Intohimona käsityöt

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tallinna. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tallinna. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Marja Matiisenin tilkkupaja

Olen pahoillani, että lähes kaikki allaolevat kuvat ovat epätarkkoja. Tuotteet esiteltiin nopeasti ja kuva piti ottaa yhtä nopeasti ilman tarkkuuden tms. säätämistä. Enkä muutenkaan ole kunnon kuvaaja.
Osallistuimme mieheni kanssa Suomi-Viro -seuran järjestämälle reissulle Tallinnasta Narvaan ja paikkoihin sillä välillä. Muuten olemmekin Viron jo kolunneet, mutta tuo Venäjän rajan tienoo oli vielä näkemättä.

Olisi puuduttavaa kertoa ja näyttää kuvia matkalta, joten tyydyn esittelemään vain kohteen, joka varmasti kiinnostaa kaikkia käsityön ystäviä. Poikkesimme nimittäin Marja Matiisenin kodissa, joka on myös hänen työhuoneensa ja myymälänsä.

Olin pieneltä osaltaan jo tutustunut Matiisenin tuotteisiin ja työtapaan käydessäni Tallinnan Martinmarkkinoilla. Ainakin kaksi kertaa. Eipä noista muutamista - joskin upeista - tuotteista vielä saanut kokonaisuudesta käsitystä. Tämä käynti oli uskomattoman hieno.

Porukassamme oli toki käsityöihmisiä, mutta paljon myös heitä, joita asia ei lähtökohtaisesti kiinnosta. Marja Matiisenin kerronta oli kuitenkin niin erinomaisen mielenkiintoista, että siitä nautti varmasti jokainen. Hän esitteli paljon töitänsä, ensin eri tekniikoilla valmistettuja farkkukasseja ja sitten tilkkutäkkejä ja seinävaatteita. Pienestä tilkunpalasesta hän loihti eteemme kertomuksen sukunsa historiasta tyyliin "tämä punainen tilkku on veljeni polvihousuista. Muistan kuinka hänen kanssaan..." Saimme kuulla Viron historian ikävistä muistoista; kyydityksistä, ikävästä, pelosta, mutta myös uskomattomia selviytymistarinoita.

Näimme monia eri puolilla maailmaa palkittuja töitä. Yksi huone oli täynnä myytäviä tilkkupeittoja, jotka Marja on kaikki tehnyt alusta loppuun itse. Myytävää oli joka puolella.

Aivan uskomaton paikka oli kellarissa, missä oli hänen työhuoneensa. Pikkuruinen matala tila TÄYNNÄ tarvikkeita. Kaikki hienossa värijärjestyksessä. Pieniä kopperoita oli täynnä farkkuja ja muuta kierrätysmateriaalia. Itse en ikinä pystyisi pitämään niin hienoa järjestystä yllä.






Taitelija käyttää kaiken materiaalin hyväkseen. Lopuista langanpätkistä, tilkuista, paikoista, napeista, nauhoista ja pitseistä hän valmistaa kortteja.








Aivan uskomatonta, miten yhden ihmisen aika ja luovuus riittää! 
Erilaisia työtapoja ja tuotteita syntyy kaiken aikaa.


Alla hauska keksintö seinävaatteeksi.



Chenille-tekniikalla oli tehty paljon erilaisia ja erinäköisiä pintoja. Farkku käyttäytyy erilailla kuin trikoo.




Seinävaatteet oli tehty ihan mielettömällä pikkutarkkuudella, upeilla väreillä ja kekseliäisyydellä. Harmi vaan, etten päässyt kuvaamaan lähempää.  Eli kuvissa on mukana edessä istuvan pää.













Marja myös asuu tässä omakotitalossa ja joka paikassa hänen kodissaan oli kivoja yksityiskohtia.





Verho

Nautin tässä paikassa todella kaikesta näkemästäni ja kuulemastani. Suosittelen poikkeamaan, jos Tallinnassa käytte. Kaiken ihanan kokemuksen lisäksi voit tehdä uniikkeja ostoksia.


Pellavasydämen Mervi


























torstai 12. syyskuuta 2013

Tallinnan valot - Lomalla Virossa osa 5

Tallinnassa yövyimme Radisson Blu -hotellissa. Tasokas hotelli, jonka lamput saivat täyden huomioni. On muuten jännä juttu: Haapsalussa majoituimme vaatimattomassa hotellissa, mutta halusimme nähdä siinä hyvää - mikä etsimättä olikin mainiot näköalat. Tämä Tallinnan hotelli taas oli tasokas, jonka pienet puutteet pistivät silmään. Riippuu siis asenteesta ja näkökulmasta.

 
Lukuvaloa piti ensin etsiä, mutta sepä olikin tällainen seinästä ulos nypättävä:

Tästä lampusta en pitänyt, se näyttää jotenkin neuvostosotilaan talvilakilta...

Kaunis lamppu ja kaunis tuoli ja oli kuulemma vielä hyvä istuakin.  Ei ole miehessäkään mitään vikaa...
Tuollanen iso "taulu" valaisi seinää. Tallinnan kartta, jossa valo tuli joko koko alalta tai vain reunoista.
Illalla alkoi hiukoa ja mieheni haki vähän evästä. Tuollaista ihmeellistä, kovin suolaista juustonauhaa nappasimme alkupalaksi, vähän siideriä, ja kahviakin keitimme. Ja viineriä ja kermaleivosta...nam!

Kahvia ja teetä oli vapaasti keitettävissä
 
 Tämän kuvan otin pohtiakseni myöhemmin, että olisiko tuollainen kaksiosainen verho kiva kotonakin? Pöytä ainakin näyttää hauskalta.
Hotellin aulassa oli tällaiset jalkalamput ja allaolevat lamput tiskin yläpuolella:

Sitten jätimme hotellin ja tässä vielä muutama kuva terminaalista ennen laivaan "viemistä". Tuollainen merkki ohjasi kutsupuhelimeen, johon soittamalla sain tilaamani pyörätuolin ja sen työntäjän.


Siinä sitten istua tönötin. Tuli nuori poika, avasi pyörätuolin, joka rävähti heti rikki. Onneksi toinen oli ehjä ja kestikin vielä! Kysyin pojalta lopuksi, että tuliko hiki? Myönsi, että tuli... ja hengityksestä kuulin, että jokseenkin hengästynytkin raukka oli.  Pääsin ennen muita matkustajia laivaan, joten katselimme ikkunasta muiden saapumista pitkän pitkää käytävää pitkin...

 Matkustamista riitti kylliksi. Helsingistä kesti vielä tovi tulla kotiin Uuteenkaupunkiin. Kello lähenteli kahta yöllä kun pääsimme omaan sänkyyn nukkumaan.
Mervi ja matkalla mukana miehensä ja Aarteensa.