Joulu 2019

Hyvin perinteinen joulu - niin kuin meillä aina. Minä teen joulukuun aikana joulusiivon. Tai siis avustaja siivoaa. Tytär tuli tekemään leipomukset ja laatikot ja niissä olikin kyllä kova homma kaheksi päiväksi. Pari kakkua ostettiin myyjäisistä. Mieheni valmisti ruuan aattoillaksi.

Aattona vasta meillä koristellaan kuusi ja muutenkin koti jouluiseksi. Kuunnellaan Turun joulurauhan julistus ja syödään riisipuuro sekemetelisopan kanssa. Illalla sitten varsinainen jouluateria.

Nyt oli jo toinen joulu, kun sovimme, ettemme lahjoja vaihda. Niin helpottavaa. Saan tarpeekseni lahjahössötystä putiikin puolella, kun yritän ratkoa epätoivoisten asiakkaiden lahjavalintoja. Toki se on iloistakin työtä, kun onnistuu saamaan helpotuksen huokauksen asiakkaan suusta ongelmien ratkettua!

Ensimmäiset ostamani jouluhyasintit olivat tuoksuttomia, mikä minulle tuoksujen ystävälle oli pettymys. Joku tiesi kertoa, että valkoinen hyasintti ei tuoksukaan - oletko sinä kuullut/todennut sen? Keksin näille kivan paikan seinältä. Istutin kaksi hyasinttia Jyskistä ostamiini ruukkuihin. Valkoinen tulilatva sai paikan isoäidiltä peritystä fasaani-kulhosta. Niin kaunis että!

Tämän  vuotinen joulukuusi oli pieni mutta tuuhea. Ja aito. Aika söpö Mirvan koristelun jälkeen!

Ostin myös joulukaktuksen, jossa oli erityisen kauniin väriset kukat. Mutta ne kukinnot tippuivat jo ennen joulua ja ilmeisesti nuo nuput eivät aukene ollenkaan. Muistin ostaneeni kesällä kirpparilta enkelikellon ja löytyihän se. Vieno kilkatus tuo mieleen lapsuuden joulut. Nyt on vaan löydettävä jostain sopivat kynttilät.

 Minulla on kynttilöihin ristiriitainen suhde. Tykkään kynttilöistä ja vaihdan niitä muuhun sisustukseen sopiviksi, mutta en oikein uskalla polttaa. Pelkään tulta ja kynttilöiden pitää olla tosi turvallisesti, että uskallan rentoutua niiden äärellä. Tuohon omppukynttilään raaskin vihdoinkin laittaa tulen - onhan se jo yli 20 vuotta sitten saatu silloisilta naapureilta joulumuistamiseksi!

Meillä nautitaan joulusta ja joulukoristeista vielä pitkään. Nuutinpäivänä aletaan riisua kuusta, mutta vasta aattonahan se sisälle tuotiinkin. Muuten, ei tuo kuusikaan tuoksu! Vai onko vika sittenkin mun nenässä?

Mites muut, vieläkö teillä on joulukoristeet vai onko jo koti siivottu odottamaan kevättä?

Mervi

Joulu valmisteltuna

Taaaaas se pääsi yllättämään - joulustressi! Aikaa on vaan kertakaikkiaan liian vähän. Juuri kun on kesä saatu taputeltua, pitäisi joulu jo olla valmiina. Ehdoton takaraja on 1.adventtisunnuntai, jolloin kaupunki herää jouluun: on joulukadun avajaiset, vanhan ajan markkinat jne... Silloin pitää olla joulutavarat esillä ja näyteikkuna somistettuna. Niin olen itsekseni päättänyt.

Onnekseni sain lauantaille ylimääräiset tunnit avustajan kanssani laittamaan jouluisen näyteikkunan. Kyllä siitä tulikin kaunis. Kuvaaminen vaan on täysin mahdotonta.

