Jännittää...

Tänään kävivät vammaispalvelun naiset kotikäynnillä. Olen hakenut henkilökohtaista avustajaa ja porraskiipijää. Avustajan myöntäminen on kuulemma "siinä ja siinä" - vai mitä sanamuotoa he nyt sitten käyttivätkään. Minä niin sen tarvitsen ja olen kovasti pettynyt  jos hylkypäätöksen saan.

Muutto etenee, kiitos reippaan ja ahkeran mieheni, joka yksinään homman hoitaa. Mitä nyt minä vähän saan pakattua. Kävin valitsemassa olohuoneeseen verhot. Minulla on kovin huono värimuisti ja kaupassa tuli epävarmuus. Soitin siis mieheni mukaan valitsemaan ja yhdessä löysimmekin molempia miellyttävän vaihtoehdon Vallilan verhokankaista. Saa nähdä sopiiko tuo lilahtava väri? Sain taas hyvän opetuksen siitä, että on hyvä pitää kiinni periaatteesta "asiakas on aina oikeassa". Miten kurjalta se tuntuukaan, kun myyjä teilaa mielipiteesi. Olimme erimieltä toisen kankaan väristä. Jos kangas on asiakkaan mielestä lila niin hänelle se on, vaikka myyjä olisi mitä mieltä. Ei siitä kinaamaan ainakaan kannata ruveta.

 Mervi

Työ tekijäänsä kiittää, mutta välillä rankaisee?

Meninkin eilisessä kirjoituksessani kehumaan, että ihminen pystyy mihin vaan kunhan haluaa! Siivosin nimittäin putiikin takahuoneet kuntoot ja yö olikin sitten ihan hiveä. Kivuilta en saanut nukuttua. Välillä unohdan, etten ole terve. Fibromyalgia nostaa päätänsä, kun liikaa rasitan itseäni. Mutta minkäs teet? Pakko välillä on yrittää.

Ihana Pirkko päästi minut pälkähästä. Aamulla soitin Pirkolle ja hän lupasi tehdä tämän päivän. Nukuin klo puoleen päivään ja sitten olikin kunto jo ennallaan.

Tänään kävi rakennustarkastaja tekemässä lopputarkastuksen. Ette kyllä ikinä usko, minkälainen olen suustani! Vai olisitko uskonut, että voin käyttäytyä noin vieraan ihmisen edessä? Käypä kurkkaamassa toisessa blogissa. Olemme erittäin tyytyväisiä, että kaikki oli ok ja muuttosuunnitelmat toteutuvat suunnitellulla aikataululla. Nyt päästään todella vauhtiin! Sänky viedään maanantaina ja sitten saankin nukkua ensimmäisen yön yksinäni uudessa isossa kodissa, kun mieheni lähtee mökille! 

Sunnuntaina on ensimmäinen yleinen näyttö vanhassa kodissa. Kiinteistövälittäjä hoitaa homman ja me pysymme poissa näyttämöltä. 

Tämän illan koitan ottaa vähän rennommin, sillä huomenna on vuorossa ikkunoitten ja kaappien pesua. Istun ja virkkaan. Tällä hetkellä on menossa asiakkaan tilaama virkattu verho. Tässä on ensimmäinen versio, johon jouduin tekemään "jatkopalan" mutta ei se ole hyvä - tämä toivottavasti sopii johonkin ikkunaan uudessa kodissa. Asiakkaalle teen uuden, koko matkan samaan suuntaan. Näitä tulee kaksi, salusiineiksi keittiön ikkunaan.

viimeistelemätön salusiinin puolikas

Mervi

Vessan ikkunaan verhoa aion

Uuden kotimme kodinhoitohuone/suihku/vessa on koottu kolmesta pienestä huoneesta oviaukkoja leventämällä. Vessassa on pieni ikkuna - neliön muotoinen - jonka sivut ovat n. 60 cm kukin. Tämän ikkunan alla on pesukone ja kuivausrumpu.

Tähän ikkunaan suunittelen verhoa. Ikkuna on kadulle päin, mutta on aika korkealla, joten ulkoa päin tuskin sisälle näkyy. Ajattelin virkata siihen ruutuvirkkauksella jonkun kivan.

