Viestinnästä

Kirjoitinkin tässä muutama päivä sitten kommunikoinnin vaikeudesta. Välineistä ja kanavista ei nykyaikana ole puutetta. Melkein kaikilla on jo tietokoneet ja älypuhelimet - vai onko sittenkään? Kansalaistaitoihin taitaa jo nykyään kuulua somen käyttö: Facebook, Instagram, Twitter ja mitä näitä nyt onkaan. Vaikka ei silti, tunnen nuori ihmisiä, jotka eivät ole Facebookissa, eikä siellä ole läheskään kaikki asiakkaanikaan. Minä taas "en voisi elää ilman".

Joku asiakkaani harmitteli, miten hankala oli löytää Pellavasydän-putiikkiin. Kun ei puhelinluettelosta löytynyt. Juu ei. Perjantai-iltana sulkemisajan jälkeen minulle soitti mies: "Mulla olis täällä nyt sulle jotain." ????? Multakuorma kuulemma. Minä mitään multaa... No sen mullan oli tilannut joku toinen osoitteeseen, jossa minä aloitin yritykseni vuonna 2008. Netin salaisissa kansioissa on säilynyt tieto, joka yhdistää minun puhelinnumeroni tuohon vanhaan osoitteeseeni. Tai toisinpäin. Osasin sentään neuvoa hänelle ihmisen, joka ehkä saattaisi tietää, kuka sitä multaa kaipaa.

Jos minä en löydä jotain yritystä netistä, sellaista yritystä ei minulle ole olemassa. En halua kävellä turhaan, joten varmistan netistä aukioloajat. Hämmästykseni oli melkoinen kun havaitsin, että yksi tukkuliike, joka myy paljon tavaraa yrittäjille, ei tarjoa mahdollisuutta netistä etsiä tuotteitaan. Aika hankala tilata.

Nyt olen ottamassa haltuun Instagramia. Tyttäreni loi tilin ja muutamia harjoituksia olen sen kanssa jo tehnytkin. Voit sinäkin käydä katsomassa: @pellavasydan. Hetken mietin, että olenko siellä omalla nimelläni vai yrityksen nimellä. Vaihdoin osoitteeksi pellavasydän, silloin toiminta on yhtenevää tämän blogin kanssa. Sinne muodostuu samanlainen sillisalaatti, kuin on tämäkin. Omat ja yrityksen asiat sulassa sovussa.

Toisaalta sitä Instagramia on nopeampi käyttää. Mutta tässä vaiheessa, kun kuvien siirto ei vielä aivan täydellisen taitavaa ole, minun pitää kuljettaa mukanani SEKÄ kännykkää ETTÄ kameraa ja kuvata molemmilla. Se ei ole kätevää.

Hästägit on siitä mainioita, että salamana kirjoitettuani #wilhelmina (keksi) joku aivan pellavasydämeen liittymätön ihminen jossain muualla päin maailmaa tykkää kuvastani. Paitsi että hänellä on mielessään ihan muut asiat kuin keksit.

(Ai että - minä osasin ottaa KUVAKAAPPAUKSEN! Jippiiii....)

Joko sinä olet Instagramissa? Entä yrittäjä-kollegat: onko Instagramilla mainosarvoa?

Pellavasydämen Mervi

Some kauppiaan apuna

Koska en ole "käynyt mitään kouluja" yrittämiseen, olen joutunut oppimaan monia asioita kantapään kautta eli onnistumisien ja välillä virheiden kautta. Yksi tällainen vaikea asia on ollut markkinointi ja mainostaminen. Otanpa yhden pienen siivun tästä kokonaisuudesta: mainosten tekeminen. Siis oikeasti itse tekeminen. Osaan kirjoittaa kauniilla, virheettömällä - vaikkakin vanhanaikaisella - käsialalla. Harvoin kirjoitan siististi, vaan yleensä harakanvarpaita, mutta osaan kyllä. On kuitenkin ihan toinen asia kirjoittaa isoa tekstiä mainokseen, vaikkapa katuständiin.

Suoritin aikoinaan merkonomin tutkinnon yksityisesti, mikä tarkoitti vain tenteissä käymistä. Puuttuvia lisäpisteitä hankin mm. mainostekstauskurssista. Että hataraan muistiverkostooni joku asia onkin niin selvästi piirtynyt, kuin sen kurssin käyminen. Oli joulunalusaika ja ihan hirvittävästi tekemistä. Esikoiseni oli muutaman vuoden vanha ja yhdessä ajoimme iltaisin Ähtäristä Virroille tekstaamaan. Suhtauduin kurssiin erittäin kunninahimoisesti, se oli sitäpaitsi kiinnostavaa. Opin tekstaamaan kirjaimet ALHAALTA YLÖSPÄIN. 

