Hauskaa luettavaa vanhoissa naistenlehdissä

En osanne selittää, mitä puuhaan nykyisin. Liittyy vanhenemiseen ja luovuttamiseen. Olen siivoillut nurkkia kaupan puolella. Ompelijani Arja tekee valmiiksi vuosien aikana kertyneitä keskeneräisiksi jääneitä juttuja ja paljon laitetaan roskiin. Haluan hävittää kaikki pahvilaatikot, joissa lukee "keskeneräisiä". Eilen vietiin 5 vanhaa ompelukonetta ja saumuria odottamaan kaatopaikkakuormaa. Olen järjestellyt myös toimistoani. Ajatus taustalla saattaa olla putiikin lopettaminen lähivuosina?

Koska olen vuosien ajan kerännyt kaikenlaista "tästä voisi tehdä..." ja nyt tajuamassa, etten ehkä elämäni aikana toteuta kaikkia hienoja ideoita, niin heitän pois sellaiset materiaalit.

Tässä yhteydessä löysin kasan vanhoja naisten lehtiä: "Omin käsin", "Kotiliesi" ja "Kodin käsitöitä". Suurin osa lehdistä on 1930 -luvulta ja muutama -60 luvulta. Vaikka lehdet ulkomuodoltaan ovatkin aivan eri maailmasta, aiheet ovat kuitenkin loppujen lopuksi samat kuin nykyisinkin.

Jos nykymediaa syytetään laihuuden ihannoista, niin mitä tämä sitten on?

Minkä näistä haluat toteuttaa?

Kun lantiomitta ylittää 110 cm

 Onneksi oli sentään malleja tukevammillekin tantoille!

 Minun mielestäni entisajan vaatteissa oli paljon todella kauniita, mutta ei taitaisi nykynuoriso välittää näistä mekoista:

Näin kultainen nuorisomme pukeutuu

Jokaisessa lehdessä oli erilaisia pannumyssyn kirjailuja. Tässä retkeilylakki ja vyö hienosti kirjailtuina. Kyllä entisajan naisilla oli aikaa ja viitseliäisyyttä!

Monet vauvan nutut ja lasten villatakit olisivat sellaisenaan sovellettavissa tämän päivän lapsillekin. Tämä presidentin puoliso Kaisa Kallion myssymalli on aivan nykymuotiin sopiva - tupsua myöten -  ja sen voisin vaikka toteuttaakin. Puuvillainen vuori olisi muuten herkkähipiäisille tämän päivän ihmisille vallan mainio.

Mainoksia oli näissä lehdissä paljon ja niitä oli kyllä hauska lukea. Tämän lankamainoksen taidan suurentaa käsityöputiikkini seinälle.

Oikeat langat tyytyväisiin kauppoihin

Kierrätys ja tuhlaamattomuus ilmenee jo silloisissa mainoksissa

Tämä miesten nappipaita -mainos on kyllä hurmaava. On siinä saanut mainostoimisto laittaa luovuutensa peliin, kun on tällaisen runon rustannut!

Paljon on vanhoissa lehdissä ohjeita ja neuvoja ja tämä tarvekalu saattaisi olla hyödyllinen nykyäänkin? Ikinä en ole nähnyt sukanparsimiskonetta.

Kaiken tarpeellisen lisäksi (ateria, joka ei väsytä eikä lihota) lehdistä löytyi toki "hömppääkin": Kieku ja Kaiku - sarjakuva, keksittyjä tarinoita ja jopa kuvia kuninkaallisista. Tässä Ruotsin hovista:

Ruotsin kuningashuoneessa on kaksi pikku prinsessaa

Lopuksi laitan vielä kuvan erilaisesta Maamme-laulusta.

Ideana näiden lehtien säilyttämisessä oli käyttää hyväkseni huvittavat mainokset. Olen nähnyt tuotteita, joihin on painettu juurikin vanhoja mainoksia. Mutta nyttemmin olen varma, etten koskaan tule sellaisia tekemään, joten lehdet ovat minulle tarpeettomia. Jos joku haluaa, niin annan pois.