Eilen sunnuntaina meillä oli putiikki auki. En mainostanut muuta kuin että mieheni vei ständin kadun kulmaukseen. Siinä se oli parraalla paikalla, mistä ihmiset kulkivat ohi markkinoille mennessään. Ehkäpä sen ansiota oli - ja toisekseen autoilijat parkkeerasivat autojaan tähän lähikaduille - joten meillä riitti asiakkaita.

Tänään, maanantaina, ovi on auki, mutta näyttää siltä, että ehdin tehdä jotain muutakin, kun asiakkaat on vissiiin pelästyneet kylmää ilmaa. Jospa ehtisin ommella itselleni pellavasta jouluisen essun.

Arvatkaa miltä tuntuu, kun "oma väki" ja asiakkaat arastellen kertovat minun näyttävän ränstyneeltä? Kävin otattamassa permanentin, eikä parturi ilmeisesti malttanut leikata ylikasvaneita hiuksiani ja minä taas en ole ehtinyt niitä laittaa. Pääni on siis väritön pehko ja naama yhtä väritön. Ei siis ihme, etten näytä hehkeältä. Saisikohan essulla korjattua tilannetta? Tai ehkä soitan parturille?

Tässä kuvia puodista, joka pursuaa tavaraa:

Eteisessä on askartelupöytä, josta löytyy kranssi-, kynttilä- ja himmelitarvikkeita, pellavaa monessa muodossa, kimallusta ja nauhaa....

Tavaraa on liikaa - tai tilaa liian vähän? 

Eräs asiakas tekee tyttärensä kanssa muovipilleistä  himmeleitä. Itse pidän kovasti mustasta ja omaan kotiin laitan sellaisen kattoon killumaan - ei vain jouluksi vaan pysyvästi.

Nämä helmienkelit ostin Tampereen käsityömessuilta. Nämäkin sopivat myytäväksi muulloinkin kuin jouluna. Vaaleanpunainen ja  vaaleansininen käyvät vaikka vauvalahjaksi.

Pellavasydämen Mervi

Jouluun asti selvisin "hengissä"

Huhuh! Nyt ollaan jo joulun paremmalla puolella. Olen ehdottomasti jouluihminen ja inhoan sitä, kun jotkut ihmiset vievät toisiltakin jouluilon toivomalla, että "joulu nopeasti menisi ohi". Joulun valmistelu vaan vie kaikki voimat. Myönnän, että tänäkin vuonna tein viimeiset päivät ihan voimieni äärirajoilla.

Toki olen äärimmäisen iloinen paljosta työstä putiikin puolella. Viime vuotiseen verrattuna myynti on nyt ollut moninkertainen. Onneksi sain Pirkon avuksi putiikkiin. Olemmekin yhdessä tehneet täydet tunnit lahjoja paketoiden. Sain kuin sainkin kaikki tilaustyöt valmiiksi jouluaatoksi, vaikka tiukille se meni! Sain siis siirtyä helpotuksesta huo'aten kodin puolen askareisiin. Minä nyt paljon mitään voinut tehdä, mutta omat sotkuni siivosin. Olen tyytyväinen, että olen antanut periksi monista "täytyy tehdä" -paniikeistani. Enää ei tarvitse nuohota joka nurkkaa, riittää tavallinen siivous. Komeroita ei tarvinnut ollenkaan siivota, ne ovat vielä muuton jäljiltä ihan siivosti ja oman vaatekomeroni handlasin vain työntämällä tavarat niin, etteivät putoa kun oven aukaisee. Pyykitkin on ihan nätisti koneessa, kuivausrummussa tai pyykkikoreissa - ei haittaa!

Jouluaatto sujahti kotia koristellessa yhdessä tyttäreni kanssa. Vähän se oli hankalaa, kun ei ollut niitä samoja tuttuja paikkoja, mihin koristeet AINA laitetaan. Eikä nyt ylipäätään ole oikein mitään paikkaa millekkään koristeille. Minä laitoin omat tärkeät juttuni lattialle sopivasti niin, että omasta tuolistani ne näen.

