Iloa tauluista

En voisi kuvitella kotia ilman tauluja. Minulla on oma "filosofiani" niiden sijoitteluun, mikä perustuu kehyksiin, värimaailmaan ja tietysti myös kuviin. Makuni on aika vanhanaikainen, julisteet eivät ole minun juttuni.

Meidän makuuhuoneesta piti alunperin tulla "seesteinen, rauhallinen", mutta pikkuhiljaa se kuitenkin alkoi täyttyä. Seinä täyteen tauluja ja vaaterekki, joka teki yleisilmeestä tosi rauhattoman. Olin kuvitellut, että pärjään yhdellä kaapilla, mutta vuosien kuluessa kyllästyin siihen, että kausivaatteet pitää ahtaa pahvilaatikoihin ja roudata yläkertaan. Päätin tehdä asialle jotain valittamisen sijaan. Niinpä hankin tuohon rekin tilalle kunnon vaatekaapin. Noh, se rekkikin jäi, mutta peittyy nyt oven taakse.

Taulut piti tietysti ottaa pois ja kun ne oli pari kuukautta maanneet pöydällä, pyysin miestäni mukaan urakkaan. Eilen sitten hän naputteli ne uusiin paikkoihin. Ja kun mun mies ryhtyy hommiin, se onkin tarkkaa puuhaa....

Eteisestä olikin jäänyt muuttovaiheessa ( 6 vuotta sitten) yksi seinä tyhjäksi ja siihen nyt sommittelin tyttöjen ylioppilaskuvat ja suojelusenkelitaulun.

Koska tämä talo on vanha neuvola, on vastaanottohuoneiden ovella ollut tuollaiset "sisäänpääsypainikkeet" ja niistä on osa jätetty paikoilleen. Ei tämäkään makuuhuoneen ovella oleva kuitenkaan toimi.

Olen joskus löytänyt tällasen osuvan kortin, missä on meidän molempien horoskooppimerkit, puoliso on kalat ja minä vaaka - ehkä tuosta voisi tehdä kunnollisen taulun?

Eteiseen tuli myös meidän vanhempien hääkuvat. Tästä kuvasta näkyy meidän kodin historia, sen julkisen tilan fiilis. Tuo ovi eteisen perällä johtaa kaupan puolelle.

Tässä näkyy mun pedanttisuus taulujen suhteen: värimaailma sininen, kehykset hopealle hohtavat - sitten ne pääsevät rinnakkain. Vaikka aihepiiri onkin ihan eri.

Kun kerran sain miehen vasaran varteen, niin homma laajeni myös olohuoneen puolelle. Tämä näkymä avautuu silmieni eteen, kun istun ja kudon ja katson telkkaria. Huomaatko yhdistävän tekijän? Ruskeaa ja vanhanaikaista, kahdessa taulussa elonkorjuuta...

 

Tästä yhdistelmästä tuli ihanan herkkä, kaksi lintutaulua.

Makuuhuoneeseen jäi klassikko rakkaus-taulu. Vaikka niin päätin, että tähän kauniiseen tapettiseinään ei MITÄÄN laiteta.

 

 

Onnistuinko sun mielestä? Oletko sinä tauluihminen, vai katsotko mieluummin tyhjiä seiniä?

Mervi

Mustaa ja valkoista

Enpä olisi osannut muutama vuosi sitten edes kuvitella, miten mustavalkoinen minusta tulee. Vaatteet ylläni on usein harmaata, mustaa ja valkoista, mutta toki välillä violettia ja jopa ripaus punaistakin joskus. Sisustuksessa näyttää sama värikoodi valtaavan alaa.

Kävin ostoksilla Jyskissä. Piti ostaa vain halpa fleecepeitto käsityötarpeiksi (siitä myöhemmin toisessa blogissani Eipäs: myöhemmin huomasin, että julkaisin tän "väärässä" blogissa) mutta huomasin lähteväni ison kasan kanssa - kaikki mustavalkoisena!

Tämä on käsityömateriaalia, hinta muutaman euron.

Ihanan iso ja pehmeä torkkupeite

teippirullakin pitää olla mustavalkoinen!

 
Koska henkari-vaatekaappini on hirveän pieni ja täysinäinen, kuvittelin pitäväni pitkät housut hyllyllä. Kyllähän ne siinä isossa pinossa ryppyyntyy, joten ostin tällaisen housuhenkarin, kun sellainen eteeni tupsahti. Tuntuu kätevältä, varsinkin, kun nuo poikkipuut saa irti. Housujen laittaminen ja poisottaminen sujuu siis kätevästi.