Pellavasydämen Mervi

Arkista juhlan odotusta

Meillä kotona mennään vielä aika arkisesti. Tänään oli putiikissa puuhakas päivä. Villasukkia paketoitiin PALJON. Ehdoton "hittituote" on tänä jouluna ollut (miesten) villasukat. En muista, että koskaan aiemmin olisi näin ollut. Se taas meni aivan samoin kuin viime vuonnakin, että lankojen ostaminen loppui hyvissä ajoin kuin seinään. Niiden jälkeen myytiin vielä kranssitarvikkeita. Kyllä muitakin lahjatavaroita ostettiin. Kaikenkaikkiaan oli ihan huippuhyvä myynti.

Huomenna, aattona, aion vielä päivystää ovikellon soittoa kotoa käsin.

Joulusiivo on tehty - mieheni imuroi ja pesi lattiat. Tytär pyyhki päällimmäiset pölyt. Minä poistin enimmät sotkuni lattioilta ja siinä se sitten olikin. Olen/olemme antaneet periksi. Muistan useamman joulun, kun olen putiikista tultua itkua vääntäen alkanut suursiivon. Ja kyllä tytölläkin välillä oli itkussa pitelemistä, kun kaappeja (ihan omasta vaatimuksestaan) järjesteli. Voi, se on niin turhaa!

Kaikkein eniten aikaani vietän tässä työpöytäni ääressä tietokone nenän edessä. Ja tätä ei ole ollenkaan siivottu. Selän taakse onneksi jäävät suurimmat sotkut. Voi olla, että pyhien aikaan intoudun järjestelemään tai sitten en....

Kuinka voikin aikuinen ihminen saada työpisteensä tuon näköiseksi. Kävisikö selitykseksi se, ettei pääse liikkumaan. Tai se, ettei voi kävellessään keppien vuoksi kantaa tavaroita mukanaan. No ei.
Mutta minua lohdutti facebookista  bongattu tutkimus, joka toteaa epäjärjestelmällisten ihmisten olevan iloisia, rohkeita ja lähes neroja. Lueppa täältä!

Meillä on kyllä laatikot paistettu (Mirva) leivonnaiset leivottu (Mirva) kiisseli keitetty (Aarre) ja jouluruoat hankittu (Aarre) mutta vielä syömme arkisesti. Vasta huomenna on juhlaruokien vuoro. Tässä iltapalani Turun Sanomien lisäksi:
alkoholitonta siiderijuomaa, saaristolaisleipää ja savukalatahnaa, joka on sitten kertakaikkiaan namnam. Paikallisen kalakaupan saalista.

Vielä ennen nukkumaanmenoa järjestelen kodarin päällisin puolin kuntoon. Aamulla on petivaatteitten vaihto. Joulusaunaa ei totutuista tavoista poiketen ole, koska tässä talossa ei ole saunaa.

Näillä mennään.
Pellavasydämen Mervi

Toinen siililapanen vielä jäi puuttumaan, mutta jos joku niitä kysyy, niin laitanpa odottaessa valmiiksi. Ja sain muuten kaikki tilaustyöt ajoissa tehtyä, vaikka aikamoisen loppukirin jouduinkin ottamaan.

Iiiik, melkein unohdin!

Tämä ilta meni taas teatterissa. Vein kassillisen valmistuneita puvustuksia ja ne näyttivätkin toimivan lähes hyvin. Muutamia aiempiakin toin kotiin vähän korjattavaksi. Teatterissa yleensäkin - ja tässä esityksessä erityisesti - on aina kova kiire roolien vaihdoissa. Samat näyttelijät tekevät montaa roolia, joten vaatteitten  vaihtoon voi jäädä vain muutama minuutti aikaa. Siinä täytyy vaatteiden olla toimivia ja nopeasti puettavia ja riisuttavia. Sellaisia korjauksia teen joihinkin kohtiin.

Harjoituksissa meni 4 tuntia ja varsinaisen näytöksen ajan kudoin sukkaa ja sainkin sen melkein valmiiksi. Paitsi että pimeässä ei aina onnistu, joutuu seuraavissa valoissa purkamaan ja korjaamaan. Minulle tuo ilta on aina sellainen lepohetki. Olen paikoillani - en pääsekään mihinkään - ja nautin esityksestä, tutkailen aikaansaannoksiani ja mietin vielä parempia toteutuksia.