Nyt vuosikymmenien päästä muistan vielä nuo perusasiat, mutta käytännöksi ne eivät ole muuttuneet, en edelleenkään osaa kirjoittaa isoa tekstiä. Periaatteena pidän, että kaikki ulkona sijaitsevat mainokset, tiedotteet tai opastukset pitää kirjoittaa niin isolla ja niin selkeästi, että ne voi autolla ohiajaessa lukea. 

Onkohan mainostekstaus ala, jota ei voikaan oppia, vaan se on sisäsyntyistä, jos on? Kunnianhimo asiaan on kaikonnut. Teen mainokset aina hirveällä kiireellä (se ei ole selvinnyt, mihin on kiire) enkä tee esim. lyijykynämallinetta. Niin muistan pikku-Mervin, joka oli Pellavasydämessä muutama vuosi sitten harjoittelemassa. Hän oli pikkutarkka ja teki upeita mainoksia. Mitähän kaimalle nykyään kuuluu?

Mitä, jos ensi vuonna ottaisi tavoitteeksi harjoitella ja oikeasti panostaa (kielioppivirhe: vain panostaja panostaa) mainosten tekemiseen?

Markkinointiin ja mainostamiseen kuuluu myös somettaminen, mihin taas kuuluu facebookin käyttö. Siinä olen petrannut viime kuukausina. Muutamassa kuukaudessa tykkääjien määrä on noussut n. kolmesta sadasta yli seitsemään sataa. Olen käyttänyt maksullista mainosta hyvin pienillä budjeteilla. Olen lisännyt postausten määrää ja yrittänyt valikoida sellaisia aiheita, jotka oikeasti kiinnostavat. Käytkö sinä Pellavasydämen facebook-sivuilla? Minkälaisen arvion antaisit? Sinne on helpompi postata kuin tänne blogiin. Tämä vie enemmän aikaa.

Tänään sain oikein hyvän esimerkin facebookin mainosarvosta. Tässä tapauksessa hyötyivät sekä asiakas että minä.  Minulta kysyttiin viestissä saunahattuja ja turbaanipyyhkeitä. Olin juuri alentanut noiden pyyhkeiden hinnan -50% . Laitoin siis niistä kuvat ja hintatiedon sivulle. Siitä seurasi useampi kauppa ja asiakkaat olivat tyytyväisiä, kun lahjalista lyheni.

Myös vanhat postaukset saattavat tuoda iloa vielä vuosien jälkeen. On kysytty taikinatiinua ja viimeksi uunipuuron ohjetta. Google on mainio markkinoija, se tuo juuri oikeita vastauksia asiakkaan kysymyksiin. Minun 7 vuotta vanha blogini on kyllä jo niin laaja repertuaari eri asioita, että jos itsekin googlaan melkein mitä  vaan käsitöihin liittyvää, kyllä sieltä ennemmin tai myöhemmin joku tuttu kuva tulee vastaan. Välillä hätkähdän, kun en tunnistakaan omia kuviani!

Vieläköhän sitä vaihtaisi pieneen katuständiin mainoksen vai laittaisiko oikein ison ständin ja siihen useamman pikkumainoksen? Ehkäpä joku ohikulkija pysähtyisi ja poikkeaisi....

Voisin laittaa vaikkapa tekstin:           

Saimme vielä uuden erän
aivan ihania
NUKEN VAATTEITA 


Tai tällaisen:

Etsitkö vielä lahjaa lapselle?
Meiltä löydät leikinkestäviä
Baby Born -nuken vaatteita

Tai yleisesti näin: 

Me ratkaisemme lahjapulmasi.
Tervetuloa valitsemaan! 

Nyt alkaa olla vitsit vähissä, mutta kahtena päivänä vielä - tiistaina ja keskiviikkona - palvelemme asiakkaita ja autamme epätoivoisia lahjan etsijöitä. Aika harvoin kukaan lähtee pois ihan tyhjin toimin. Yleensä sentään vaikka joku pieni juttu löytyy. Esim. saunatuoksu, joka sisältää koivunlehtiä. Eikö olekin ihanaa, kun joulusaunassa tulee koivu ja kevät mieleen!

 Pellavasydämen Mervi

Uskotko, että tämän kirjoituksen kirjoittaminen oli aivan sattuman kauppaa. Aloittaessani ei ollut hajuakaan, mistä kirjoittaisin. Eikä ollut aikomusta edes kirjoittaa. Kuitenkin aloitin ja "keksin" sitä mukaa. Tämmöinen siitä tuli. Kannattiko, vai olisiko ollut parempi mennä nukkumaan? Kun kello on sentään jo yli yksi yöllä.