Koska meille ei enää mahdu kuusta - tai noh, tänne alakertaan ei mahdu, ylhäällä olisi tilaa vaikka kuinka - laitoimme kuusenkoristeet lasimaljaan. Ihan kivat ne noinkin on.

Tämä tonttu on AINA ollut kuusessa, nyt se joutuu tyytymään tuollaiseen kukkarumilukseen.

Kuten kuvasta huomaat, eteinen on vieläkin remointoimatta. Lattialaminaatti on kyllä jo hankittu, mutta minä en ole sitä edes nähnyt vielä. Se on sitten yllätys, minkälaisen mies on valinnut....

Joulupäivänä mieheni ja tyttäreni kävivät Kustavissa sukuloimassa. Minä jäin perinteitä noudattaen kotiin. Nukuin lähes koko päivän. Mitä nyt vähän välillä luin kirjastosta hakemiani kirjoja.

Syöminen on onnistunut kohtuuhyvin. Minun ruoka-annokseni ovat edelleen hyvin pieniä, mutta onnekseni en saanut kovia vatsakipuja, niinkuin yleensä ruoasta saan. Kahvia ja pullaa, pipareita ja jälkkäriä pystynkin syömään ongelmitta - mutta niille onkin kuulemma (ja olen samaa mieltä) ihan oma vatsansa.

En tokikaan kykene ilman käsitöitä olemaan. Eiei. Aloitin sukan kutomisen käsittämättömän ohuesta langasta. Mutta niihin kuviin vasta myöhemmin....

Pellavasydämen Mervi

Arkista juhlan odotusta

Meillä kotona mennään vielä aika arkisesti. Tänään oli putiikissa puuhakas päivä. Villasukkia paketoitiin PALJON. Ehdoton "hittituote" on tänä jouluna ollut (miesten) villasukat. En muista, että koskaan aiemmin olisi näin ollut. Se taas meni aivan samoin kuin viime vuonnakin, että lankojen ostaminen loppui hyvissä ajoin kuin seinään. Niiden jälkeen myytiin vielä kranssitarvikkeita. Kyllä muitakin lahjatavaroita ostettiin. Kaikenkaikkiaan oli ihan huippuhyvä myynti.

Huomenna, aattona, aion vielä päivystää ovikellon soittoa kotoa käsin.

Joulusiivo on tehty - mieheni imuroi ja pesi lattiat. Tytär pyyhki päällimmäiset pölyt. Minä poistin enimmät sotkuni lattioilta ja siinä se sitten olikin. Olen/olemme antaneet periksi. Muistan useamman joulun, kun olen putiikista tultua itkua vääntäen alkanut suursiivon. Ja kyllä tytölläkin välillä oli itkussa pitelemistä, kun kaappeja (ihan omasta vaatimuksestaan) järjesteli. Voi, se on niin turhaa!

Kaikkein eniten aikaani vietän tässä työpöytäni ääressä tietokone nenän edessä. Ja tätä ei ole ollenkaan siivottu. Selän taakse onneksi jäävät suurimmat sotkut. Voi olla, että pyhien aikaan intoudun järjestelemään tai sitten en....

Kuinka voikin aikuinen ihminen saada työpisteensä tuon näköiseksi. Kävisikö selitykseksi se, ettei pääse liikkumaan. Tai se, ettei voi kävellessään keppien vuoksi kantaa tavaroita mukanaan. No ei.
Mutta minua lohdutti facebookista  bongattu tutkimus, joka toteaa epäjärjestelmällisten ihmisten olevan iloisia, rohkeita ja lähes neroja. Lueppa täältä!

Meillä on kyllä laatikot paistettu (Mirva) leivonnaiset leivottu (Mirva) kiisseli keitetty (Aarre) ja jouluruoat hankittu (Aarre) mutta vielä syömme arkisesti. Vasta huomenna on juhlaruokien vuoro. Tässä iltapalani Turun Sanomien lisäksi:
alkoholitonta siiderijuomaa, saaristolaisleipää ja savukalatahnaa, joka on sitten kertakaikkiaan namnam. Paikallisen kalakaupan saalista.