Kotiin tulin kymmenen maissa. Juuri kun olin mennyt sänkyyn ja lopettelemassa kirjan lukemista (nykyään en taas välillä pystykään keskittymään lukemiseen, taitaa olla liikaa ajatuksia päässä risteilyllä?). Sitten yht´äkkiä päähäni jysähtää: huomenna on 11.12. ja mitä sitten?! Mun piti mennä aamulla laboratorioon. Apua, mä oon tilannu siivoojan klo 9. Eikäääää. Sitten katsomaan lähetettä, voi ei Tyksiin - pitääkö mun ajaa aamulla Turkuun, ei voi olla totta?

Rauhoitin itseni, luin lähetteen huolellisesti ja totesin, että kokeet voidaan ottaa myös Uudessakaupungissa. Miten sovitan yhteen laboratorioajan ja siivoojan tulemisen. Juuri viimeksi hän jousti alkamisajassa, kun silloinkin olin laboratoriossa. Uskokoohan hän vielä selitykseni?

Sitten muistin, että meillähän on mainio palvelu: ajan voi tilata sekä puhelimitse että netissä VALMIIKSI. Hienoa, Tykslab:in sivuille ja sieltä varaamaan ensimmäisen vapaan ajan. Näin se hoituu. Nyt saan aloittaa siivoukset aamulla yhdeksältä ja sitten käväistä laboratoriossa klo 11.40.

Ainut kurja paikka on se ravinnottaoleminen. Nyt jo on nälkä, kun ajattelen, että aamulla ei saa juoda kahvia, ei ottaa lääkkeitä (siitä en kylläkään ole ihan varma).

Huomenna meidän joulusiivous taas edistyy. Lattiat tulevat pestyiksi, matot vaihdetuksi. Hella vedetään paikaltaan ja seinät puhdistetaan (aina ja vain jouluna) Aikaa tähän on varattuna 9 - 14 joten jotain muutakin vielä ehtii. Tämä on Omakotiyhdistyksen jäsenilleen tarjoaamaa palvelua. Maksamme siitä 7 euroa tunnilta ja lisäksi matkakorvaukset keskustasta meille kotiin. Kun minä en kerran siivoukseen kykene, tulemma tätä palvelua käyttämään niin usein kun sitä vaan saa. Toki riippuu myös kulloisestakin palkatusta työntekijästä. Tällä kertaa meillä on oikein mukava nainen. On muuten ollut myös mies - talonmiehen tehtäviin.

Ei pelkästään siivousavun saajien kannalta, vaan myös näiden työllistyvien kannalta tämä on aika hyvä palvelu. Pitkään työttömänä ollut pääsee pitkästä aikaa työnsyrjästä kiinni ja monet ovat kehuneet, että se on ollut hyvä jakso. Osa-aikatyönä siitä ei tietenkään kerry täysiä työssäolokuukausia. Toiset tykkää, toiset eivät. Eikä tällaiseen hommaan kyllä ihan kaikkia voi suositellakaan. Välillä on kuulemma mummoja, joiden kanssa lasketaan lattialautoja, että pöytä ja matot tulevat varmasti oikeaan, samaan paikkaan. Tottakai.

Tällainen minä olen, piti käydä vaan lyhyt tiedonanto kirjoittamassa ja tekstiä tulee ja tulee ja....onko tuossa nyt mitään päätä tai häntää. Ottakaa tai jättäkää. Nyt meen uudestaan nukkumaan ja kello soittamaan 7.15. Otan lääkkeet (toi mun täytyy ehkä soittamalla tarkistaa aamulla) menen uudestaan peiton alle ja sitten herään oikeasti 8.15. Nippanappa olen pukeissa kun siivooja tulee. Ja muistan olla keittämättä kahvia.

Hyv´yötä!
Mervi

Niin paljon turhaa...

Kaikkein ikävin kotihomma on minulle aina ollut kausivaaterumba. Kesävaatteet varastoon, talvivaatteet esille ja päinvastoin. Pari viime vuotta se on hieman helpottunut, sillä mieheni toimii siinä(kin) hommassa avustajana - olosuhteiden pakosta.

Koko kodinhoitohuone pääsi täydelliseen kaaokseen, kun SEKÄ kesä- ETTÄ talvivaatteet seilailivat siellä täällä ja etupäässä lattialla jätesäkeissä. Tänään sain tarpeekseni ja teimme sen ruljanssin yhdessä. Siksi siis yhdessä, että minä en voi siirtyä vaate - tai mikään mukaan tavara -  kädessä mihinkään.