Kyllästyttää

Telkkari ei enää vangitse minua
Muistan ajan, kun istuin aina telkkarin ääressä virkkaamassa tai neulomassa. Kaikki kiinnostavat ohjelmat piti nähdä tai ainakin nauhoittaa. Vähän väliä tuli boksista ilmoitus, että tallennustila ei riitä.

Sen sijaan minusta tuli nettiaddikti
Sit yhtäkkiä ei enää telkkari kiinnostanutkaan. Aloin nettiaddiktiksi. Kaikki kiinnostavat blogit piti käydä joka päivä katsomassa, vaikka vain pieneen osaan tuli päivittäin uutta päivitystä. Keräsin myös uusia blogeja. Osa blogeista on lukulistallani, joten automaattisesti näen uudet jutut, mutta aika monta on vain omissa kirjanmerkeissäni, joten niitä pitää omatoimisesti käydä tarkastamassa.

Muuten vaan kaunis kesäinen kuva näin talven keskelle

Blogit
Nyt alan huomata tietynlaista kyllästymistä siihenkin. Joku blogi saattaa olla pitkänkin aikaa kurkkaamatta. Tiedän jo, mitä siellä on. Sitä samaa joka päivä. En usko, että haluaisin blogin varsinaisesti uudistuvan, mutta toivoisin laajempaa kirjoa aihealueisiin. Pelkkä päivän asu - ja sekin samantyyppisenä joka päivä - ei pitkään jaksa kiinnostaa. Haluan tietää jotain muutakin seuraamastani ihmisestä. Jos blogi täyttyy yhteistyökumppaneitten mainosjutuista, alkaa sekin pian maistua puulta - vai onko se kateus, joka harmittaa?

Facebook
Seuraava vaihe harrastuksessani on se, että olen alkanut seurata facebook-ryhmiä. Että voi olla ihminen hölmö ajankuluttamisessaan! Kovin harvoin niitä lukiessa saan hyvän mielen, enimmäkseen alkaa harmittaa. Mutta joku on saanut minut koukkuun. Joudun myöntämään, että toisinaan seuraan jotain ketjua vain sentähden, että haluan nähdä, miten pitkälle ihmiset menevät ilkeydessään tai kuka saa sanoa viimeisen sanan ja kuinka kauan ketjua jatketaan, kunnes yp sen poistaa.

Tottakai on selvää, että uutuudenviehätys aikaa myöden katoaa. Vain tosi ystävyys säilyy vuodesta toiseen ja se kestää myös pienet kolhut. Noin niinkuin live-elämässäkin.

Mikähän vakuttaa blogin kiinnostavuuden elämänkaareen;
1) syvällisyys
2) monipuolisuus
3) tuttuuus
4) uudet ideat, niin uuden käsityöideat, ruokaohjeet kuin ostosmahdollisuudetkin
5) uudet käänteet bloggarin elämässä
6) omassa eämässä tapahtuvat muutokset - äitiysblogi alkaa toki kiinnostaa uudellalailla, kun huomaat olevasi itsekin raskaana jne.

Väistämättä tästä ajatuksesta tulen siihen päätelmään, 

että kyllä jotkut kyllästyvät myös minun blogiini.  

Ei, ei nyt tarvitse alkaa kehua. 

VAAN TOIVON JOTAIN MUUTA. 

Olisi kiva, jos te, jotka säännöllisesti käytte lukemassa tätä minun blogiani,

 kertoisitte jonkin TOISEN blogin, 

joka on mielestäsi seuraamisen arvoinen. 

Tässä on kaksikin hyötynäkökohtaa:

- minä saisin uusia kiinnostavia blogeja listalleni
- oppisin tuntemaan sinua ehkä hitusen, kun tietäisin, millaista blogia luet mielelläsi.

Vai kertooko ihmisestä mitään se, mitä blogeja hän lukee?


Olen kovin iloinen siitä, että lukijamäärät tässä blogissa ovat kasvaneet viime aikoina. Muutama uusi kasvo on ilmestynyt tuohon sivuun lukijalistaankin, mutta tilastollisesti lukijoita on paaaaljon enemmän. Olette kaikki sydämellisesti tervetulleita seuraamaan Pellavasydämen sykettä ja minun elämääni.