Kaapissa tuo hökötys ei vie kuin yhden henkarin tilan, joten sen sain vielä mahdutettua tupaten täyteen pikkukopperooni.

Olin jo jonkin aikaa etsinut mustaa tai valkoista kannellista laatikkoa makkariin sänkyni viereen epämääräisille nyttyröille, mitä siihen kertyy. Yösukat, säärystimet, käsirasvaushanskat ym... Tämä 2,50 euroa maksava kori oli nappilöytö!

Torkkupeittoja ostin kaksi, mustan ja valkoisen. Toinen jää makkariin ja toinen siirtynee keittiöön. Molemmat ovat oikein suloisen pehmeitä ja ennen kaikkea tarpeeksi isoja. Yhdet päikkärit jo otin tuohon valkoiseen kääriytyneenä. Makoisaa oli! Molemmat peitot ovat kylläkin keinokuitua, mitä yleensä inhoan, mutta eipä ollut hintakaan paha, parinkympin luokkaa.

Nyt alkaa makuuhuone olla mieleinen. Paitsi. Tuo jalkalampun jalkaosahäkkyrä on ikävän näköinen. Olen kuitenkin tykästynyt lamppuun, vaikka välillä jo meinasin vaihtaa sen johonkin eleettömämpään. Mutta tässä on hyvä valo ja pitää kai sitä jotain romanttistakin sentään olla?

Tuota sängyn vastapäistä seinää joudun varmaankin vielä miettimään. Siellä on ihan turhan paljon tapahtumaa. Kukaan ei noilla tuoleilla ikinä istu, niille vaan kasataan päiväpeite ja tyynyt. Molemmista tuoleista tykkään kovasti, olen ne itse päällystänyt ja sopivat värimaailmaan. Sille seinälle tulee vielä tauluja, kuvia perheenjäsenistä.

Mervi

Voisko tätä irtiotoksi sanoa?

Jo torstaina kuulin useamman toivotuksen "hyvää viikonloppua!" - Mitä ihmettä, eihän torstaina vielä minkäänlainen viikonloppu ala? Tai no.... Perjantaina vielä työpäivä ja lauantainakin tynkätyöpäivä. Lauantaina iltapäivällä aloin tuntea turhautuneisuutta.

Harvoin tympäännyn työhöni. Hetkittäin ja johonkin ikävään työvaiheeseen kylläkin. Perjantaina alkoi tuntua siltä, että nyt pitäisi olla jotain vaihtelua: minullahan työ- ja vapaa-aika limittyvät ja lomittuvat yhdeksi ja samaksi työksi.

Facebookista katselin, kun tuttu yrittäjäpariskunta vilkuttelee paikallisesta pubista. Vaikka vähän ehkä haikeutta tunsinkin, tiedän, että sellainen ei ole meidän juttu. Teatteriin olisin ehkä voinut mennä, ja pari vapaalippuakin olisi ollut, mutta ei siihen aikaan sitten ollut mitään menossa. Kylään meneminen ei tullut edes mieleen, shoppailu on täysin poissuljettu vaihtoehto - en tarvitse mitään, enkä jaksa kaupoissa kierrellä.

Olemme mieheni kanssa molemmat kotona viihtyviä, emmekä helposti saa lähdettyä mihinkään. Niinpä minä jäin kotiin - nukkumaan. Nukuin lauantai-iltapäivällä monta tuntia. Loppupäivä meni tässä koneen ääressä ja vähän telkkaria katsellen ja tilaustyötä neuloen.

Vapaa-aikaa
Tänään, sunnuntaina, annoin itselleni vapaapäivän. En ole tehnyt mitään, minkä nimi on Pellavasydän. Nukuin puoleen päivään ja tunsin itseni virkistyneeksi, vaikka illalla olikin vaihteeksi sänkyyn-ylös-sänkyyn-ylös -touhua kipujen ja huonon lääkityksen vuoksi.

Täytyy myöntää, että ihan ILOKSENI aloin siivota vaatekomeroani. Vedin hylly kerrallaan kaikki pois kaapista. Lajittelin ja järjestelin. Monta "uutta" vaatetta löytyi, sellaisia, joiden olemassaoloa en muistanutkaan. Olivat hautautuneet kasojen alle. Sovitin kauan käyttämättömänä olleita.