Jokaikinen kerta käymme saman keskustelun. Mieheni kysyy "koska olet tätä viimeksi käyttänyt" erilaisin sanavalinnoin. Ja minä joudun puolustelemaan ja selittämään että "ei nyt kannata kesävaatteita laittaa kirpparille, ei niitä NYT kukaan osta". Tai että "ei sitä tiedä, jos vaikka tänä talvena nuo housut jo mahtuisivatkin päälleni". Ja sitä rataa....

Kun saimme urakan valmiiksi ja kaikki talvivaatteet oli kaapissa (ja neljä jätesäkkiä kesävaatteita menossa vintille) mieheni huokasi, että puseroita/tunikoita oli kuulemma seitsemänkymmentä. Eikä - se laski ne kaikki! Enkä viitsi tarkistaa, vaikka se aivan uskomattomalta kuulostaakin.

Eihän mulla ole koskaan mitään päälle laitettavaa.

Lisäys: seuraavana aamuna oli kuitenkin pakko käydä tarkistamassa asia, sen verran se jäi kaivelemaan. Kyllä, toden totta, 71 henkaria.

Tässä kaapissa olisi ammattijärjestäjälle töitä. Montakohan henkaria jäisi jäljelle? Tällaiselle pihille ihmiselle vaan on NIIN vaikeaa luopua turhastakin tavarasta. Jos kuitenkin sitä tarvitsee....

Minua on valistettu (sisareni viimeksi tällä viikolla) etteivät ihmiset yleensä tee noin. Kaikki vaatteet kuulemma säilytetään samassa kaapissa. Mites teillä, mahtuuko kaikki kesä- ja talvivaatteet kaappeihin vai onko teillä samanlainen rumba kuin meillä? Tämä ei muuten koske vain minua - myös mieheni tekee omassa kaapissaan saman operaation. Sillä erotuksella, että hän vie paidat henkareissaan vintille. Vain minulla siis on kova silittäminen, kun nostelen vaatteet jätesäkeistä kaappiin....

Mervi

Lopun alkua

Nyt alkaa karu totuus konkretisoitua! Kuten kerroinkin viime postauksessa, olen alkanut laittaa paikkoja kuntoon. Kuntoon ja kuntoon - joku voisi sanoa, että menevät entistä enemmän sekaisin.

Siinä samalla siirrellessa tavaroita hyllyltä toiselle, olen tehnyt inventaaria, mitä kaikkea tavaraa lusmuilee toisten alla ja takana. On muuten tosi hauska huomata, että kun joku tuote nostetaan kunnolla esille, se alkaa kiinnostaa asiakkaita ja menee kaupaksi. Toinen huomattu seikka on alennusmyynti. Ei tarvitse paljonkaan olla alennusta, kunhan tuote nostetaan ulos alennuskoriin, johan siitä päästään eroon. Yhdetkin ristipistopussukat ovat olleet koskemattomina jo parikin kesää ja tänään kävivät kuin kuumille kiville, kun siirrettiin ulos - no kyllä niissä oli reilu alennuskin...

On aivan selvä tosiasia, että meillä on ollut liikaa tavaraa. Liikaa käydäkseen kaupaksi. Tottakai tavaroiden runsaus miellyttää monien silmää, mutta kauppoja ei synny, jos tavaraa on päällekkäin ja allekkain ja toistensa tiellä. Nyt olemme aika ronskilla kädellä laittaneet jo alennusmyyntiä alkamaan ja sitä mukaa kun tulee tilaa, levitämme tuotteita paremmin nähtäville.

Myyntitilissä olevia tavaroita on jo pakattu ja aletaan lähetellä takaisin valmistajille. Sydäntäni särkee, kun joudun näin ensimmäisen kerran tekemään. Olisi ollut kiva saada kaikki myydyksi, mutta sehän se on juuri myyntilimyynnin ajatuskin, että myymätön tavara palautuu valmistajalle. Loppuunmyynnissä voi kuitenkin olla vain omia tuotteitani, joita voin myydä sellaisella alennuksella kuin itse haluan.

Loppuviikosta Uudessakaupungissa alkaa Crusell-viikot. Musiikkia, musiikkia ja musiikkia. Voi että, eihän siitä ole kuin hujaus, kun juuri kirjoittelin samasta aiheesta! Ei siitä voi olla vuosi kulunut?! Tämä viikko tuo kaupunkiin paljon turisteja, muusikoita, musiikin kuuntelijoita ja muuten vain kiinnostuneita matkaajia. Kaksi seuraavaa viikkoa on vielä ihan normaalia myyntiä, jolloin valmistan vielä uusiakin tuotteita.

