sitten kangas+vuori+kovikekangas tuota uraa täytä.

Omaan käyttööni tämä pussukka mainiosti kelpaa, myyntiin en edelleenkään kykene tekemään. Enkä usko, että sitä haluaisinkaan. Tämä työ ei ole minusta kivaa...

Pellavasydämen Mervi