Ensin etsin mahdolliset langat :

Mahdolliset värit olisivat harmaa, tummempi tai vaaleampi, valkoinen, viti- tai luonnonvalkoinen sekä kellertävä kalalanka. Loppujen lopuksi paras vaihtoehto oli karmien värinen kalalanka.

Inspiraatiota hain valmiin pöytäliinan kanssa. 

Malleja minulla on varmasi tuhansia eri lehdissä, mutta päätin valita sen tästä kirjasta, mistä olen jo monet  mallit virkannut:

Ihan ensimmäiseksi päätin tehdä tällaisen etana-kapan. Mutta ei sittenkään, liian lapsellinen?

Kirjassa olisi ollut monta neliön mallista mallia, mutta kaikki liian pieniä tähän ikkunaan. Nyt oli taas niin kiirus aloittamisen kanssa, että ei muka aikaa muokata mallia...

Loppujen lopuksi päädyin tällaiseen Kalevalan kanat -malliin. Nyt sitä on 5 senttiä virkattuna. Lankana siis kätköistä löytynyt 6-säikeinen kalalanka ja 1,5 numeroinen virkkuukoukku.

Tätä kirjoittaessani aloin kuitenkin vielä epäröidä. Oikeastaan tuo pyöreä olisi ollut kiva... Pitäiskö vielä vaihtaa?

Pellavasydämen Mervi

Meillä on meidän näköistä

Pitkästä aikaa kävimme kylässä. Tuttu pariskunta ja muutkin vieraat, mutta koti oli uusi, jossa emme olleet ennen käyneet. Aina se sama juttu. Kun pääsee kotiin, alkaa miettiä muutoksia.

Muutama postaus sitten kerroinkin meidän olohuoneen verho-ongelmasta. Vierailemassamme kodissa oli aivan samanlaiset ikkunat, mutta ratkaisu erilainen. Meillä on yhtenäinen verhotanko, johon saa jopa kolmet verhot päällekkäin eri kiskoon.

Nyt haluaisinkin erilliset verhot jokaiseen ikkunaan. Mutta sitten pitäisi ottaa pois tuo tankosydeemi, joka oli sentään aika kallis sijoitus. Raskiiko sellaista pois heittää? Hmmm....

On kiva käydä aivan erilaisissa kodeissa, saada ideoita ja innostua itsekin muuttelemaan totuttuja kuvioita. Loppujen lopuksi kuitenkin aina joutuu toteamaan - ei kun siis saa todeta - että oma koti kullan kallis. Meidän koti on meidän näköinen. Yhtä persoonatonta kuin joku hotelliasuminen on, olisi asua kodissa, jossa tavarat eivät muistuttaisi omasta menneisyydestä. Meillä arvostetaan muistoja ja vanhoja tavaroita. En ikimaailmassa voisi kuvitella asuvani kodissa, jossa kaikki olisi uutta. En kyllä täysvalkoisessakaan. Enkä kyllä taitaisi kestää retrosisustustakaan. Enkä mustaa. Enkä....

Olen muuten useinkin havainnut sisustuslehdissä, -ohjelmissa tai -blogeissa että esimerkiksi makuuhuoneesta halutaan HOTELLIMAINEN. En ymmärrä sellaista lainkaan. Minusta hotellihuoneet ovat nimenomaan persoonattomia. Ehkä tuolla termillä kuitenkin tarkoitetaan ylellistä?

Yllätykseni itsellenikin tänään tartuin meidän makuuhuoneen haasteeseen. Onnistuin kuin onnistuinkin kiipustamaan keittiöjakkaralla verhotangon lähettyville ja vaihdoin pitsiverhot talvisempiin. Siinä samassa lähti useampi taulu, mutta seinään kyllä jäi jäljet. Arvatkaas, mihin se johtaa? No uusiin tapetteihin tietysti! Saas nähdä....

Pienikin muutos virkistää, mutta kyllä tuo huone kaipaa isompaa reformia. Niin vanhanaikaista.

Mitään muuta joulukoristelua meillä ei vielä ole, muuta kuin että tänään mieheni (perinteisesti) ripusti joulukyntteliköt ikkunoihin. Samat kynttilät, juuri samoihin paikkoihin. Tuttua ja turvallista.

Mervi