Kun koulut alkavat, kaupunki hiljenee ja sitten me taas alamme riehumaan! Mutta sehän nähdään sitten. Sanoo hän, joka on ihan rättipoikkiuupunut ja kipeä. Äsken jouduin ottamaan uuden tupla-annoksen särkylääkkeitä, kun mikään ei näytä auttavan. Pötköllä ei saattanut olla, joten ei kun töihin! Huomiseksi olen luvannut muutaman apina-kassin tehdä. Ja kun en ole varma, mitä kangasta asiakas tarkoitti, on paras tehdä kassi joka kankaasta, eikö vain?

Pellavasydämen Mervi

Tässä ihan muita kasseja:

Onks teillä muilla LIIAN kuuma? Mulla on, tuskan hiki.

Löytöjä, mutta minkäs pantteri pilkuilleen voi?

Olen keräilijä. Tai no, ehkäpä hamstraaja olisi oikeampi termi.

Nyt, kun en voi tehdä sitä mitä haluaisin, pakotan itseni tekemään jotain muuta. Tänään muuten laskin, että enää kolme viikkoa jälkitarkastukseen. Pieni mahdollisuus päästä kävelemään edes keppien kanssa. Voisin siis päästä kurkistamaan putiikkiini. Eilen siellä somistettiin näyteikkunaa, enkä pääse näkemään - kiukuttaa!

Eksyin aiheesta... Niin siitä piti kirjoittamani, että aloin siivota virkkauslankojani. Ne ovat tällaisessa typerässä laatikostossa, josta irtoaa pohjat ja ovat muutenkin kelvottomat:

Selvitin sotkut ja lajittelin pienet jämät erilleen. Hamstraajahan ei voi heittää pois edes minimaalista lankanyttyrää...

Olen kerännyt vanhoja pitsinvirkkauslankoja kirpputoreilta ja nyt vaan ihmettelin, että kuvittelenko joskus virkkaavani lakanapitsiä? Löysin myös tällaisia vanhoja lankoja suomalaisilta lankakehräämöiltä, melkein antiikkia ehkä.

Ei tuollaista Hyvilla Oy:ta taida olla enää olemassakaan?

Tällaisia ohuita virkkauslankoja oli aikas montakin. Oletteko nähneet tuollaista systeemiä? Lanka tulee ulos pakkauksesta pienestä reiästä. Näin se ei ehkä niin helposti sotkeudu?

                                        En löytänyt netistä tällaista Finlaysonin Vaakuna lankaa.

Tämä olikin sitten oikein mieluinen löytö! Olen aivan unohtanut omistavani tällaisen. Langan kerijälaite:

Sitten tulikin eteeni omituisempia keräilyjuttuja. Kuinka moni teistä säilöö vanhoja tapetteja - rullakaupalla? En voi vastustaa kun kierrätyskeskuksesta saa ilmaiseksi tapettijämiä tai jopa kokonaisia rullia vielä paketissaan. Ne on pakko ottaa talteen. JOS JOSKUS TARTTEE. No mutta, ihan oikeesti, olen ajatellut ruveta tekemään kortteja. Eikös siinä voisi hyödyntää kauniita tapetteja?

Entäs nämä ihanat hyllypaperit vuosikymmenten takaa. Tuon ruskean muistan 70-luvulta, mutta osa näistä taitaa olla vielä vanhempiakin. Mitähän näistä keksisi?

Ja sitten:

Tadaa!

Kirjepaperia ja kirjekuoria ihanissa pakkauksissa! Mitähän ne tekee täällä lankojen joukossa? Se on kyllä harmi, ettei enää kirjoitella kirjeitä (paitsi Alli-tädille joskus, liian harvoin). Olisihan tällainen kirje kiva saada ja kirjoittaminenkin olisi aika.....hidasta, mutta hohdokasta.

Taas kerran tuli todistetuksi se, miten huojentavaa on, kun saa tartuttua järjestelyhommiin. No, toistaiseksi tuo laatikostojen ympäristö vaatii vielä hiukan fiksaamista, mutta alkuun olen jo päässyt. Sain myös yhden asiakkaan tilaustyön alulle ja siitäkin tuli hyvä mieli. En siis ihan hyödytön olekaan!