lauantai 12. toukokuuta 2018

Tuleeko kesäpipo?

Vain muutama viikkoa sitten sää oli aivan toinen. Oli vielä kylmää, hyytävän kylmää täällä meren äärellä. Asiakas kysyi "kesäistä pipoa" puuvillalangasta. Ei ollut yhtään semmoista tarjolla. Aloin kehitellä ajatusta. NYT ajattelisin asiaa aivan toisin. Näillä helteillä mitään pipoa päähän. Kukaan?


Puuvillalankoja meiltä tok ilöytyy joka lähtöön. Joku on ollut taas aivan ylipursuavan innokas ostamaan valikoimaa, jota kuitenkin myydään  vain muutama kuukausi....


Valitsin edullisimman puuvillalangan. Ja harmaan - tietysti. Katian Mali, jota ohjeen mukaan neulotaan 4-4,5 puikoilla. Varmaan (?) aikalailla sellaiset käteeni osui.  Persoonaani kuuluu tietty spontaanius - jaa ei, se on kuitenkin väärä sana ja koskee vain käsitöitä. En malta lähteä etsimään ohjetta, vaan teen joko vanhasta muistista tai sitten omasta päästä. Ja omasta päästä kun teen pipoa, siitä tulee keskivertoasiakkaalle iso, sillä oma päänympärykseni on reilu 60 cm.

Resori tietysti ensin, sitten pelkkää sileää neuletta. Mutta entäs päälaen kavennukset? Mielessäni näin sellaisen yksinkertaisiman mallin, jossa kaventamatta vedetään silmukat yhteen. Semmoinen ryppy. Mutta en sitten kuitenkaan sellaista, vaan aloin summanmutikassa kaventelemaan.


Pipon tekemisessä minulla on pieni puikkoprobleema. Haluaisin neuloa pyöröpuikoilla ja meillä toki on valikoimaa runsaasti. On 40  cm, 50cm ja 60 cm pitkiä tai vastaavat vaihtopäillä. Mutta kun en ollenkaan tykkää/pysty neulomaan semmoisilla pätkäpuikoilla. Ja sellaiset lyhyet väistämättä on 40 ja 50 cm pitkissä, koska tavismittaisilla ei "mahdu" neulomaan. Saattaa olla, että käteeni osui vähän liian paksut puikot, kun lopputulos on aika harvaa, eikä oikein tasaistakaan. Mutta olkoon niin, että se kuuluu tällaiseen rouheahkoon pipoon...

Tässä päätin, että neulon tasona ja neulon sauman jälkeenpäin. 


Enkä jaksanut/viitsinyt edes laskea, miten tiuhaan kavennuksia tekisin, joten ensimmäiset kerrokset meni purkuun. Eikä se vielä laskunkaan jälkeen ihan tasan mennyt - huihai! Lopputulemana aika suippo...Yleensä, aina, teen pipon kavennukset neljässä tai  viidessä tai kuudessa kohtaa, miten nyt sattuukin silmukat "täsmäämään". Samassa kavennuskohdassa teen kaksiyhteen -kavannuksen ja ylivetokavennuksen.

Sitten kävi, niinkuin luvattoman usein käy: ei huvittanutkaan tehdä loppuun. (Näissä kuvissa keskeneräisyyttä ei huomaa, koska näköjään jätin kuvatessa ompelemattoman sauman piiloon).

Ja nyt, kun katselen työtä - kuka edes tarvii...ei näillä keleillä ainakaan.


Mutta kolmanneksi kun ajattelen, mikään ei ole niin vastenmielistä, kuin löytää valehtelematta kymmenkunta muovipussukkaa piilotettuna sinnetänne, sisältönään keskeneräisiä töitä, mitä ei edes muista olevankaan. Eikä aina edes tiedä, mikä oli ajatus aloittaessa. Olen yrittänyt järjestellä niitä kausien mukaan. Nyt otan esille kesäiset virkkaukset ja YRITÄN saada ne valmiiksi tai sitten puran. Talviset saan hyvillä mielin jättää sinne missä olivatkin, piilopaikkaansa.

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Niin totta sekin.

Mitäs sanot, kannattaako tuota edes valmiiksi tehdä?

Pellavasydämen Mervi

2 kommenttia:

  1. Mervi!
    Olet ihana! Tuo kuulostaa niin tutulle, purkoosi on minun useinmiten varma ja tulostunut neule.

    VastaaPoista