Vielä ennen nukkumaanmenoa järjestelen kodarin päällisin puolin kuntoon. Aamulla on petivaatteitten vaihto. Joulusaunaa ei totutuista tavoista poiketen ole, koska tässä talossa ei ole saunaa.

Näillä mennään.
Pellavasydämen Mervi

Toinen siililapanen vielä jäi puuttumaan, mutta jos joku niitä kysyy, niin laitanpa odottaessa valmiiksi. Ja sain muuten kaikki tilaustyöt ajoissa tehtyä, vaikka aikamoisen loppukirin jouduinkin ottamaan.

Valolaatikko

Koska asun facebookissa, tiedän, mitä kulloinkin käsityörintamalla tapahtuu. Nyt on IN käyttää paperinarua (joulu)askarteluissa. Valolaatikot taitaa olla viimeisin villitys. Niinpä mekin harjoittelimme...

Otetaan pahvilaatikko, tehdään pohjaan reikä ja päällystetään kokonaan elmukelmulla.

Tehdään liimavesiseos. Saman verran liimaa kuin vettäkin. Noin silmämääräisesti.

Seuraavaan työvaiheeseen on useampia tapoja. Me teimme näin: Suoraan vyyhdeltä kasteltiin pieni sykerö läpeensä vesiliimaseokseen. Lankaa ei katkaista vai otetaan seuraava sykerö. Paljon ei kannata kerralla kastella, naru menee muutoin solmuille.

Kyllä tämä meidän tapauksessa oli aika suttaista puuhaa. Molemmat olemme hyvin hätäisiä ja impulsiivisia. Ei alkusuunnittelua tai -valmistelua. Emmekä jaksaneet pyörittää tarpeeksi paperinarua, joten laatikosta tuli aika harva.

Kuivuminen kestää seuraavaan päivään. Muista käännellä laatikkoa aika ajoin, ettei se liimaannu alustaansa kiinni. Kun teelmys on hyvin kovettunut ja kuivunut, leikataan pohjasta narut poikki. Pahvilaatikko "revitään" palasina irti ja poistetaan, samoin kelmu.

Todentotta, kyllä ne narut laatikon muodossa pysyvät! Sitten vaan koristellaan. Sisälle valoköynnös ja päälle lahjanauhaa...

On tämä meidän teelmys vähän kökkö, mutta ensi kerralla osaisimme jo paremmin. Enemmän paperinauhaa ja vähän suunnitelmallisuutta sen kiertämiseen. Nurkkiin pitäisi saada enemmän muotoa, nyt ne ovat aika "tyhjät".

Samanlaisen jutun voisi tehdä myös muusta kuin paperinarusta. Villalankakin kuulemma käy.

Kaikkea sitä keksitäänkin....                  Pellavasydämen Mervi

Jouluun varustautuminen alkaa

Ainakin ajatuksissani olen alkanut valmistautua jouluun. Ei silti voi sanoa, että ajoissa olisin, mieluummin myöhässä. Joulukankaat on jo tilattu ja kynttilöitäkin on tulossa. Tänään kävi kudeauto näillä main ja ostin kaksi säkkiä - yli 70 kg - joulukudetta.

Punaista ja harmaata löytyy nyt eri sävyisinä. En vielä aukaissut pusseja, mutta oletan kuteen olevan vyyhdeillä. Hinta on 6,50 €/kg. Nyt siis on, mistä virkata koreja tai pöytätabletteja, mattoja tai peflettejä.

Selvästi huomaa, että kansalaisopiston kurssit ovat alkaneet, poppana- ja mattokuteet tekevät kauppansa. Mitenkään en itse selviäisi näiden painavien säkkien kanssa. Onnekseni huomennakin tulee avustaja putiikkiin, niin saadaan kuteet - ai, mutta mihinkäs ne laitetaan? Kaikki nurkat on jo ennestään täynnä!