Korjausompelua
Ylitin itseni täydellisesti. Korjasin monta asua. Liian pitkän puolihameen - kirpputorilöytö, jota en ole koskaan pitänyt - lyhensin sopivaksi kolttuseksi. Ylimääräiseksi jääneen helman kiinnitin liian lyhyeen puseroon, josta nyt tuli käyttökelpoinen. Kavensin monet hihat. Pienensin liian isoja päänteitä ja isonsin liian pienen. Useammat pitkät housut sain käyttöön, kun kavensin niitä tosi reippaasti. Silitin ryppysiä vaatteita ja lajittelin työ- ja kotivaatteet omiin kasoihinsa.

Vieläkin liikaa vaatetta
Nyt kaappi näyttää siistiltä. Jokainen vaate on näkyvillä (no ainakin melkein kaikki). Muutaman laitan kierrätykseen ja joitain liian pieniä odottamaan laihtumista, höh.... Vieläkin joudun toteamaan, että minulla on kertakaikkisesti liian paljon vaatteita. En ikinä kerkiä noita kaikkia käyttämään tämän talven aikana. Laihdutusleikkauksen jälkeen en hikoile ollenkaan, enkä käytä deodoranttia, joten sama vaate voi olla käytössä monta päivää. Hmmmm.... sellainenkin hyöty laihtumisesta on tullut huomattua, että ruoka ei enää tipu rinnuksille, eikä näin ollen pyykkiä kerry ollenkaan entiseen malliin.

Nyt vaan jatkan ostolakkoani. Kesään asti minulta on täydellisesti kielletty minkään vaatteen ostaminen. Alusvaatteita ja sukkahousujakin olen hamstrannut niin, että riittää moneksi vuodeksi.

Kun seuraavan kerran valitsen työasua, koitankin ottaa käyttöön jonkun kauan huilanneen asun. Ja sitä mukaa, kun huomaan, ettei joku vaate olekaan iloa tuottava tai sopiva, sen laitan pois.

Minkäs projektin seuraavaksi aloittaisin?
Huomenna, maanantaina on myös vapaapäivä, mutta nyt on jo vähän tehtävä asiakkaiden korjausompeluita, kun olen luvannut tiistaina olevan valmiina. Ulkotakkien vetoketjuja ja semmoisia. Mutta käyn myös tutustumassa uuteen putiikkiin (auts! miten saan oltua ostamatta mitään)

Nyt kun tätä julkaisen, maanantaina, olen oikein tyytyväinen. Vaatekaapit, myös henkarikaappi, ovat vähän aikaa järjestyksessä. Ihana aamu, aurinko paistaa, eikä ole kiirettä mihinkään. Järjestelen paikkoja sieltä ja täältä, neulon vähän aikaa ja teen mitä huvittaa. Pidän itselleni puhetta, miten tyytyväinen saankaan olla elämääni. Aina paremmaksi tunnen oloni, jos vähän viitsisin vaivautua - myös omien asioideni hoitamisessa! Pellavasydän kun tahtoo olla elämässäni etusijalla, mutta kyllä "vapaa-aikaakin" täytyy olla. Välillä sitä täytyy järjestää....

Mervi

Vaatteista, asuista ja kaapista

En olekaan pitkään aikaan postannut mitään vaatteista. Syynä ennen kaikkea se, etten ole vaatteita ostanut. Olen tieten välttänyt edes poikkeamista kauppaan saati vaatetankojen pläräämistä.

Aina ei voi jäljittää, mistä inspiraatio iskee, mutta tänä iltana - lauantaina siis - asensin kameran jalustimeen ja otin ensimmäisen asukuvan. Lähinnä itseäni varten aion ottaa muutamia kuvia ja tarkastella näkökulmasta, jonka kerron myöhemmin, jahka ensin olen testannut sen paikkansapitävyyden.

Yksi näkökulma vaatteisiin on tässä postauksessa "Oma koti valkoinen" - blogissa. Näette siellä myös minun kommenttini. Tämä osui ja upposi. En ikinä voisi kuvitella omaa vaatekaappiani samanlaiseksi, mutta paljon voisin tuosta ideasta oppia!

Tänä viikonloppuna on pakko vaatekaapille jotain tehdä, sillä sieltä on jo tippunut osa vaatteista lattialle. Tervejalkaiselle ei ole mikään ongelma nostella tavarat paikoilleen ja järjestellä samalla, mutta minun täytyy siihen erikseen ruveta. Enkä pysty kauaa tekemään tuollaista hommaa yhtäjaksoisesti, joten yksinkertaiseenkin hommaan tuhraantuu jopa koko päivä.

Jos puolet laittaisi vaatteista pois, tulisikohan tarpeeksi tilaa? Ihan varmasti sillä määrällä pärjäisi. Kuten Miia tuolla blogissaan minulle neuvoo, kannattaisi ensin laittaa osa vaatteista pois näkyvistä ja sitten ihmetellä, että kaipaako niitä...