Seuraatko sinä facebookia? Entä sen ryhmiä? Oletko löytänyt kivan ryhmän, missä voi oikeasti keskustella rakentavasti. Sellaisen haluaisin minäkin löytää. Mutta onko sekään ryhmä enää yhtä fiksu, jos minut sinne päästetään mukaan? Siinäpä miettimistä!

Vielä on Twitter, Pinterest ja Instagram kokematta
Sitten mulla on vielä paljon uutta koettavaa: en ole Twitterissä enkä Instagramissa. Ja ainakin Pinterest on kuulemma koukuttava. Kyllä meitä ihmisiä houkutellaan sinne ja tänne ja kun ihan kotonakin olisi tarpeeksi haastetta. Ihan vaan oman itsensä hoitamisessa.

Toivoisin - vai toivoisinko - pääseväni vapaaksi näistä riippuvuuksistani? Ainakin jäisi paaaaljon enemmän aikaa tehdä jotain muuta kivaa. Lukea kirjoja, tehdä käsitöitä, kuntoilla, hoitaa ystävyyssuhteita...




Mervi

Käsityömessujen ostokset

Tämä päivä on mennyt "selviämisessä". Onneksi ei ole mitään pakollista tekemistä tai menemistä.

SOSIAALISEN MEDIAN MAHDOLLISUUDET
Vähän aikaa sitten soitti minulle vieras naisihminen. Olemme samalta paikkakunnalta ja hän oli istunut takanani linja-autossa käsityömessumatkalla. Nyt hän kyseli, olinko hukannut jotain messualueella. Kerroin, etten ole vielä nyssyköitäni edes purkanut.

Facebookissa kuulemma on tiedotus, että Jatan Aitan pöydän luo on joltain kainalosauvoilla kulkevalta ihmiseltä pudonnut omaisuutta. Pyydettiin jakamaan tietoa. Nyt tämä takanani istunut nainen otti minuun yhteyttä. Hieno homma, että näin tiedotetaan ja vielä hienompi asia, että joku on viitseliäs ja tarttuu puhelimeen. Hänkin joutui kuitenkin näkemään vaivaa sen saadakseen. Kiitos sinulle, jos tätä luet!

Samaisella käsityöihmisellä oli toinenkin ongelma. Hän oli ostanut lankaa mielenkiintoiseen huiviin, mutta ohje oli jäänyt saamatta. Pelkällä tiedolla, että on Ravelryssä huiviohjeena, ei pitkälle pötkitä. Tarkalleen hän tiesi, missä kohtaa myyjä oli - vanhempi nainen yksinään - ja että oli muutakin kuin lankoja myynnissä.

Minähän tietysti asiakaspalvelijana aloin selvittää vyyhteä. Lähetin viestin ystävälle, joka myös oli ostanut langan ja ohjeen - että jos vaikka sattumalta olisi sama huivi. Sitten selasin Ravelryn huivisivustoa, mutta kun en ole alkuperäistä huivia nähnyt, niin enpä osannut oikeaa varmaankaan edes etsiä.

MINUN OSTOKSENI
Pullautin kassin sisällön keittiön pöydälle sikinsokin. Tässä ovat minun ostokseni:

Jätin noita vähän tuolla lailla arvoituksellisesti, että saan tehdä vielä toisen postauksen, jossa esittelen nämä yksitellen ja selostusten kanssa.

Kaikissa ostoksissa - ei pelkästään messuilla - on kivaa, jos myyjä pakkaa ostokset nätisti, eikä siihen merkillisiä tarvita. Esimerkiksi näin:

Toki itsekin myyjänä tiedän, että kaikki pakkausmateriaalit (ainakin yleensä) maksavat. Jopa tuollainen tarrasydän on ehkä 0,20 € jos vähittäiskaupasta ostaa. Mutta on se vaan niin kivaa. Usein säästänkin pusseja ja pakkauksia, niitä voi jossain yhteydessä kierrättääkin.

Vielä parempi on, jos pakkauksessa on myyjän tiedot. Messuilla varsinkin on sellainen ongelma, ettei kotiin päästyään enää muista keneltä on minkin tavaran ostanut. Käyntikortti olisi ehdoton sujauttaa ostosten joukkoon. Tai sitten näin:

Nyt tää lähtee "aamupesulle", vaihtaa yöpaidan päivävaatteisiin ja suunnistaa kaupungille. Postista on tullut kaksikin pakettia (iiik, mitähän kivaa?) ja puodista käyn hakemassa kankaan, josta pitäisi olla tyynyliinat ommeltuna perjantaiksi.

Illalla on sitten taas teatteriharkat ja menen jännityksellä sovittamaan trikoohousuja isolle miehelle.

Mervi