Pellavasydämen Mervi

Ruokalappuja ja muistelmia

Mun kamera on taas hukassa. Luulen, että se on putiikissa. Kuvaton postaus siis. Tänään sain valmiiksi 23 ruokalappua ja 3 essua. Pienissä hetkissä piti ommella, kun lonkka kertoo, että sitä on juuri operoitu. Istuminen ei ole oikein kivaa. No onneksi lisälääkitys auttoi.

En yleensä koskaan kuuntele musiikkia. Mutta nyt ommellessa taas. En tiedä, mikä laukaisi muistelmasuonen. Olin hyvin nostalgisissa tunnelmissa ja jostain syystä muistelin vanhaa, ihanan ihanaa työpaikkaani Ähtärin verotoimistossa. Lähinnä mieleeni tulivat entiset kollegat, mitähän heille tänään kuuluu? Saattaa olla, että joku heistä lukee tätä blogia... Olisi tosi kiva lukea kommenttia, jos Anita, Riitta, Terttu tai joku muu lukee kuulumisiani. Taas kerran harmittaa, että monet tietävät minun kuulumiseni, mutta minä en. Varsin yksipuoleista tämä blogimaailma on, mutta niin se vaan on.

Ensi viikko on työteliäs, sikäli, mikäli työnteko sujuu. Viimeinen viikko ennen joulunavausta Uudessakaupungissa. Ensi viikonloppuna Vanhan ajan markkinat tulevat hyvin lähelle meidän portteja. Ainakin autot jätetään niille suunnille. Toivon, että saamme putiikista houkuttelevan näköisen. Jouluisen, valoisan. Missähän ne jouluvalot taas luuraa - aina hukassa, kun tarvittaisiin...

Tiistaina on tikkien poisto.

Toivon saavani joka päivälle tiistaista alkaen henkilökohtaisen avustajan sekä kotiin että varsinkin putiikkiin. Tavarat tippuu lattialle ja sitten en pääsekään liikkumaan. Toisaalta moni asia on vielä järjestelemättä, hukassa, joten auttavat kädet/jalat ovat tarpeen.

Yksin en yritäkään pärjätä, Pirkkoa taas tarvitaan.

Pellavasydämen Mervi

Sitäsuntätä ja vähän jouluakin

Nyt on pari viikkoa kulunut niin, ettei ole oikein mitään kerrottavaa. Tai ei ole näyttää kuvia.

Olen hyvin intensiivisesti tehnyt teatterin puvustusta. Torstainakin meni koko aamupäivä kirppareilla kiertäen ja sattumia etsien. Iltapäivän ompelin tiiviisti siihen asti, kunnes menin kuudeksi harjoituksiin. Siellä istuin klo 22 asti. Seuraan harjoituksia, jotta näen, mitä puvustuksesta  vielä puuttuu vai täytyykö jotain muuttaa.

Olenhan jo maininnut, että tykkään kovasti tästä projektista? Ei ole liian vaikeita toteutuksia, mutta osa kuitenkin sellaisia, että saa "koetella rajojaan".

Putiikissa olen ollut todella harvoin, Pirkko pitää sitä nykyään "käynnissä". Kun kerran haluaa. Hän on jo aika surkeana, kun tietää, että kohta työt loppuvat. Myyjän työ on hänelle todella mieluista, kotoa lähteminen ilmeisesti elinehto ja ihmisten tapaaminen nautinto. Enkö siis ilomielin tarjoaisi hänelle sen mahdollisuuden? Tämä on sellainen "molemmat voittavat" - tilanne.

Kuva on otettu yöllä klo 3:51

Koskaan minun huushollissani ei ole aloitettu jouluvalmisteluja näin aikaisin. Omakotiyhdistyksen tarjoama siivooja on käynyt nyt jo kaksi kertaa, oli tänäänkin. Tänään vaihdettiin olohuoneeseen talviverhot ja keittiöön jouluverhot. Huom, vain verhot vaihdettiin, ei pesty ikkunoita. Iltapäivällä, kun aurinko alkoi paistaa, tulin toisiin ajatuksiin ja voi olla että on vielä ikkunanpesut edessä ennen joulua. Katot, lamput ja taulut pölyhuiskutettiin. Tai siis hän teki. Tässä yhteydessä minä etupäässä katson päältä, mutta yritän voimieni mukaan osallistua myös. Ainakin järjestelen omat hujan hajan olevat tavarani. Merja on oikein mukava ihminen ja hänen kanssaan on kiva työskennellä. Koska tässä on ollut pitkä väli, etten ole ko. yhdistyksen siivoojaa käyttänyt, saan nyt vähän useammin. Jo maanantaina Merja tulee taas ja sitten joulusiivous jatkuu. Ja vielä seuraavallakin viikolla...

En ole ollenkaan tyytyväinen näihin olohuoneen verhoihin. Edelliset - kesäiset verhot - oli ripustettu 3 vuotta sitten Mirvan ylioppilasjuhliin, joten aika oli kyllä jo vaihtaa. Muistelin että minulla olisi ollut jotain kivoja vaihtoehtoja, mutta eipä löytynyy. Näissäkin oli kiinni kirpputorilappu - olin yrittänyt myydä niitä 2 eurolla, muttei kellekkään kelvannut. Vanhat verhot jostain avioliiton alkuvaiheilta. Vähän ongelmallinen tuo erkkeri verhojen kannalta. Esittelenpä joku kerta tuon verhosysteemin, jos vaikka joku teistä keksisi kivan ratkaisun tähän tankoyhdistelmään.

Ensi viikko onkin sitten "terveyden/sairaudenhoitoa". Laboratoriokäyntejä, pari käyntiä Tyksissä ja mitä vielä. Kohta alkaa  lievästi sanottuna jännittävä projekti, jota on vuosi jo valmisteltu.

Sain muuten ensimmäisen kerran elämässäni Kelalta paperin, jossa ilmoitetaan, että lääkekuluni ovat ylittäneet tietyn rajan ja minulla on oikeus lisäkorvaukseen

Lisäkorvaus

Vuotuinen omavastuuosuus tarkoittaa asiakkaan vuoden aikana maksamaa osuutta korvattavien lääkkeiden hinnasta. Kun asiakkaan maksamat omavastuuosuudet ylittävät 670 euroa vuonna 2013, hänellä on oikeus lääkkeiden lisäkorvaukseen. Vuotuisen omavastuuosuuden täytyttyä asiakas maksaa jokaisesta korvattavasta lääkkeestä 1,50 euroa.

Loppuvuoden lääkkeet saan siis (lähes) ilmaiseksi. Kivoja tällaiset yllätykset. Vaikka ikävähän se on todeta, että vuodessa on 670 euroa mennyt lääkkeisiin. Mitä muuta sillä olisi voinut saada?

Joulukuusi keskustelu aloitettiin jo tänään. Mieheni ei jostain syystä haluaisi kuusta hankkia, mutta Mirvalle se on ehdoton joulun edellytys. Ja aito, mikään muoviteelmys ei kelpaa. Kyllä minäkin pidän aidon kuusen tuoksusta, kynttilöistä ja taidokkaasta koristeiden ripustelusta, mikä tehdään ehdottomasti vanhoilla perinteisillä koristeilla. Kuusen paikka on tuolla oikealla näkyvässä ovinurkassa.

jaahas...jokos se uni taas tulisi....nukuin pari tuntia, mutta sitten heräsin pirteänä ja tulin koneelle. Neljän tunnin päästä olisi kuitenkin herätys, lähtö putiikkiin ja illalla menemme piiiiitkästä aikaa käymään kylässä. Tutun pariskunnan uudessa kodissa, jonne tulee useita muitakin ihmisiä. Ja mitä sitä laittaisi päälleen, plääh....

Mervi