Mutta pahimmillaan voi käydä näin: Muutossa löytyi vintiltä jätesäkki, josta paljastui itse ompelemiani vaatteita 90-luvulta. Ajalta ennen nuorimmaisen syntymistä ja lopullista lihoamista. Nyt ne taas mahtui päälle ja tulivat asetelluiksi vaatekaappiin. Yhtään kertaa kylläkään vielä käyttänyt, sellaisia toimistovaatteita kun ovat.

Tässä siis ensimmäinen asukuvaus. Extempore otettu, ilman minkäänlaisia valmisteluja. Tällaisessa asussa työskentelin tänään Pellavasydämessä. Neulepusero ja sen päällä trikoo...tuollainen... mikälie liivihameentapainen. Joustava puolihame ja rakastamani lämpösukkikset!

Ja mitä tästä opin? Paljonkin... RYHTI. Kyynärsauvan käyttö vaikuttaa hirveästi. Olen aivan vinossa. Mutta miksi ihmeessä myös vaatteet ovat vinossa? Nuo helmat on kylllä ihan yhtä tasaiset, oikeesti...

No niin, tästä se alkaa. Yöllinen kuvaus nyt oli pahin mahdollinen, mutta onpahan kameran jalustimen käyttö taas opeteltu ja itselaukaisu löydetty. Säädöt onkin sitten eri juttu.

Tässä projektissa ei olekaan valokuvaaminen pääasia, vaan nyt tutkitaan asuja.


Ja tämä on lähtökohta, nyt laitetaan vaatekaappi uusiksi!

Mervi

Nopeasti valmista, hups!

Täällä siivotaan. Koitetaan keksiä sijoituspaikkaa laatikoista puretuille tavaroille. Verhoista jäänyt kaitale, hmmm.... jospa tekis ihan heti sen tyynyn, niin ei tarttis kangasta siirrellä paikasta toiseen.

 Sain selitettyä itselleni, ettei tuohon kannata sen kummempia kiinnityssysteemejä kehitellä, ihan vaan napeilla kiinni - on sitten helppo raksia ne pois, jos täytyy vaikka pesuun laittaa.

Lienevät jonkun vanhan palttoon napit. Kaksi juuri sopivasti.

Ja sitten kun sain valmiiksi, kuvat otettua ja aloin tätä kirjoittaa, huomasinkin, että hups! eihän se ollutkaan makuuhuoneen verhokangasta. Harmaa, kuin harmaa....ettei sinällään, mutta olohuoneeseen tyyny kuuluu - sinne siis!

Olohuone on vielä aivan keskeneräinen. Meidän seinät ei todellakaan tule olemaan noin paljaat. Kaiketi?

Mervi

Uusi kone ja kaikki...

Kyllä mun nyt niin kelpaa! Uudessa kodissa on elämä lähtenyt rullaamaan, vaikka pientä totuttelua onkin: kaapit aukee väärään suuntaan, uusia hanoja ei osaa käyttää, pyyhkeille ei ole paikkaa jne.

Mutta mulla on uusi pöytäkone ja se toimii kuin ihmisenmieli, jopa nopeammin kuin mun sormet. Nyt sen vasta huomaa, miten paljon meni aikaa odotteluun, kun vanha ja väsynyt kone yritti viimeisillä voimillaan availla sivuja ja tiedostoja. Harmi tietysti se, että kaikki kuvat, sähköpostiosoitteet ja tekstit ym. on menetetty vanhan koneen tilttaamisen myötä.

On tämä elämä helppoa, kun koti ja työ on samassa talossa. Oven vaan aukaisen ja olen työpaikalla. Mua ei ollenkaan haittaa, että vapaa- ja työaika menee sekaisin. Mun omaa kaikki. Ei tarvitse enää kanniskella painavia laukkuja edestakaisin, eikä ole enää tarvikkeet väärässä päässä, kun kaikki on tässä.

Tällaisen tekstin laitoin toiseen blogiin:

Makuuhuoneen sisustaminen edistynyt...

Olemme nyt muuttaneet uuteen kotiin. Kolme yötä on nukuttu ihan hyvin.

Erittäin tyytyväinen olen makkarin tapettiin ja melkein tyytyväinen verhoihin, mutta sängynpeite askaarruttaa. Pitkään ailahtelin mustan ja valkoisen välillä ja päädyin mustaan. Nyt se kuitenkin näyttää liian synkältä. Toinen puoli peitteestä on harmaa.

Mitä mieltä sinä olet, vaihdanko valkoiseen?