Intohimona käsityöt

maanantai 3. toukokuuta 2021

Meikkaus ei ole mun juttu, vai onko?

Mun lapsuudenkodissa meikkaus oli syntiä. Tai noh, jos ei nyt ihan syntiä, niin epäsopivaa ainakin. Ja koska kasvatus oli vanhanaikaisen ankaraa, sitä ei myöskään uhmattu. En ole siis koskaan nuorena opetellut enkä oppinut meikkaamaan. Olin jo äiti, kun ensimmäiset luomivärit vetelin naamaani. Ja se kyllä huomattiin.

Olen peruslaiska ja yritän selvitä aamutoimista mahdollisimman vaivattomasti ja nopeasti. Nyt kun työpaikka on oven takana, ei heräämisestä mene kuin puoli tuntia ja olen jo töissä valmiina asiakaspalveluun - joskus jopa tukka märkänä. Mulla on suoristusrauta työpöydällä ja siinä työn lomassa laitan hiukset kondikseen - jos muistan. Yleensä en päivän mittaan peiliin tuijottele, enkä esim. kampausta kohentele.

Seuraamani bloggaaja Maiju - Pinkit korkokengät - tapaa laittaa punaista väriä luomiin. Minä olen jämähtänyt jonnekin 80-luvulle ja kuvittelen, että luomiväri on vain sinistä. Päätin sitten vapun kunniaksi irroitella ja tein itselleni extra-pika-meikin. Ja kuvat on myös tosi pikaisia otoksia.

Meikkaus kaapista löytyvillä tuotteilla

Ensimäsen kuvan luukki on ihan naturell. Eipäs olekaan, kulmat olen näköjään jo vahventanut. Mutta muuten iholla ei ole yhtään mitään.

Sitten olen levittänyt meikkivoiteen. Ja hups! Pakko todentaa, että kyllä sillä vaan on merkitystä. Kummasti on ihossani tasoitettavaa... Meikkivoide on Max Factorin laadukkaan tuntuinen kevyt voide, joka ei tee paksua pakkelikerrosta, mitä inhoan syvästi.




Löysin tällaisen korkaamattoman meikkipaletin Pure Cosmetics. En ollenkaan muista, mistä tämän olen ostanut. Mutta siinä näyttää minun (taitamattomaan) silmääni olevan pääpiirteissään se, mitä tarvitaan. Luomivärit, poskipunat ja huulipunat. Vai miten osaavammat näkevät asian?

Ongelmani on raskaat luomet ja varsinkin vasen on tosi alhaalla. Pitää oikein "aukaista" silmät, että luomet näkyvät. Tässä siis kokeilin vaaleanpunaista luomiväriä.



Poskipunassa olen tosi varovainen, koska niitä varoittavia esimerkkejä näkee ympärillään, kun poskipunaa on laitettu liikaa tai se on väärässä paikassa.

Laitoin myös ripsiväriä ja jopa rajauksen, joka kyllä näyttää olevan vähän vinksin vonksin...

 Ja kaiken kruunaa lasit!

Olen vaatimattomaan yritykseeni kyllä tyytyväinen. Täytyy myöntää, että meikkaus - vaikka tuollainen pikainenkin - on eduksi myös vanhalle iholle. Toki tässä olisi paljon opittavaa varjostuksista ym. Lähetin kyselyn eräälle meikkaaja/kosmetologille, että josko saisin kädestä pitäen -opastusta ikääntyvän ihon meikkaamisessa, mutta hänellä ajat menisivät juhannuksen jälkeen. Silloin olen varmasti jo kyllästynyt koko aiheeseen.

Päiväunilla painaessani pääni tyynyyn harmittelin naaman "pläästimistä". Meikkivoide tarttuu tyynyliinaan, ei kiva. Illalla naamaani pestessäni totesin, että liian kova homma. Aivan eri puhdistaa vain päivävoide kuin tällainen arsenaali. Ensinnäkin tarvitaan vahvemmat aineet ja toisekseen mekaanista hankausta tulee enemmän.

Että en sitten tiedä, tuleeko minusta meikkaajaa kuitenkaan. Voiskohan meikkausta opetella kirjasta? Mulla on yks.

 Vappu kun oli, etsin yo-lakin esiin. Kiristi päätä, paitsi nuo pipot korvissa.

 Pellavasydämen Mervi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti